Reilu kauppa kannattaa – vai kannattaako?
Ulkoministeriön tilaaman tutkimuksen julkistamistilaisuudessa väännettiin Reilun kaupan hyödyistä ja haitoista. Aihe herätti kiinnostusta ja palaute oli suoraa: ”Hienoa, että käydään kriittistä keskustelua – jopa ulkoministeriössä”.
Torstaina 25.11 julkistettiin ulkoministeriön tilaama Can Fair Trade Certification promote sustainable Agriculture? -tutkimus, jossa tarkastellaan kahviin liittyvän tapaustutkimuksen kautta Reilun kaupan etujen jakautumista eri toimijoille. Tutkimus on toteutettu kenttätutkimuksena Nicaraguassa sekä tarkastelemalla kahvin hinta- ja myyntiaineistoa Suomessa.
Tutkimus suhtautuu varsin kriittisesti Reilun kaupan takuuhintajärjestelmään, ja keskustelu oli odotetusti vilkasta.
Kenen taskuun tuotot menevät?
Reilu kauppa on ainoa sertifiointijärjestelmä, johon kuuluu niin sanottu takuuhintajärjestelmä. Takuuhinta tarkoittaa, että tuottajia pyritään suojaamaan maailmanmarkkinoiden heilahteluilta takaamalla tuotteille aina tietty vähimmäishinta.
Tutkimuksesta käy ilmi, että tuottajamaihin päätyvä suhteellinen osuus kahvin hinnasta on pienempi Reilun kaupan kahvin kuin markkinahintaisen kahvin kohdalla. Tuottajat saavat kuitenkin rahamääräisesti tarkasteltuna enemmän tuloja Reilun kaupan kahvin kuin markkinahintaisen kahvin kaupasta.
Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja PirjoVirtaintorppa painotti absoluuttisen tarkastelun tärkeyttä: ”Kahvinviljelijöiden kannalta tärkeää on ainoastaan se, mitä heille jää käteen.”
Tutkimuksesta selviää, että Reilun kaupan kahvin hinnasta varsin suuri osuus jää Suomeen, mutta tutkimus ei vastaa siihen, miten tuo osuus jakautuu eri toimijoiden kesken. Virtaintorppa mainitsi erään kotimaisen paahtimon ilmoittaneen hänelle ottavansa Reilun kaupan kahvista saman katteen kuin muustakin kahvista.
Tämän tiedon valossa vaikuttaa siltä, että varsin iso osa Reilun kaupan kahvin tuotoista kilahtaa vähittäiskauppiaan taskuun. Virtaintorppa painotti, että kahvinkin katetta voidaan pienentää myynnin lisääntyessä, kuten on käynyt Reilun kaupan banaanin kohdalla.
Laajempi näkökulma tarpeen
Kahvi on erityinen tuote, sillä sitä myydään suomalaisissa kaupoissa erittäin paljon niin sanottuna sisäänheittotuotteena, eli hyvin pienellä katteella tai jopa tappiollisesti. Tutkimustulos olisi todennäköisesti toisenlainen, jos siihen olisi valittu laajempi valikoima tuotteita. Tutkimuksessa on tarkasteltu yhtä erityislaatuista tuotetta yhden tuottajamaan ja yhden kulutusmaan osalta.
Tutkimustulosten yleistäminen koko Reilun kaupan järjestelmään on kyseenalaista. Seminaariosallistujat korostivatkin kommenteissaan laajemman tarkastelun tarpeellisuutta.
Kaikki Reilun kaupan hyödyt eivät kuitenkaan ole suoraan rahamääräisesti mitattavissa. Reilun kaupan tuotannossa esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on kielletty, ympäristökriteerit ovat tiukemmat ja sopimukset ovat pitkäaikaisia. Osa Reilun kaupan tuloista, niin sanottu Reilun kaupan lisä, tulee käyttää yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin.
Yksi seminaarissa esiin nostettu tekijä oli Reilun kaupan osuuskuntien voimaannuttava ja demokraattiseen järjestäytymiseen kannustava vaikutus.
Reilu kauppa ja markkinahintojen vaihtelu
Tutkimuksessa esitetty kritiikki ei kuitenkaan kohdistu ainoastaan siihen, kuinka iso osuus hinnasta jää myyntimaahan. Lisäksi esitetään, että Reilu kauppa aiheuttaa tavallisen kahvin hinnan epävakautta. Nicaragualaiset Reilun kaupan kahvin tuottajat eivät saa myytyä kaikkea kahviaan Reilun kaupan kautta ja he myyvät noin 75 prosenttia tuottamastaan kahvista tavallisen kahvin markkinoille.
Tutkijoiden mukaan tästä seuraa, että Reilun kaupan aiheuttama hintojen heilahtelu haittaa paitsi tavallisen kahvin viljelijöitä, myös Reilun kaupan kahvin tuottajia.
Reilun kaupan osuus markkinoista on kuitenkin vain noin yksi prosentti, eivätkä tutkijat osanneet sanoa, kuinka merkittävä vaikutus Reilulla kaupalla on markkinahintojen vaihteluihin.
Virtaintorpan mukaan tähänastisen tutkimuksen perusteella Reilulla kaupalla ei ole ollut negatiivisia vaikutuksia kahvin markkinahintaan.
Tutkimus ei suhtaudu torjuvasti koko Reilun kaupan järjestelmään, vaan kritisoi sen takuuhintakäytäntöä.
Yksi tutkimusraportin ehdotuksista on, että Reilussa kaupassa painotettaisiin enemmän Reilun kaupan lisää ja sitä, että se hyödyttäisi enemmän nimenomaan pienviljelijöitä.
Mitä kuluttajan pitäisi valita?
Lopuksi meitä jokaista koskeva konkreettinen kysymys: Tulisiko kuluttajan ostaa Reilun kaupan tuotteita vai ei? Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa kehotti suosimaan Reilua kauppaa. Tutkimusryhmän vetäjä, Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori, Pertti Haaparanta kannusti vaikuttamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden asemaan muilla keinoin.
Toinen tutkimusryhmän jäsen Joni Valkila heitti pallon kuluttajalle: ”Sinun pitää miettiä itse”.
Tutkimuksen perusteella ei loppujen lopuksi voidakaan antaa tyhjentävää vastausta, siitä miten kuluttajan pitäisi toimia. Helsingin yliopiston talouden ja politiikan tutkimuksen laitoksen johtaja Jussi Pakkasvirta totesi, että seminaarin perusteella voidaan oikeastaan sanoa vain se, että vähittäiskauppiaat ottavat Suomessa Reilun kaupan kahvista huomattavasti suuremman katteen kuin muusta kahvista.
Aiheen lisätutkimus olisi paikallaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä kahvin vähittäiskauppiailla olisi asiasta sanottavaa. Erään ison vähittäiskauppaa harjoittavan yrityksen edustajalle tarjottiin puheenvuoroa tilaisuudessa, mutta tämä ei päässyt paikalle.
Kuutti Koski
Kirjoittaja on siviilipalvelusmies ulkoministeriön kehityspoliittisella osastolla.