Miksi maailman nälkä ei vähene?
Yli miljardi ihmistä eri puolilla maailmaa kärsii ruokapulasta. Vuonna 2050 syömässä saattaa olla jo yhdeksän miljardia ihmistä, ja ruokaa tarvitaan 70 prosenttia nykyistä enemmän.
YK:n ensimmäinen vuosituhattavoite on poistaa äärimmäinen köyhyys ja nälkä vuoteen 2015 mennessä. Monessa maassa tavoitteessa on edetty nihkeästi. Ravintotilanne on heikoin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja muissa hauraissa maissa.
Afrikka saa 60 prosenttia kaikesta maailman ruoka-avusta. Osa Afrikan Sarven maista, esimerkiksi Etiopia, on jo vuosia sinnitellyt ruoka-avun varassa. Viime vuosikymmenien aikana sadot ovat lähes kolminkertaistuneet Aasiassa. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa maatalous tuottaa edelleen heikosti, eivätkä sadot ole juuri kasvaneet.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn mukaan nykyiset keinot eivät riitä elvyttämään maataloustuotantoa tai kohentamaan ruokaturvaa. Nälkäisten määrä alkoi kasvaa jo ennen ruoka- ja talouskriisien kärjistymistä. Taantuman ja työttömyyden köyhdyttämillä ihmisillä on entistä vähemmän mahdollisuuksia ostaa kallistuvaa ruokaa. Monen maan väestö kasvaa nopeasti, ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat jo maataloudessa, ja kilpailu luonnonvaroista kiihtyy.
Maailmanmarkkinoilla kallistuvan viljan pelätään johtavan uuteen ruokakriisiin. Kalliista ruoasta kärsivät eniten maat, joilla on jo pitkään ollut vaikeuksia ruokaturvansa kanssa.
Samalla maatalouden osuus kaikesta kehitysavusta on kutistunut muutamaan prosenttiin. Sekä YK että EU ovat viime vuonna kannustaneet jäsenmaita käyttämään enemmän kehitysyhteistyövarojaan maatalouden kehittämiseen.
Kauppapolitiikka vaikuttaa ruokaturvaan
Maan ruokaturva on kohdallaan, kun ruokaa on riittävästi saatavilla ja kaikilla ihmisillä on mahdollisuus hankkia sitä. Ruuan hyvä laatu ja ravintosisältö ovat osa ruokaturvaa. Ravintoa on oltava saatavilla jatkuvasti ja tasaisesti, ja sen on jakauduttava oikeudenmukaisesti eri väestöryhmien ja alueiden kesken sekä perheen sisällä.
Kauppa ja energia sekä ympäristö ja ilmasto vaikuttavat ruokaturvaan. Maaseudun perusrakenteiden on oltava kunnossa – sadot on pystyttävä varastoimaan ja kuljettamaan markkinoille hyvälaatuisina.
Puolet maailman ravinnosta tuotetaan pienillä viljely- ja karjatiloilla. Kehitysmaissa ihmisillä on yleensä alle kaksi hehtaaria maata viljeltävänään. He tarvitsevat riittävästi vettä, työvoimaa, hyvälaatuisia siemeniä ja viljelykasveja, sopivaa teknologiaa, tuotannon rahoitusta tai rahaa ruuan hankintaan.
Keinokastelu nielee jo yli 80 prosenttia maailman vesivaroista. Elintason noustessa lihaa syödään entistä enemmän, ja lihan tuotantoon tarvitaan nykyistä enemmän viljaa ja muuta rehua.
Piristystä talouteen
Maailmanpankin mukaan tehokas maataloustuotanto voi tarjota piristysruiskeen köyhien maiden talouteen ja työllisyyteen. Maatalous vaikuttaa vahvasti vähiten kehittyneiden maiden köyhyyden vähentämiseen ja taloudelliseen kehitykseen.
Maailman köyhistä 75 prosenttia asuu maaseudulla, jossa elanto saadaan maataloudesta – viljelystä, karjankasvatuksesta, kalastuksesta ja metsätaloudesta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa maatalous työllistää edelleen 65 prosenttia työvoimasta ja tuottaa noin 32 prosenttia bruttokansantulon kasvusta.
EU rakentaa ruokaturvaa painottamalla ruoan saatavuutta ja mahdollisuuksia hankkia sitä, ruoan ravintopitoisuuden parantamista sekä kriisien tehokkaampaa ehkäisyä ja hallintaa. Toimet perustuvat maailman ruokaturvasta annetun Rooman julistuksen periaatteisiin.
EU tukee kestävää ravinnon tuotantoa pientiloilla. Maataloustuotannon kasvua vauhditetaan varsinkin maissa, joiden väestö kasvaa nopeasti.
Tarvitaan myös turvaverkkoja – esimerkiksi kouluruokailua ja työllistämisohjelmia – joilla torjutaan aliravitsemusta. Turvaverkkojen avulla saadaan myös tytöt paremmin kouluun ja tarjotaan viljelijöille mahdollisuus kohentaa elinolojaan.
Suomi mukana monessa maassa
Suomi tukee kehitysmaiden ruokaturvan parantamista monessa maassa eri tavoin. Kehityspoliittisen ohjelman painotusten mukaan maaseudun kehitys saa lisää tukea.
Keniassa, Tansaniassa ja Etiopiassa on käynnistymässä uudet isot maaseudun kehitysohjelmat. Mosambikissa ja Nicaraguassa Suomi tukee sekä maaseutukehityksen sektoriohjelmia että kahdenvälisiä hankkeita. Sambian Luapulassa jatkuu pitkäaikainen maaseudun kehittämishanke.
Tukea saavat myös Vietnamin ja Kambodzhan maaseutukehitys sekä monet muut maat monenkeskisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kautta.
Syksyn aikana valmistuva maatalouden ja ruokaturvan kehityspoliittinen linjaus painottaa ruuan saatavuuden ja laadun parantamista. Linjauksen mukaan Suomella on historiansa vuoksi paljon maatalouteen ja yhteiskuntapolitiikkaan liittyvää osaamista, jota voidaan soveltaa kehitysmaiden käyttöön.
New Yorkissa syyskuussa pidettävässä huippukokouksessa pohditaan, miten YK:n vuosituhattavoitteita voitaisiin vauhdittaa.
Outi Einola-Head