20 vuotta sitten: Wienin maailmankonferenssi loi nykyisen ihmisoikeuspolitiikan perustan

Tasan 20 vuotta sitten, 14 – 25. kesäkuuta 1993 järjestettiin Wienissä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskonferenssi, jonka vaikutukset näkyvät tänäänkin siellä missä ihmisoikeuksista keskustellaan.

Rion ympäristökokous (1992), Kairon väestökokous (1994) sekä vuoden 1995 Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen ja Pekingin naisten asemaa käsitellyt kokous muodostavat Wienin ihmisoikeuskonferenssin ohella YK:n ns. globaaliagendan tukijalkoina olleet suurkokoukset. Ne johtivat edelleen vuosituhattavoitteisiin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Wienin Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskonferenssi vuonna 1993.

Wieniin kokoontui arviolta 7 000 henkilöä – hallitusten edustajia, asiantuntijoita ja ruohonjuuritason järjestöjä. Heidän tavoitteenaan oli "luoda uusi visio maailmanlaajuisesta ihmisoikeustoiminnasta seuraavalle vuosisadalle”. Tällainen visiointi on tietenkin elimellinen osa kaikkia kansainvälisiä suurkokouksia. Mutta tällä kertaa sloganissa oli mukana myös totuuden jyvä: Wienin konferenssi loi koko nykyisen ihmisoikeuspolitiikan perusrakenteen.

YK:lle oma ihmisoikeusvaltuutettu

Konferenssin saavutus kiteytyy erityisesti hyväksyttyyn toimintaohjelmaan, josta paikalla olleet

171 valtion edustajat sopivat yksimielisesti. Ohjelma vahvisti demokratian, kehityksen ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden sekä nykyisin ihmisoikeusperiaatteina tunnetut käsitteet: ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, syrjimättömyyden luovuttamattomuuden ja keskinäisen samanvertaisuuden ja keskinäisriippuvuuden.

Toimintaohjelman perustalta YK:iin luotiin ihmisoikeusvaltuutetun toimi; ensimmäinen ihmisoikeusvaltuutettu aloitti toimintansa seuraavana keväänä. Samoin luotiin perusta useille ihmisoikeuksien valvontaa ja toimenpanoa edistäville YK:n erityisviranomaisille. Vaikka näiden rahoitus ei olekaan toteutunut hahmotellulla tavalla, ihmisoikeusvalvontaan on nykyään käytettävissä aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin 20 vuotta sitten.

Alulle laitettiin myös kansallisten, itsenäisten ihmisoikeuksien valvontaelinten, ns. ihmisoikeusinstituutioiden perinne. Niitä toimii nykyisin yli sadassa maassa. Myös Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston yhteydessä aloitti erillinen ihmisoikeuskeskus runsas vuosi sitten. Niin ikään kokous velvoitti tekemään kansallisen ihmisoikeuksien toimeenpanosuunnitelman. Viime vuonna hyväksytty kansallinen perus- ja ihmisoikeusstrategia sekä ulkoasiainhallinnon tuore ihmisoikeusstrategia ovat Wienin kokouksen jälkeläisiä.

Syrjityt ryhmät valokeilaan

Kokouksella oli suuri merkitys naisten sekä kaikkein syrjityimpien väestöryhmien oikeuksien esiin nostamiselle. YK:lle luotiin erityisraportoijan toimi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, alkuperäiskansojen oikeuksien käsittelylle YK:ssa luotiin omia menettelytapoja, lapsen oikeuksien yleissopimuksen voimaan saattaminen sai aivan uutta vauhtia.

Wienin ihmisoikeuskonferenssi vuonna 1993 on tähän asti laajin järjestetty ihmisoikeuskokous ja se loi pohjaa tulevalle ihmisoikeustyölle.

Sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuteen että haavoittuvimpien ryhmien oikeuksiin kohdistui vastapainetta, jota perusteltiin eri maiden kulttuurieroilla. Loppupäätelmä kuitenkin oli, että samaan päämäärään on pyrittävä erilaista oloista ja etenemistavoista huolimatta.

Historian toistaiseksi tähän asti laajin ihmisoikeuskokous loi myös pohjan kansalaisjärjestöjen mahdollisuuden osallistua valtioiden rinnalla kansainvälisten ihmisoikeuskysymysten käsittelyyn.

Ihmisoikeuksien toinen kulta-aika

YK:n perustamiseen liittynyt ihmisoikeushenkisyys ja pyrkimys estää toisen maailmansodan kauhujen toistuminen päättyi kylmään sotaan. YK:n ihmisoikeuksien julistus onnistuttiin vielä hyväksymään YK:n yleiskokouksessa vuonna 1948, tosin Neuvostoliitto liittolaisineen pidättäytyi.

Tämän jälkeen ajauduttiin vuosikymmeniksi vastakkainasetteluun, joka pitkitti mm. kansainvälisten ihmisoikeussopimusten solmimista. Uusia sopimuksia alkoi syntyä ja astua voimaan vasta 1970-luvulta lähtien.

Wienin konferenssi ei toki ollut ensimmäinen laatuaan. Ihmisoikeuksien merkeissä oli kokoonnuttu maailmanlaajuisesti toki aiemminkin, ensi kertaa vuonna 1968 Teheranissa, mutta aika laihoin tuloksin.

Aloite YK:n ihmisoikeuskonferenssin järjestämisestä sai vauhtia heti Euroopan rautaesiripun murtuessa. Wienin kokous ajoittui kansainvälisen ihmisoikeustoiminnan toiseen, YK:n syntyvuosiin verrattavaan kulta-aikaan. Berliinin muurin murtuminen ja Neuvostoliiton alasajo loivat tilanteen, jossa jälleen nähtiin mahdolliseksi maailma ilman sortoa ja kansalaisvapauksien rajoittamista. Wieniin tultaessa uudistusmielisyyden ylle oli alkanut kerääntyä jo pilviä. Amnesty Internationalin tuolloinen pääsihteeri Pierre Sane selitti valtioiden innon hiipumista toteamalla: ”Nehän ovat itse vastuussa ihmisoikeuksien loukkauksista.” Wienin loppuasiakirjaa voi pitää tätäkin taustaa vasten onnistuneena. Samana vuonna Etyjin piirissä onnistuttiin vielä päättämään ns. inhimillisestä ihmisoikeus- ja demokratiaulottuvuudesta ja vuonna 1995 Pekingissä edistyksellisestä naisten oikeuksien ohjelmasta. Kuten 1940-luvullakin, myös 1990-luvun alun suuret ihmisoikeuslinjaukset onnistuttiin tekemään juuri ennen ajautumista uuteen vastakkainoloon.

Wienin loppupäätelmät ovat Suomen ihmisoikeustoiminnan perustana

Wienin loppuasiakirjan painotukset näkyvät selvästi myös Suomen ihmisoikeuspolitiikan painotuksissa. Pari viikkoa sitten julkaistu ulkoasiainministeriön ihmisoikeusstrategia korostaa Wienin ohjelman tavoin ihmisoikeuksien yleismaailmallista luonnetta, syrjinnän vastustamista sekä ihmisoikeuksien jakamattomuutta. Viimeksi mainittu tarkoittaa mm. sitä, että kansalais-, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat kaikki yhtä lailla ihmisoikeuksia ja riippuvaisia toisistaan. Naisten sekä ns. haavoittuvimpien väestöryhmien oikeuksien korostaminen on niin ikään Wienin toimintaohjelman painotusten mukaista.

Kun Suomi korostaa kaikkien, kansallisesti toisistaan eri tavoin eroavien maiden sitoutumista yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, peräänkuuluttaa syrjittyjen väestöryhmien oikeuksia tai TSS-oikeuksien tasavertaisuutta ihmisoikeuksina tai vahvoja ja itsenäisiä YK:n ihmisoikeuselimiä, on kyse nimenomaan Wienin ihmisoikeuskonferenssissa sovituista päätöksistä.

Teksti: Rauno Merisaari/POL-40