Ulkoministeri Pekka Haaviston puhe suurlähettiläskokouksessa Helsingissä 19.8.2019

Ulkoministeri Pekka Haaviston puhe suurlähettiläskokouksessa Helsingissä 19.8.2019

Arvoisa Eduskunnan varapuhemies, valtioneuvoston kollegat, valtiosihteeri ja suurlähettiläät,

Yleensä tässä vaiheessa kesän loppua on tapana sanoa, että toivottavasti lomakausi on ollut mukava ja nyt alkavat syksyn työt.

Tänä vuonna myös kesä on ollut monella erityisen työntäyteinen – hallituskauden alku, alkanut Suomen EU-puheenjohtajuus ja monet kansainväliset haasteet ovat pitäneet ulkoasiainhallinnon koko ajan liikkeessä.

Pahoittelen kaikkia kesäsuunnitelmien muutoksia, joita teille tästä on aiheutunut. Samalla lämmin kiitos kaikille, jotka ovat lyhyelläkin varoitusajalla hoitaneet niin tapaamispyyntöjä kuin matkajärjestelyjä jo tämän kesän aikana. 

EU-puheenjohtajuutemme on käynnistynyt hyvin, ja olemme sekä näkyneet että kuuluneet jo monissa kansainvälisissä yhteyksissä. Alkavalle hallitukselle on aina tärkeää ”ottaa paikkansa” kansainvälisessä yhteistyössä sekä luoda ja vahvistaa omalta osaltaan kansainvälisiä verkostoja.
Ulkopolitiikassa on aina kuitenkin myös paljon jatkuvuutta, ja haluan kiittää edellistä hallitusta, niin pääministeri Juha Sipilää, ulkoministeri Timo Soinia, puolustusministeri Jussi Niinistöä kuin muitakin edellisen valtioneuvoston jäseniä heidän panoksestaan. Esimerkiksi Suomi-Ruotsi -yhteistyö niin ulko- kuin turvallisuuspolitiikassakin on ollut ennennäkemättömän vilkasta. Sen pohjalle on nyt hyvä rakentaa.

Haluan myös kiittää Tasavallan presidenttiä hyvästä ja mutkattomasta yhteistyöstä. Myös yhteistyö eduskunnan suuntaan on alkanut erittäin hyvin.

---

Tänä kesänä ei ole ollut pulaa huolestuttavista uutiskuvista. Iskut aluksia vastaan Hormuzinsalmessa. Mielenosoitukset Hongkongin lentokentällä. Asekokeisiin liittyvä onnettomuus Arkangelissa. Vakavia ampumisia väkijoukkoon Atlantin tuolla puolen. Pakolaisia täynnä olevia laivoja ilman satamaa Välimerellä. Ohjuskokeita Pohjois-Koreassa.

Ei ole ihme jos kansalaiset kysyvät, onko globaali turvallisuus heikentynyt. Valitettavasti ainakin yhdellä saralla kokonaisturvallisuuden heikentyminen on tosiasia. Puhun nyt ydinaseista ja tilanteesta, jossa kansainvälisen asevalvonnan toimintaympäristö on muuttunut poikkeuksellisen vaikeaksi.

Vakiintunutta asevalvontasopimusjärjestelmää haastetaan ennennäkemättömällä tavalla. Tästä esimerkkejä ovat kemiallisten aseiden käyttö Syyriassa, kahdenvälisten sopimusten aikakauden tulo päätökseensä ydinasevalvonnassa Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä sekä Iranin ydinohjelmasopimuksen kohtaamat vaikeudet.

Kun Yhdysvaltojen ja Venäjän kahdenväliset sopimukset päättyvät, ei uuden monenkeskisen sopimusjärjestelmän syntyminen ole vielä näköpiirissä. Uudet toimijat ja uudet teknologiat edellyttävät myös kylmän sodan ajalta periytyvän strategisen vakauden käsitteen uudelleenmäärittelyä. On keskusteltava siitä, mitkä ovat vakauden edellytykset tilanteessa, jossa Venäjän ja Yhdysvaltojen rinnalla Kiina on yhä keskeisempi globaali toimija, ja jossa kehittyneillä konventionaalisilla sotilaallisilla kyvyillä voidaan saavuttaa ydinaseisiin verrattava strateginen vaikutus.

Suurvaltasuhteiden jännitteet heijastuvat voimakkaasti myös ydinsulkusopimuksen (Treaty on the Non- Proliferation of Nuclear Weapons, NPT) käynnissä olevan tarkasteluprosessiin, missä P5-maat eivät ole kyenneet koordinoimaan kantojaan entiseen tapaan. New Yorkissa keväällä 2020 järjestettävästä tarkastelukonferenssista, joka samalla juhlistaa NPT:n 50-vuotista voimassaoloa, on tulossa vaikea.

Suomi korostaa ydinasevaltioiden ja muiden maiden vastakkainasettelun hedelmättömyyttä. Uusien ydinasevaltojen syntymisen estäminen, joka on NPT:n keskeinen tavoite, vahvistaa kaikkien valtioiden turvallisuutta - myös ja etenkin ydinaseettomien maiden. Tässä tavoitteessa sopimus on 50-vuotisen historiansa aikana onnistunut hyvin.

Suomi osallistuu nyt aktiivisesti aloitteisiin, joilla pyritään vauhdittamaan ydinaseriisuntaa osana NPT- tarkastelua. Ajankohtaisimmat näistä ovat Ruotsin Stepping Stones -hanke ja Yhdysvaltojen Creating an Environment for Nuclear Disarmament (CEND) -dialogialoite.

Ruotsin aloitteessa tarkastellaan olemassa olevia sitoumuksia ydinaseriisunnan edistämiseksi, tavoitteena löytää toteuttamiskelpoisia ”pieniä askelia” riskien vähentämiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi. Aloite käynnistettiin 15 maan ministerikokouksessa Tukholmassa 11.6.2019, ja itselläni oli mahdollisuus osallistua. Seuraava ministerikokous pidetään Berliinissä ensi vuoden alussa. Mukana on kattava joukko eri alueita ja turvallisuusratkaisuja edustavia ydinaseettomia maita, joita yhdistää aktiivinen osallistuminen NPT- prosessiin.

Asevalvontasopimusten nykytila tulee vaatimaan uutta aloitteellisuutta, johon myös Suomen tulee osallistua. Kylmän sodan jälkeisestä maailmasta on siirrytty kuuman rauhan aikaan. Vanhat oletukset ja yhteistyön muodot ovat koetuksella, kun valtiot asemoituvat uuteen tilanteeseen. Kun suurvallat aiemmin kykenivät jopa kylmän sodan huipulla sopimaan ydinaserajoituksista, on merkillistä, jos nämä ongelmat olisi tänä päivänä liian vaikeita ratkottaviksi. Kärsijöitä ovat kaikki, myös suurvallat itse.

Asekehittelyn uusi kierre johtaa ylilyönteihin ja myös onnettomuuksien riski kasvaa. Tästä saimmekin vastikään muistutuksen Arkangelissa. Ydinaseiden osalta jokaisella valtiolla on velvollisuus toimia ratkaisujen löytämiseksi.

---

Onko synkkien uutiskuvien rinnalla nähtävissä sitten hyviä uutisia? Mainitsen ensin yhden kysymyksen, jonka pääministeri Antti Rinne nosti vahvasti esiin: ilmastonmuutoksen torjunnan.
Kun Suomen uudessa hallitusohjelmassa määriteltiin hiilineutraalin Suomen tavoite vuodeksi 2035, ilmoittauduimme kansallisesti yhdeksi kunnianhimoisimmista maista maailmassa. Toki naapurista Ruotsista muistutettiin, että myös heillä on korkeat ilmastotavoitteet. Eikä aikaakaan, kun myös Tanskassa pidettiin ilmastovaalit, ja Tanskan uusi hallitus liittyi kunnianhimoisten maiden joukkoon.

Se on oikea joukko myös Suomelle tämä päivänä. Ilmastoaktiivisuutemme tulee näkymään New Yorkissa syksyllä YK:n yleiskokousviikolla. Aktiivisuutemme näkyy jo nyt EU-puheenjohtajakaudellamme pyrkiessämme määrittelemään EU:lle kunnianhimoisen tavoitteen hiilineutraaliudesta vuonna 2050. On tärkeää, että valtioiden toimien ja yksilöiden ympäristöystävällisten valintojen rinnalla korostamme myös yksityisen sektorin ja talouden merkitystä. Järjestelmämuutoksen on ulotuttava niin liikenteeseen, maatalouteen, rakentamiseen kuin teollisuuteenkin.

Suomessa on hyvä panna merkille, että omat yrityksemme ovat ympäristö- ja ilmastoasioissa aivan eturintamassa. Se toivottavasti tuo meille myös kilpailuvaltin, kun käymme kilpailua uuden ilmasto-, kierto- ja ympäristötalouden hankkeista kaikkialla maailmassa.

Ilmastonmuutos on Suomen, Euroopan ja koko maailman ylivoimaisesti vaikein ja suurin turvallisuusuhka. Jo nyt on nähtävillä millaisia valtavia ongelmia kuivuus ja säiden ääripäiden korostuminen aiheuttavat laajoilla alueilla maailmassa, ja miten nämä ongelmat heijastuvat valtioiden välisiin jännitteisiin. Vesikriisit eivät ole tulevaisuuden asia, vaan nykyhetken ongelma. Vesikysymyksissä Suomella on myös annettavaa vesiteknologian ja teknisen osaamisemme kautta.

Hallituksen tärkein tavoite ilmastonmuutoksen torjunnassa on kirjaus Suomen hiilineutraaliudesta vuonna 2035. Toivottavasti oma esimerkkimme innoittaa myös monia muita maita asettamaan omia tavoitteitaan. Jos symbolisillakin asioilla on merkitystä, niin se, että Suomen EU-puheenjohtajakauden lahjana ei olekaan tyypillistä krääsää, vaan aineeton ilmastolahja, on varmasti jäänyt monelle mieleen.

---

Tämän kesän ulkopoliittisiin kysymyksiin liittyen kolme matkaa on jäänyt erityisesti mieleeni. Tämän hallituksen keskiössä on Afrikka-politiikka, ja hallitusohjelmassa sitoudutaan laajan Afrikka-strategian valmisteluun. Teemme sitä hyvässä yhteistyössä ministeri Skinnarin kanssa. Uskomme, että sillä on vaikutusta koko EU:ssa käytävään Afrikka-keskusteluun.

Konfliktit jarruttavat maiden kehitystä, lisäävät ihmisoikeusongelmia, tuottavat siirtolaisuutta ja pakolaisuutta. Sen vuoksi puuttuminen konfliktien alkusyihin – olipa syynä eri ryhmien tai alueiden marginalisaatio taikka esimerkiksi ympäristömuutokset – on äärimmäisen tärkeää. Palasin eilen Sudanista, jossa oli mahdollisuus osallistua EU:n korkean edustajan Federica Mogherinin mandaatilla allekirjoitustilaisuuteen, jossa vahvistettiin periaatteet siviilihallintoon siirtymiseksi Sudanissa. Tämä on esimerkki siitä, miten tärkeää on olla mukana keskeisissä Afrikan rauhaan ja vakauteen liittyvissä prosesseissa.

Kun hallitusohjelmaa käsiteltiin keväällä eduskunnassa, samaan aikaan saatettiin puhua paljon pakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta, ja samaan hengenvetoon kysyä, miksi hallitusohjelmassa Afrikka maanosana mainitaan niin usein.

Vastaukseni on ollut, että Afrikka on Euroopan naapuri, jossa asuu yhä kasvava määrä maailman nuoresta väestöstä. Euroopan ja Suomen ei ole mahdollista jättää Afrikkaa huomiotta. Hallitusohjelma lähtee siitä, että haluamme päivittää Suomen, Euroopan ja Afrikan suhteita tasa-arvoisempaan asetelmaan. Emme halua puhua vain kehitysyhteistyöstä tai maahanmuutosta, vaan myös kaupasta ja laajemmasta poliittisesta yhteistyöstä. Suomen on näyttävä ja oltava aktiivisempi toimija kaikkialla Afrikassa.

Ukrainan tilannetta koskeva kansainvälinen kokous pidettiin Ukrainan presidentinvaalien jälkeen Kanadassa, Torontossa, ja se oli samalla Ukrainan uuden presidentin Volodomyr Zelenskyin ensimmäinen valtiovierailu ulkomaille. Tuossa kokouksessa oli mahdollista kuulla Ukrainan uusi linjaus taloudellisen ja humanitaarisen avustuspaketin kohdistamisesta Itä-Ukrainaan, Donbasin alueelle.

Tämä on tärkeä linjaus. Venäjää ja Ukrainaa on tuettava kaikissa askelissa, jotka voivat johtaa jännityksen lievenemiseen sekä Minskin sopimusten viitoittamien askelten ottamiseen. Konflikti, jossa päivittäin menetetään ihmishenkiä Euroopassa, on saatava loppumaan.

Olemme mukana EU-maiden yhteisesti asettamissa Venäjä-pakotteissa, koska alueellisen koskemattomuuden periaate on yksi fundamentti kansainvälisessä järjestyksessä. Sanktioiden poistamisen aika on sitten, kun syyt niiden asettamiseen ovat poistuneet.

Latinalaisen Amerikan asiat ylittävät vain satunnaisesti Suomen uutiskynnyksen. Uusi Mercosur-kauppasopimus on edistysaskel EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteissa, ja sen myötä tulee uusia taloudellisia mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Sopimuksen kokoluokka on jopa suurempi kuin EU:n aiemmat sopimukset Japanin ja Kanadan kanssa.

Perun Limassa oli tänä kesänä Venezuelan demokratian tukemista käsittelevä kokous, jolloin meillä oli mahdollista tavata laaja joukko Etelä- ja Väli-Amerikan maita. Joskus täällä unohtuu, miten mittava Venezuelan kriisi on: yli 1,2 miljoonaa pakolaista Kolumbiassa, miljoona Perussa. Kriisin jatkuminen kuormittaa myös naapurimaita ennennäkemättömällä tavalla, Venezuelan omien kansalaisten tilanteesta puhumattakaan.

Mutta vielä hämmentävämpi on tieto, että EU:n alueelle tulevissa turvapaikanhakijoista venezuelalaiset ovat nyt kolmen suurimman hakijamaan joukossa, heti Syyrian ja Afganistanin jälkeen. Näistä turvapaikanhakijoista valtaosa tulee Espanjaan. Kun haluamme vaikuttaa Eurooppaan kohdistuvan pakolaisuuden juurisyihin, Venezuelan kriisi kuuluu tähän kategoriaan.

---

Perjantaina olin kahdenvälisellä vierailulla Tanskassa, ja sain uudelta ministerikollegaltani Jeppe Kofodilta vakuutuksen, ettei Grönlanti ole myytävänä. Mutta Tanskankin kanssa totesimme, miten tärkeässä roolissa arktinen yhteistyö tänä päivänä on. Se on sitä myös sen vuoksi, että suurvallat, mukaan lukien Kiina, kohdistavat entistä enemmän huomiota arktisille alueille.

Suomelle erityisen tärkeää on, että kannamme huolta ilmastonmuutoksen torjunnasta arktisessa ympäristössä. Mustan hiilen torjuntahankkeet ja kansainvälisen ympäristörahoituksen varmistaminen niille ovat avainasemassa.

---

Viimeisten vuosien ajan olemme saaneet huomata kaupan palanneen takaisin geopolitiikan työkaluksi. Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kauppakiista on paisunut kauppasodaksi ja jatkanut leviämistään muille politiikan aloille.

Suurvaltojen väliset jännitteet saattavat muuttaa muotoaan ja kohdettaan, mutta ne eivät ole katoamassa. Yhdysvalloissa haetaan uutta asentoa suhteessa nousevaan valtaan, ja Kiinassa mietitään millainen maailmanjärjestys on heidän kannaltaan otollinen ja oikeudenmukainen. Kyse on samalla kahden erilaisen järjestelmän, demokraattisen markkinatalouden ja autoritaarisen valtiojohtoisen markkinatalouden, välisestä kilvoittelusta.

Eurooppa ei toivottavasti ole osa näiden jännitteiden kasvattamisessa, mutta emme myöskään voi jättää niitä huomiotta. Olemme jo nyt nähneet uudenlaisia ilmiöitä, kuten Kiinan nousevan kiinnostuksen arktista aluetta kohtaan ja sotilaallisen näyttäytymisen Itämerellä. Suomen intressissä on edistää arktisen alueen pitämistä suurvaltojen välisten jännitteiden ulkopuolella.
Edessämme on myös vaikeita kysymyksiä, kuten pääministeri viittasi, 5G-verkkojen kehittämisessä, miten suhtaudumme suurten ulkomaisten investointien ulkopoliittiseen ulottuvuuteen, sekä missä määrin olemme valmiita uudistamaan, ei vain säilyttämään, kansainvälisen yhteistyön rakenteita. On tärkeää, että EU:n puitteissa näitä kysymyksiä voidaan linjata yhdessä. Vain näin EU pysyy vahvana.

Osana vakauden ylläpitoa ovat myös toimivat ja sujuvat suhteet suurimpaan naapurimme, Venäjään. Pakotteiden purkaminen on sidoksissa niiden asettamisen syiden poistumiseen, mutta on monia sektoreita, joilla yhteistyötä on jatkettava ja tiivistettävä. Ajattelen esimerkiksi yhteistyötä ympäristön, ilmastonmuutokseen ja Itämeren suojeluun liittyen, sekä suoria kansalaisten välisiä yhteyksiä.

---

Jännitteen lisääntyminen Hormuzinsalmessa on yksi tämän hetken polttavimmista kysymyksistä. Alueen kautta kulkee viidennes maailman öljystä. Jännitteet ja käytetyt taktiikat eivät ole uusia, mutta silti hyvin huolestuttavia. EU-puheenjohtajakausi on tuonut tilanteen myös omalle työpöydällemme uudella tavalla. Suomi on nähnyt tärkeänä edistää alueen jännitteiden lientymistä, sekä monenkeskistä yhteistyötä Iranin pitämiseksi osana JCPOA-sopimusta.
Keskusteluja tilanteesta käydään myös tänään Iranin ulkoministeri Zarifin vierailun yhteydessä. Odotan myös mielenkiinnolla millaisia ajatuksia alueen tilanne herättää ensi viikolla EU:n epävirallisessa ulkoministerikokouksessa, Gymnich-kokouksessa, jossa Lähi-itä tulee olemaan yhtenä teemana.

Vierailullani Saudi-Arabiassa ja Arabiemiraateissa oli aistittavissa naapurimaiden hyvin konkreettinen huoli tilanteen eskaloitumisesta. Saudi-Arabiassa nostettiin myös vahvasti esille tarve Punaisen meren alueellisen yhteistyön kehittämiseksi. Oma viestini vierailulla oli, että ehkä Itämeren alueen yhteistyötä ja sen historiaa voi hyvin käyttää oppimateriaalina kansainvälisen, eri ideologiat ja yhteiskuntamuodot ylittävän yhteistyön rakentamiseksi.

Tilanne Persianlahdella on sellainen, ettei sitä voida sotilaallisin keinoin ratkaista. Merenkulun vapauden periaatetta tulee kunnioittaa. Myös Suomelle kansainvälisen merenkulun vapaus ja turvallisuus on tärkeä periaate. Tämä on viestini myös Iranin ulkoministerille tänään.

---

Kokoonnumme Helsinkiin tilanteessa, jossa tämä uusi hallitus on päässyt aloittamaan työnsä Euroopan Unionin puheenjohtajana. Jokaiseen tähänastiseen puheenjohtajakauteen on kuulunut yllätyksiä ja tällä kertaa ainakin yksi ”yllätys” saattaa valitettavasti olla jo tiedossamme Brexitin muodossa. Ajan huvetessa se on entistä todennäköisemmin olla myös ns. ”kova Brexit” eli UK:n ero EU:sta ilman sopimusta. Pääministeri Johnson on sanonut tavoitteena olevan EU-eron toteuttaminen lokakuun loppuun mennessä. Tämän mukaan lienee viisasta elää. Brexit ei kuitenkaan tarkoita kaiken yhteistyön päättymistä. On tärkeää varmistaa, että myös tulevaisuudessa yhteistyö Ison-Britannian kanssa on läheistä – esimerkiksi ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Suomelle on tärkeää kaikissa olosuhteissa säilyttää tiivis kahdenvälinen yhteistyö Ison-Britannian kanssa.

Edessämme on kiireisiä päiviä puheenjohtajakauden parissa myös ensi viikolla kun isännöimme täällä ulkoministerikokousta, Gymnichiä. Tällä kertaa syvennymme hybridiuhkiin, arktisiin asioihin, sekä Lähi-idän tilanteeseen.

On myös tärkeää huomata, että samaan aikaan kun puhumme Brexitistä, puhumme myös EU:n laajentumisesta toisaalla. Gymnichissä on tarkoitus puhua Länsi-Balkanin tilanteesta alueen maiden kanssa. Suomi lähtee siitä, että jos valtio täyttää kriteerit neuvottelujen aloittamiseksi, tulisi jäsenyysneuvottelut käynnistää. Pohjois-Makedonia on tästä ajankohtainen esimerkki. Ellemme EU:na ole aktiivisia Länsi-Balkanilla voimme olla varmoja, että muut toimijat haluavat alueella joka tapauksessa vaikutusvaltaansa lisätä. Se ei aina ole meidän etujemme mukaista.

---

Muutama sana siitä millaista tarinaa tämä hallitus haluaa maailmalle Suomesta kertoa, siitä mikä ulkopolitiikassamme muuttuu ja mitkä asiat tuovat pysyvyyttä.

Kansainvälisten suhteiden murros vaatii meiltä uudenlaista aktiivista halua kerätä muutoksista tietoa, ymmärtää niitä ja omalta osaltamme myös vaikuttaa niihin. Hallitusohjelma tähtääkin siihen, että Suomi olisi kokoaan suurempi toimija maailmalla. Miten tällaiseen tavoitteeseen päästään?

Aluksi on hyvä lähteä liikkeelle toimintaamme ohjaavista arvoista. Ihmisoikeuksien, sananvapauden, oikeusvaltioperiaatteiden, seksuaalioikeuksien, naisten ja tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolustaminen on aina ollut Suomelle tärkeää, mutta tämän hallituksen ulkopolitiikassa nämä arvot tulevat näkymään erityisen vahvasti. Tämä on punainen lanka, jonka tulee näkyä kaikessa toiminnassamme. Me emme saarnaa, mutta puolustamme meille tärkeitä periaatteita ja edistämme niiden toteutumista käytännössä. Hallitusohjelma antaa näissä asioissa edustustoille vahvan selkänojan toimia rohkeasti arvojemme puolesta.

Vastavuoroisesti meidän Suomessa on hyvä muistaa, että myös meitä saa kritisoida. Sekin kuuluu sananvapauteen. Suomesta ei ole pakko tykätä ja saa olla eri mieltä Suomen kanssa. Jokaiseen poikkipuoliseen sanaan ei kannata vastata täyslaidallisella vaan suhtautua rauhallisen analyyttisellä otteella. EU-puheenjohtajamaana meillä on oltava myös vähän turnauskestävyyttä, jos lunta tulee omaankin tupaan.

Kokoaan suurempi Suomi puolustaa myös monenkeskistä yhteistyötä ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, sekä sen uudistamista. Helppoa tästä ei varmasti tule. Populismin, nationalismin, protektionismin ja autoritääristen johtajien nousu haastaa ne tavat joilla kansainvälistä yhteistyötä on vuosikymmeniä totuttu tekemään. ”Minä ensin” -asenne ei kuitenkaan lopulta tarjoa ratkaisuja aitoihin ja kuviteltuihin ongelmiin, vaan pelkästään viholliskuvia. Suomen kaltainen pieni ja vientivetoinen maa ei selviä maailmassa, jossa jokainen ajattelee vain ja ainoastaan itseään. Puheiden lisäksi haluamme tehdä oman osamme monenkeskisten instituutioiden tukemiseksi. Siksi Suomi pyrkii YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi kaudelle 2022-2024. Toivon, että huomioitte kampanjan myös omissa toimintasuunnitelmissanne ja voimme yhdessä tehdä menestyksekkään kampanjan.

Tänään 19.8. vietetään myös humanitaarisen avun vuosipäivää. Bagdadissa 19.8. 2003 tehdyssä pommi-iskussa sai surmansa YK:n pääsihteerin erityisedustaja Sérgio Vieira de Mello ja noin 20 muuta YK:n työntekijää. YK joutui samalla ennennäkemättömällä tavalla terrorismin kohteeksi.
Kävin de Mellon toimistossa Hotelli Canalissa Bagdadissa vain muutamia päiviä ennen tuota kohtalokasta pommi-iskua ja kävimme pitkän keskustelun YK:n roolista kriisialueilla yleensä ja vaikeassa Irakissa erityisesti. Nostan aina hattua niille kansainvälisille osaajille, jotka valitsevat työkentäkseen vaikeat konfliktimaat kaikkine riskeineen. Valitettavasti YK-järjestöihin, rauhanturvaajiin ja avustusjärjestöihin kohdistuu tämän päivän maailmassa edelleen aivan liikaa iskuja. Sodan humanitaarisia sääntöjä, Geneven sopimuksia ja punaisen ristin suojaavaa symbolia vastaan isketään yhä useammin.

Olemme kuluneina vuosina joutuneet seuraamaan miten humanitaarisen oikeuden asema on heikentynyt etenkin Syyrian, Jemenin ja joissakin Afrikan pitkittyneissä kriiseissä. Hätäavun toimittaminen perille on muuttunut vaikeammaksi, kalliimmaksi ja vaarallisemmaksi. Sodankäynnin raaistumisesta kärsii etenkin siviiliväestö ja samalla kriisien ratkaisuyritykset vaikeutuvat.

Toivon, että voitte omassa työssänne olla eri puolilla maailmaa mukana tukemassa toimia humanitaarisen oikeuden edistämiseksi. Tämä täydentää Suomen roolia humanitaarisen avun rahoittajana ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän puolustajana.

---

Hallitusohjelma ei muuta kaikkea. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja on vakaa, eikä se muutu nopeasti. Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön ja harjoittelutoimintaan omista lähtökohdistaan ja intresseistään. Haluamme jatkaa yhteistyön syventämistä Pohjoismaiden ja etenkin Ruotsin kanssa. Se on oman etumme mukaista. Kriisin puhjetessa Euroopassa emme voisi pysyä sen ulkopuolella.

Hallitusohjelman lisäksi on tärkeä kysymys, miten paljon voimavaroja ulkoasiainhallinnolla on käytössään. Tiedän, että monilla teistä on viime vuosina ollut raskasta, kun viestit ovat liittyneet esimerkiksi lähetystöjen sulkemiseen ja kehitysyhteistyöhankkeiden ennenaikaiseen keskeyttämiseen. Eikä joulukuun kuudettakaan ole aina lähetystöissä kyetty juhlistamaan perinteisin menoin.

Tätä tilannetta lähdemme nyt hallituksessa korjaamaan. Suomi avaa lähivuosina useita uusia edustustoja, ensimmäisen jo tämän vuoden aikana Bagdadiin. Kokoaan suurempi toimijuus tarkoittaa myös sitä, että olemme ja näymme aktiivisina maailmalla ja edustustoverkkomme on kunnossa.

Tiedän, että moni teistä toimii hankalissa ja jopa vaarallisissa olosuhteissa. Hankalat tilanteet antavat äärimmäisen tärkeää näkökulmaa ja kokemusta, jota ei voi kerryttää muilla tavoilla. Annan suuren painoarvon tällaiselle kokemukselle ja tiedän, että sitä arvostetaan myös kansainvälisissä järjestöissä kun rekrytointeja pohditaan.

Hallitusneuvotteluissa puhuttiin paljon myös työperäisen maahanmuuton saattamisesta järkevälle tolalle. Nyt Suomen taloudessa tarvittaisiin osaajia ja tekijöitä, joita aina ei kyetä rekrytoimaan byrokraattisten vaikeuksien vuoksi. Tähän on nyt tulossa muutos.
Työlupajärjestelmän ongelmia halutaan korjata ja tähän osoittaa lisäresursseja. Työlupien osalta tulemme tekemään tiivistä yhteistyötä sisäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Tänä päivänä kansainvälinen talous vaatii eri tehtäviin kansainvälisiä osaajia ja tekijöitä, ja ammumme itseämme jalkaan, jos oma taloutemme sakkaa työlupiin liittyvien byrokraattisten vaikeuksien vuoksi.

---

Hallitusohjelman ulkopuolelta haluan tässä myös todeta ääneen sen kaikille teille selvän asian, jonka olen jo aiemmin sanonut ulkoministeriön henkilöstötilaisuudessa kesän alussa.
Haluan ulkoministerinä edistää talossa ja edustustoissamme hyvää ja rakentavaa työilmapiiriä, jotta jokainen työntekijämme kokisi voivansa antaa parhaan mahdollisen työpanoksen Suomen hyväksi. Minkäänlaiselle syrjinnälle, häirinnälle tai kiusaamiselle ei ole ulkoministeriössä tilaa, niin kuin ei millään muullakaan työpaikalla. Edustustojen päälliköillä on esimiehinä suuri vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa edustuston työkulttuuriin. Kiitos teille, että teette joka päivä töitä tämän myös asian eteen.

Mikäli tietooni tulee mitä tahansa epäasiallista käytöstä, siihen tullaan puuttumaan välittömästi. On myös tärkeää tietää, että tulen henkilökohtaisesti pitämään huolta siitä, että tällaisista asioista ilmoittaminen on aina palvelus ulkoministeriötä ja sen työilmapiiriä kohtaan. Työilmapiiriä ja työkulttuuria koskevissa kysymyksissä salailun ja hyssyttelyn aika on nyt ohi.

---

Jenni Vartiaisen kappaleessa lauletaan ”vauhti korjaa virheet”. Näin ei valitettavasti ole laulussa eikä todellisuudessa. Tarkkuutta tarvitaan aina. Mutta rohkeus ja aloitteellisuus voivat ulkopolitiikassa olla tärkeitä asioita, silloin kun ajoitus ja tilanne ovat oikeita. Lähettiläinä olette avainasemassa näkemään vaikuttamisen paikat ja aloitteellisuuden mahdollisuudet. Ministeriö haluaa käyttää teidän osaamistanne ja asiantuntemusta siinä, että rakennamme Suomen kannalta hyvää ja tehokasta peliä.  Ja jos raportoinnin suhteen saa esittää toiveen, niin olennaisen havainnointi ja sen tiivistäminen ovat aina tärkeitä taitoja.

Toivottavasti kaikilla on kesäloman aikana ollut mahdollisuus myös lukea ja ajatella uusia asioita. Itselläni oli kesälukemisena Raija Orasen kirja ”Manu”. Se käsittelee kirjallisuuden keinoin muun muassa sitä merkittävää ajanjaksoa Suomen historiassa, kun Neuvostoliitto muuttui Venäjäksi. Gorbatshovin kautta, Baltian maiden itsenäistymistä.

Kirjan päähenkilöä kalvaa kuitenkin suuri epävarmuus, jopa pelko: mikä olisi pahin mahdollinen vaihtoehto, jota tästä kaikesta voisi seurata? Kirjan päähenkilö peilaa monia asioita myös oman elämänsä suurimpiin koettelemuksiin, sodan aikaan. Ja kysyy myös, voimmeko toisille suositella tietä, jota itse emme olisi valmiita kulkemaan.

Vaikka elämme nytkin epävarmuuden aikaa, on hyvä muistaa, että lähimenneisyydessäkin on ollut suuria epävarmuuksia, suuria kysymysmerkkejä. Epävarmuudet ovat oikeastaan pysyvä olotila. Joudumme suunnistamaan sumussa.

Yksi sitaatti Orasen kirjasta jäi erityisesti mieleen. Ne ovat Bernard Shaw´n sanat: ”Maailmaa ei voi muuttaa, senhän tietään jokainen järkevä ihminen, mutta sitten on niitä, jotka eivät tiedä, ja he muuttavat maailman.”

Kiitos.