Mikä on GCM – kysymyksiä ja vastauksia siirtolaisuusasiakirjasta

GCM eli Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration on turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskeva globaali asiakirja. Siinä määritellään muuttoliikkeitä koskevia keskeisiä kysymyksiä ja keinoja reagoida niihin. Johtava asiantuntija Renne Klinge ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta avaa GCM:n taustoja ja tavoitteita.

Mikä on GCM?

Kyseessä on turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskeva globaali kompakti, joka on YK:n jäsenmaiden kesken neuvoteltu poliittinen asiakirja. Se on  viitekehys, joka määrittelee keskeiset muuttoliikkeitä koskevat kysymykset ja keinoja reagoida niihin vastaanottaja-, kauttakulku- ja lähtömaiden kannalta toimivalla ja kestävällä tavalla.

Asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova sopimus eikä edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

Englanniksi Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration.

Miksi GCM?

Muuttoliikkeitä on aina ollut syiden vaihdellessa. Niistä tulee voida keskustella ja neuvotella kansainvälisellä tasolla, koska ne koskettavat aina useita maita ja edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä.

Kompaktin tarkoituksena on vastata maailmanlaajuiseen haasteeseen yhdessä, maailmanlaajuisesti, tahtotilaa nostamalla.  Asiakirjassa etsitään ratkaisuja muuttoliikkeiden tuomiin ongelmiin, mutta tarkastellaan myös siirtolaisuuden hyviä puolia ja mahdollisuuksia. Tavoitteena on etsiä keinoja, joilla muuttoliikkeitä voitaisiin hallita kaikkien eduksi niin, että muuttoliike on turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista.

Mitä GCM sisältää?

Asiakirjassa määritellään yhteinen visio ja johtavat periaatteet sekä yhteistyön viitekehys, johon sisältyy 23 tavoitetta. Ne kattavat koko siirtolaisuussyklin lähtösyistä palautuksiin. Tavoitteet koskevat muun muassa tiedonvälityksen edistämistä, siirtolaisten tunnistautumista, ihmiskaupan ja -salakuljetuksen estämistä, rajavalvontaa, kotouttamista ja peruspalveluita, siirtotyöläisten vahvuuksien tunnistamista sekä palautuksia. Lopussa hahmotellaan toimeenpanoa ja seurantaa.

Joutuuko Suomi avaamaan ulkorajat?

Kompaktilla ei puututa kansalliseen suvereniteettiin, jonka perusteella kukin jäsenmaa päättää itselleen soveltuvista toimista. Tästä on asiakirjassa selvä muotoilu. Suomi päättää jatkossakin ulkorajojensa valvonnasta ja siitä keitä ja miten tänne pääsee.

Tavoitteena on sääntöjenmukainen ja sen myötä turvallinen siirtolaisuus. Olemassa olevia muuttoliikkeitä pyritään hallitsemaan järkevällä tavalla.

Miten ja milloin GCM hyväksyttiin?

Asiakirja hyväksyttiin yli 160 YK-jäsenmaan toimesta poliittisella tasolla korkean tason konferenssissa Marokon Marrakeshissa 10.-11.12.2018. Suomea konferenssissa edustaa sisäministeri Mykkänen. Lopullinen hyväksyntä tapahtuu tämän jälkeen YK:n yleiskokouksessa 19.12.2018, missä asiasta mahdollisesti äänestetään. Kompaktia ei erikseen allekirjoiteta missään vaiheessa.

Miten kompaktia on valmisteltu Suomessa?

Neuvotteluihin on osallistuttu ulkoministeriöstä virkamiestasolla. Neuvotteluprosessin aikana on konsultoitu muita ministeriöitä sekä sidosryhmiä (kuten kansalaisjärjestöjä, tiede- ja tutkimusyhteisöä sekä työmarkkinajärjestöjä).

Valtioneuvosto informoi eduskuntaa E-kirjeellä (E43 2018 vp; 5.6.2018) Suomen kannoista, neuvottelutilanteesta ja sopimuksen keskeisestä sisällöstä. Koska kysymys muuttoliikkeestä on poliittisesti tärkeä, valtioneuvosto piti erittäin tärkeänä, että eduskunnan suuri valiokunta 15.6.2018 ja 7.9.2018, ulkoasiainvaliokunta 12.6.2018 ja hallintovaliokunta 5.9.2018 käsittelivät kompaktia. Valiokunnilla ei ollut huomauttamista hallituksen kantaan. Valtioneuvosto sai tiedon eduskunnan myönteisistä kannoista lopullisesti syyskuussa 2018. 

Marraskuussa eduskunnalle lähetettiin E-jatkokirje ministerivaliokunnan jälkeen sisältäen valtioneuvoston kannan hyväksyä GCM-asiakirja Marrakeshissa 10.-11.12. Asiaa käsiteltiin ulkoasiainvaliokunnassa 22.11.2018 ja hallintovaliokunnassa 30.11.2018. Ulkoasiainvaliokunta hyväksyi käsittelynsä päätteeksi kannanoton, jonka mukaan se pitää valtioneuvoston kantaa asiassa perusteltuna.

Oikeuskanslerinvirastoon tehtiin 4.12 ja 5.12 kaksi kantelua koskien valtioneuvoston ja ulkoministeriön menettelyä GCM-asiakirjan valmistelussa. Oikeuskansleri antoi 10.12. kanteluihin vastauksen, jossa totesi, että asiassa ei ole menetelty lainvastaisesti.

Vastauksessaan oikeuskansleri linjaa, että GCM:n kohdalla on kyse oikeudellisesti sitomattomiin yhteistyöpöytäkirjoihin rinnastuvasta asiakirjasta eikä eduskunnan hyväksynnän vaativasta perustuslain 93 ja 94 §:ssä tarkoitetusta valtiosopimuksesta tai muusta kansainvälisestä velvoitteesta. Vastauksessa nostetaan esiin eduskunnan informointi kesä- ja marraskuussa ja ulkoasiainvaliokunnan myönteinen kannanotto.

Oikeuskanslerin mukaan kantelussa esiin nostetulla seikalla, että asiaa on joissain muissa EU-maissa käsitelty parlamentissa, ei ole merkitystä arvioitaessa asiakirjan valmistelua ja käsittelyä Suomen perustuslain mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että joissain maissa valtiosääntö mahdollisesti vaatii GCM-asiakirjan kaltaisten asioiden käsittelyä parlamentissa toisin kuin Suomessa.

Oikeuskanslerin vastaus (linkki)(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)

Mitä hyväksymisen jälkeen?

Hyväksymisen jälkeen kompaktia hyödynnetään kansallisella, alueellisella ja globaalilla tasolla ratkaisuiden löytämiseksi yhteistyön voimin. YK-järjestöt ja yhteiskuntien koko kirjo, kuten paikallistaso, yritykset ja kansalaisjärjestöt, pyritään saamaan mukaan. Tuloksia arvioidaan kansainvälisesti neljän vuoden välein.

Ketkä ovat jäämässä pois?

USA ei lähtenyt neuvotteluihin mukaan ja Unkari ilmoitti irrottautuvansa heinäkuussa alustavasti hyväksytystä tekstistä. Syksyn aikana EU-maista Itävalta, Puola, Tsekki, Slovakia, Latvia ja Bulgaria päättivät olla hyväksymättä asiakirjaa. Muista maista ulkopuolella jäivät muun muassa Australia, Israel, Chile ja Brasilia.

Kampanja väärän tiedon levittämiseksi

Käynnissä tuntuu olevan Euroopan laajuinen kampanja, jolla on pyritty levittämään väärää tietoa asiakirjan sisällöstä ja erityisesti sen sitovuudesta. Tämä paperi pyrkii osaltaan puuttumaan näihin virheellisiin väitteisiin.

**

Julkaistu 14.11.2018, päivitetty 15.11., 22.11.2018, 12.12.2018 ja 13.12.2018.