Suomen tukema rahasto auttaa tunnistamaan Ukrainan sodan vainajia
Ukrainassa toimiva uusi DNA-laboratorio on auttanut tunnistamaan lähes 200 sodassa kadonnutta henkilöä kolmen ensimmäisen toimintakuukautensa aikana. Laboratorion perustamista on tuettu Partnership Fund for a Resilient Ukraine (PFRU) -rahastosta, jota Suomi rahoittaa yhteensä 8,8 miljoonalla eurolla vuosina 2022–2027 osana Suomen kahdenvälistä kehitysyhteistyötä Ukrainassa. Suomen lisäksi rahastoa rahoittavat Viro, Ruotsi, Norja, Sveitsi, Iso-Britannia ja Kanada.
DNA-laboratorio nopeuttaa vainajien tunnistamista
Ukrainassa on tällä hetkellä yli 100 000 sotaan liittyvää kadonnutta henkilöä, ja yli 18 000 vainajaa odottaa tunnistamista. Kadonneet henkilöt ovat valtaosin rintamalla kadonneita sotilaita. Rikosteknisten laboratorioiden määrä on yli kaksinkertaistunut hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.
PFRU on tukenut DNA-laboratorion perustamista yhden Ukrainassa toimivan alueellisen rikosteknisen laboratorion yhteyteen. Uusi alueellinen DNA-laboratorio on mahdollistanut vainajilta otettujen näytteiden tutkimisen paikallisesti ja auttanut purkamaan tunnistustutkimusten ruuhkaa kasvavan tarpeen keskellä. Laboratorion kolmen ensimmäisen toimintakuukauden aikana on pystytty tunnistamaan lähes 200 kadonnutta henkilöä.
Laboratorion toiminta kuuluu Ukrainan sisäministeriön alaiseen asiantuntijapalveluun (Expert Service of the Ministry of Internal Affairs of Ukraine), joka muodostaa maan laajimman valtiollisten oikeuslääketieteellisten ja rikosteknisten asiantuntijalaitosten verkoston.
PFRU:n tavoitteena on tukea yhteiskunnallista vakautta erityisesti Ukrainan itä- ja eteläosissa sekä miehityksestä vapautetuilla alueilla, jotka ovat kärsineet merkittävimpiä vahinkoja Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Rahaston tuella vahvistetaan alueiden ja yhteisöjen kriisikestävyyttä tukemalla varhaista toipumista sekä vastaamalla akuutteihin peruspalvelu- ja hätäaputarpeisiin.
Kadonneiden tunnistaminen on monivaiheista
Kadonneen etsintä käynnistyy omaisten tekemästä ilmoituksesta, jolloin heiltä otetaan DNA-näyte vertailua varten. Omaiset toivovat mahdollisimman avointa tietoa tunnistusprosessista ja sen etenemisestä.
Vainajien tunnistaminen on monivaiheinen prosessi, johon kuuluu myös vainajien evakuointi rintamalinjan läheisyydestä. Tunnistamista hankaloittavat pitkät evakuointiajat sekä näytteiden kontaminoituminen ja sekoittuminen evakuoinnin yhteydessä. DNA-testien lisäksi tunnistamisessa tehdään monenlaista asiantuntijayhteistyötä muun muassa tatuointien rekonstruoinnissa ja henkilökohtaisten tavaroiden, kuten sormusten, ennallistamisessa.
Omaisten DNA-näytteitä verrataan vainajilta otettuihin näytteisiin sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Kaikille vainajilta otetuille DNA-näytteille ei kuitenkaan löydy vastaavuutta tietokannasta. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että kadonneen omaiset asuvat miehitetyillä alueilla, jolloin vertailunäytteitä ei ole mahdollista saada, tai siitä, että kadonnut on toisen maan kansalainen.
Kadonneiden kohtaloiden selvittäminen on tärkeää sekä vastuuvelvollisuuden toteutumisen että omaisten henkisen kestävyyden kannalta. Tieto läheisen kohtalosta voi päättää pitkän epävarmuuden ja auttaa omaisia aloittamaan surutyön.