Aavikoituminen tuuppaa muuttovirrat liikkeelle
Aavikoituminen on hedelmällisen maan kuivumisen ja köyhtymisen ja aiheuttama viheliäinen prosessi, joka lopulta pilaa maan tuottokyvyn kokonaan. Maan muuttuminen viljelykelvottomaksi on myös keskeinen tekijä Afrikan ja Lähi-idän maiden muuttoliikkeiden taustalla.
Aavikoituminen on jäänyt keskustelussa muiden ympäristöhuolien varjoon. "Kesän uutiskuvat Euroopan kuivuudesta ja metsäpaloista ennakoivat maan köyhtymiselle ja aavikoitumiselle altistavia oloja”, kuvailevat Ilmastometsät-kirjaan aavikoitumisesta kirjoittaneet metsä- ja ympäristöasiantuntijat Vesa Kaarakka ja Matti Nummelin.
Kirjan on toimittanut Kari Silfverberg ja hänen lisäkseen työryhmässä oli mukana kaikkiaan neljä nykyistä tai jo eläkkeelle jäänyttä ulkoministeriön ympäristöasiantuntijaa.
Pako kuivilta alueilta
Nummelinin mukaan aavikoituminen Pohjois-Afrikassa on nopeaa ja kehityskulku surullinen. ”Tällä menolla pohjoisen ja keskisen Afrikan viljelymaat kuivuvat viljelyyn kelvottomiksi alueiksi. Nyt voimakas muuttoliike kohdistuu vielä maiden ja maanosan miljoonakaupunkeihin ja vain pieni määrä ihmisiä pyrkii kauemmas Eurooppaan.”
Miten aavikoitumista vastaan voidaan taistella? Ulkoministeriön metsäasiantuntijoiden mukaan paras keino työssä aavikoitumista ja samalla ilmastonmuutosta vastaan on hiilensidonta ja viljelymaan monipuolinen käyttö.
”Ei tarvita mitään insinöörien vippaskonsteja. Puut, jotka sitovat hiiltä ilmakehästä, ovat paras ja halvin ratkaisu”, Nummelin vakuuttaa.
Suomi on tukenut aavikoitumisen vastaisia kehitysyhteistyöhankkeita muun muassa Keniassa, Etiopiassa, Tunisiassa, Algeriassa, Marokossa, Syyriassa, Libanonissa ja Jordaniassa.
Suomen kädenjälki näkyy kansainvälisissä metsäsopimuksissa
Ennen uraa ulkoministeriössä Kaarakka työskenteli tutkijana ja trooppisen metsänhoidon lehtorina Helsingin yliopistossa. Hän oli mukana Suomen neuvottelukunnassa 1992-1993, kun YK:n aavikoitumissopimuksesta neuvoteltiin.
Metsäosaaminen on ollut Suomen kehitysyhteistyön keskiössä vuosikymmeniä ja omia tavoitteita on saatu ajettua myös kansainvälisiin metsä- ja ympäristösopimuksiin.
”Suomen ansiosta saimme aavikoitumissopimukseen neuvoteltua mukaan puut ja peltometsät. Toinen Suomen tärkeä saavutus on ollut sukupuolten tasa-arvon tuominen mukaan ympäristösopimusten toimeenpanoon”, Kaarakka kertoo.
Suomi on tukenut Etiopiassa maarekisteröintiä ja Tansaniassa metsäalueiden maanhallinnan vahvistamista. Metsäasiantuntijoiden mukaan ihmiset pitävät huolta viljelymaista, jos maa on heidän omaansa tai heillä on siihen ainakin hallintaoikeus.
”Pienviljelijät ovat kuokkimassa peltoja ja hoitavat myös peltojen reunoilla kasvavia puita. Siksi on keskeistä, että heillä on oma ääni ja valtaa metsänomistuksesta ja maankäytöstä päätettäessä”, Nummelin muistuttaa.