Yleissopimus kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta

Kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (International Convention for the Protection of all Persons from Enforced Disappearance) tavoitteena on estää tahdonvastaisia katoamisia, torjua tahdonvastaisen katoamisen rikoksen rankaisemattomuutta ja auttaa katoamistapausten selvittämisessä.

Sopimus tuli Suomen osalta voimaan 23.4.2023; laki kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdystä kansainvälisestä yleissopimuksesta (327/2023) ja asetus kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdystä kansainvälisestä yleissopimuksesta (672/2023).

Sopimusteksti Finlex-tietokannassa (SopS 20/2023 ja SopS 21/2023).

Yleissopimuksen ratifioimisen yhteydessä rikoslakia muutettiin vastaamaan yleissopimuksen rikosoikeudellisia velvoitteita: laki rikoslain 11 luvun muuttamisesta (328/2023), asetus rikoslain 11 luvun muuttamisesta annetun lain voimaantulosta (673/2023)  ja asetus rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisesta annetun asetuksen 1 §:n muuttamisesta (674/2023). Uutena rikoksena säädettiin rangaistavaksi tahdonvastaisen katoamisen toteuttaminen. Kyseinen rikos säädettiin samalla kansainväliseksi rikokseksi, joka voidaan käsitellä Suomessa tekijästä, tekopaikasta ja tekovaltion lainsäädännöstä riippumatta.

Yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovasta tahdonvastaisia katoamisia käsittelevästä komiteasta (Committee on Enforced Disappearances, CED) ja sen toiminnasta löytyy lisätietoja komitean sivuilta. Yleissopimuksen ratifioimisen yhteydessä Suomi tunnusti komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä Suomea vastaan tehtyjä yksilö- ja valtiovalituksia.

Suomen täytäntöönpanoraportti

Suomen ensimmäinen raportti yleissopimuksen täytäntöönpanosta annettiin komitealle huhtikuussa 2025.

 

Tämän sivun sisällöstä vastaa

Ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö