Vesa Jaakola: Punainen risti humanitaarisena toimijana

Kolumni on julkaistu viikolla 35/2011 Pohjois-Suomen maakuntalehdissä.

Kun katselemme uutiskuvia maailman selkkausalueilta Libyasta, Somaliasta, Syyriasta, Irakista, Afganistanista ja muualtakin, ne vahvistavat vanhojen roomalaisten olleen oikeassa sanoessaan, että ihminen ihmiselle susi. Tänäänkin kymmenet miljoonat ihmiset ovat sotien seurauksena hätätilassa, joista pahimmat nyt Afrikassa ja Aasiassa.

Jo vanhassa Roomassa nähtiin, että elävistä olennoista ihminen on ainoa, joka tappaa omaa lajiaan tarkoituksella: vihasta, ilkeydestä, pahuuttaan. Suden puolustukseksi voi sanoa, että se tappaa lajitoverinsa vain muun ravinnon puutteessa.

Ihmisen pahuutta pohti ja suri kaksi vuosituhatta myöhemmin Sveitsissä filantrooppi Henri Dunant 1800-luvulla silloisten sotien aikaan. Hän ei jäänyt asiassa roomalaisten kyynisyyteen vaan päätti osaltaan parantaa käsitystä ihmisestä. Hän perusti Punaisen Ristin, aluksi lääkitsemään taisteluissa haavoittuneita ja sittemmin auttamaan muitakin sotien uhreja.

Auttamisen perusta oli pelkästään humanitaarinen. Punaisen Ristin perusajatuksen mukaan kaikkia sodan uhreja on autettava erottelematta: kansallisuuteen, rotuun, uskontoon tai edes sotimisen syihin katsomatta. Järjestöllä on seitsemän kiteytettyä perusperiaatetta: inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus, yleismaailmallisuus ja ykseys.

Yleismaailmallisuus näkyy siinä, että Punaisen Ristin ja islamin maissa toimivan sisarjärjestön Punaisen Puolikuun liitossa ovat yhteistyössä 186 valtion kansalliset yhdistykset. Tämän liikkeen toimintaan osallistuu lähes sata miljoonaa henkilöjäsentä ja 20 miljoonaa vapaaehtoista.

Sotien uhrien suoran auttamisen lisäksi Punainen Risti otti omakseen toisenkin merkittävän tehtävän. Se ryhtyi kokoamaan ja kehittämään humanitaarisen oikeuden säädöksiä. Ne on sittemmin kirjoitettu Geneven konventioiksi ja liitetty osaksi kansainvälistä oikeutta.

Geneven konventioiden perustavoite on ihmisyyden kunnioittaminen myös sodissa ja aseellisissa selkkauksissa. Niiden säädöksillä pyritään estämään julmat ja epäinhimilliset sodankäynnin tavat ja keinot. Siviiliväestön suojelemisesta sodissa on omat säädöksensä.

Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC toimii järjestön keskushallintona Genevessä. Kansainvälisen järjestön sveitsiläisyys näkyy siinä, että komitean kaikki 25 jäsentä ovat aina sveitsiläisiä. Komitea perustettiin jo vuonna 1863, joten järjestö on toiminut pian puolitoista vuosisataa.

Punainen Risti on hankkinut toiminnallaan arvostetun aseman kaikkialla maailmassa. Järjestön edustajille suodaan toisinaan pääsy sellaisiinkin maihin ja paikkoihin, joihin muilta kansainvälisiltä toimijoilta on rajat ja portit suljettu. Järjestön toiminnan puolueettomuuteen luotetaan kaikkialla.

Monessa kansainvälisessä selkkauksessa Punaisen Ristin edustajat ovat toimineet kulissien takaisina viestinvälittäjinä ja sovittelijoina vaikeissa tilanteissa. Punaisen Ristin hiljaisella diplomatialla on ratkaistu ongelmia, joissa kaikki muut keinot ovat olleet tuloksettomia. Niinpä järjestön on saanut Nobelin rauhanpalkinnon kolmena vuonna: 1917, 1944 ja 1963.

Tässäkin valossa Punaisen Ristin kansainliike on ollut suuri menestystarina. Alkujaan pienestä, muutaman filantroopin yhteisöstä on kasvanut maailman suurin humanitaarinen järjestö. Sitä voi pitää ihmiskunnan parhaana vastauksena humanitaarisiin hätätiloihin ja tarpeisiin, joita on yhä enemmän.

Vesa Jaakola

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos.