Vesa Jaakola: Millainen muslimi on Muammar Gaddafi?

Kolumni on julkaistu viikolla 13/2011 Pohjois-Suomen maakuntalehdissä.

Kun Libyassa levottomuuksien jälkeen kansainvälinen liittouma alkoi suojella siviilejä sotilaallisin keinoin, maan johtaja Muammar Gaddafi kuulutti, että ristiretkeläiset ovat hyökänneet hänen mailleen. Viittaus ristiretkiin herättää yhä, tuhat vuotta niiden jälkeenkin suuria tunteita islamin maissa.

Kuinka paljon Gaddafi voi pelata uskontokortilla tässä selkkauksessa? Millainen muslimi ja islamin puolustaja hän itse on?

Uskonasioissa paraskaan sielutieteilijä ei pysty näkemään toisen ihmisen sisimpään. Siksi Gaddafia on arvioitava tälläkin alalla tekojensa perusteella. Vallankumouksen tekijänä ja johtajana hän on toiminut pontevasti myös islamin tulkkina ja levittäjänä.

Vaikutelmaksi hänen toiminnastaan uskonnon alalla pitkältä valtakaudeltaan jää, että hän on käyttänyt islamia paljolti oman vallankumouksensa hyväksi. Tässä valossa hän ei näytä tosiuskovaiselta vaan pelurilta, joka käyttää uskontokorttia muihin tavoitteisiin.

Pian vallankumouksensa jälkeen vuonna 1969 hän julisti islamin valtionuskonnoksi. Näin hän torjui vaikutusvaltaisen uskontojohtajien yhteisön ulaman asettumista arabinationalistista kumousta vastaan. Samalla hän kosiskeli kansan enemmistön myötämieltä kumouksen tueksi islamilaistamalla entisen kuningaskunnan länsimaista viihde-elämää.

Seuraavaksi Gaddafi alkoi islamilaistaa Libyan lainsäädäntöä. Hän itse johti sitä oikeusalan komissiota, jossa valmisteltiin uudenlaiselle tasavallalle islamilaiset lait sekä rikos- että siviilioikeuden osalta vuonna 1973. Parlamenttia vastaava kansankongressi julisti vuonna 1977, että kaiken lainsäädännön tulee perustua shariaan, islamin lakiin.

Samaan aikaan Gaddafi halusi kunnostautua myös poliittisen järjestelmän uudistajana. Tämän uudistuksen hän julkisti kansalle ja koko maailmalle vuonna 1970 Vihreässä kirjassaan. Hän loi Libyasta jamahiriyan, suoran kansanvallan valtion. Jamahiriya on Koraanin sanoman mukainen järjestelmä, kertoo Gaddafi.

Gaddafin mukaan jamahiriyassa ei ole muiden järjestelmien vikoja eikä heikkouksia. Kommunismissa syrjäytyy yksilö, kapitalismissa yhteisö. Jamahiriyassa yksilön ja yhteisön edut ovat tasapainossa. Jamahiriyan suorassa kansanvallassa ei tarvita puolueita eikä oppositiota.

Näiden uudistusten jälkeen Gaddafin kunnianhimo eneni entisestään ja hän halusi uskonpuhdistajaksi. Hän julisti, että kaikki lukutaitoiset muslimit ovat yhtä hyviä tulkitsemaan Koraanin sanomaa ja oppeja oikein. Uskonoppineiden yhteisöä ulamaa ei tarvita enää islamin tulkiksi.
Tämä näkemys vierotti uskonnollisia johtajia tukemasta enää Gaddafin vallankumousta.

Libyan diktaattorin rajattomasta vallanhimosta kertoo hänen pyrkimyksensä nousta arabimaailman - ja jopa kaikkien muslimien johtajaksi. Tähän tavoitteeseen hän on tuhlannut suuret määrät Libyan öljytuloja neljän vuosikymmenen ajan.

Gaddafi on rakennuttanut satoja moskeijoita ja islamin kulttuurikeskuksia Afrikkaan, Aasiaan ja jopa Eurooppaan. Hän on luvannut vapauttaa erityisesti Afrikan kristinuskosta ja samalla kolonialismista.

Islamin sunnalaista valtavirtaa edustavien uskonoppineiden katsannossa Muammar Gaddafi on toisinajattelija, häirikkö. Muutkin muslimit vierastavat Gaddafin ”uskonpuhdistusta” ja muutakin toimintaa. Siksi hänen olisi vaikeaa saada turvapaikkaa islamin maailmasta – muusta maailmasta puhumattakaan..

Vesa Jaakola

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos.