USA:n innovaatiotalous ja Aasia
Onko Kiinasta ja Intiasta tulossa ”maailman tehtaan” sijasta luovaan innovaatioon perustuva talous? Miltä innovaatioyhteistyön tulevaisuus näyttää Yhdysvaltain länsirannikolta katsottuna? Onko innovaatio on nollasummapeliä vai yhteistyön avulla kasvava kakku? USA:lla on kyky sopeutua ja uudistua, erityisesti kriisien uhatessa – näin myös innovaatioiden alalla. Lähivuosikymmeninä USA on kykeneväinen tekemään kaikkea, mutta ei enää kykeneväinen tekemään sitä yksin.Jää nähtäväksi onko Aasiasta peräisin koettu uhka tarpeeksi paha/haastava saadakseen Yhdysvallat liikkeelle tavalla joka takaa maan kestävän kv. kilpailukyvyn
Win-win - vai eikö sittenkään?
Yhdysvallat on viime aikoihin saakka nähnyt itsensä maailman johtavana mahtina kaikilla politiikan alueilla. USA:ssa kannetaan kuitenkin kasvavaa huolta oman taloudellisen kilpailukyvyn säilymisestä samalla kun seurataan huolestuneena Kiinan ja Intian kansantalouksien kasvua.
Toisaalta on nähtävissä myös Kiinan ja Intian tuoma hyöty USA:lle. USA:n vienti Kiinaan kasvoi 32 prosenttia vuonna 2010 $92 miljardiin. Erityisen huolestuneita ollaan USA:n johtavan aseman menettämisestä innovaatiopolitiikassa ja hightech
tuotteiden kehittelyssä.
Onko Kiinasta ja Intiasta tulossa ”maailman tehtaan” sijasta luovaan innovaatioon
perustuva talous? Ainakin välivaiheena Kiinasta tulee maailman kuluttaja. Onko huoli perusteltu ja miltä näyttää innovaatioyhteistyön tulevaisuus Yhdysvaltain länsirannikolta katsottuna? Monet byrokraatit, poliitikot ja sotilaat Yhdysvalloissa näkevät, että innovaatio on nollasummapeliä sen sijaan, että kyse olisi kakusta, joka kasvaa yhteistyön kautta.
Aivovuoto on vanhentunut käsite
Suurten liikeyritysten johto ja tutkimusyhteisö näyttävät pikemminkin uskovan kakun laajentumiseen. Valtiot eivät suinkaan ole ainoita toimijoita alalla. Entisaikojen pelätty aivovuoto sellaisenaan on kadonnut. Sen sijaan voimme puhua brain circulationista
ja brain gainista.
Koko maailma toimii verkostoina, joissa mennään ja tullaan. Viime vuosikymmeniin saakka puolet maailman T&K työstä tapahtui Yhdysvalloissa. Nykyisin luku lienee vain kolmannes.
Talouskriisi on koetellut T&K toimia erityisen ankarasti Yhdysvalloissa ja hightech
investointeihin suuntautunut pääoma on huvennut olemattomiin (clean tech pitänyt pintansa).Lähivuosikymmeninä Yhdysvallat on edelleen kykeneväinen tekemään kaikkea, mutta ei enää yksin.
Arvoketjut ja USA
Voidakseen paremmin arvioida missä kohtaa kukin maa on innovaatioprosessissa, on hyödyllistä jakaa prosessi eri kehitysvaiheisiin, joita tutkijoiden mukaan on kaikkiaan neljä; uusien ideoiminen tuottaminen, uusien kykyjen tuottaminen, uusien yritysten synnyttäminen ja em. toimia tukevan politiikan luominen. Kolmannen luokan yritykset tuottavat tuotteita, toisen luokan yritykset puolestaan kehittävät teknologiaa ja huiput luovat standardit.
Poliittisen järjestelmän avoimuus, oikeuslaitoksen riippumattomuus, vapaa lehdistö ja muut avoimeen yhteiskuntaan kuuluvat määritteet ovat edellytyksiä, joita onnistunut innovaatiotoiminta vaatii onnistuakseen myös Aasiassa. Maat eivät ole kykeneviä luomaan innovatiivista taloutta, jos tiedonkulku on tiukasti kontrolloitu. Luovuutta, henkilökohtaista aloitekykyä ja kriittistä ajattelua ei voida sanella ylhäältä
käsin.
USA-Aasia: reunaehtoja ja rajapintoja
Määrällisesti Aasian maat pystyvät tuottamaan loppututkinnon suorittaneita Yhdysvaltoja enemmän. Kyse on kuitenkin myös laadusta. McKinseyn konsulttiyritys arvioi jo vuonna 2005 että ainoastaan 10% kiinalaisista ja 25% intialaisista tutkinnon suorittaneista on kyky käytännönläheiseen ja analyyttiseen työhön sekä sellaisiin ryhmätyötaitoihin, joita monikansalliset yritykset edellyttävät osaajiltaan.
Jos innovaatioprosessi ei ole transparentti mahdollistaa se plagioinnin ja akateeminen epärehellisyyden sekä lahjonnan, sisäpiirikaupat ja varkauden. Jos kasvojen säilyttäminen on tärkeämpää kuin tutkitun tiedon verifioiminen, on monella maalla vielä pitkä tie kuljettavana.
USA:n viihdeteollisuudessa arvioidaan, että amerikkalaisten yritysten tuottamasta musiikista piratoidaan 90 %, tietokoneohjelmista 79% ja peleistä ja muusta viihdykkeistä kaikkiaan 95%. Erityisesti Kiinassa tekijänoikeuksien rikkomisesta ei nosteta oikeusprosesseja, vain 1% valituksista johtaa syytteisiin. Kenties kun Kiina itse tuottaa todellista intellektuaalista lisäarvoa aletaan tekijänoikeuksiakin suojella paremmin!
Monet amerikkalaiset innovaatiokeskusteluun osallistuvat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Kiina vanhenee ennen kuin se rikastuu. Maa ei myöskään voi menestyä jos se osittain edustaa Saharan eteläpuolesta kehitystasoa ja osin Kalifornian Piilaaksoa.
Maailmassa ei ole mitään standardia tai annettua mallia menestyvälle innovaatio- klusterille. Jotain puhunee puolestaan kuitenkin se että jotkin innovaatiokeskittymät ovat käyneet lävitse ”boomin ja bustin” ja pystyneet senkin jälkeen nousemaan jaloilleen ja tuottamaan uutta ajattelua ja businessmalleja.
Ratkaisevaa näyttää olevan innovaatioympäristön ekosysteemi, joka sallii myös epäonnistumisetja silti kykenee rohkaisemaan uuteen yritykseen. Siviili- ja sotilaskäyttöön luodun teknologian välinen raja on hämärtymässä. Tämä huolettaa erityisesti amerikkalaisia poliitikkoja, jotka pelkäävät teknologian sotilaallisten sovellutusten päätyvän Kiinan armeijan käyttöön. Innovaatiopolitiikan amerikkalaiset gurut kuitenkin argumentoivat, että teknologian siirron rajoittaminen olisi haitallisempaa USA:lle kuin innovaatioihin liittyvän vapaan ajattelun ja ajatusten vaihdon rajoittaminen.
Yhdysvalloissa tohtorin tutkinnon suorittaneista puolet on ulkomaalaisia. Ulkomaalaisista puolet on kiinalaisia. Monella tohtoroituneella aasialaisella on tie kuitenkin pystyssä USA:ssa. Viisumeita ei myönnetä riittävästi ja monet joutuvat palaamaan kotimaahansa. Em. tason akateemisen henkilön arvioidaan työllistävän USA:ssa keskimäärin 10 henkilöä. Viisumipolitiikka on erittäin kiistanalainen
vaikka myönteiset taloudelliset vaikutukset ovat kiistattomat. Keskusteluissa useasti kummittelee laittomien, lähinnä latinotaustaisten siirtolaisten maahanvyöry.
Piilaakson menestyneistä yrittäjistä merkittävä osa on aasialaistaustaisia. Myös monet menestyneistä start-up yrityksistä ovat aasialaistaustaisten henkilöiden ideoimia ja johtamia. Yhdysvalloissa viime vuonna suoritetussa väestönlaskennassa aasialaistaustaisten amerikkalaisten osuus koko väestöstä on n. 5 %. Kymmenessä vuodessa aasialaisten osuus väestöstä on kaksinkertaistunut.
Tutkimukset osoittavat, että aasialaistaustaiset äänestävät yrittäjäystävällistä politiikkaa
tukevia kandidaatteja, lähinnä siis republikaaneja. Aasialaistaustaisia poliitikkoja on entistä enemmän johtavissa asemissa Yhdysvaltain osavaltioissa ja kaupungeissa.
Yhdysvaltojen ja eri Aasian maiden innovaatiokykyä analysoivassa, hiljan ilmestyneessä kirjassa palataan 1940- ja -50 luvulle ja muistutetaan että heti toisen maailmansodan jälkeen arvioitiin Burman olevan menestyvien maiden joukossa (korkea koulutustaso, englanninkieli, verkottuneisuus sen ajan Commonwealthissä). 1950-luvun alussa toivottomana tapauksena sen sijaan pidettiin sodan tuhoamaa ja diktatorista Etelä-Koreaa. Vaikea taito tuo ennustaminen!
Johtopäätöksiä
1. USA:lla on kyky sopeutua ja uudistua, erityisesti kriisien uhatessa – näin myös innovaatioiden alalla. Johtavan roolin säilyttäminen edellyttää kuitenkin merkittäviä satsauksia koulutukseen ja tutkimukseen (Sputnik moment) alkaen tavallisten amerikkalaislasten peruskoulutuksesta.
2. Amerikkalaisen innovaatiopolitiikan johtajuus nojaa innovaatioympäristön ekosysteemiin, eri lähteistä tulevaan rahoitukseen (joka virkistynee talouslaman jälkeen) sekä akateemiseen verkottumiseen, jossa Yhdysvallat on halutuin yhteistyökumppani kaikilla tutkimuksen aloilla niin aasialaisille kuin suomalaisillekin.
3. Lähivuosikymmeninä Yhdysvallat on kykeneväinen tekemään kaikkea, mutta ei enää kykeneväinen tekemään sitä yksin.
- Jää nähtäväksi onko Aasiasta peräisin koettu uhka tarpeeksi paha/haastava saadakseen Yhdysvallat liikkeelle tavalla joka takaa maan kestävän kv. kilpailukyvyn