UNEP: Ympäristöongelmat ja konfliktit ruokkivat toisiaan

Ympäristö ja luonnonvarat voivat sekä aiheuttaa konflikteja että olla osa niiden ratkaisua, todetaan YK:n ympäristöohjelma UNEPin selvityksessä.

Ympäristö ja luonnonvarat pitäisi ottaa paremmin huomioon konfliktien jälkeisiä tilanteita ratkottaessa ja rauhasta neuvoteltaessa, suositellaan UNEPin tänä vuonna julkaisemassa raportissa. Raportista käy ilmi, että ympäristö ja konfliktit ovat toisiinsa yhteydessä monella tasolla: konfliktit synnyttävät ympäristöongelmia ja ympäristöongelmat taas ovat osallisina konfliktien syntymiseen.

"Kyseessä eivät ole vain kiistat luonnonvaroista, vaan ilmiö on syvällisempi. Ympäristön muuttuminen vaikuttaa perustavanlaatuisesti ihmisten elämään, kuten veden, ruuan ja energian saantiin", painottaa Ulkopoliittisen instituutin ympäristöä ja turvallisuutta käsittelevässä seminaarissa keskiviikkona puhunut UNEPin pääjohtaja Achim Steiner. 

UNEPin arvion mukaan vuoden 1990 jälkeen maailmassa on ollut 18 konfliktia, joihin luonnonvarojen riisto tai vähyys on ollut osallisena. Kun väestö ja samalla kysyntä luonnonvaroista kasvavat, myös jännitteet ihmisryhmien välillä kasvavat. Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat vaikeuttavat miljoonien ihmisten elämää ja voivat johtaa uusien väkivaltaisten konfliktien syntymiseen lähitulevaisuudessa. Steiner painottaa ongelmien vakavuutta.

"Kymmenen vuoden kuluttua kolmasosa ihmisistä elää alueilla, joilla on pulaa vedestä. Kymmenet miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan merenpinnan nousun vuoksi. Esimerkiksi Bangladeshissa on jo muutenkin suuri väentiheys. Minne ihmiset voivat mennä?

Luonnonvaroilla rahoitetaan konflikteja

Ympäristön aiheuttamat levottomuudet eivät ole pelkästään tulevaisuuden ongelma. UNEP on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana mukana mukana setvimässä 23 maan konfliktin jälkeistä tilannetta. Raportin mukaan luonnonvarat harvoin ovat konfliktien koko syy, mutta usein tärkeä osa niiden syntymistä.

Ympäristöongelmien seurauksena eri ryhmät joutuvat usein kahakoimaan resurssien jaosta. Esimerkiksi Sudanin Darfurin väkivaltaisuuksien taustalla ovat osin ilmasto-olojen vaihtelut, veden sekä hedelmällisen maan puute. Luonnonvarat jakautuvat epätasaisesti eri ryhmien kesken, mikä lisää ihmisten turhautumista entisestään.

Vaikka luonnonvarat eivät aiheuttaisi itse konfliktia, ne voivat ylläpitää niitä: monissa Afrikan maissa asekauppaa rahoitetaan timanteilla eikä konfliktin aina halutakaan päättyvän. UNEPin konflikti- ja katastrofiyksikön suunnittelutiimin johtaja David Jensen nostaa esiin Keski-Afrikan tasavallan, joka on kärsinyt konflikteista 50 vuotta.

"Keski-Afrikan tasavallan timanteista 30–70 prosenttia viedään maasta laittomasti. Kaupasta saadut rahat eivät päädy julkiseen käyttöön, eikä verotuloja kerry", Jensen sanoo.

Sota tuhoaa luontoa

Raportin mukaan myös konfliktien vaikutus ympäristöön on tuhoisa. Esimerkiksi Afganistanissa 30 vuoden väkivaltaisuudet ovat johtaneet joillakin alueilla lähes täydelliseen metsien häviämiseen. Osaksi syynä ovat pommitukset, osaksi asukkaat, joiden vaihtoehdot ovat vähissä.

"Ihmiset ovat polttaneet metsää saadakseen hiiltä myyntiin ja hakanneet metsiä viljelysmaan ja polttopuun vuoksi", Jensen kuvailee.

Metsiä ei ole juuri istutettu uudestaan, sillä resurssien hallinta on heikkoa.

UNEPin raportissa on kuitenkin myös positiivinen puolensa. Jensenin mukaan ympäristö ja luonnonvarat voivat parhaassa tapauksessa olla osa rauhan rakentamista. Ne voivat auttaa maan taloudellisessa toipumisessa ja antaa ihmisille elannon.

"Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa on luonnonvaroja enemmän kuin missään muualla. Ne ovat valtava mahdollisuus", Jensen huomauttaa.

Ennen kaikkea yhteiset luonnonvarat voivat olla avain osapuolten välisen dialogin aloittamiselle. Kongolla on ympäristön ansiosta yhteistyötä vanhojen vihollistensa Ugandan ja Ruandan kanssa esimerkiksi gorilloiden suojelun muodossa.

Tietoisuutta lisättävä

UNEP suosittelee raportissaan ympäristön huomioon ottamista yhä laajemmin rauhan rakentamisprosesseissa. On tärkeää reagoida ympäristöongelmiin mahdollisimman varhain ja suojella ympäristöä konfliktien aikana. Ympäristö ja luonnonvarat pitäisi tehdä osaksi rauhanprosessia.

Vaikka ympäristöä ja luonnonvaroja ei vielä oteta riittävästi huomioon rauhanprosesseissa, tietoisuus niiden tärkeydestä on viime vuosina kasvanut: Jensenin mukaan yhä useammassa tilaisuudessa, jossa hän puhuu, enemmistö yleisöstä on sitä mieltä, että ympäristö on keskeinen osa rauhan rakentamista. Myös Achim Steinerin mukaan kehitys on ollut myönteistä, sillä ympäristöstä ja turvallisuudesta on tullut yleinen huolenaihe.

"Kymmenen vuotta sitten tällaista seminaaria olisi pidetty lähinnä akateemisten piirien kiinnostuksen kohteena", hän toteaa.

Teija Laakso (maailma.net)