Töissä UM:ssä: Janne, Pohjois-Afrikka-tiimin esimies
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
Olen Janne Jokinen ja työskentelen Pohjois-Afrikka-tiimin vetäjänä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan yksikössä, joka on osa Afrikan ja Lähi-idän osastoa. Toimenkuvaan kuuluu monenlaisia Pohjois-Afrikkaan liittyviä asioita.
Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Ulkoasiainhallinnossa maiden ja alueiden asioita hoidetaan sekä kohdemaassa toimivissa edustustoissa että ulkoministeriöstä käsin. Työskentelen niin sanottuna ”maadeskinä”, joka tarkoittaa että toimipaikkani sijaitsee Suomessa. Vastuullani on oikeastaan kaikenlaiset Pohjois-Afrikan alueeseen liittyvät asiat. Maavastuualueeseeni kuuluvat: Algeria, Egypti, Libya, Marokko, Tunisia, Länsi-Sahara ja Mauritania sekä yhteistyö Arabiliiton kanssa. Lisäksi tehtäviin kuuluu vientivalvontaa, kauppapolitiikkaa ja Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) eteläisten kumppanimaiden osalta.
Tiimityöskentely ministeriössä ja edustustoissa työskentelevien kesken on tiivistä. Yhteistyökumppaneitani ja asiakkaitani ovat esimerkiksi Pohjois-Afrikassa asuvat tai matkailevat suomalaiset sekä alueella liiketoimintaa harjoittavat suomalaiset yritykset. Teen läheistä yhteistyötä UM:n muiden osastojen sekä asiasta ja tilanteesta riippuen myös muiden ministeriöiden ja valtioneuvoston kanslian edustajien kanssa. Egyptin tammi-helmikuun levottomuuksien aikaan korostui yhteistyö UM:n konsulipalveluiden ja viestinnän kanssa. Kriisiä hoitavat toimivat nykyään yhdessä UM:n niin kutsutussa tilannekuvahuoneessa.
Työtehtäviini kuluu esimerkiksi erilaisten tilannekuvausten ja puheiden kirjoittamista korkean tason tapaamisiin, osallistumista kokouksiin Suomessa ja muualla sekä viennin edistämiseen liittyviä tehtäviä. Työhuoneeni muistuttaa mitä tahansa tavallista toimistoa.
Miten työsi vaikuttaa suomalaisten elämään?
Pohjois-Afrikka on merkittävä markkina-alue. Vienninedistäminen luo hyvinvointia puolin ja toisin. Olen mukana kehittämässä kauppasuhteita. Niitä niin kuin muitakin kahdenvälisiä suhteita edistetään paljolti erilaisten tapaamisten kautta. On tärkeää, että niihin osallistuvilla on tarkka kuva esillä olevista asioista ja Suomen näkemyksistä. Euroopan unionin kautta Suomen vaikutusmahdollisuudet moninkertaistuvat. Aktiivisuus EU-yhteistyössä on tärkeää.
Alkuvuoden kuohunta Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä on korostanut kansalaisten palvelemista kriisitilanteissa. Maadeskin varsinaisena tehtävänä on seurata tilanteen kehitystä, pitää poliittiset päätöksentekijät ja virkamiesjohto ajan tasalla ja valmistella Suomen toimintaa ohjaavia linjauksia. Tämän lisäksi saan myös paljon yhteydenottoja ja tietopyyntöjä eri puolilta valtionhallintoa, tiedotusvälineiltä, kansalaisjärjestöiltä ja yksittäisiltä kansalaisiltakin. Maadeskin näkökulmasta kriisitilanne on erityisen haasteellinen siksi, että alati muuttuvasta tilanteesta pitäisi koko ajan pystyä antamaan analysoitua tietoa. Kristallipallosta olisi suuri apu!
Mikä on juuri nyt ajankohtaista työssäsi?
Tammikuussa alkanut arabimaailman kansannousu on luonnollisesti tapetilla. Tällä hetkellä päähuomio on Libyan tilanteessa, mutta myös muita alueen maita seurataan aktiivisesti. On todella vaikea ennustaa miten asiat alueella etenevät.
Kukaan ei vielä muutama kuukausi sitten uskonut, että nyt tapahtuneet kansannousut olisivat mahdollisia. Seuraamme tarkasti minkälaisia uudistuksia erityisesti Egyptissä tapahtuu ja miten ne heijastuvat naapurimaihin. Kairo on islamilaisen oppineisuuden, populaarikulttuurin ja politiikan keskus. Egypti on eräänlainen johtaja, josta muut ottavat mallia.
EU ja yksittäiset jäsenmaat haluavat tukea taloudellista hyvinvointia ja demokraattisen hallinnon rakentamista. On tärkeä muistaa, että kussakin maassa kansalaiset itse päättävät yhteiskuntamallistaan. Eurooppalaiset eivät voi sitä sanella. EU:lla on kuitenkin tuoreita kokemuksia vapaan yhteiskunnan rakentamisprosessista itäisen Keski-Euroopan jäsenmaidensa kautta. Siirtymävaihe vie aikaa eikä ole kivuton prosessi. Jokainen maa seuraa omaa polkuaan.
Miksi teet tätä työtä?
Olen tavallaan seurannut unelmaani. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen minua haastateltiin Vakka-Suomen Sanomiin ja kerroin haastattelussa olevani kiinnostunut kansainvälisistä tehtävistä. Kiinnostus heräsi vaihto-oppilasvuoden aikana. Tutustuminen toisiin vaihto-oppilaisiin oli innostava kokemus. Ajattelin, että monikansallisessa porukassa olisi hienoa työskennellä.
Opiskelin poliittisen historian lisäksi muun muassa kansainvälistä oikeutta, kieliä ja valtio-oppia. Valmistumisen jälkeen työskentelin määräaikaisena tutkijana ja opettajana Turun yliopistossa. Apurahahakemusten lisäksi lähetin paperit UM:n KAVAKU:lle. Yksi hakemus muiden joukosta johti alan vaihtoon. En ole katunut päivääkään!
Diplomaattina olen päässyt hyödyntämän yhteiskuntatieteellisen koulutuksen tarjoamaa monipuolista osaamista. Työ edellyttää jatkuvaa tietojen päivittämistä ja uusien asioiden opiskelua.
Olen pystynyt työni kautta vaikuttamaan konkreettisesti esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiin. Suomen pysyvässä YK-edustustossa, New Yorkissa työskennellessäni olin muun muassa mukana neuvottelemassa vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevää yleissopimusta. 20 vuotta valmisteilla olleen sopimuksen sinetöinti oli huippuhetki.
Maailmanpolitiikkaan vaikuttaminen ja muutoksen mahdollisuus säväyttävät pessimismiin taipuvaista realistia. Vaikka työtä on paljon ja joskus muutos parempaan tuntuu mahdottomalta, toivoa on sittenkin. Arabimaailman viimeaikaiset tapahtumat todistavat sen.
Miten työsi ulkoministeriössä on sopinut perheellesi?
Tein ratkaisun diplomaattiuralle lähtemisestä vasta pohdittuani asiaa perusteellisesti vaimoni kanssa. Työskentely ulkomailla vaatii perheeltä valtavasti joustoa ja sopeutumiskykyä. Virkamies itse pääsee helpommalla, sillä edustustossa työskentely ei välttämättä eroa kovinkaan paljon kotimaassa työskentelystä. Puoliso ja lapset sen sijaan joutuvat sopeutumaan vieraaseen ympäristöön, kieleen ja kulttuuriin.
Ensimmäisellä ulkomaankomennuksellani Etelä-Koreassa vaimoni työsti väitöskirjaansa. New Yorkissa oleskellessamme esikoisemme aloitti koulunkäynnin. Pitkäksi venyvät työpäivät ovat myös perheelle raskaita. Käytännön asioiden hoitaminen jää usein puolison kontolle. Arkiset askareet, kuten pesukoneen korjaajan hankkiminen voi olla yllättävän vaikeaa vieraassa maassa, varsinkin jos ei puhu paikallista kieltä.
Ulkomaankomennuksen aikana yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin jää vähemmälle etäisyyksien ja aikaeron takia. Onneksi uusi teknologia helpottaa yhteydenpitoa. Suomeen palattuaan ei pidä ihmetellä, miksi puhelin ei soi. Aluksi täytyy itse olla aktiivinen. Lähipiiri on tottunut siihen, ettei aikaeron takia voi soitella.
Lasten näkökulmasta ulkomailla asumisen myönteisiä puolia ovat esimerkiksi kansainvälisyyteen kasvaminen sekä kielitaidon karttuminen. New Yorkista lähtiessämme viisivuotias poikamme puhui jo parempaa englantia kuin minä ja vaimoni ja vielä queensiläisellä aksentilla. Tällä hetkellä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiselle luo omat haasteensa se, että myös puolisoni työskentelee UM:n palveluksessa.
Kuinka työskentely ministeriössä on urasi aikana muuttunut?
Olen työskennellyt UM:ssä kymmenen vuotta. Kuten varmaan kaikilla aloilla, myös ulkoasiainhallinnossa työtahti on vuosien aikana kiristynyt. Merkittävin muutos on tietotekniikan kehittyminen ja siitä seurannut työajan- ja vapaa-ajan suhteen hämärtyminen. UM on valmiudessa 24/7. Nykyään työt kulkevat mukana kännykässä tai kannettavassa tietokoneessa kaikkialle. Etäyhteyden kautta on tavallaan aina töissä, vaikkei konkreettisesti työhuoneessa istuisikaan. Tänä talvena on tilanne vaatinut aika usein työntekoa myös viikonloppuisin ja onpa tullut yötöitäkin tehdyksi.
Kriisitilanteissa koetamme nopeasti löytää kestäviä ratkaisuja ja vastaamme niin pian kuin mahdollista kaikkiin kyselyihin. Ulkoministeriö on nykyisin aktiivinen viestijä, jolle avoimuus on tärkeä arvo. Kansalaiset ottavatkin rohkeasti yhteyttä, mikä on hyvä asia. Joskus kiireen keskellä täytyy kuitenkin viheltää peli poikki ja miettiä rauhassa kokonaiskuvaa. Käsitellyt asiat eivät välttämättä ole yksinkertaisia ja vaativat perusteellista pohdintaa ja analyysiä. Työ on vastuullista.
Mitä vielä haluaisit sanoa suomalaisille?
Muistakaa tehdä matkustusilmoitus! Etenkin jos suunnittelette pidempää oleskelua ulkomailla, olisi hyödyllistä tehdä ilmoitus reissusta UM:lle. Yllättävän luonnonkatastrofin tai muun kriisin sattuessa ilmoituksen tehneitä osataan etsiä oikeasta paikasta. Kriisitilanteessa omaisten ja muiden läheisten huoli on suuri ja on tärkeää saada pikaisesti yhteys matkailijaan.
Töissä UM:ssä -sarjassa kerrotaan ministeriössä Katajanokalla ja ulkomaanedustustoissa maailmalla työskentelevien ihmisten arjesta.
Sarjassa aikaisemmin
- Kaija, romaniasiain suurlähettiläs
- Erja, työharjoittelija Tunisissa
- Anne, vientivalvontakoordinaattori
- Timo, Itämeri-suurlähettiläs
- Jaana, konsulikomennuskunta-vastaava
Lisätietoa ministeriön rekrytoinnista