Tervetuloa kumppaniksi, Yhdysvallat

Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 16/2009.

Viimeistään huhtikuun huippukokouksissa Euroopassa Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama todisti, että hän oli tosissaan jo vaalikampanjassaan luvatessaan muutoksia maansa sisä- ja ulkopolitiikkaan mahdollisena presidenttinä. Kun poliitikko vastaa vaalilupauksistaan, hänestä tulee valtiomies.

Obaman edeltäjän George W. Bushin onnettoman valtakauden jälkeen ja jäljiltä muutosten tarve on suuri myös Yhdysvaltain ulkosuhteissa. Bush hankki maalleen huonon maineen kumppaneistaan piittaamattomana toimijana, surkein tuloksin. Obama palauttaa nyt Yhdysvalloille sitä perinteistä roolia, mikä sillä on ollut lännen arvojen ja toiminnan johtajana.

Kolmen ensimmäisen virkakuukautensa aikana Barack Obama on muuttanut supervallan ulkopolitiikan kurssia ainakin viidessä keskeisessä asiassa. Niitä ovat sotilasvoiman käyttö ulkopolitiikan keinona, asevarustelun hillitseminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, ihmisoikeuksien vaaliminen ja globalisaation hallinta.

Euroopan vierailujen aattona Obaman hallinnosta tiedotettiin, ettei Yhdysvallat enää ”käy sotaa terrorismia vastaan”, vaan alan toiminnasta käytetään muunlaisia ilmaisuja. Samalla Washingtonissakin tunnustettiin, ettei terrorismia voida voittaa vain sotimalla vaan tarvitaan muitakin keinoja. Näin asia nähtiin Euroopassa koko Bushin kauden ajan.

Puheessaan Prahan EU-huippukokouksessa Obama yllätti kuulijansa visioimalla tavoitteeksi ydinaseettoman maailman. Tässä nähtiin välähdys kenties aidointa Obamaa. Vaikka hän perusajattelultaan on varmaan realisti, hänen ajatteluunsa maailman muuttamisesta liittyy myös idealismia.

Joka tapauksessa aseriisunnan alalla on odotettavissa uusia, uudenlaisia aloitteita. Alan neuvottelujen jatkamisesta Yhdysvaltain ja Venäjän kesken maiden presidentit sopivat Lontoon huippukokouksessa. Neuvotteluista saataneen toivottuja tuloksia piankin.

Keskusteluissa Euroopan johtajien kanssa Obama ilmoitti Yhdysvaltain uuslinjauksesta myös ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Hänen hallintonsa tulee täysillä mukaan joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävään suureen ilmastokokoukseen ja sen valmisteluihin. Tavoitteena on laaja yhteistoiminta yhteisiin tavoitteisiin pääsemiseksi.

Neljäntenä merkittävänä käännöksenä Yhdysvallat on palaamassa uudella vakavuudella myös YK-toimintaan. Tuoreena osoituksena tästä on Yhdysvaltain halu tulla mukaan Ihmisoikeusneuvoston toimintaan ja päätöksentekoon. Bushin hallinnolle ihmisoikeuksien vaaliminen ei ollut painava asia, ei YK-toiminta muutenkaan.

Äskeisessä G20-huippukokouksessa Lontoossa Barack Obama yhtyi niihin puhujiin, joiden mukaan markkinatalouksissa tarvitaan nykyistä enemmän säätelyä koetunlaisten häiriötilojen estämiseksi. Kyse on samalla talouksien globalisaation hallinnasta. Talous- ja kauppapolitiikkaa palautetaan siis entiseen arvoonsa villien markkinavoimien paimentamiseksi.

Tässäkin aiheistossa Obama ja muut valtiojohtajat ovat tulleet tavallaan Suomen linjoille. Ulkoasiainhallinnossamme luotiin ja toteutettiin tällä vuosikymmenellä niin kutsuttu Helsinki-prosessi, jossa visiona on globalisaation hallinta – osin samoihin tavoitteisiin kuin Lontoon kokouksen suositukset. Olikohan Helsinki-prosessi aikaansa edellä?

Kaikki mainitut Obaman hallinnon avaukset Yhdysvaltain uudessa ulkopolitiikassa sopivat hyvin sisällöksi transatlanttiseen yhteistyöhön. Yhdysvalloista on tulossa Euroopan unionille ja samalla Suomellekin entistä parempi kumppani.

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.