Tausta: Taantuman vaikutukset kehitysmaille alkavat näkyä

Maailmantalouden taantuma syvenee, ja vaikutukset kehitysmaille alkavat näkyä. Saharan eteläpuoleisen Afrikan talouskasvu jäänee kauaksi tasosta, jota YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi.

Viime vuoden lopussa julkaistuja talouden kasvulukuja on jo jouduttu korjaamaan, esimerkiksi IMF on laskenut ennusteitaan kauttaaltaan. Vuonna 2009 IMF ennustaa maailmanlaajuisen kasvun pysyttelevän positiivisena vain niukin naukin 0.5 prosentin kasvulla.

Saharan eteläpuolisen Afrikan kasvuksi arvioidaan 3.3 % (2009) - miltei 3 % vähemmän kuin aiemmin ennustettiin. Taso on kaukana siitä, mitä YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi ja kattaa vain täpärästi väestönkasvun edellyttämän vähimmäistason.

Vaikutukset kehitysmaille moninaiset

Globaalin rahoituskriisin seuraukset välittyvät teollistuneista maista kehitysmaihin kahta reittiä: rahoituskanavien kautta ns. suorina vaikutuksina sekä reaalitalouden kanavien kautta tulevina ns. epäsuorina vaikutuksina.

Rahoituskanavien tai rahoitussektorin - pörssit, pankkisektori, ja suorat investoinnit ulkomailta - osalta vaikutukset välittyvät sitä voimakkaammin mitä enemmän kyseisellä maalla on suoria linkkejä globaaleihin rahoitusmarkkinoihin. Esimerkiksi Afrikassa nämä kontaktit ovat vähäisiä, sillä pörssejä ei ole montaa ja niiden arvo on vain muutama prosentti globaalista pörssiarvosta. Pankki- ja rahoitussektori eivät ole pitkälle kehittyneitä, eivätkä toisaalta integroituneita globaaleihin rahoitusmarkkinoihin.

Suorien investointien kautta vaikutukset tuntuvat myös kehitysmaissa, sillä niiden ennustetaan laskevan 20 prosenttia tänä vuonna. Pääasiallisesti maailmantalouden taantuma luo seurauksia kehitysmaille kuitenkin reaalikanavien kautta kuten siirtolaisten lähettämät rahavirrat, tuonti/vienti ja kaupan vaihtosuhde sekä kehitysapu.

Maailmankaupalle ennustetaan negatiivista kasvua ensimmäisen kerran yli 20 vuoteen. Varsinkin raaka-aineiden kysynnän ja hintojen heilahtelut sekä laskut horjuttavat yhden tai muutaman raaka-aineen vientituloihin nojaavien kehitysmaiden taloutta. Afrikan kehityspankki ennustaa Saharan eteläpuolisen Afrikan viennin arvosta katoavan jopa 65 prosenttia vuonna 2009. Suurimmat maailmankaupan vähenemisen vaikutukset tullaan tuntemaan kaivannais-, tekstiili- ja tuotantoteollisuuden sektoreilla. Myös turismitulojen odotetaan laskevan roimasti.

Siirtolaisten Afrikkaan lähettämien rahavirtojen arvioidaan olevan vuosittain yli USD 35 miljardia. Aikaisempien taantumien perusteella arvioidaan, että rahalähetykset saattavat globaalisti laskea keskimäärin 25 prosenttia. Tämä on erityisen merkittävää maille, joissa siirtolaisten rahalähetyksien kansantaloudellinen merkitys on suuri. Suomen kehitysyhteistyökumppanimaista näitä ovat mm. Nepal ja Vietnam. Useiden maiden osalta rahalähetyksien arvo on moninkertainen niiden saamaan kehitysapuun verrattuna. Niiden vaikutukset kotitalouksien hyvinvointiin ovat myös suurempia ja suorempia, koska perheet käyttävät saamansa remissit usein ruokaan, koulutukseen ja terveydenhoitoon.

Kehitysrahoituksen laskua ei voida myöskään sulkea pois. Muutamat teollistuneet maat ovat jo joko ilmoittaneet leikkaavansa apua tai harkitsevansa sitä. Ellei avun määrää lisätä, tulee kehitysapu euromääräisesti laskemaan joka tapauksessa: vaikka BKT-tasoista pidettäisiin kiinni, bruttokansantuotteen ennustetaan laskevan kaikissa teollistuneessa maissa.

Kehitysmaissa on odotettavissa työttömyyden nousua ja köyhyyden lisääntymistä. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen tulee karkaamaan yhä kauemmaksi. Maailmanpankin mukaan talouden alamäen myötä 46 miljoonaa ihmistä aiempaa ennustettua enemmän vajoaa köyhyyteen (toimeentuloraja USD 1.25/päivä). Alle kahdella dollarilla päivässä toimeentulevien joukko kasvaa 53 miljoonalla. Nämä siis jo niiden 130–155 miljoonan lisäksi, jotka vajosivat köyhyysrajan alapuolelle vuonna 2008 korkeiden ruoan- ja öljynhintojen vuoksi. Köyhyyden lisääntymisen ohella myös imeväiskuolleisuus tullee nousemaan 200,000–400,000:lla vuodessa, vuosina 2009–2015 tämä tarkoittaa noin 1.4–2.8 miljoonan lisäystä.

Aasiassa työttömien määrän on arvioitu kasvavan jopa yli 23 miljoonalla. Kriisin pitkittyessä luku voi nousta jopa 60 miljoonaan. Näistä suurin osa on hyvin haavoittuvaisessa asemassa olevia itsetyöllistyneitä tai ns. palkatonta perhetyövoimaa, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia turvaverkkoja. Niin ikään haavoittuvaisessa asemassa ovat työintensiivisillä vientialoilla (tekstiili- ja elektroniikkateollisuus) työskentelevät naiset. Epäsuhtaisesti naisiin vaikuttaa myös mikrorahoituksen saatavuuden väheneminen mikroluototuslaitosten kärsiessä yleisestä rahoituksen kiristymisestä. Naiset tyypillisesti ovat mikroluottolaitosten suurimpia lainaajia.

Kaiken kaikkiaan lisääntyvä köyhyys, tuloerot ja epätasa-arvoisuus voivat johtaa sosiaalisen koheesion heikentymiseen ja poliittisen epävakaisuuteen.

Haavoittuvaisimmat maat

Maailmanpankki on vastikään listannut maat, jotka ovat suuressa vaarassa kärsiä talouskriisistä. Suomen kehitysyhteistyön pääkumppanimaista haavoittuvaisimpaan joukkoon kuuluvat: Etiopia, Mosambik, Sambia, Tansania ja Vietnam. Näissä maissa köyhyys on entuudestaan suuri ongelma. Lisäksi niiden valtiontalouden kapasiteetti ottaa velkaa ja sietää alijäämää on pieni; ja institutionaalinen kapasiteetti rahoittaa ja toteuttaa köyhyydenvähentämis- ja sosiaalisia turvaverkko-ohjelmia on vähäinen.

Maailmanpankille ja IMF:lle suunnatut ensimmäiset talouskriisiin liittyvät avustuspyynnöt ovat tulleet nousevilta talouksilta. On kuitenkin odotettavissa, että apua tulevat tarvitsemaan suuressa määrin kaikkein köyhimmät maat. Ne ovat vähiten kykeneviä suojelemaan itseään talouskriisin vaikutuksilta, niillä on vähiten resursseja auttaa itsensä huonojen aikojen yli ja vähiten kanavia saada rahoitusta. IMF:n arvioiden mukaan 22 kaikista akuuteimmassa avun tarpeessa olevaa maata tarvitsevat ainakin USD 25 miljardia lisää rahoitusta vuonna 2009. Yhä todennäköisemmältä näyttävän maailmantalouden alamäen jatkuessa, summa voi kasvaa jopa USD 140 miljardiin.

Maailmnapankin listaus haavoittuvaisimmista maista (PDF)

Kehitysrahoituksen merkitys korostuu

Kehitysrahoituksella voidaan paikata kasvun hidastumisen tuomia tulonmenetyksiä, stimuloida kehityksen edellyttämää taloudellista kasvua ja ennen kaikkea varmistaa tuki köyhimmille ja haavoittuvaisimmille väestönryhmille.

Kehitysrahoituslaitokset ovat toistaiseksi pystyneet lisäämään apuaan. Vaarana on kuitenkin se, että muutaman vuoden päästä myös niiltä loppuvat varat. Tilanteen välttämiseksi ja lisärahan kanavoimiseksi kehitysmaille muina rahoituskeinoina on väläytelty mm. markkinaehtoisen (non-concessional) lainoituksen lisäämistä myös kaikista köyhimmille maille. Tämän johdosta tosin vaarantuisi köyhien maiden velkakestävyys, joka on jo entuudestaan ongelma. Lääkkeeksi on ehdotettu mm. teollistuneiden maiden osallistumista rahoitukseen subventoimalla lainoja ja/tai maksamalla lahja-avustuksena markkinakorkoisten lainojen korkokustannukset, kun ne aikanaan tulevat maksuun.

Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellickin on esittänyt ajatuksen ns. Vulnerability Fund -rahastosta. Zoellick on haastanut teollistuneet maat, lohkaisemaan kansallisista elvytyspaketeistaan 0.7 prosenttia rahastoon. Maailmanpankin arvioiden mukaan summaksi kertyisi n. USD 15 miljardia. Varat kanavoitaisiin kehitysrahoituslaitosten, YK:n, bilateraalisten ja/tai muiden kehitystoimijoiden kautta. Idean toteutuessa on oleellista varmistaa, että rahoitus on lisäystä. Sen ei tule korvata jo tehtyjä BKT-määräisiä sitoumuksia.

Rahoituskriisin ratkaisemiseksi on viime aikoina syntynyt monia uusia aloitteita, mm. G-20 maiden ryhmä käynnisti vuoden 2008 lopulla prosessin. Neljä työryhmää pohtivat keinoja, joilla voitaisiin palauttaa maailmantalouden ja rahoitusmarkkinoiden tasapaino köyhien maiden avuntarvetta unohtamatta. IMF:n ja Maailmanpankin sekä alueellisten kehityspankkien roolia, reagointikykyä, ja kapasiteettia sekä toimintaedellytyksiä käsitellään laajasti kahdessa työryhmässä. Ryhmien aikaansaannoksista keskustellaan huhtikuun alussa Lontoossa pidettävässä G-20 maiden huippukokouksessa. Myös YK on valmistelemassa huippukokousta kesäkuulle käsittelemään nimenomaan talouskriisin kehitysvaikutuksia.

Kansainvälisen yhteisön haasteena on saada sidottua yhteen eri tasoilla ja foorumeilla tehdyt kansainväliset aloitteet ja prosessit, jotta turhilta päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin. Kaikkien ensisijaisena tavoitteena tulisi olla talouskriisin välittömien negatiivisten vaikutusten minimoinen, etenkin kehitysmaille. Niiden osaksi on tullut kärsiä teollistuneista maista peräisin olevasta kriisistä ilman sen edellyttämiä taloudellisia valmiuksia.

 Nina Kataja

Kirjoittaja työskentelee neuvonantaja UM:n kehityspoliittisella osastolla.