Suomettuminen arvoon arvaamattomaan
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 44/2009.
Lontoossa toimiva angloamerikkalainen Legatum-instituutti on uusin taho, joka kartoittaa elinoloja eri maissa. Sen tuoreessa selvityksessä Suomi on hyvän elämän perusedellytyksissä paras maa maailmassa. Tieto yllättänee monet suomalaiset, jotka nyt vaikeroivat elämäänsä talouslaman kurimuksessa.
Meillä onkin jo esitetty epäilyjä tuosta selvityksestä, sen tekotavasta ja tuloksista. Onkohan instituutissa mitattu elinolojen kannalta oikeita ja olennaisia asioita? Onko muu maailma niin huonossa tilassa, että Suomi ongelmineenkin nousee vertailussa voittajaksi?
Legatum-instituutti on nuori, vasta kaksi vuotta toiminut tutkimusyhteisö. Se on yrityssektorin rahoittama, mutta voittoa tavoittelematon. Sen tavoitteena on ihmisystävällisen markkinatalouden vaaliminen ja tukeminen niin, että yritykset toimisivat ihmisiä varten eikä päinvastoin.
Kansojen elinolojen vertailussa kyseinen instituutti ei ole ainoa toimija. Samalla asialla on ollut YK-kehitysjärjestö UNDP jo vuodesta 1990 lähtien. Sen vuosittaiset selvitykset elämänlaadusta YK-jäsenkunnassa ovat olleet tähän asti merkittävimpiä tietolähteitä tässä aiheistossa.
Legatum on parhaimmillaan YK-selvityksiä täydentävä tekijä. Se on työstänyt hyvän elämän edellytysten mittaamista kattavammaksi kuin mitä muut ovat tehneet. Legatumissa elinoloja selvitetään peräti yhdeksällä erilaisella mittausosiolla, kun UNDP käyttää vain kolmea pääosiota.
Legatumin yhdeksän päämittaria ovat seuraavat: talouskehitys, kansanvallan instituutiot, terveydenhuolto, hallinnon laatu, sosiaalinen pääoma, yrittäjyys ja innovaatiot, koulutusjärjestelmä, turvallisuus suppeana ja laajana käsitteenä sekä kansalaisvapaudet. Tältä pohjalta Legatumin kartoitus elinoloista voi olla jopa luotettavampi kuin UNDP-selvitykset ovat olleet.
Legatumissa pyritään tavallaan todentamaan jopa ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa. Näin arvioituna elinoloiltaan kymmenen parasta valtiota tavalliselle ihmiselle ovat mainitussa järjestyksessä seuraavat: Suomi, Sveitsi, Ruotsi, Tanska, Norja, Australia, Kanada, Alankomaat, Yhdysvallat ja Uusi Seelanti.
Äskettäin myös UNDP julkisti oman selvityksensä samasta aiheistosta. Näissä kahdessa luokituksessa on yhtenevyyttä, mutta myös eriävyyttä. Kummankin 20 parasta maata –listauksessa samoja valtioita on 11.
Suomen asema on selvästi parempi Legatum-luokituksessa. UNDP-listauksessa olemme sijalla 12. Näin siis laajemmalla mittaristolla elinoloja tutkittaessa Suomi näyttäytyy paljon paremmassa valossa kuin kapeammasta UNDP-näkökulmasta katsottuna.
Kyseisenlaisia maavertailuja seurataan maailmalla laajasti, monilla tahoilla. Tällainen vertaileva perustieto saattaa vaikuttaa esimerkiksi siihen, minne yrittäjät tuotantoaan ja toimintaansa perustavat. Hyvä sijoittuminen elinolojen vertailuissa houkuttelee kyseiseen maahan maahanmuuttajina siirtolaisia, opiskelijoita, ehkä turvapaikan hakijoitakin.
Suomen kärkipaikan osalta Legatum-instituutin tuoretta tutkimusta on kommentoitu maailmalla yllättävästi. Ehdotetaan, että suomalaisia aikanaan loukanneelle suomettumispuheelle omaksuttaisiin nyt uusi sisältö ja merkitys. Muuta maailmaa suositellaan suomettumaan siihen suuntaan kuin maamme näyttäytyy Legatum-selvityksen mukaan elinoloiltaan parhaana maana maailmassa.
Tämä on meille mairittelevaa. Joka tapauksessa Legatum-maaluokitus tukee hyvän Suomi-kuvan rakentamista maailmalla.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.