Saumatonta yhteistyötä Nepalin seksuaaliterveys- ja ympäristöasioissa

Väestöliitto ja Suomen WWF toimivat vuosikausia omissa projekteissaan Nepalissa. Viime vuonna he yhdistivät voimansa.

Nepal, sektorirajat, WWF, Väestöliitto. Kuva: Johanna Latvala ”On varmasti nimenomaan hyvä, että molemmilla tahoilla on omat asiantuntemusalueensa”, kertoo Väestöliiton kansainvälisten asioiden päällikkö Hellevi Hatunen. Myös WWF Suomen suojeluasiantuntija Tanja Pirinen on hyvin tyytyväinen yhteistyöhön. Kuva: Johanna Latvala.

Väestöliitto ja Suomen WWF  ovat työskennelleet Terain alueella Nepalissa vuosikausia, edellinen seksuaaliterveysasioissa ja jälkimmäinen luonnonsuojelun parissa.

Viime vuonna he huomasivat, kuinka heidän työnsä liittyivät vahvasti yhteen.

”Aiemmassa projektissamme kävi niin, että kun nuoret olivat saaneet tietoa seksuaaliterveydestä, he halusivat tehdä enemmän yhteisönsä eteen ja kiinnostuivat muun muassa ympäristöasioista”, sanoo kansainvälisten asioiden päällikkö Hellevi Hatunen Väestöliitosta.

Myös WWF:ssä oli huomattu, että väestö- ja ympäristökysymykset liittyivät saumattomasti yhteen, sillä nopea väestönkasvu on johtanut metsien häviämiseen.

”Osittain metsäkadostakin johtuvat rajalliset toimeentulomahdollisuudet ovat ajaneet nuoria Intian puolelle, missä he altistuvat erilaisille seksitautitartunnoille. Seksialan terveyspalvelut eivät ole kovin kehittyneitä Nepalissa, joten neuvontaa tarvitaan”, kertoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Tyttöjen ja naisten seksuaaliterveystilanne on yleisesti heikko. Maassa on paljon teiniraskauksia, turvattomia abortteja ja varhaisia avioliittoja. Lisäksi äitiyskuolleisuus on korkea.

Samalla kun perhesuunnittelun edistäminen parantaa naisten terveyttä ja asemaa, se myös vähentää köyhyyttä ja suojelee ympäristöä liikakuormitukselta.

”Ei enää koskaan yhden asian hankkeita”

Miten yhteistyö on sitten sujunut?

”Meillä ei ole ollut minkäänlaisia erimielisyyksiä”, vakuuttaa Hatunen.

Pirinen puolestaan kertoo päässeensä hankkeen puitteissa perehtymään sellaisiin asioihin, joista ei muuten tietäisi mitään.

”Yhteistyö on laajentanut perspektiiviä, avannut asioiden yhteyksistä ja tuonut uusia verkostoja.”

Hatusen mukaan myös paikalliset ovat olleet hyvin tyytyväisiä sektorirajat ylittävään hankkeeseen.

”Eräs nepalilainen yhteistyökumppani oli niin tyytyväinen, että hän sanoi, ettei koskaan enää halua yhden asian hankkeita.”

Paikallisyhteisöt tiiviisti mukana

Hatusen ja Pirisen mukaan väestö-, terveys- ja ympäristöasiat voidaan yhdistää nopeasti ja vähällä rahalla.

Hankkeessa keskeistä on yhteistyö paikallisyhteisöjen kanssa, jota toteutetaan Nepalin WWF:n ja Nepalin perhesuunnitteluyhdistyksen kanssa.

Toiminnan muodot vaihtelevat kylittäin, mutta hankkeessa on niin seksuaaliterveysneuvontaa ja -palveluita, yhteisömetsien perustamista, mikrolainaohjelmia kuin maatalouden kehittämistäkin.

”Kumppanuus luonnonvaroja hallinnoivien yhteisöryhmien kanssa auttaa terveysjärjestöjä tavoittamaan köyhimpiä ihmisiä”, sanoo Hatunen.

Pirisen mukaan kaikissa WWF:n hankkeissa päämääränä on luonnonsuojelun lisäksi myös köyhyyden vähentäminen. Hänen mukaansa on turha puhua luonnonsuojelusta, jos ihmisillä ei ole ruokaa.

”Tavoitteena on terve ja elinvoimainen yhteisö, jossa ihmiset elävät harmoniassa luonnon kanssa ja voivat toteuttaa seksuaalioikeuksiaan”, kiteyttää Hatunen.

Käymälästä kaasua keittiöön

Yhteishankkeessa jatketaan esimerkiksi biokaasuyksiköiden rakentamista.

Niissä maahan kaivetaan iso karjanlantasäiliö. Viereen rakennetaan käymälä, jonka jätökset menevät samaan säiliöön. Säiliössä kehittyy metaania keittiön kaasuhellaan.

”Naisten turvallisuus paranee, koska ennen heidän on pitänyt lähteä tarpeilleen metsän reunaan, jossa voi olla vaikka villieläimiä. Se vaikuttaa myös terveyteen, koska enää ei tarvitse laittaa ruokaa keittiössä savun keskellä. Samalla säästyy metsiä ja aikaa, kun polttopuita ei tarvitse hakea metsistä”, kertoo Pirinen.

Johanna Latvala

terveys
ympäristö