Oikeus päättää omasta kehosta kirjattiin kansiin 25 vuotta sitten

Pohjoismaiden kehitysyhteistyöministerien yhteinen kirjoitus Nairobin väestö- ja kehityskonferenssin alla puolustaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia.

Peter Eriksson, kehitysyhteistyöministeri, Ruotsi

Rasmus Prehn, kehitysyhteistyöministeri, Tanska

Ville Skinnari, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri, Suomi

Gudlaugur Thór Thórdarson, ulkoministeri, Islanti

Dag-Inge Ulstein, kehitysyhteistyöministeri, Norja

 

Pohjoismaiden vauraus ja korkea elintaso eivät perustu pelkästään metsäteollisuuteen, maatalouteen, teknologiaan tai runsaisiin kala- ja öljyvaroihin. Pohjoismaissa naisilla on vuosikymmenten ajan ollut yhtäläiset oikeudet ja ilmainen koulutus sekä mahdollisuus ehkäisyyn ja turvalliseen, lailliseen aborttiin. He voivat jäädä vanhempainvapaalle varsin pitkäksi aikaa ja sen jälkeen viedä lapsensa kohtuuhintaiseen julkiseen päivähoitoon. Lainsäädäntö turvaa mahdollisuuden yhdistää vanhemmuus ja työura. Naisten aseman ja oikeuksien vahvistaminen ja edistäminen ovat olleet elintärkeitä yhteiskuntiemme kehitykselle: niiden ansiosta maidemme koko väestö on voinut osallistua työelämään ja talouksiemme rakentamiseen.

Sukupuolten tasa-arvon sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt ovat hyvin tiedossa. Tästä huolimatta maailmassa on satoja miljoonia naisia, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä, mistä seurauksena voi olla ei-toivottu raskaus. Joka päivä noin 33 000 tyttöä päätyy lapsimorsiameksi, ja joka päivä 830 naista kuolee synnytyksessä tai ehkäistävissä olevien, raskauteen liittyvien komplikaatioiden tai vaarallisten aborttien takia.

Monissa maissa oikeus päättää omasta kehosta on edelleen kiistanalainen, vaikka tästä periaatteesta päästiin kansainväliseen sopimukseen jo 25 vuotta sitten. Vuonna 1994 Kairossa pidetyssä kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) 179 hallitusta päätti, että kaikkien ihmisten – olivatpa he nuoria tai aikuisia, naimisissa tai naimattomia – olisi voitava päättää, haluavatko he perustaa perheen ja milloin. Yhteinen näkemys oli uraauurtava. Se toi ihmisoikeudet ja sukupuolten välisen tasa-arvon kestävän kehityksen ytimeen, ja maailma oli asiassa yksimielinen.

Kansainvälinen yhteisö kokoontuu pian uudelleen Nairobissa viettämään ICPD:n 25-vuotisjuhlaa ja viimeistelemään Kairossa aloitettua työtä. Kenian, Tanskan ja Yhdistyneiden Kansakuntien väestörahaston (UNFPA) isännöimään kokoukseen osallistuu valtionpäämiehiä, ministereitä ja virkamiehiä, kansalaisyhteiskunnan, yksityisen sektorin ja tiedeyhteisön edustajia sekä nuoria pohtimaan ja päättämään, miten työtä voidaan viedä eteenpäin.

Olemme syvästi huolissamme siitä, että oikeus tehdä omaa kehoa koskevia tietoon perustuvia päätöksiä on uhattuna monissa maissa. Laaja-alaista seksuaalikasvatusta, oikeutta turvalliseen ja lailliseen aborttiin ja hlbti-ihmisten yhtäläisiä oikeuksia vastustetaan voimakkaasti. Näitä oikeuksia puolustavien määrä kasvaa kuitenkin myös koko ajan, ja hallituksemme ovat edelleen sitoutuneita työskentelemään yhdessä heidän kanssaan asian edistämiseksi.

Kuvitelkaamme maailma, jossa kiistat näistä kysymyksistä on saatu ratkaistuksi ja jossa voisimme sen sijaan keskittyä siihen, mitä saavutamme toteuttamalla täysimääräisesti jokaisen oikeutta päättää omasta kehostaan:

  • Kehitysmaissa vältettäisiin joka vuosi 67 miljoonaa ei-toivottua raskautta, jos naisilla ja nuorilla olisi mahdollisuus käyttää nykyaikaista ehkäisyä.
  • Lapsiavioliitot loppuisivat, ja kattavan seksuaalisuuskasvatuksen myötä nuoret voisivat tehdä tietoon perustuvia valintoja kehostaan ja elämästään ja toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla.
  • Tytöillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet saada koulutuksensa päätökseen, löytää mielekästä ja palkallista työtä ja osallistua yhteiskuntaan tasavertaisesti poikien kanssa.

Tällaisen maailman me haluamme.

Naisten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on enemmän kuin yksittäinen tavoite; se on edellytys kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle.

Me Pohjoismaat – Tanska, Suomi, Islanti, Norja ja Ruotsi – tuemme edelleen voimakkaasti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, niin poliittisesti kuin taloudellisestikin.

Emme voi hyväksyä sitä, että naisia vielä tänä päivänä kuolee synnytykseen, emme voi hyväksyä sitä, että lapsia edelleen pakotetaan avioliittoon, emmekä voi hyväksyä sitä, että miljoonat naiset ja tytöt edelleen joutuvat pelkäämään ei-toivottua raskautta.

Lähdemme Nairobin konferenssiin saattaaksemme loppuun tämän keskeneräisen asian.