Naisten kuuleminen on tärkeää, jotta kehityshankkeet onnistuvat

Jokainen kehitysyhteistyöhanke on aina myös tasa-arvohanke. Kehitysyhteistyöhankkeen suunnittelussa naisten äänen kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää, kun kestäviä tuloksia halutaan saada aikaan.

Alueen tasa-arvotilanne täytyisi aina ottaa huomioon kehityshankkeen suunnittelussa, muistuttaa ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston tasa-arvoneuvonantaja Päivi Kannisto.

"Tärkeää olisi saada kehitysmaiden naiset mukaan hankkeiden suunnitteluun. Neuvottelukumppanina on usein kumppanimaan hallitus, jonka kanssa voisikin pyrkiä sopimaan periaatteesta, että tasa-arvonäkökohdat huomioidaan neuvotteluissa. Aina ei ole helppoa kaivaa esiin paikallisia toimimaan olojen kohentamiseksi, mutta se kannattaa. Kehitysmaissa on olemassa paljon tasa-arvo-osaamista”, Kannisto sanoo.

”Nainen on monissa kulttuureissa näkymätön, eikä häntä kuunnella. Näkymättömyys on joskus vain oletus, jonka kulttuurin ulkopuolinen toimija tekee. Todellisesta tilanteesta pitää ottaa selvää.”

Esimerkkinä Kannisto mainitsee Indonesian Acehin, joka on konservatiivinen muslimialue. Perusoletus on, että naisten asema on automaattisesti huono.

"Ennen tsunamin aiheuttamaa katastrofia naisten merkitys maatilojen, kalastuksen ja koulujen ylläpitäjinä oli Acehissa kuitenkin huomattava. Maan huuhtouduttua tsunamissa naisia ei katastrofin jälkihoidossa huomioitu. Naiset jäivät syrjään yhteiskunnasta, kun jälleenrakennusrahoja jaettiin.Maa jaettiin miehille ja lesket jäivät ilman maata”, Kannisto kertoo.

Sekä naisten että miesten tarpeet huomioitava

Naisten mielipiteiden kuuntelemisesta ja huomioonottamisesta on kuitenkin olemassa myös hyviä kokemuksia. Anna Huovila on perehtynyt ulkoministeriön harjoittelijana tasa-arvokysymyksiin Nicaraguassa ja huomannut, kuinka myönteinen suhtautuminen naisten mielipiteisiin edistää koko yhteisön kehitystä.

”Nicaraguassa kehityshankkeen suunnitteluvaiheessa naiset ja miehet saivat ensin omissa ryhmissään listata yhteisön tarpeita. Naisten kirjaamat tarpeet olivat yhteisöllisiä, esimerkiksi puhdasta vettä sekä koulutusta lapsille. Miesten listaamat asiat liittyivät suoremmin heidän omaan työhönsä: he toivoivat lannoitteita tai kolmannen lehmän. Kun ryhmät kokoontuivat yhteen, naisten kirjaamat tarpeet huomattiin koko yhteisön hyvinvointia edistäviksi”, Anna Huovila sanoo.

Naisilla ei monissa kehitysmaissa ole virallista omistusoikeutta maahan

Kehitysyhteistyöhankkeissa olisi kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, kuka päättää luonnonvarojen käytöstä. Juuri naiset ovat kehittyvissä maissa esimerkiksi metsien pääasiallisia käyttäjiä, he keräävät metsistä polttopuut, lääkeaineet ja hyötykasvit.

Naiset ovat myös maapallon ruuantuottajia – suurin osa kehitysmaiden ruokaa tuottavista maanviljelijöistä on naisia. Mutta vaikka naiset ovat metsien ja maatalouden tuntijoita, heidän äänensä ei kuulu näitä asioita koskevassa päätöksenteossa.

”Hallinnon tasolla päätöksiä tekevät pääasiassa miehet. Kehitysyhteistyöhankkeissa rahaa kanavoidaan maatalouden kehittämiseen kuten kastelujärjestelmiin. Suurimuotoiset hankkeet eivät aina lopulta paranna tavallisten ihmisten ruokaturvaa, kun raha menee suurille yhtiöille tai valtion investointeihin. Naiset toimivat harmaalla sektorilla, eikä heidän työnsä arvo näy bruttokansantuotteessa”, sanoo ulkoministeriön tasa-arvosuurlähettiläs Jorma Paukku.

Sukupuolten tasa-arvo on luonteva teema Suomen kehityspolitiikassa

Suomi on kansainvälisesti erittäin näkyvä tasa-arvoasioiden puolestapuhuja ja Suomi on edistänyt tasa-arvoa niin YK:ssa kuin EU:ssa. Suomi valtiona on hyvä esimerkki siitä, miten sukupuolten tasa-arvo on tukenut taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Maailman talousfoorumin tutkimuksissa on todettu, että naisten ja miesten tasa-arvo edistää kilpailukykyä. Kun sekä naiset että miehet ovat koulutettuja, ja kun molemmilla on mahdollisuudet käyttää kykyjään, kaikki inhimilliset voimavarat ovat parhaiten käytössä.

Myös historialliset faktat puhuvat puolestaan: Suomi oli vuonna 1906 ensimmäinen maa maailmassa, jossa naiset käyttivät täysimittaisesti äänioikeuttaan ja vaalikelpoisuuttaan. Suomen imagoa tasa-arvoisena maana edistää luonnollisesti myös naispresidentti.

”Tasa-arvokysymysten huomioiminen antaa perustan ja onnistumisen mahdollisuudet kaikelle kehitysyhteistyölle, ja parempi tasa-arvotilanne parantaa sekä miesten että naisten asemaa”, tasa-arvoneuvonantaja Päivi Kannisto toteaa.

Kaisa Paavilainen

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja työskentelee ulkoasiainministeriön kehityspoliittisen osaston toimialapolitiikan yksikössä.