Naisjournalistin työ Afganistanissa vaatii rohkeutta ja tarkkuutta
”Meidän pitää miettiä tarkkaan, miten ja mistä aiheista kirjoitamme. Pienikin erehdys voi maksaa hengen”, kertovat Suomessa vierailevat afganistanilaiset toimittajat.
Heidän mukaansa nais- ja miestoimittajat kohtaavat samantyyppisiä ongelmia toimittajan työssä, mutta naiset kohtaavat sen lisäksi kulttuurista johtuvia vaikeuksia kuten kuka tahansa kodin ulkopuolella työssä käyvä afgaaninainen.
”Meitä pelotellaan, perheitämme pelotellaan ja maineemme asetetaan kyseenalaiseksi.”
Naistoimittajien mielestä juuri arvostuksen puute on suurin ongelma työssä. ”Miesjohtoisessa maassa naistoimittajan on vaikea haastatella miestä, meitä ei oteta vakavasti. Mutta me haluamme jatkaa työtämme ja keskittyä siihen”, he kertoivat.
Toimittajien työtä sodan runtelemassa maassa vaikeuttaa myös työvälineiden puute. Työtä on tehtävä kynän ja lehtiön varassa.
Naistoimittajat kertovat, että heidän liikkumista rajoitetaan ja sekin tuo lisähaastetta työhön. ”Meidän on vaikea päästä matkustamaan maakuntiin tai olla töissä myöhään illalla. Olemme eriarvoisessa asemassa mieskollegojemme kanssa.”
Epätasa-arvo näkyy myös paitsi naisten alemmissa palkoissa niin myös johtopaikoilla, jotka ovat miesten hallussa. ”Naisten on vaikea päästä johtotehtäviin. Ajatellaan, että naiset eivät ole tarpeeksi hyviä selviämään niistä.”
Afganistanissa on noin 50 televisiokanavaa, joilla monilla on myös radiokanavat. Maassa julkaistaan noin 600 eri sanoma- ja aikakauslehteä. Televisiolla ja radiolla on tärkeä rooli, koska enemmistö asukkaista on lukutaidottomia. Ammattitaitoisia toimittajia tarvitaan yhä enemmän.
Afganistanilaiset journalistit toivovat sananvapautta
23-vuotias Humira Adil työskentelee uutistenlukijana radiossa ja televisiossa. Hän työskentelee myös valtion media- ja informaatiokeskuksessa. Nuoresta iästä huolimatta Adililla on jo kahdeksan vuoden kokemus televisiotyöstä, jota hän tekee yliopisto-opintojen rinnalla.
Afganistanissa työssä käyvää naista ei hänen mukaansa oteta vakavasti. Suurempi ongelma hänestä kuitenkin on naisten heikko koulutustaso.
”Kuinka kouluttamaton äiti voi kannustaa lastaan kouluttautumaan etenkin kun paremmin koulutettu isä on päivät pitkät poissa kotoa?” hän pohtii ja kertoo motivoituneensa toimittajan työhön juuri siksi, että voi työssään tuoda esille yhteiskunnallisia epäkohtia.
Humira Adil on joutunut televisiokasvona kokemaan myös tunnettuuden ikävän puolen kaduilla. ”Väkijoukoissa käytän burkhaa suojatakseni henkilöllisyyttäni.”
Moskovan yliopistosta maisteriksi valmistunut Lailuma Noori on työskennellyt toimittajana lähes 20 vuotta. Nykyisin hän kirjoittaa politiikasta englanninkieliseen The Kabul Times Daily -sanomalehteen.
”Tilanne on viime aikoina mennyt huonompaan suuntaan Afganistanissa”, hän sanoo ja jatkaa, että ”maan poliisi ja puolustusvoimat eivät ole vielä valmiita ottamaan vastuuta. Pelkään, että maassa syttyy uusi sisällissota.”
Suomessa Lailuma Noori kertoo oppineensa paljon etenkin sanomalehtien toiminnasta ja toivoo, että Afganistaniinkin saataisiin täysi sananvapaus.
Suomi tukee kehitysyhteistyötä Afganistanissa
Toimittajavierailu on osa Naistoimittajat Ry:n koulutushanketta, jota ulkoministeriö on tukenut. Kolmivuotisessa hankkeessa järjestetään naistoimittajille heidän tarvitsemaansa ja toivomaansa lisäkoulutusta sekä muodostetaan afganistanilais-suomalaisia mentoripareja.
Suomen Afganistanille vuonna 2011 antama julkinen kehitysapu on yhteensä noin 20 miljoonaa euroa. Siitä noin 1,2 miljoonaa euroa ohjataan Afganistanissa toimivien suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta.
Suomen tuki suunnataan kahdelle pääsektorille: hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltiokehityksen edistämiseen sekä maaseutukehitykseen ja huumetuotantoa korvaavien elinkeinojen tukemiseen.