Miten parannettaisiin Euroopan turvallisuutta?

Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 17/2009.

Äskeisellä valtiovierailullaan Suomessa Venäjän presidentti Dmitri Medvedev heitti ilmaan melkoisen koepallon puheessaan Helsingin yliopistolla. Siinä on kyse maanosamme turvallisuuden parantamisesta, venäläisellä reseptillä. Pallo on yhä ilmassa, meidän ja muiden arvioitavana.

Venäjän valtiojohto on pallotellut aloitteellaan viime keväästä lähtien. Ensi kerran Medvedev puhui Euroopan turvallisuusvajeesta vierailullaan Berliinissä, sitten Ranskan Evianissa, nyt Helsingissä. Viimeksi tätä ennen ulkoministeri Sergei Lavrov esitteli Venäjän aloitetta Ety-järjestön ministerikokouksessa joulukuussa Helsingissä.

Ilmiselvästi Venäjän valtiojohto on tyytymätön Euroopan nykyiseen turvallisuusarkkitehtuuriin. Siinä kantavia rakenteita ovat nykyisin Nato, Euroopan unioni ja Ety-järjestö, kansallisten puolustusvoimien lisäksi ja niiden yhteistyön foorumeina. Venäjä on paljolti ulkona tästä rakenteesta. Se on jäsenenä vain Ety-järjestössä, jota se ei ole viime vuosina paljoa arvostanut.

Toisen maailmansodan jälkeen väkivaltaa on käytetty mainittavasti Euroopan valtiosuhteissa Unkarin kansannousun kukistamisessa 1956, Tshekkoslovakian miehityksessä 1968, Jugoslavian hajotussodissa 1990-luvulla ja viimeksi Georgian-Venäjän kesäsodassa 2008.

Venäjän valtiojohto haluaisi nyt uudenlaisen, poliittisesti sitovan sopimuksen Euroopan turvallisuuden parantamiseksi. Medvedev perusteli Helsingin puheessaan sopimuksen tarvetta toteamalla vain, että yhä on alueellisia kriisejä. Lausumattomana pääsyynä sopimusaloitteeseen on varmaan voimistuvan suurvallan halu tulla arkkitehdiksi, ainakin rakennusmestariksi Euroopan turvarakenteiden työmaalle.

Puheen valossa voidaan kysyä, pystyttäisiinkö "poliittisesti sitovalla sopimuksella" ehkäisemään sotilasvoiman käyttö kriisien ja selkkausten ratkomisessa valtioiden kesken?

Jo ennestään kaikki eurooppalaiset ja Euroopassa toimivat valtiot ovat osapuolia kansainvälisissä sopimuksissa, joissa pääsääntöisesti kielletään väkivallan käyttö valtiosuhteissa. Ne ovat sitoutuneet tällaisiin sopimusmääräyksiin liityttyään YK-peruskirjaan ja Ety-järjestöön. Nämä liittymissopimukset ovat poliittisesti mutteivät oikeudellisesti sitovia. Poliittinen sitoutuminen ei ole estänyt valtioiden väkivaltaista toimintaa edellä mainituissa sotatapauksissa.

Perusongelmana valtiosuhteissa ja maailmanpolitiikassa on se, että itsenäiset valtiot saavat toimia yhä kuin vapaassa tilassa, vailla oikeudellisesti sitovia säädöksiä, jotka estäisivät väkivaltaisen käytöksen suhteissa toisiin valtioihin. Ei edes sodan aloittajaa voida riittävästi rangaista. Valtioiden välinen järjestelmä on yhä varsin anarkistinen, vailla maailmanhallitusta ja maailmanpoliisia.

Voisikohan Venäjän valtiojohto auttaa tämän perusogelman ratkaisemisessa? Sisältyisikö Venäjän uusimpaan sopimusehdotukseen myös uudenlaisen kansainvälisen oikeuden luomista ehkäisemään väkivaltaa valtiosuhteissa ja parantamaan kansojen turvallisuutta Euroopassa ja muuallakin?

Helsingin puheessaan presidentti Medvedev ehdotti aloitteensa työstämiseksi korkean tason valmistelukokousta, johon osallistuisivat kaikki eurooppalaiset ja Euroopassa toimivat valtiot ja alan järjestöt. Tavoitteena olisi uudenlainen Helsinki Plus -sopimus. Se laadittaisiin ilmeisesti Etyk-päätösasiakirjan ja sen johdannaisina tehtyjen sopimusten ja julistusten perustalta.

Venäjän valtiojohdon heittämänä iso pallo on nyt ilmassa. Se heitettiin ylös Helsingissä, Suomen ilmatilaan. Ottaisimmeko sen täällä kopiksi vai antaisimmeko sen lentää Brysseliin asti laajemmassa EU-piirissä tutkittavaksi? 

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.