Millaista maailmanjärjestöä tavoitellaan?
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 12/2009.
Suomen hallitus on asettanut tavoitteekseen saada paikka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa kaksivuotiskaudeksi 2013-14. äskettäin eduskunnassa pidetyssä tilaisuudessa lähtölaukauksen kolmivuotiselle vaalikampanjallemme ampui ulkoministeri Alexander Stubb puheellaan tuon maailmanjärjestön nykytilasta ja uudistustarpeista.
Suomen ulkoministerin mukaan YK on rakenteissaan ja toiminnassaan jäänyt ajasta jälkeen. Se on kuitenkin yhä tarpeellinen, jopa merkittävin kansainvälisen yhteistyön foorumi. Siksi tätä järjestöä on uudistettava vastaamaan aikamme moninaisiin haasteisiin. Niistä keskeisin on YK-peruskirjankin mukaan maailman rauhan ja turvallisuuden vaaliminen.
Suomi ei ole yksin toivoessaan YK-reformeja. Monien vaatimuksesta maailmanjärjestöä on pyritty uudistamaan jo 1990-luvulta lähtien, vaihtelevin ja yhä riittämättömin tuloksin. Vaikeinta näyttää olevan turvallisuusneuvoston rakenteen ja toiminnan reformoiminen.
Tämä vaikeus ja muutamat muut epäkohdat YK-toiminnassa ovat viime vuosina herättäneet kysymyksen jopa vaihtoehtoisen, erilaisen maailmanjärjestön perustamisesta toimimaan YK-tavoitteisiin. Yhdysvaltain ja Britannian oikeistopiireissä on ehdotettu uuden, demokraattisten valtioiden maailmanjärjestön luomista vastaamaan YK-järjestöä paremmin ajan haasteisiin.
Ehdotusta ei ole työstetty vielä yksityiskohdiltaan. Vaihtoehtoinen YK olisi jäsenkunnaltaan nykyistä pienempi. Freedom House -asiantuntijain uusimman luokituksen mukaan maailmassa on nyt 90 demokraattiseksi katsottavaa valtiota, joissa elää runsaat kolme miljardia ihmistä, 46 prosenttia ihmiskunnasta. Puolidemokratioita on saman tahon arvion mukaan 60. Loput valtiot, 43 epädemokratiaa jätettäisiin varmaan maailmanjärjestön ulkopuolelle.
Ehdotuksen tekijät ovat turhautuneita YK-järjestön tehottomuuteen sen perustehtävien suorittamisessa. YK-toimin maailmaa ei ole riittävästi rauhoitettu, ei suojeltu kansoja räikeiltäkään ihmisoikeusloukkauksilta eikä vähennetty riittävästi köyhyyttä kehitysmaanosissa. Kaikkeen tähän nähdään syntipukkeina vääränlaiset valtiojohtajat: tyrannit, diktaattorit, muut yksinvaltiaat, korruption turmelevat kuninkaat, presidentit ja pääministerit, jotka hallitsevat valtioissaan epädemokraattisesti.
Miltä demokraattisten valtioiden YK näyttäisi ja miten se toimisi? Olisiko se parempi vaihtoehto nykyiselle maailmanjärjestölle?
Uuden järjestön nimeksi ei sopisi enää Yhdistyneet vaan Eriytyneet Kansakunnat. Sitä perustettaessa maailman valtiot jaettaisiin siis kahteen tai kolmeen luokkaan hallitustapansa perusteella. Niistä ainakaan huonoimmat, siis epädemokratiat, eivät olisi enää tasaveroisia toimijoita vaan joutuisivat toisten toiminnan kohteiksi.
Tällainen jako olisi jo sellaisenaan epädemokraattinen. Demokratioiden maailmanjärjestössä ei taitaisi olla sijaa edes Kiinalle ja Venäjälle. Uuden järjestön toimielimiin ei pääsisi enää myöskään sellaisia yksin- tai harvainvaltaisesti hallittuja valtioita kuin Zimbabwe, Saudi-Arabia, Valko-Venäjä, Libya, Syyria, Sudan, Kuuba, Mauritania tai Guinea.
Demokratioiden maailmanjärjestössä päätöksenteko olisi tietenkin nykyistä YK-käytäntöä helpompaa, kun vain samanmieliset käsittelisivät asioita ja tekisivät päätöksiä. Siellä "hyvät" käyttäisivät valtaa ja "huonot" olisivat vallankäytön kohteita. Sillä tavalla tuskin voitaisiin maailman ongelmia ratkoa.
Tässä valossa meidän suomalaisten sopinee kannattaa edelleen nykyisen YK-järjestön rakenteita ja toimintaa - kaikista puutteistaan huolimatta. Noiden puutteiden ja haittojen korjaamiseen voimme osallistua YK-perheen jäsenenä järjestön sisältä - varsinkin, jos pääsemme toimimaan myös YK-turvaneuvostossa kolmen vuoden kuluttua.
Aidossa demokratiassa meillä ja muualla saavat toimia tasavertaisina niin hyvät, pahat kuin rumatkin.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.