Maailman maat kokoontuvat YK:n vesikonferenssiin yli 40 vuoden tauon jälkeen

Edellisestä YK:n vesikonferenssista on ehtinyt kulua jo 46 vuotta. Ulkoministeriön vesiasioiden erityisedustaja Antti Rautavaara kertoo, mistä 22.-24. maaliskuuta järjestettävässä YK:n vesikonferenssissa on kyse ja miten vesikysymykset liittyvät turvallisuuspolitiikkaan.

Ulkoministeriön vesiasioiden erityisedustaja Antti Rautavaara.

Miksi YK:n vesikonferenssi järjestetään?

Vesi on kaiken elämän edellytys ja kaikkien meidän yhteinen hyödyke. Vesi on myös kestävän kehityksen keskeinen tavoite. Puhdas vesi ja toimiva sanitaatio edesauttavat myös muiden kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisessa. Vesikonferenssin valmisteluun on valtioiden edustajien lisäksi kutsuttu laajasti mukaan kansalaisjärjestöjä, nuoria ja esim.  vammaisryhmiä.   

Konferenssin lopuksi julkaistaan toimintasuunnitelma (Water Action Agenda). Kutsumme sitoumusten allekirjoittajiksi laajasti eri tahoja: yrityksiä ja yhteisöjä alkaen kylätoimikunnista aina suomalaisiin suuryrityksiin.    

Mitä Suomi ajaa kokouksessa?

Suomi järjestää Afrikan unionin kanssa sivutapahtuman, jonka aiheena on vesi, turvallisuus ja rauha Afrikassa.

Afrikan mantereella on maailman nopein väestönkasvu ja käytettävissä olevat vesivarat eivät kasva. Ilmastonmuutokseen liittyvät voimakkaat sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet, kuivuus ja pensaspalot, ovat merkkejä häiriöistä veden kiertokulussa. Vesivarojen hallinta on poliittisesti arka aihe monessa Afrikan maassa.  

Vesi on ollut Suomen kehitysyhteistyön selkäranka. Vesialan kehitysrahoitus on ollut pitkään laskussa, vaikka tarpeet ilmastonmuutoksen edetessä ovat kasvaneet ja välillisesti vesiköyhyyden vaikutukset ylettyvät myös meihin suomalaisiin.

Suomessa vesi nähdään yhä tiiviimmin osana ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinovalikoimaa veteen liittyen kiistojen ja konfliktien yleistyessä. Vesi on myös yhdistäjä, kokoava voima ja yhdenvertaisen kestävän kehityksen mahdollistaja.

Miten vesiasiat nähdään Suomessa ja maailmalla?

Suomessa moni mieltää, että vesiasiat ovat kunnossa ja vettä riittää. Vesiosaamisella on pitkät perinteet, mutta edes suomalaisilla ei ole varaa itsetyytyväisyyteen vesiasioissa. Vesi on otettava huomioon politiikan arvoja ja resursseja priorisoitaessa.

Suomalaisten kulutusvalinnat vaikuttavat maailman vesiköyhyyteen. Vesi ylittää rajat merissä, joissa ja ilmakehässä, mutta myös tuotteissa ja palveluissa joita käytämme. Suomalaisten vedenkäytöstä noin 70 prosenttia tapahtuu rajojemme ulkopuolella yritysten arvoketjuissa. Vettä kuluu maataloudessa, elintarviketuotannossa ja myös arkisten kulutushyödykkeiden, kuten elektroniikan valmistuksessa. Vesijalanjälkemme on isolta osin maailmalla.

Maailman maista yli 180 valtiota kannattaa vesialan kansainvälistä hallintajärjestelmää. On myös kymmeniä maita, jotka suhtautuvat kansainvälisen tason ratkaisujen löytämiseen kielteisesti, koska maiden asema on suotuisampi rajavesien suhteen, sillä ne sijaitsevat ylävirralla.

Suomi on edelläkävijä vesivarojen tasapuolisen ja kohtuullisen käytön kansainvälisten sääntöjen ja rajavesistöyhteistyön edistämisessä. YK:n piirissä on kaksi maailmanlaajuista yleissopimusta, joiden syntyyn Suomi on olennaisesti vaikuttanut: vuoden 1997 vesistöyleissopimus sekä vuoden 1992 YK:n Euroopan talouskomission rajavesistösopimus.