Korruptio turmelee kehitysmaita
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 48/2009.
Transparency International–järjestön (TI) äskettäin julkistama uusin selvitys korruptiosta maailmassa 2009 herättää jälleen kysymyksiä tästä maailmanlaajuisesta vitsauksesta. Voidaan kysyä, kuinka rakenteellista ja pysyvää korruptio erilaisissa yhteiskunnissa on? Miten vaikea siitä on päästä eroon? Onko se jopa mahdotonta?
Kaikki TI-järjestön raportit vuodesta 1995 lähtien kertovat, että kokonaisuudessaan korruptiota on paljon ja se jakautuu epätasaisesti maiden ja maanosien kesken. Korruptio on voimissaan, kuin maan tapa varsinkin kehitysmaissa. Sitä ilmenee kuitenkin monissa muodoissa myös rikkaissa ja kehittyneissä yhteiskunnissa, meillä Suomessakin.
Kolmen viime vuoden aikana Suomi on menettänyt ykkössijansa TI-luokituksissa. Suomi oli korruption kartalla puhtain valtio maailmassa vuosina 2001-4 ja vielä 2006. Nyt Suomi on sijalla 6 ja on yhä vähäisen korruption maa verrattuna uusimman selvityksen kaikkiin muihin 179 valtioon.
Vastausta kysymykseen korruption rakenteellisuudesta ja pysyvyydestä voidaan etsiä aikajanalla TI-listauksien ääripäistä, puhtaimpien ja likaisimpien ryhmistä. Kun vertaa uusinta luokitusta kymmenen vuotta sitten, siis 1999 tehtyyn, yllättyy. Puhtaimpien 10-kärjessä –ryhmässä ovat pysyneet samat valtiot, yhtä lukuun ottamatta.
Vähiten korruption likaamia maita olivat niin vuonna 1999 kuin 2009 Uusi Seelanti, Singapore, Sveitsi, Alankomaat, Kanada ja pohjoismaat, paitsi Norja. Sen tilalla on nyt Australia. Näin siis korruptio ei rönsyile niihin maihin, joissa sitä ei ole ennenkään viljelty.
Likaisimpien valtion luettelo 1999 alhaalta ylöspäin oli seuraava: Kamerun, Nigeria, Azerbaidzhan, Indonesia, Honduras, Uzbekistan, Tansania, Kenia, Paraguay ja Uganda. Tuolloin selvityksen kohteina oli vain 99 valtiota. Tänä vuonna niitä on jo lähes puolta enemmän, 180.
Kymmenen vuotta sitten huonoimmin sijoittuneiden suhteellinen asema on parantunut tähän mennessä vain uusien, vielä ryvettyneempien valtioiden kustannuksella. Yksikään vuoden 1999 likaisimmista ei ole pystynyt parantamaan olennaisesti sijoitustaan TI-luokituksessa. Muutamat kuten Uzbekistan, Azerbaidzhan ja Kenia ovat vajonneet entistäkin syvemmälle korruption suohon.
Myös uusimmassa selvityksessä kaikki 10 korruptoituneinta valtioita ovat kehitysmaita, vuoden 1999 jälkeen selvityskohteiksi otettuja. Ne ovat alhaalta ylöspäin Somalia, Afganistan, Myanmar, Sudan, Irak, Tshad, Uzbekistan, Turkmenistan, Iran ja Haiti.
TI-selvitysten valossa korruptio on erityisesti kehitysmaiden vitsaus. Monissa niistä se on rakenteellista ja lähes pysyvää. Siitä puhdistautumisessa vain harvat onnistuvat. Korruptio on samalla osavastaus kysymykseen, miksi lukuisat kehitysmaat pysyvätkin köyhinä ja kehittymättöminä. Miten korruptio estää talouskasvua ja muuta edistystä kehitysmaissa?
Korruptiotalouksissa raha ja muut resurssit eivät tule tehokkaaseen käyttöön kuten kehittyneissä talouksissa. Korruptoituneissa yhteisöissä valta-asemissa olevat pyrkivät hyötymään vallankäytössään taloudellisesti ja muutenkin. Yhteiseksi hyväksi tarkoitetut resurssit ohjautuvat hallitsevien hallintaan ja lopulta omistukseen. Korruptiolle altis eliittiväki järjestää hyvinvointia vain itselleen, toisten kustannuksella.
Korruptoituneissa valtioissa köyhien kansojen kannalta ikävintä on se, että lähes kaikki heidän hallintoonsa osallistuvat harjoittavat tätä viheliäistä vitsausta. Mitään palveluita et saa, jos et maksa lahjuksia esimerkiksi lääkäreille, poliiseille, opettajille ja muille virkamiehille monessa kerroksessa. Suurimmat korruptioherrat saattavat toimia valtiojohdossa kuninkaina, presidentteinä, ministereinä ja hallinnossa korkeina virkamiehinä.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.