Kiina Afrikassa hyväntekijänä vai kolonialistina?
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 46/2009.
Tekeepä nousevan suurvallan Kiinan johto mitä tahansa, se on suurta. Äskeisessä Kiinan ja Afrikan maiden huippukokouksessa tehtiin sopimuksia isoista hankkeista ja laajasta yhteistyöstä, varsinkin talousalan vaihdossa. Afrikan taloudet kiinalaistuvat näkyvästi.
Äskeisen huippukokouksen annin valossa voi kysyä, toimiiko Kiina Afrikassa nykyisin enemmän hyväntekijänä kuin kolonialistina? Jos hyväntekijänä, tarjoaako se parasta, mitä afrikkalaiset tarvitsevat? Jos kolonialistina, eroaako sen kolonialismi vanhasta edeltäjästään, eurooppalaisten toiminnasta Afrikassa?
Viimeisten kymmenen vuoden aikana työmatkoillani Afrikan maissa, lännessä ja idässä, olen nähnyt omin silminkin siellä kiinalaisten enentynyttä taloustoimintaa. Hiljattain Sudanissa Khartumin hotellissani lähes kaikki muut ulkomaalaiset olivat kiinalaisia liikemiehiä, öljyalalta. Useissa läntisen Afrikan maissa parhaissa pikkukaupoissa omistajina häärivät kiinalaiset. Hyllyt notkuvat kiinalaista halpatavaraa.
Kiinalaisten talousvyörytys Afrikkaan voidaan todentaa myös tilastotiedoista. Tällä vuosikymmenellä Kiinan-Afrikan kauppavaihto on kymmenkertaistunut. Viime vuonna se ylitti jo sadan miljardin dollarin rajan. Kauppa ei ole pelkästään tavarakauppaa. Kiinan valtionyhtiö osti Keniasta jopa suuria viljelmiä, samalla siis maata.
Kiina toimii Afrikan talouksissa myös merkittävänä sijoittajana. Viime vuonna sen suorat sijoitukset sinne nousivat lähes kahdeksaan miljardiin dollariin - entisten lisäksi. Jo kaksi vuotta sitten Kiina perusti erityisen Afrikka-rahaston sijoituksia varten. Niitä on kohdennettu ennen muuta Afrikan maiden maatalouden, infrastruktuurin ja perusteollisuuden aloille, usein kiinalais-afrikkalaisiin yhteisyrityksiin.
Kiinasta on tulossa monissa Afrikan maissa niiden suurin lainoittaja. Äskeisessä huippukokouksessa Kiina ilmoitti antavansa Afrikan maille lisälainoja edullisin ehdoin kymmenen miljardin dollarin arvosta – aiempien suurten lainojen lisäksi. Viimeisten kolmen vuoden aikana Kiina on antanut anteeksi vanhoja velkoja yli 30 Afrikan valtiolle. Lainojen lisäksi monet Afrikan maat saavat Kiinalta runsaasti vastikkeetonta kehitysapua erityisesti koulutukseen.
Tässä valossa Kiina näyttää Afrikassa suurelta hyväntekijältä. Merkittävä ero muihin ulkomaisiin taloustoimijoihin verrattuna on, että Kiina antaa afrikkalaisille kehitysapua ja tarjoaa kaupallista yhteistyötä ehdoitta, ilman vaatimuksia kumppanimaan hallinnon tai ihmisoikeustilanteen parantamisesta.
Kiina ei ole tullut Afrikkaan kuitenkaan vain hyväntekijänä. Sillä on siellä omat taloudelliset ja poliittisetkin tavoitteensa. Maanosista Afrikka on luonnonvaroiltaan laajin, monipuolisin ja rikkain. Afrikasta saatavia luonnonvaroja Kiina tarvitsee kipeästi huimaan kotimaiseen talouskasvuunsa, sen ylläpitämiseen. Raakaöljyn lisäksi Kiinan kauppalaivat kuljettavat Itä-Kiinan teollisuuskeskuksiin lähes kaikkia raaka-aineita, mitä Afrikasta löytyy.
Afrikan luonnonvarojen saatavuudesta ja hyödyntämisestä käydään kiihtyvää kilpailua. Kiinan ohella siihen osallistuvat näkyvästi Yhdysvaltain ja EU-alueen taloustoimijat, niin kauppapoliitikot, yritysedustajat kuin paikoin jopa kehitysyhteistyön tekijätkin. Maapallon rajallisten luonnonvarojen huvetessa kilpailu Afrikan rikkauksista entisestään kovenee.
Tämä on kasvava haaste myös meille EU-toimijoille. Hiljattain EU on nostanut Afrikan keskeisimmäksi kehitysavun kohdealueeksi. Euroopan kehitysrahaston vuosille 2008-13 tehty jo kymmenes rahoituspaketti tarjoaa Saharan eteläpuolisen Afrikan maille yli 20 miljardia euroa monenlaisiin kehityskohteisiin.
Jos Afrikassa köyhän maan maan hallitus saa valita kahdesta avuntarjouksesta mieluisemman, toinen ilman poliittisia ehtoja ja toinen tiukasti ehdollistettu, kummankohan sikäläinen yksin- tai harvainvaltainen valtiojohto valitsee?
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.