Kenia: Vain harva raiskaaja joutuu julkisen oikeuden eteen
Kolme poikaa raiskasi 14-vuotiaan Agnesin, sakkoa 90 euroa. Kenialaisten vanhainneuvostojen päätöksissä heijastuvat vanhakantaiset tasa-arvokäsitykset. Tuomari Hussein Abdinasserin mielestä yhteisöllinen oikeus on paikallaan pikku rikoksissa, mutta raiskaukset tulisi saattaa julkisen oikeuslaitoksen tuomittaviksi.
Agnes oli kävelemässä koulusta kotiin, kun hän tapasi kolme poikaa, lapsuudenystäviään. Pojat raiskasivat 14-vuotiaan Agnesin ja jättivät tien laitaan makaamaan.
Muutamaa tuntia myöhemmin Pohjois-Keniassa Wajirin kunnassa asuva Agnes tuli kotiin ja kertoi vanhemmilleen, mitä oli tapahtunut. Nämä lähtivät hakemaan tyttärelleen oikeutta. He eivät kuitenkaan menneet poliisin luo, vaan kääntyivät kylän vanhainneuvoston puoleen. Se jakaa perinteistä oikeutta yhteisöllisen järjen, maslahin, pohjalta.
Vanhainneuvosto kuunteli sekä poikien että Agnesin vanhempia ja määräsi poikien vanhempien maksettavaksi 90 euroa. Maksu tulisi suorittaa Agnesin kyläyhteisölle.
Yhteisöllinen oikeus on määritellyt naimattoman naisen raiskauksesta maksettavan korvauksen 90 euron suuruiseksi. Jos raiskattu on naimisissa, on korvaus pienempi. Raiskauskorvauksia ei kuitenkaan makseta raiskatulle tai tämän perheelle vaan raiskatun kyläyhteisölle. Korvauksen käytöstä päättää kylän vanhainneuvosto.
Agnesin vanhemmat eivät kuitenkaan tyytyneet vanhusten antamaan tuomioon, vaan vaativat jokaisen pojan vanhempia maksamaan erikseen 90 euroa. Olihan tytär tullut raiskattua kolmesti. Vanhainneuvosto piti tätä kuitenkin kohtuuttomana rangaistuksena. Yhteisöllisen oikeuden päätös jäi voimaan, ja siihen oli vanhempien alistuminen.
Vain kolme sadasta joutuu oikeuteen
Waijirin kaupungin tuomarin Hussein Abdinasser mukaan seksuaalirikoksiin syyllistyneitä on vaikea saada oikeuteen. Kyläyhteisöt luottavat yhteisölliseen oikeuteen ja sen päätöksiin, eivätkä uhrit halua puhua poliisille.
Esimerkiksi tänä vuonna oikeuteen on tuotu vain kolme tapausta, vaikka Abdinasserin mukaan hänen piirinsä alueella tehdään vuoden aikana noin 100 seksuaalirikosta. Uhrit ovat suurimmaksi osaksi alle 14-vuotiaita tyttöjä ja poikia.
Julkisen oikeuslaitoksen tuomiot raiskauksesta ovat suhteellisen kovia. Tänä vuonna tuomituista kolmesta seksuaalirikollisesta kaikki saivat tuomarilta yli 10 vuoden tuomion. Nuorin tuomituista oli vasta 15-vuotias poika, joka kertoi pakottaneensa tyttöystävänsä sukupuolisuhteeseen.
”Muissa kuin seksuaalirikosten sovittelussa yhteisöllinen oikeus on paikallaan. Pienet varkaudet, tappelut tai huumeiden käyttö voidaan sovitella yhteisön sisällä. Yleensä nämä rikkeet sovitellaan polttopuita keräämällä tai muilla puhdetöillä”, Abdinasser sanoo.
Seksuaalirikokset tulisi kuitenkin hänen mielestään saattaa julkisen oikeuslaitoksen ratkaistaviksi.
Tuomari kertoo esimerkin Turkanajärven rannalta, missä eräällä kylällä oli kalastusverkkoja yli oman tarpeen. Alueen vanhainneuvosto piti tapanaan rangaista raiskauksesta kalastusverkon lahjoittamisella raiskatun kylälle.
Tasa-arvokoulutusta kylän vanhimmille
Suomi on tukenut useiden vuosien ajan oikeusapupalvelujen tarjoamista seksuaalirikosten uhreille ja heidän perheilleen Wajirin alueella osana laajaa Naiset ja hallinto -ohjelmaa.
Oikeusapua antavat järjestöt valistavat kyläyhteisöä seksuaalirikosten vaikutuksista uhreille ja näiden perheille ja neuvovat kyläläiset tekemään seksuaalirikoksista rikosilmoituksen ja kääntymään julkisen oikeuden puoleen.
Erityisenä kohderyhmänä ovat oikeutta jakavat vanhukset. Koulutuksella pyritään lisäämään heidän tietoisuuttaan sukupuolten tasa-arvoasioista. Tämän toivotaan johtavan siihen, että myös vanhainneuvostot hyväksyisivät seksuaalirikoksista ilmoittamisen poliisille, jolloin yhteisöllisen oikeuden käsiteltäväksi jäisivät vain pienet rikokset.
Waijirin tuomari pitää tuloksia myönteisinä.
”Ohjelman ansiosta olen jo tuominnut tänä vuonna seksuaalirikollisia vankilaan, mikä toimii varoittavana esimerkkinä muille. Myös vanhukset ovat alkaneet ymmärtää seksuaalirikosten seuraukset sekä uhreille että koko yhteisölle.”
Marko Lehto
Kirjoittaja työskentelee kehitysyhteistyön erityisasiantuntijana Suomen Kenian-suurlähetystössä.