Kehitysyhteistyön avoimuuden haasteista
Viranomaistiedon julkisuus on vain näennäistä avoimuutta, ellei siihen liity helppo saatavuus. Kehitysyhteistyön laatu paranee avoimella tiedolla.
Vastuullinen kehitysyhteistyö edellyttää avoimuutta sekä kumppanimailta että avunantajamailta, toteaa Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma. Avoimuuden edistämisestä on sovittu kansainvälisesti useaan otteeseen, viimeksi Busanin kokouksessa Koreassa vuonna 2011.
Kehitysyhteistyötä tehdään eksoottisissa maissa, eikä asiaa tuntemattomalle ole itsestään selvää, miksi esimerkiksi metsien kestävään käyttöön liittyvässä hankkeessa käytetään rahaa krokotiilien ampumiseen. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten heidän yhteisiä varojaan käytetään.
Suomessa viranomaistieto on lähtökohtaisesti julkista, ellei sitä ole erityisesti luokiteltu salaiseksi. Harva kuitenkaan jaksaa lähteä tietoa virastoista kaivamaan.
Tiedon julkisuus onkin vain näennäistä avoimuutta, ellei siihen liity helppo saatavuus. Pääministeri Kataisen hallitus on nostanut kissan pöydälle ja kirjannut hallitusohjelmaan saatavuuden edistämiseksi: julkiset tietoaineistot saatetaan koneluettavassa muodossa avoimesti saataville ja jatkokäytettäviksi. Internetissä tieto on kaikkien saatavilla tasapuolisesti.
Kehitysmaiden kansalaiset puolestaan haluavat tietää, miten heidän maataan kehitysyhteistyövaroin kehitetään. Meneekö raha niihin kohteisiin, joihin se demokraattisessa päätöksenteossa on tarkoitettu?
Avoin tieto auttaa arvioimaan päättäjien toimintaa
Korruptio on edelleen suuri ongelma kaikkialla maailmassa, ja tiedon avoimuus on yksi tehokkaimmista keinoista käydä sen kimppuun ja tuoda väärinkäytökset päivänvaloon niin täällä kotimaassa kuin kumppanimaissakin.
Avoin tieto helpottaa myös päättäjien toiminnan arviointia. Vähän julkista tietoa jakavissa maissa kansalaisilla ei välttämättä ole aavistustakaan siitä, minkälaisia päätöksiä yhteisistä asioista tehdään.
Avointen tietoaineistojen avulla kansalaiset voivat arvioida, osaavatko päättäjät kohdistaa yhteisiä varoja oikeisiin tarkoituksiin.
Kansalaisten lisäksi kehitysyhteistyötoimijat voivat itsekin hyötyä läpinäkyvyyden lisääntymisestä omassa toiminnassaan. Kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön kansainvälinen toimintaympäristö on haastava kokonaisuus ja toimintatapoja on monenlaisia – erityisesti nyt, kun länsimaisten avunantajien ja kansainvälisten järjestöjen lisäksi mukaan ovat tulleet nousevat taloudet.
YK:lla on haasteita jo pelkästään oman, lukuisista järjestöistä koostuvan toimintansa kokonaisuuden hahmottamisessa.
Huikeat mahdollisuudet
Tiedon avoimuus ja julkisuus parantaa siis jo organisaatioiden sisäistä tiedonkulkua. Huikeinta on kuitenkin mahdollisuus hahmottaa maailmanlaajuisten, köyhyyden poistamiseen ja kehitykseen suunnattujen rahavirtojen kokonaisuutta helpommin.
Tietojen antaminen julkiseen käyttöön tarjoaa täysin uudenlaisia näkymiä paitsi tiedon saatavuuteen, myös sen tulkintaan. Koneluettavassa muodossa olevaa tietoa on mahdollista yhdistellä muihin tietoaineistoihin.
Se tarjoaa aiemmin lähinnä tilastotieteilijöiden käytössä olleet työkalut tuottaa yhdisteltyä, analyyttista tietoa kenelle tahansa koodaamista osaavalle.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta verrata tiettyjen alueiden opetussektorin rahoitusta vaikka siellä olevien koulujen lukumäärään. Tällaisten avoimen tiedon sovellusten kautta voidaan nähdä, suuntautuuko apu oikeisiin paikkoihin, vai kannattaisiko sen kohdistamisessa tai työnjaossa tehdä muutoksia.
Avoimen tiedon standardi helpottaa vertailua
Tietojen yhdisteleminen ja vertailu ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei tieto ole yhteneväisessä muodossa. Tarvitaan avoimen tiedon standardi, joka määrittelee sen, miten tietynlainen tieto pitää luokitella. Tähän tavoitteeseen on syntynyt International Aid Transparency Initiative (IATI).
IATIn tarkoituksena on koota kehitysyhteistyöhön liittyvää vertailukelpoista tietoa eri toimijoilta ja luoda näin yksi portaali, jossa maailmanlaajuinen kehitysyhteistyön tietoaineisto on saatavilla.
Suomi kuuluu IATIn perustajajäseniin ja tukee sen toimintaa. Suomen OECD:n kehitysapukomitealle vuosittain raportoitavat tiedot virallisen kehitysavun käytöstä lähetetään myös IATIlle. Aloitteen tarkoitus on kuitenkin mennä pelkkien maksettujen avustusten historiatietojen kuvailua pidemmälle ja ottaa mukaan myös tuleville vuosille budjetoidut rahavirrat.
Näin kehitysmaiden on helpompi suunnitella julkista rahankäyttöään pidemmällä aikavälillä ja tehdä pitkäjänteisempiä projekteja.
Suomi tarjoaisi mielellään avoimeen käyttöön nämäkin tiedot, mutta asia ei ole aivan yksinkertainen. Tämäntyyppisiin käyttötarkoituksiin ei ole varauduttu, kun valtion eri tietojärjestelmiä on pikkuhiljaa rakennettu, joten tiedon saaminen ulos oikeassa muodossa on nykyisellään hankalaa.
Jotta avoimen datan hyödyt saadaan täysimääräisinä käyttöön, on ensin rakennettava tietovaranto, jonne kaikki tieto luokitellaan.
Asiantuntijoita tarvitaan aina
Olemme tiedon avaamisessa siis vasta aivan alkutaipaleella. Asiantuntijoiden ennen ”omistaman” tiedon antaminen kenen tahansa käyttöön tuo myös uudenlaisia kysymyksiä sen käyttötavoista.
Tähän törmäsimme, kun järjestimme visualisointikilpailun Suomen OECD:lle raportoimista maksatuksista. Saimme monia kiinnostavia ehdotuksia, mutta asiantuntijaohjauksen puuttuessa massiivisesta tietoaineistosta oli vaikeaa poimia niitä kaikkein olennaisimpia seikkoja.
Pelkkä tiedon avoimuus ei siis tule vähentämään asiantuntijan merkitystä tiedon tulkitsijana.
Nämä ovat haasteita, joiden kanssa me kamppailemme länsimaissa. Kehitysmaissa haasteet ovat vielä suurempia. Teknisiä haasteita riittää varmasti sielläkin, mutta vähintään yhtä suuri haaste on koulutuksellinen. Hyödyntääkseen avointa tietoa pitää osata käyttää tietokonetta ja ennen kaikkea ymmärtää lukemaansa.
Avoimuus on tärkeä periaate, mutta yksin se ei kanna pitkälle, jos kehitysyhteistyön perustehtäviin kuten infrastruktuuriin ja koulutuksen kehittämiseen ei panosteta tästäkin eteenpäin.
Satu Ryynänen