Arabidemokratia ei etene ilman kansalaisyhteiskuntaa
Demokratian vakiinnuttamiseksi arabimaissa tarvitaan moniarvoista kansalaisyhteiskuntaa ja yhteistyötä Euroopan maiden kanssa, sanoo Andreu Claret Anna Lindh -säätiöstä.
“Demokratia ei ole vain äänestämistä neljän vuoden välein, varsinkaan maissa, joissa hallitus ei voi ratkaista kaikkia ongelmia. Kansalaisyhteiskunnasta on tehtävä todellinen muutoksen tekijä”, sanoo Anna Lindh -säätiön toiminnanjohtaja Andreu Claret.
Tällä viikolla Suomessa vieraillut Claret johtaa Egyptin Aleksandriassa päämajaansa pitävää Anna Lindh -säätiötä. Säätiön tavoitteena on edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua Välimeren alueen maiden ja Euroopan välillä.
Vuoropuhelun tarve lisääntyy
Monissa kuohuntaa kokeneissa arabimaissa kansalaisyhteiskunnan toiminta on ollut tiukasti rajoitettua. Claret'n mukaan haasteena onkin nyt luoda moniarvoinen kansalaisyhteiskunta, joka ottaa mukaan demokratisoitumisprosessiin erilaiset ihmisryhmät.
”Demokratia ei toimi, jos ei ole kansalaisyhteiskuntaa, joka edustaa erilaisia tunteita ja tarpeita. Kansalaisyhteiskunnan on oltava moniarvoinen esimerkiksi uskonnon, sukupuolen ja alueiden suhteen”, Claret sanoo.
Claret'n mukaan moniarvoistuminen on haaste myös Anna Lindh -säätiölle, sillä se lisää entisestään kulttuurien välisen vuoropuhelun tarvetta etenkin maiden sisällä.
Säätiön ensimmäinen aloite arabimaailman tapahtumien jälkeen on ollut luoda Believe in Dialogue/Act for Citizenship -niminen aloite, jonka tavoitteena on tukea Egyptin ja Tunisian kansalaisyhteiskuntien toimintaa ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta.
Tarkoituksena on järjestää kaksi seminaaria, joissa kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat vaihtaa kokemuksia esimerkiksi demokratian edistämisestä.
Yhteistyötä Euroopan kanssa
Claret uskoo, että arabimaiden kansannousu lisää vuorovaikutuksen tarvetta myös Euroopan ja arabimaiden välillä – itse asiassa se on välttämätöntä.
“Demokratian vahvistaminen Egyptin ja Tunisian kaltaisissa maissa ei ole mahdollista, jos mailla ei ole jonkinlaista yhteistä projektia Euroopan maiden kanssa”, hän sanoo.
Claret nostaa esimerkiksi oman kotimaansa Espanjan, jonka demokratisoituminen käynnistyi 1970-luvulla. Hänen mukaansa yksi syy prosessin onnistumiseen oli visio EU:sta, ”kerhon” jäseneksi pääsystä. Jotakin samantapaista pitäisi tapahtua nyt myös Euroopan ja arabimaiden kumppanuussuhteissa.
“Maille on annettava ajatus siitä, että ne voivat tehdä jotakin yhdessä Euroopan kanssa. Silloin ne myös pystyvät kohtaamaan paremmin vaikeudet, joita demokraattisessa muutoksessa aina on.”
Claret toivookin, että esimerkiksi EU:n ja Välimeren maiden yhteistyön vahvistamiseksi vuonna 2008 perustetun Välimeren unionin rooli vahvistuisi ja sen roolia mietittäisiin uudelleen.
Stereotypioille kyytiä
Claret'n mukaan arabimaiden kansannousu tarjoaa myös mahdollisuuden muuttaa Euroopan ja arabimaiden stereotyyppisiä käsityksiä toisistaan. Aiemmin lähestymistapa arabimaihin liittyi uskontoon ja Lähi-idän konfliktiin, viime kuukausina huomio on kiinnittynyt sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin.
“Ennakko-oletus oli, että arabimaailma on ’erilainen’, mutta kaduilla onkin ollut nuoria, joilla on samat arvot kuin meidän nuorillamme. Heidän huolenaiheensa ovat samat kuin muuallakin: työpaikat, osallistuminen, demokratia, suvaitsevaisuus. Tämä on erittäin tärkeä lähtökohta käsitysten muuttamiselle, mutta se vie aikaa”, Claret toteaa.
Muutos myös riippuu hänen mukaansa siitä, miten yhteistyötä jatkossa tehdään Euroopan ja arabimaiden välillä.
”Jos yhteistyötä vahvistetaan, yhteiskunnat kokevat saaneensa mahdollisuuksia ja Eurooppa ojentaa kätensä vahvistaakseen prosessia, käsitykset paranevat. Mutta jos asetamme esimerkiksi lisää esteitä liikkumiselle ja vaikeutamme arabimaille tärkeitä kauppasopimuksia, käsitysten on vaikeampi muuttua.”
Teija Laakso / maailma.net
Mikä Anna Lindh -säätiö?
Anna Lindh -säätiö perustettiin vuonna 2005. Sen tavoitteena on edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua ja kehittää kansalaisyhteiskuntaa Euroopan ja Välimeren maiden alueella.
Säätiö on osa vuonna 1995 aloitettua Barcelonan prosessia, jonka tarkoituksena on edistää EU–Välimeri-yhteistyötä ja alueen vakautta.
Säätiö toimii 43 eri maassa ja siinä on mukana noin 3 000 kansalaisyhteiskunnan toimijaa.
Jäsenenä ovat kaikki EU-maat, osa muista Euroopan maista sekä Marokko, Algeria, Palestiina, Israel, Jordania, Libanon, Egypti, Syyria, Mauritania ja Tunisia.
Säätiö tukee erilaisia kansalaisyhteiskunnan hankkeita, joissa pyritään kulttuurien välisen vuoropuhelun vahvistamiseen. Painopistealueita ovat koulutus ja nuoriso, kulttuuri ja taide, kaupungit ja siirtolaisuus, arvot ja uskonto, rauha sekä media.
Suomi tukee säätiön toimintaa vuosina 2011–2013 yhteensä 300 000 eurolla kehitysyhteistyövaroista. Rahoituskausi on Suomen kolmas. Tuki jakautuu puoliksi säätiön Aleksandrian-toimipisteen ja Suomen verkoston koordinaattorin kesken. Suomen verkoston toimintaa koordinoi Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitos TAPRI.