Afganistanissa järjestöiltä vaaditaan enemmän
Kehitysmaissa kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen toimintaympäristö on aina haastava, mutta Afganistanissa se on erityisen vaikea ja turvallisuusriskit ovat suuret. Näin todettiin ulkoministeriön järjestämässä tilaisuudessa, jossa järjestöt saivat kertoa, mitä he ovat Afganistanissa saavuttaneet.
”Afganistanissa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle on erittäin korkeat laatuvaatimukset, korkeammat kuin muualla”, totesi tilaisuuden aluksi UM:n kansalaisjärjestöyksikön päällikkö Okko-Pekka Salmimies.
Salmimiehen mukaan Afganistanissa on erityisen tärkeää tuntea toimintaympäristö ja paikalliset kumppanit. Riskienhallinta ja kokemus vaikeissa oloissa työskentelystä ovat välttämättömiä maassa, joka on käytännössä ollut sotatilassa viimeiset kaksikymmentä vuotta.
Haasteista huolimatta jotkut suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat toimineet Afganistanissa jo kauan, jotkut 1960-luvulta asti. Etelä-Aasia-tiimin vetäjän Rauli Suikkasen mukaan mukaan järjestöjen työllä on Afganistanissa erityinen lisäarvo, sillä ne liikkuvat ja työskentelevät paikoissa, joihin esimerkiksi Suomen edustustolla ei ole mahdollisuutta mennä.
Kansalaisjärjestöjen hankkeet Afganistanissa ovat keskittyneet terveyteen, yhteisöjen kehitykseen ja naisten asemaan. UM:n tuki järjestöille nousi vuonna 2010 Afganistania koskevan erillisen lisähaun seurauksena noin kahteen miljoonaan. Vuoden 2011 tuen taso on noin 1,2 miljoonaa euroa.
Rokotuksia ja tyttöjen koulutusta
Järjestöjen hanketyön esittelyosuuden avasi erikoislääkäri Matti Honkala, joka kertoi Suomen Rotaryn poliohankkeesta Afganistanissa. Hanke on ollut käynnissä vuodesta 1997 ja on toiminut koko ajan myös Talibanin aikana. Tavoitteena on aktivoida yhteisöt tuomaan lapsensa rokotettaviksi.
Lukujen valossa hanke on ollut menestys. Vuonna 1985 noin 350 000 afganistanilaista (pääosin lapsia) sairastui halvaannuttavaan polioon, kun taas vuonna 2010 heitä oli vain toista tuhatta.
”Haastavinta on lasten tavoittaminen rokotuksiin, sillä väestö on liikkuvaa”, Honkala sanoi.
Suomen Punainen risti on tukenut Afganistanin Punaista puolikuuta sen työssä afganistanilaisten terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Kansainvälisen avustustoiminnan apulaisjohtaja Päivi Laurila kertoi yleisölle katastrofivalmiusohjelmasta ja terveyshankkeesta, jonka puitteissa on muun muassa perustettu liikkuvia terveysyksiköitä palvelemaan syrjäseutujen asukkaita. Heinä–lokakuun 2010 aikana näissä yksiköissä kävi yhteensä noin 27 000 potilasta.
Kirkon ulkomaanavun Aasian alue-edustaja Anu Riikonen esitteli vuodesta 2007 toimineen maaseudun yhteisökehitysohjelman tuloksia. Ohjelma lähti täysin paikallisten viljelijöiden tarpeista: tarvittiin lisää tietoa eri viljelytekniikoista, lannoitteita ja siemeniä, viljelyvarastoja, eläinklinikoita, pääomaa ja parempia kastelujärjestelmiä. Viime vuonna hankkeesta hyötyi 1 128 perhettä.
”Yhteisöjen hyvinvointi on lisääntynyt silminnähden, lapsikuolleisuus vähentynyt ja maatalouden tuottavuus kasvanut niin, että tuotantoa riittää nyt myös myyntiin”, Riikonen luetteli ohjelman tuloksia.
Afganistanin itäosissa toimivan Operaatio Mobilisaation Asko Alajoki kertoi naisten terveyshankkeensa vaikutusten näkyvän Kabulissa asti.
”8 000 tytölle on annettu terveyskasvatusta 1–6-luokilla ja paikallinen opetusministeriön edustaja ajaa ohjelmaamme kansalliseen opetussuunnitelmaan”, Alajoki sanoi.
Alajoen mukaan Taliban pyrkii edelleen vaikeuttamaan tyttöjen koulunkäyntiä pelottelun ja hyökkäyksien avulla.
Crisis Management Initiativen projektipäällikkö Juha-Matti Seppänen kertoi kuulijoille paikallistason poliittista integraatiota tukevaa hanketta, joka on juuri saanut alkunsa Afganistanissa. Hankkeen tarkoituksena on selvittää mahdollisuuksia sovinnon rakentamiseen alueellisella ja paikallisella tasolla, ylärakenteiden sijasta. Dialogin aloittaminen eri ryhmittymien välillä on tärkeää samoin kuin sovinnon yleinen rakentaminen.
Kehitysyhteistyötä tarvitaan vielä pitkään
Tilaisuuden lopuksi ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston konfliktit ja yhteiskuntakehitys -neuvonantaja Olli Ruohomäki muistutti kaikkia Afganistanin vaikeista olosuhteista. YK:n inhimillisen kehityksen listauksessa Afganistan on sijalla 155/169, joten maa tulee tarvitsemaan kehitysapua vielä kauan.
Lännenvastaisuus on lisääntynyt, mistä kertoo huhtikuun alussa sattunut hyökkäys YK:n missiota vastaan Mazar-i-Sharifissa. Afghan NGO Safety -järjestön mukaan kapinalliset hyökkäävät kansalaisjärjestöjä vastaan keskimäärin viisi kertaa kuukaudessa.