Kehitysyhteistyön saavutukset Afganistanissa eivät pyyhkiydy pois
Suomi keskeytti kehitysyhteistyönsä Afganistanissa talebanien valtaannousun myötä. Viimeisen 20 vuoden kehitysyhteistyön tulokset eivät kuitenkaan valu hukkaan, sanoo erityisasiantuntija Merja Mäkelä.
Merja Mäkelä työskenteli kehityspolitiikan erityisasiantuntijana syksystä 2020 tämän vuoden kesään Suomen suurlähetystössä Kabulissa.
Mitä kehitysyhteistyöllä saatiin aikaan Afganistanissa?
Merkittävintä edistystä Afganistanissa tapahtui erityisesti koulutuksessa ja terveydenhoidossa. Naisten ja lasten asema Afganistanissa parani: sekä äiti- että lapsikuolleisuus puolittuivat. Suurin osa tytöistä aloitti koulunkäynnin, kun talebanien ollessa aiemmin vallassa tytöt eivät pääseet lainkaan kouluun.
Naisten osuus valtionhallinnossa nousi huomattavasti ja viimeisimmät luvut tältä vuodelta osoittavat, että 36 prosenttia opettajista ja 29 prosenttia kaikista viranhaltijoista oli naisia. Naiset pääsivät osallistumaan paikalliseen päätöksentekoon, ja elinolosuhteet ovat parantuneet monilla alueilla.
Viimeisen 20 vuoden aikana myös sananvapaus lisääntyi; Suomi tuki ammattimaisen journalistikunnan kehittymistä kansalaisjärjestöhankkeella. Sen avulla järjestettiin koulutusta noin 500 naistoimittajalle vuosina 2009–2017.
Yksityisen sektorin toimintaedellytykset paranivat muun muassa teiden rakentamisen, sähkönsaannin paranemisen, internet-yhteyksien ja elektronisen veronmaksujärjestelmän käyttöönoton myötä. Sen sijaan maatalouden ja kaivostoiminnan edistämisessä yksityisen sektorin kehittäminen ei ole ollut niinkään tuloksekasta, sillä investoijien houkutteleminen konfliktialueille on erittäin vaikeaa.
Suomen rahoituksella on rakennettu kouluja ja terveysasemia sekä parannettu vesihuoltoa ja sanitaatiota.
Osana humanitaarista miinatoimintaa on Suomen tuella tuloksellisesti raivattu miinoja ja muita räjähteitä maaperästä. Vuonna 2017 Afganistanissa 80 prosenttia miinoitetusta maa-alasta oli saatua raivattua, minkä jälkeen erilaisten räjähteiden määrä on taas kasvanut.
Afganistan on ollut konfliktimaa jo useiden vuosikymmenten ajan. Monilla alueilla, erityisesti maaseudulla, kehitysyhteistyön tekeminen on tästä syystä ollut vaikeaa tai mahdotonta, sillä hallituksen ja kansalaisjärjestöjen työntekijät ovat pelänneet henkensä puolesta. Suurinta edistystä saatiin aikaan kaupungeissa.
Kuinka paljon tuesta meni tyttöjen ja naisten tukemiseen?
Tyttöjen ja naisten aseman parantaminen huomioitiin kaikissa Suomen tukemissa hankkeissa.
Esimerkiksi koulujen ja kylien vesihuolto sekä kouluihin rakennetut käymälät helpottavat suoraan tyttöjen arkea ja mahdollisuutta käydä koulua. Opettajankoulutusta suunnattiin erityisesti naisille, jotta tyttöjen olisi mahdollista osallistua opetukseen. Kouluille annettiin rahoitusta sen perusteella, kuinka suuri osuus koululaisista oli tyttöjä.
Kaivossektorin geofysiikan hankkeessa, jossa vahvistettiin Afganistanin geologisen tutkimuslaitoksen geofyysikoiden ja kaivosministeriön valmiuksia mineraalivarojen etsinnässä ja hallinnoinnissa, lähes puolet kenttätyöhön koulutetuista opiskelijoista oli naisia.
Maailmanpankin Afganistanin jälleenrakennusrahaston MISFA-mikroluotto-ohjelmassa pienyrittäjänaiset nostivat noin 70 prosenttia lainoista.
Suomi on ollut vankkumaton ihmisoikeuksien puolestapuhuja Afganistanissa. Ulkoministeriö on muun muassa tukenut kansalaisten mahdollisuuksia raportoida eteenpäin heihin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista Afganistanin ihmisoikeuskomission AIHRC kautta.
Lisäksi Suomi on pitkäjänteisesti tukenut Afganistanin Naiset, rauha ja turvallisuus 1325-toimintasuunnitelman laatimista ja toimeenpanoa taaten naisten mahdollisuuksia merkityksellisesti osallistua rauhanrakentamiseen, jälleenrakennukseen ja konfliktien ehkäisyyn.
Valuvatko saavutukset nyt hukkaan?
Eivät, ainakaan kaikki. Suomen ja kansainvälisen yhteisön pitkäaikaisen tuen ansiosta Afganistanissa on nyt enemmän koulutettuja, terveempiä ja valveutuneempia kansalaisia, kuin jos emme olisi tehneet maassa kehitysyhteistyötä. Tämä kapasiteetti ei mene hukkaan.
Opettajina ja lääkäreinä toimineet naiset ovat muuttaneet yhteiskuntaa ja toisaalta myös lähipiirinsä miesten ja naisten ajattelua. Samoin ovat vaikuttaneet lukuisat koulutetut naisjournalistit, taiteilijat ja ihmisoikeusaktivistit.
Kehitysyhteistyöllä saatiin esimerkiksi vahvistettua paikallista päätöksentekoa ja otettua naisia siihen mukaan. Yli 16 000 kylässä muodostettiin komiteoita, jotka hallinnoivat varoja peruspalvelujen hankkimiseksi. Kaikissa näissä yhteisöissä naiset pääsivät osaksi päätöksentekoa.
Kaiken kaikkiaan kansalaisyhteiskunta vahvistui viimeisen 20 vuoden aikana, mukaan lukien tiedotusvälineet, kansalaisjärjestöt ja kansalaisten epävirallinen yhteinen toiminta. Punaisen Ristin avulla on luotu Afganistaniin oma vapaaehtoisjärjestö, joka nyt kriisitilanteessa jatkaa aktiivisesti toimintaansa.
Afganistanilaiset nuoret, varsinkin kaupunkilaiset, ovat verkottuneet ja viestivät aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Mitään tällaista ei tapahtunut Talebanin ollessa vallassa.
Mistä tiedetään, menikö apu perille?
Suomen kahdenvälisen yhteistyön rahoituksen kanavina Afganistanissa käytettiin pääosin kansainvälisiä järjestöjä kuten Maailmanpankkia, YK:n lastenjärjestö Unicefia ja tasa-arvojärjestöä UN Womenia. Näitä järjestöjä tukivat myös monet muut avunantajamaat; kyse on suurista yhteisrahoituksista, joihin Suomi osallistui osana kansainvälistä avunantajayhteisöä.
Maailmanpankin hallinnoiman Afganistanin jälleenrakennusrahaston varojen käyttöä tarkasti säännöllisesti kolmas osapuoli, samoin Unicefin vesi- ja sanitaatio-ohjelmaa. Ulkopuoliset asiantuntijat kävivät läpi hankkeiden tilejä, maksatuksia, hankintoja ja palkkalistoja systemaattisesti ja kattavasti. Ulkopuolinen kolmas taho kävi myös tarkastamassa hankkeiden tuloksia kylissä.
Kehitysyhteistyötä tehdään maailmalla aina vaikeissa olosuhteissa. Afganistanissa erityishaasteena on ollut korruptio, joka on maassa yleistä. Vuonna 2019 yli 90 prosenttia afganistanilaisista piti korruptiota suurena ongelmana, josta tavalliset ihmiset kärsivät kaikista eniten.
Vuosina 2014–2020 Afganistanissa Suomen rahoittamaan kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun kohdistui yhteensä viisi epäilyä varojen virheellisestä käytöstä ja väärinkäytöksistä. Kaikki tapaukset on tutkittu.
Näistä merkittävin on vuonna 2019 Maailmanpankin hallinnoimaan Afganistanin jälleenrakennusrahastoon liittyvä epäily. Tarkastusten perusteella paljastui epäselvyyksiä hankintasääntöjen noudattamisessa ja dokumentoinnissa. Kokonaisuudessaan summa oli 3,9 miljoonaa dollaria, jonka Afganistanin hallitus maksoi takaisin Maailmanpankille. Suomi on ollut yksi hankkeen 19 rahoittajasta vuodesta 2014 alkaen.
Mitä tapahtuu kehitysyhteistyölle jatkossa?
On vielä aikaista sanoa, sillä Taleban ei ole muodostanut hallitusta eikä ole selvää, millä ehdoilla maassa voitaisiin jatkossa toimia.
Useat Suomen tukemat kansainväliset järjestöt, kuten Unicef ja MSIA Reproductive Choices ovat toimineet jo aiemmin talebanien hallitsemilla alueilla. Järjestöt voivat todennäköisesti jatkaa toimintaansa maassa.
Suomalaiset kansalaisjärjestöt paikallisine kumppaneineen arvioivat toimintansa jatkamisen edellytyksiä. Suomen Punainen risti toteuttaa terveysohjelmaa avustaen syrjäseutujen kyläyhteisöjä, jotka jäävät julkisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle. Väestöliitto tarjoaa paikallisen kumppaninsa MSIA - Reproductive Choices kautta lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluita klinikoilla.
Suomen tavoitteena on yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa suojella saavutettuja tuloksia. Suomella on selkeät ehdot ihmisoikeuksien kunnioittamisesta avun perusedellytyksenä. Naisten ja tyttöjen oikeuksia pitää kunnioittaa ja sen tulee näkyä muun muassa tyttöjen oikeutena koulutukseen sekä naisten mahdollisuutena tehdä töitä.
Pitkäjänteinen kehitysyhteistyö ei ole ainoa tapa auttaa. Ulkoministeriö ohjaa myös humanitaarista apua, joka on akuuttia, ihmishenkiä pelastavaa hätäapua. Humanitaarisen avun kautta tarjotaan ruokaa, suojaa, vettä ja hygieniapalveluja kriisien keskellä eläville.
Ilmastonmuutoksen pahentamasta kuivuudesta, pitkittyneestä konfliktista ja koronaviruspandemiasta johtuen humanitaarisen avun tarpeet Afganistanissa olivat suuret jo ennen konfliktin viimeisintä vaihetta.
YK:n arvion mukaan puolet väestöstä on nyt hätäavun tarpeessa. Yhä useammat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan joko maan sisällä tai sen rajojen ulkopuolelle. Pakolaisista valtaosa, noin 85 prosenttia, on hakenut suojaa naapurimaista Iranista ja Pakistanista.
Suomi myönsi elokuun puolivälissä YK:n pakolaisjärjestölle UNHCR:lle kolme miljoonaa euroa afgaanipakolaisten auttamiseksi.
Hanna Päivärinta
Kirjoittaja työskentelee tiedottajana ulkoministeriön viestinnässä.