6.2 Voimaansaattamistavat

6.2.1 Blankettisäädös

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen voimaansaattaminen toteutetaan joko lailla ja valtioneuvoston asetuksella, tai pelkästään valtioneuvoston asetuksella silloin kun sopimus ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.¹²⁷

Yleisin voimaansaattamistapa on niin sanottu blankettilaki ja -asetus tai pelkkä blankettiasetus. Nämä säädökset saavat asiasisältönsä itse sopimuksesta. Blankettilaissa säädetään, että ”sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa”. Blankettiasetuksessa säädetään, että ”sopimuksen [muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat] määräykset ovat asetuksena voimassa”.

Blankettisäädöksen lisäksi kansallinen lainsäädäntö on saatettava asialliselta sisällöltään sopusointuun Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

6.2.2 Sekamuotoinen voimaansaattaminen

Sekamuotoisella voimaansaattamislailla ja -asetuksella tarkoitetaan säädöstä, joka blankettisäädökseen tavanomaisesti sisällytettävien seikkojen ohella sisältää asiasisältöisiä säännöksiä (liite 3 malli 3). Sekamuotoista säädöstä käytetään silloin, kun sopimuksen soveltamista varten tarvitaan lain- tai asetuksentasoisia valtionsisäisiä toimeenpanosäännöksiä.

Jos tarvitaan myös alemman viranomaisen antamia sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämiä määräyksiä, voidaan voimaansaattamislakiin sisällyttää perustuslain 80 §:n 2 momentin mukainen valtuutussäännös. Tarkempia säännöksiä koskeva asetuksenantovaltuus ja viranomaisen valtuutussäännös tulisi sisällyttää voimansaattamislakiin ainoastaan silloin, kun siihen on todellista tarvetta.¹²⁸ Myös sekamuotoista voimaansaattamissäädöstä käytettäessä asiasisältöinen lainsäädäntö on saatettava sopusointuun kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

6.2.3 Asiasisältöinen  voimaansaattaminen

Asiasisältöisellä voimaansaattamisella tarkoitetaan yleisesti sellaista voimaansaattamisen tapaa, jossa kansainvälisen velvoitteen määräyksiä ei saateta lain tasolla sellaisinaan valtionsisäisen oikeuden osaksi, vaan kansallinen lainsäädäntö saatetaan aineelliselta sisällöltään asianomaisen velvoitteen vaatimuksia vastaavaksi (liite 3 malli 4). Asiasisältöiseksi voimaansaattamislaiksi voidaan siten kutsua esimerkiksi lakia, jonka säännöksissä asianomaisen velvoitteen määräykset toistetaan sellaisinaan tai lähes sellaisinaan.

Voimaansaattamista yksinomaan kansallisen lain aineellisia säännöksiä muuttamalla tai täydentämällä tulisi käyttää vain poikkeuksellisesti. Jos näin toimitaan, tulisi hallituksen esityksessä mainita syyt siihen, miksi näin esitetään meneteltäväksi. Myös asiasisältöistä voimaansaattamistapaa käytettäessä tulee laista käydä ilmi sen luonne tietyn kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamislakina.¹²⁹ Tämä toteutetaan pääsääntöisesti ottamalla asiasta nimenomainen maininta johonkin lain pykälään.¹³⁰ Voimaansaattamisasetuksesta tulee tällöin käydä ilmi myös se laki tai ne lait, joilla velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on saatettu asiasisältöisesti voimaan sekä kansainvälisen velvoitteen voimaantulopäivä.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei sopimuksen ennakollinen hyväksyminen ole mahdollista.¹³¹ Kansallisen lainsäädännön tarkistukset ovat kuitenkin usein tarpeen valmistauduttaessa sitoutumaan kansainväliseen velvoitteeseen.¹³² Tällaisissa valmistautumistoimissa ei ole kuitenkaan kyse kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta, joka on aina toteutettava perustuslain 95 §:n säännösten mukaisesti.¹³³

Erilaisten voimaansaattamislakien mallit ovat oppaan liitteenä (liite 3 malli 1, malli 2, malli 3, malli 4, malli 5, malli 6 ja malli 7).

6.2.4 Voimaansaattamissäädöksen antamatta jättäminen

Voimaansaattamissäädöksen antamatta jättäminen on mahdollista ainoastaan, jos ei ole tarvetta saattaa sopimusta osaksi Suomen lainsäädäntöä. Esimerkiksi valtiosopimuksen toimivaltaisia viranomaisia koskevien määräysten muutokset voivat olla sellaisia, että niitä ei ole tarpeen erikseen saattaa voimaan asetuksella.¹³⁴ Myöskään esimerkiksi sellaisissa tapauksissa Suomessa ei ole aina tarpeen antaa erillistä säädöstä, joissa Suomi on delegoinut sopimuksentekovaltaa kansainväliselle toimielimelle.¹³⁵

Näissä tapauksissa sopimuksesta tulee kuitenkin julkaista Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa toimivaltaisen ministeriön ilmoitus siitä, missä tietoverkossa sopimus on saatavissa, sekä tieto siitä viranomaisesta, jolta on saatavissa jäljennös valtiosopimuksesta ja joka antaa sopimuksesta tietoja suomeksi ja ruotsiksi (ks. jäljempänä jakso 9.4).

Voimaansaattamistoimi ei ole tarpeen myöskään unionisopimusten tai YUTP-sopimusten osalta (ks. jakso 6.6.).

Viitteet

126. Kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisasetuksessa on perustuslakimuutoksen esitöiden mukaan kysymys velvoitteeseen sitoutumisesta johtuvasta sellaisesta täytäntöönpanotoimesta, joka kuuluu valtioneuvoston ja joissakin tapauksissa ministeriön vastuulle (HE 60/2010 vp, s. 46). Ministeriölle asetuksenantovaltuus voidaan antaa esimerkiksi tilanteissa, joissa sopimuksentekovaltaa on delegoitu ministeriölle. Jos voimaansaattamisasetuksen antamisvalta halutaan poikkeuksellisesti osoittaa ministeriölle, tulee siitä ottaa voimaansaattamislakiin nimenomainen säännös.
127. Lainkirjoittajan opas, s. 284 jakso 13.5.5 ”Tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta.”
128. Ks. PeVL 61/2001 vp.
129. Liite 3 malli 4. Ks. myös HE 5/2002 vp ja siihen sisältyvä ehdotus laiksi merilain 10 luvun 5 §:n muuttamisesta (voimaantulosäännös) sekä HE 165/2003 vp ja siihen sisältyvä ehdotus laiksi eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden käsittelystä lunastusmenettelystä (1 §).
130. PeVL 54/2005 vp ja PeVL 12/2000 vp.
131. Ks. esim. HE 165/2003 vp ja siihen sisältyvä ehdotus laiksi ydinenergialain muuttamisesta. Hallituksen esitys 165/2003 vp Århusin yleissopimuksen hyväksymisestä sisälsi myös asiasisältöisen voimaansaattamislain.
132. Asiasisältöisenä voimaansaattamisena on aikaisemmin pidetty myös kansallisen lainsäädännön saattamista ennakolta vastaamaan sellaisen kansainvälisen velvoitteen määräyksiä, johon Suomi aikoo sitoutua (ennakkohar­ monisointi). Perustuslakivaliokunta on torjunut ennakkoharmonisoinnin kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisen tapana (PeVL 19/1995 vp). Velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten varsinaista voimaansaattamista ei voida toteuttaa ennen eduskunnan päätöstä asianomaisen velvoitteen hyväksymisestä. Ennakkoharmonisointia ei siten voida enää pitää kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisen tapana. 
133. Ks. esimerkiksi SopS 68/2001, joka koskee Suomen ja Venäjän federaation välillä yhteistyöstä rikosten torjunnassa tehdyn sopimuksen muuttamista siten, että sopimukseen on lisätty Venäjän viranomainen, joka on tullut itsenäiseksi hallintoyksiköksi.
134. Ks. PeVL 19/2010; sopimukseen perustuvalle toimielimelle siirretyn sopimuksentekotoimivallan nojalla tehtävät sopimukseen liitettyjen (aineellisesti vähämerkityksellisten lainsäädännön alaan kuuluvien) täytäntöönpanomääräysten muutokset voitiin – sen jälkeen kun täytäntöönpanomääräykset oli kerran saatettu voimaan kansallisesti voimaansaattamissäädöksellä – jatkossa saattaa yleisön tietoon julkaisemalla säädöskokoelman sopimussarjassa vain ilmoitus.