Siirry suoraan sisältöön

8.1 Yleistä

Kuten edellä on todettu, valtiosopimusten tekemistä ja voimaansaattamista koskevat keskeiset vaiheet vaativat tasavallan presidentin tai valtioneuvoston muodollista päätöstä.

Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston yleisistunnon ratkaisuehdotuksesta sopimusta koskevan neuvotteluvaltuuskunnan asettamisesta silloin, kun neuvottelujen kohteena on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävä tai muutoin tärkeä sopimus. Muussa tapauksessa neuvotteluvaltuuskunnan asettaminen kuuluu valtioneuvoston yleisistunnolle tai asianomaiselle ministeriölle.186 Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston yleisistunnon ratkaisuehdotuksesta myös sopimuksen allekirjoitusvaltuuksien myöntämisestä187 sekä sopimuksen hyväksymisestä, ratifioimisesta taikka siihen liittymisestä, lukuun ottamatta VNOS 3 §:n 9 kohdassa (ks. jakso 1.5 ja 2.2) tarkoitettuja EU-sopimuksia, joissa päätöksen tekee valtioneuvoston yleisistunto.188 Edellä oleva koskee myös mahdollisesta varaumasta tai selityksestä sekä sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta päättämisestä.189

Valtioneuvoston yleisistunto päättää sopimuksen hyväksymistä koskevan hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle.190 Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston yleisistunnon ratkaisuehdotuksesta sopimuksen lopullisesta hyväksymisestä eduskunnan vastauksen johdosta, ellei kyse ole VNOS 3 §:n 9 kohdassa tarkoitetuista EU-sopimuksista, jolloin hyväksymisestä päättää valtioneuvoston yleisistunto. Huomattakoon, että tasavallan presidentti päättää aina myös sopimuksen voimaansaattamislain vahvistamisesta.191

Sopimusta koskevan voimaansaattamisasetuksen antamisesta päättää valtioneuvoston yleisistunto.192

Sopimuksen mahdollisesta väliaikaisesta soveltamisesta päättää tasavallan presidentti (paitsi VNOS 3 §:n 9 kohdassa tarkoitettujen EU-sopimusten osalta, jolloin päätöksen tekee valtioneuvoston yleisistunto). Asetuksen sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta antaa valtioneuvosto.193

Valtiosopimusta koskevat asiat esitellään siitä ministeriöstä, jonka toimialaan sopimus pääosaltaan kuuluu.194 Usein valtiosopimuksen hyväksyminen edellyttää myös asiasisältöisiä muutoksia Suomen lainsäädäntöön. Näissä tapauksissa on tarkoituksenmukaista, että sekä valtiosopimusta että kansallista lainmuutosta käsitellään samassa hallituksen esityksessä, jonka esittelee yleensä se ministeriö, jonka toimialaan sopimus pääosaltaan kuuluu. Muilta ministeriöiltä hankitaan virallinen lupa saada esitellä myös kyseisen ministeriön toimivaltaan kuuluva lakiehdotus (esittelylupa).

Toisaalta on myös tapauksia, joissa valtiosopimuksen hyväksyminen ja voimaansaattaminen muodostavat vain osan tietystä laajemmasta lainsäädäntöhankkeesta, jolloin on luonnollista, että asia kokonaisuudessaan esitellään koko lainsäädäntöhankkeesta vastaavasta ministeriöstä. Koska muodollinen toimivalta valtiosopimuksen ja kansallisen lainsäädännön sisällön osalta myös näissä tapauksissa voi olla eri ministeriöillä, on tarpeen, että esitteleväksi ministeriöksi sovittu ministeriö pyytää toiselta ministeriöltä esittelyluvan.

Yleiset ohjeet esittelystä sisältyvät valtioneuvoston kanslian julkaisemaan Valtioneuvoston esittelijän käsikirjaan. Esittelijän käsikirjaan ei kuitenkaan sisälly valtiosopimusasioita koskevia esittelylistamalleja, minkä vuoksi näitä koskevat mallit on otettu tämän oppaan liitteiksi. EU-sopimuksia koskevat listamallit on myös sisällytetty tämän oppaan liitteisiin.

Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa käsiteltäviä asioita käsitellään tarkemmin valtioneuvoston määräyksissä asioiden käsittelystä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa.195 

Viitteet

  • Ks. jakso 3.2 ja 3.3.
  • Ks. jakso 3.4 ja 3.5.
  • Jakso 4.
  • Jakso 4.3.
  • Perustuslain 1.3.2012 voimaantulleiden muutosten myötä perustuslain 39 § muuttui siten, että valtioneuvosto antaa hallituksen esitykset eduskunnalle.
  • Jakso 6.
  • Jakso 6.
  • Jakso 3.7 ja 3.8.
  • Jakso 2.3.
  • Ajantasaiset määräykset löytyvät valtiovarainministeriön Internet-sivuilta.