- 1 Yleistä valtiosopimuksista
- 2 Kansallinen toimivallanjako valtiosopimusasioissa
- 2.1 Ylimpien valtioelinten toimivalta perinteisissä valtiosopimusasioissa
- 2.2 Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välinen toimivallanjako EU-sopimusasioissa
- 2.3 Ministeriöiden välinen toimivallanjako
- 2.4 Sopimuksentekovallan delegointi
- 2.5 Kansainväliset hallintosopimukset
- 2.6 Yhteisymmärryspöytäkirjat ja muut oikeudellisesti sitomattomat instrumentit
- 3 Valtiosopimuksen neuvotteleminen ja allekirjoittaminen
- 4 Sopimukseen sitoutuminen
- 5 Valtiosopimuksen päättyminen
- 6 Valtiosopimuksen voimaansaattaminen
- 7 Eduskunnan toimivalta
- 8 Sopimusasioiden esitteleminen
- 9 Valtiosopimusten julkaiseminen
- 10 Ahvenanmaan erityisasema
- 11 Pohjoismaiset sopimukset
- 12 Sopimusasiakirjojen julkisuus
- 13 Tiedottaminen
- 14 Valtiosopimusten rekisteröiminen ja julkaiseminen YK:n sopimussarjassa
- 15 Valtiosopimusten alkuperäiskappaleet
- 16 Valtion säädöstietopankki Finlex
- 17 Valtiosopimusten kansittaminen ja sinetöiminen
- Liitteet
- Muutokset valtiosopimusoppaaseen
6.4 Voimaansaattamislain sisältö
Voimaansaattamislain ensimmäisessä pykälässä yksilöidään voimaansaatettava sopimus (mainitsemalla sen täydellinen nimike, tekopaikka ja -aika) ja säädetään, että sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
Lain toisessa pykälässä säädetään, että sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Lain kolmannessa pykälässä säädetään, että lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Lain voimaantuloajankohdan sidonnaisuutta kansainvälisen velvoitteen voimaantuloon on perustuslakivaliokunnan käytännössä pidetty perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaisena erityisenä syynä sille, että lain voimaantuloajankohdasta voidaan säätää asetuksella.137
Viitteet
- Ks. Lainkirjoittajan opas jakso 20.1.1 ja esim. PeVL 12/2014 vp.