4.6 EU-sopimukseen sitoutuminen ja sitoutumisesta ilmoittaminen

Kaikkiin EU-sopimuksiin sitoutumisessa noudatetaan SEUT 218 artiklan 6 kohdan mukaisia menettelyitä, eli neuvosto tekee päätöksen sopimukseen sitoutumisesta EU:n puolesta. Ennen neuvoston päätöstä on kuultava Euroopan parlamenttia¹⁰⁹ tai tiettyjen sopimusten osalta saatava parlamentin hyväksyntä¹¹⁰. Suomen kanta EU-sopimukseen sitoutumisesta valmistellaan toimivaltaisessa ministeriössä ja EU-asioiden valmisteluelimissä. Asiaa ei pää sääntöisesti ole tarpeen saattaa uudestaan eduskunnan käsiteltäväksi perustuslain 96 tai 97 §:n mukaisesti, jos EU:n hyväksymispäätös ei sisällä oleellista uutta tietoa, kuten esimerkiksi toimivaltajulistusta. Kuitenkin, kun kyse on EU:n liittymisestä sopimukseen, asia on tarpeen saattaa eduskunnan käsiteltäväksi perustuslain 96 tai 97 §:n mukaisesti viimeistään silloin, kun luonnosta EU:n liittymispäätökseksi käsitellään työryhmässä.

Neuvosto hyväksyy unionisopimuksen neuvottelijan ehdotuksen perusteella päätöksellään SEUT 218 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Sopimuksesta riippuen tätä ennen on hankittava Euroopan parlamentin hyväksyntä tai vähintään kuultava parlamenttia. Koska unionisopimuksen osalta EU käyttää yksin toimivaltaa koko sopimuksen tekemiseen, jäsenvaltioiden kansallisia hyväksymismenettelyitä ei tarvita.

Sekasopimusten osapuolia ovat sekä unioni että jäsenvaltiot. Tämä merkitsee, että sekasopimuksiin sovelletaan SEUT 218 artiklan 6 kohdan mukaisen menettelyn lisäksi edellä selostettua kansallista tavanomaista kansainväliseen sopimukseen sitoutumista koskevaa menettelyä siltä osin, kun kyse on sitoutumisesta Suomen toimivaltaan kuuluviin määräyksiin.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla tehtyjen sopimusten osalta SEUT 218 artiklan 6 kohta sisältää poikkeuksen, jonka mukaan neuvosto ei kuule Euroopan parlamenttia eikä pyydä parlamentin hyväksyntää ennen sopimuksen tekemistä. SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tiedotetaan kuitenkin tällöinkin välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa.

VNOS 3 §:n 9 kohdassa tarkoitetut sopimukset

EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edus­ tajien päätökset ja sopimukset kokoontuessaan neuvoston kokouksen yhteydessä. Myös EU:n toimivaltaan kuuluvat sopimukset, joiden osapuoli EU ei ole, koordinoidaan yleensä neuvostossa.

Kansallisesti noudatetaan kaikkien VNOS 3 §:n 9 kohdassa tarkoitettujen sopimusten osalta edellä selostettua tavanomaista kansainväliseen sopimukseen sitoutumista koskevaa menettelyä kuitenkin niin, että valtioneuvoston yleisistunto päättää VNOS 3 §:n 9 kohdassa tarkoitettujen sopimusten¹¹¹ hyväksymisestä, irtisanomisesta, varaumista ja niiden peruuttamisesta sekä selitysten, julistusten ja ilmoitusten antamisesta sen jälkeen, kun niille on tarvittaessa hankittu eduskunnan suostumus. Ratifioimiskirjan allekirjoittaa pääministeri tasavallan presidentin sijasta.¹¹² Toimivaltaisen ministerin varmennus ei ole tarpeen. Hyväksymis- ja liittymiskirjan allekirjoittaa vakiintuneen tavan mukaisesti aina ulkoministeri.

EU-sopimuksissa, joissa neuvoston pääsihteeri on tallettajana, ei yleensä määrätä, että sitoutumisesta tulisi ilmoittaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjalla. Sen sijaan niissä määrätään, että jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle valtiosääntönsä edellyttämien menettelyjen loppuun saattamisesta. Sitoutumisesta ilmoitetaan erityisen sitoutumiskirjan sijasta Suomen pysyvän edustuston kirjeellä.¹¹³ Tällaista menettelyä käytettäessä on huolehdittava siitä, että edustustolle kirjeen laatimista varten annettavat ohjeet ovat selkeät ja niissä yksilöidään tarkasti hyväksyttävä sopimus. Jos tällaisen sopimuksen hyväksymisen yhteydessä on kuitenkin tarpeen tehdä varauma tai antaa selitys, se on varminta sisällyttää erityiseen sitoutumiskirjaan, vaikka sopimus ei sitoutumiskirjan antamista edellyttäisikään.

Viitteet

94. SEUT 218 (6) (b) artikla.
95. SEUT 218 (6) (a) artikla.
96. Ks. edellä jakso 2.2.
97. Tasavallan presidentti allekirjoittaa kuitenkin sellaiset sopimukset, jotka tehdään EU­säädöksessä tai ­sopi­ muksessa olevan valtuutuksen perusteella silloin, kun Suomen toimivaltaan kuuluvia määräyksiä ei voida pitää vähäisinä (ks. jakso 1.5.3.4).
98. Sopimusten kansallisten toimenpiteiden tultua loppuunsuoritetuiksi tästä ilmoitetaan Eutorin kautta ohjeella Suomen pysyvälle edustustolle Brysseliin, joka välittää tiedon edelleen neuvoston sihteeristölle.