11 Pohjoismaiset sopimukset

Pohjoismaiset sopimukset valmistellaan yleensä Pohjoismaiden ministerineuvoston piirissä tai asianomaisten viranomaisten välisissä neuvotteluissa. Virallisia neuvotteluvaltuuskuntia asetetaan vain poikkeuksellisesti. Sopimustekstejä ei näin ollen myöskään parafoida, mutta sopimustekstin erikielisten versioiden yhdenmukaisuus on tarpeen tarkistaa, yleensä tallettajavaltion toimesta. Vaikkakin pohjoismaiset sopimukset usein koskevat vain tiettyä alaa, on niiden kansallisessa valmistelussa kuitenkin syytä kuulla eri tahoja.

Tallettajavaltiosta on päätettävä sopimusneuvottelujen alkuvaiheessa. Tämä on tärkeätä muun muassa, koska tallettaja vastaa uuden sopimuksen valmistelun koordinoinnista. Tallettajalla on myös oltava mahdollisuus antaa tarpeellisia neuvoja ja ottaa kantaa sopimuksen allekirjoittamisajankohtaan ja -paikkaan.²²⁰

Pohjoismaiset sopimukset tehdään yleensä yhtenä alkuperäiskappaleena kaikilla pohjoismaisilla kielillä, jotka ovat yhtä todistusvoimaiset.²²¹ Alkuperäiskappale sisältää sopimustekstin tapauksen mukaan tanskaksi, suomeksi, islanniksi, norjaksi ja ruotsiksi, tässä järjestyksessä.²²² Osapuolille ei siis laadita omia allekirjoituskappaleita. Alkuperäiskappaleeseen liitetään erillinen sivu allekirjoituksia varten.²²³ Sopimuksen allekirjoituskappale laaditaan arkistokelpoiselle A4-kokoiselle paperille. Alkuperäinen allekirjoituskappale jää tallettajalle, joka toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset osapuolille ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristölle.

Pohjoismaisia sopimuksia ei yleensä ratifioida, vaan niiden kansallisesta hyväksymisestä ilmoitetaan nootilla sopimuksen tallettajavaltiolle, joka ilmoittaa muille osapuolille ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristölle näistä ilmoituksista sekä sopimuksen voimaantuloajankohdasta.

Pohjoismaisten sopimusten eräät mallimääräykset ovat liitteessä 10c. Sopimuskäytännön ja pohjoismaisen yhteistyön yleisen yhteensovittamisen kannalta sekä virallisten yhteydenpitojen vuoksi on tärkeää, että ulkoministeriön oikeuspalvelulle annetaan eri sopimuksentekovaiheissa riittävästi tietoja. Pohjoismaisten sopimusten valmistelusta on erilliset suuntaviivat (ks. liite 10a suomeksi ja liite 10b ruotsiksi).²²⁴

Viitteet

1. Voimassa olevan sopimuksen muuttamisen osalta alkuperäinen tallettaja vastaa työn loppuunsaattamisesta, ellei toisin sovita. Jos allekirjoitustilaisuus pidetään muussa kuin tallettajavaltiossa, tallettaja kuitenkin vastaa sopimusteksteistä ja allekirjoitusmaan ulkoministeriö allekirjoitustapahtumasta ja sinetöinnistä.
2. Pohjoismaista sopimusta valmisteltaessa olisi ”neuvotteluteksti” mieluiten laadittava yhdellä kielellä. Neuvottelujen alkaessa sovitaan tästä kielestä sekä maasta, joka vastaa neuvottelutekstin laatimisesta. Tämä ei tietenkään estä maita neuvottelujen aikana laatimasta ”työkäännöksiä” omaan käyttöönsä. Kun neuvotteluteksti alkaa saada lopullisen muotonsa, kukin maa laatii sopimuksesta omakielisen versionsa. Tämän jälkeen tekstit vaihdetaan keskenään tarkastusta ja mahdollisia kommentteja varten.
3. Siinä tapauksessa, että pohjoismainen itsehallintoalue, jolla itsehallintojärjestyksensä mukaan on sopimuksen asiasisällön osalta pätevyys myös suhteessa ulkomaihin, myös allekirjoittaa pohjoismaisen sopimuksen, itsehallintoalueen nimi tulee suoraan sen maan nimen perään, jonka osa alue on. Tämä pätee niin sopimuksen johtolauseeseen, kuin maiden ja kielten luetteluun sopimustekstissä ja allekirjoitussivulla. 
4. Allekirjoitussivu sisältää kunkin maan kielellä tekstin "… hallituksen puolesta" sekä allekirjoitukset seuraavassa järjestyksessä: Tanska, Suomi, Islanti, Norja ja Ruotsi.
5. Suuntaviivat pohjoismaisten sopimusten valmistelusta, ulkoministeriö, oikeudellinen osasto 28.2.1992 (liite 10a suomeksi).