Poikkeukselliset ajat korostavat kehityspolitiikan merkitystä

Viime vuosina pandemia, konfliktit ja ilmastonmuutos ovat hidastaneet myönteistä kehitystä. Suomen pitkäjänteisellä kehitysyhteistyöllä on kuitenkin saatu aikaan merkittäviä tuloksia, jotka edistävät Suomen ulkopoliittisia tavoitteita.

Tämä tulosraportti esittelee kehityspolitiikan ja -yhteistyön tuloksia vuosilta 2019–2021. Kausi on ollut poikkeuksellinen: koronapandemia, konfliktit, autoritaarisuuden lisääntyminen ja ilmastonmuutos ovat kääntäneet myönteisen kehityksen suuntaa. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus kasvoi ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Kriisit ovat paikoin hidastaneet Suomen kehitysyhteistyötä ja jarruttaneet tulosten saavuttamista.

Maailman muutokset ovat korostaneet kehityspolitiikan merkitystä keskeisenä ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineenä. Osallistumalla globaalien ongelmien ratkaisuun Suomi vahvistaa myös omaa asemaansa. Kehityspolitiikka on osoittautunut ennakoitavaksi ja kriisinkestäväksi ratkaisuksi edistää Suomen tavoitteita maailmalla. Esimerkiksi merkittävä osa Suomen Ukrainaan antamasta tuesta on rahoitettu kehitysyhteistyövaroin.

Raportti osoittaa, että vaikeasta kaudesta huolimatta Suomi on onnistunut saavuttamaan merkittäviä tuloksia omiin arvoihin ja vahvuuksiin pohjautuvalla pitkäjänteisellä yhteistyöllä. Yhdessä kumppaniensa kanssa Suomi on parantanut kehittyvien maiden ihmisten ja yhteiskuntien toiminta- ja kriisinsietokykyä. Arvopohjaisella yhteistyöllä Suomi lujittaa monenvälistä sääntöpohjaista järjestelmää.

Parhaat tulokset syntyvät keskittymällä Suomen omiin vahvuuksiin ja osaamiseen. Suomi on muun muassa sinnikkäästi edistänyt sukupuolten tasa-arvoa niin rahoituksella kuin poliittisella vaikuttamistyöllä. Esimerkiksi Aasian kehityspankin Ventures-rahasto on Suomen vaikuttamistyön tuloksena sitoutunut siihen, että 75 prosenttia sen tekemistä sijoituksista edistää tasa-arvotavoitteita.

Pitkäjänteisestä ja muuttuviin oloihin vastaavasta kehitysyhteistyöstä hyvä esimerkki on Suomen 1980-luvulla alkanut yhteistyö Nepalissa. Maata ovat kohdanneet niin sisällissota kuin luonnonkatastrofit, mutta niistä huolimatta köyhyys on vähentynyt, lukutaito lisääntynyt ja puhdasta vettä on nyt lähes kaikkien saatavilla. Nepal on merkittävästi rahoittanut yhteisiä ohjelmia, mikä kertoo maan omasta sitoutumisesta tavoitteisiin.

Yhä suurempi osa kehitysyhteistyöstä kohdistuu hauraisiin maihin ja tilanteisiin. Tämä edellyttää yhä tarkempaa riskienhallintaa ja ennakointia sekä kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhantyön yhteensovittamista. Tuore kehitysyhteistyön riskienhallintapolitiikka vahvistaa ulkoministeriön ja sen yhteistyökumppaneiden käytäntöjä sekä velvoittaa riskienhallinnan kehittämiseen.

Kehitysyhteistyö on keino, ei päämäärä. Raportti muistuttaa, että Suomen tavoitteena on tukea kehittyviä maita niin, että nämä voivat jatkossa itse vastata kansalaistensa hyvinvoinnista ja yhteiskunnan vakaudesta. Suomen tulee monipuolistaa suhteita maihin, jotka ovat nousemassa vähiten kehittyneistä maista alemman keskitulon maiden joukkoon.

Raportti kertoo myös kehitysyhteistyön muutoksesta. Perinteiset Suomen itse hallinnoimat hankkeet ovat vähentyneet ja yhteistyö kansainvälisten järjestöjen, rahoituslaitosten ja EU:n kautta on lisääntynyt. Siksi iso osa raportissa esiteltävistä tuloksista on monenkeskisten toimijoiden tuloksia, joissa Suomi on mukana yhtenä kumppanina.

Uudet toimintatavat, rahoitusmuodot sekä toimintaympäristön muutokset vaativat uudenlaista suunnittelua, vaikuttamistyötä sekä riskienhallintamekanismien jatkuvaa kehittämistä.