Maaohjelmat olleet tuloksellisia myös pandemian aikana

Suomen maaohjelmat ovat menestyneet muun muassa pitkäjänteisyyden ja joustavuuden ansiosta.

Vuosina 2019-2021 Suomi käytti 11 prosenttia kehitysyhteistyöstään maaohjelmiin. Koko osuus laskettiin nin sanotuksi varsinaiseksi kehitysyhteistyöksi.

Suomi tekee pitkäjänteistä kahdenvälistä yhteistyötä kehittyvien maiden kanssa 13 maaohjelman tai alueellisen ohjelman pohjalta. Vuosina 2019-2021 tämän yhteistyömuodon osuus varsinaisesta kehitysyhteistyöstä oli 19 prosenttia.

Maaohjelmissa määritellään yhteistyön painopisteet, tulostavoitteet ja keskeiset yhteistyöhankkeet. Työn etenemistä seurataan jatkuvasti ja tuloksista raportoidaan vuosittain. Vuosiraporttien pohjalta laaditaan synteesiraportti, joka antaa kokonaiskuvan maaohjelmien tuloksellisuudesta.

Työn onnistumista arvioidaan sen mukaan, miten hyvin välittömät ja pitkän aikavälin tulostavoitteet saavutetaan.

Välittömien tulostavoitteiden saavuttaminen parani tasaisesti vuosina 2016-2019, mutta tulostaso laski huomattavasti vuonna 2020. Syynä laskuun olivat ennen kaikkea koronapandemia ja kumppanimaissa kärjistyneet konfliktit, jotka ovat viivästyttäneet ja muuttaneet käynnissä olevien hankkeiden toimeenpanoa ja erityisesti uusien hankkeiden valmistelua.

Sama muutos näkyy jonkin verran myös pitkän aikavälin tulostavoitteissa. Pandemia ja konfliktit ovat vaikuttaneet merkittävästi kumppanimaiden toimintaympäristöihin ja kääntäneet joitakin kehityskulkuja taaksepäin. Esimerkiksi koulusulkujen myötä oppimisen kriisi paheni entisestään, erityisesti köyhimmissä kumppanimaissa. Afganistanin ja Myanmarin tilanteet puolestaan kärjistyivät niin, että maille laadittiin väliaikaiset toimintasuunnitelmat maaohjelmien sijaan.

Toisaalta myös pandemiavuosina 2020–2021 noin 70-80 prosenttia sekä välittömistä että pitkäaikaisista tulostavoitteista saavutettiin hyvin tai kohtalaisesti. Tämä tarkoittaa, että nämä tavoitteet saavutettiin vähintään 60-prosenttisesti. 

Tuloksellisuutta edistivät erityisesti yhteistyön pitkäjänteisyys sekä asiantuntemuksen ja poliittisen vuoropuhelun hyödyntäminen eri yhteistyömuotoihin sopivilla tavoilla. Yhteistyön sopeuttaminen muuttuneisiin olosuhteisiin on ollut välttämätöntä, ja se luo edellytyksiä paremmille tuloksille myös tulevaisuudessa. Toisaalta sopeutumistoimet ovat hidastaneet hankkeiden toteuttamista.

Nykyisin yhä suurempi osa yhteistyöstä tapahtuu hauraissa maissa. Ulkoministeriö teetti vuosina 2019-2020 ulkoisen arvioinnin maaohjelmista hauraissa konteksteissa. Arvioinnissa suositeltiin, että maaohjelmissa huomioitaisiin jatkossa nykyistä paremmin toimintaympäristön yllättävät muutokset sekä kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhan rakentamisen välinen yhteistoiminta.

Vuonna 2021 hyväksyttyjen uusien maaohjelmien yhteydessä julkistettiin ensimmäiset maastrategiat, joissa huomioidaan kehitysyhteistyön lisäksi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä taloudellisten suhteiden tavoitteet. Samalla lisättiin maaohjelmien ja niiden sisältämien hankkeiden joustavuutta reagoida toimintaympäristön muutoksiin. 

Suomen maaohjelmat

Korona ja konfliktit heikensivät tuloksia

  • Tulokset saavutettu hyvin = yli 80 % vuoden tulostavoitteesta saavutettu, etenee mallikkaasti, ei tarvetta muuttaa suunnitelmia
  • Kohtalaisesti = 60—80 % vuoden tulostavoitteesta saavutettu, yleisesti etenee mallikkaasti, mutta tarvitaan muutoksia/nopeutusta
  • Heikosti = 0—60 % vuoden tulostavoitteista saavutettu, ei etene toivotusti, merkittävät korjausliikkeet tarpeen.
  • Ei raportoitavissa = ohjelma ei ole käynnistynyt tai on päättynyt kesken maaohjelmakauden

Lataa datatiedosto (välittömät tulokset)

Lataa datatiedosto (laajemmat tulokset)

Lähde: UM

Maaohjelman sopeuttaminen kriiseihin: Etiopia

Etiopiaa ovat koetelleet yhtä aikaa koronapandemia, kuivuus ja sisällissota. Maan sisäisten pakolaisten määrä on noussut miljooniin ja monet muutkin tarvitsevat hätäapua. Suomi on vastannut tilanteeseen tekemällä nopeasti muutoksia maaohjelman toteutukseen, mutta pitäytymällä sektoritason pitkäjänteisissä tavoitteissa. 
Kriisien seurauksena humanitaarista apua lisättiin ja kahdenvälisten hankkeiden perustoiminnot ja saavutetut tulokset turvattiin niin hyvin kuin mahdollista. Varoja ohjattiin välittömiin tarpeisiin, hankkeiden henkilöstön turvallisuus laitettiin etusijalle, ja uusien kahdenvälisten hankkeiden suunnittelu keskeytettiin. Lisäksi päätöksentekoa nopeutettiin, varojenkäytön seurantaa tehostettiin entisestään ja maksatuksia jaettiin useampiin pienempiin osiin.

Sopeutustoimet koskivat kaikkea yhteistyötä:

Maaseutukehitys 
  • Hankkeiden toimeenpanoalueita muutettiin turvallisuustilanteen takia. 
  • Varoja ohjattiin sisäisten pakolaisten tarpeisiin sekä humanitaariseen apuun.

Vesihuolto
  • Lisättiin painotusta hygieniaan ja muun muassa terveysasemien vesihuoltoon pandemian aikana.
  • Tukea kohdennettiin sisäisten pakolaisten leireille sekä kuivuudesta kärsiville alueille.

Koulutus
  • Perusopetuksen rahoitusta kohdennettiin koulujen jälleenrakentamiseen ja koulutason toimintaan.
  • Tuettiin kertaluontoisesti opetusta kriisitilanteissa yhdessä UNICEFin kanssa, jotta konfliktialueiden koulupudokkaat saataisiin takaisin kouluun, yhtenä keinona kouluruokailun tarjoaminen.

Vaikka konflikti ja pandemia hidastivat hankkeiden toimeenpanoa ja estivät pääsyn joillekin alueille ja sodan aikana myös infrastruktuuria tuhottiin, sopeuttamisen ansiosta vahingot saatiin pidettyä minimissä ja tukea ohjattua haavoittuvimmissa asemissa oleville ryhmille. Hankkeet pystyivät lopulta toimimaan ja tuottamaan tuloksia tilanteeseen nähden hyvin.