Suomi tekee pitkäjänteistä kahdenvälistä yhteistyötä kehittyvien maiden kanssa 13 maaohjelman tai alueellisen ohjelman pohjalta. Vuosina 2019-2021 tämän yhteistyömuodon osuus varsinaisesta kehitysyhteistyöstä oli 19 prosenttia.
Maaohjelmissa määritellään yhteistyön painopisteet, tulostavoitteet ja keskeiset yhteistyöhankkeet. Työn etenemistä seurataan jatkuvasti ja tuloksista raportoidaan vuosittain. Vuosiraporttien pohjalta laaditaan synteesiraportti, joka antaa kokonaiskuvan maaohjelmien tuloksellisuudesta.
Työn onnistumista arvioidaan sen mukaan, miten hyvin välittömät ja pitkän aikavälin tulostavoitteet saavutetaan.
Välittömien tulostavoitteiden saavuttaminen parani tasaisesti vuosina 2016-2019, mutta tulostaso laski huomattavasti vuonna 2020. Syynä laskuun olivat ennen kaikkea koronapandemia ja kumppanimaissa kärjistyneet konfliktit, jotka ovat viivästyttäneet ja muuttaneet käynnissä olevien hankkeiden toimeenpanoa ja erityisesti uusien hankkeiden valmistelua.
Sama muutos näkyy jonkin verran myös pitkän aikavälin tulostavoitteissa. Pandemia ja konfliktit ovat vaikuttaneet merkittävästi kumppanimaiden toimintaympäristöihin ja kääntäneet joitakin kehityskulkuja taaksepäin. Esimerkiksi koulusulkujen myötä oppimisen kriisi paheni entisestään, erityisesti köyhimmissä kumppanimaissa. Afganistanin ja Myanmarin tilanteet puolestaan kärjistyivät niin, että maille laadittiin väliaikaiset toimintasuunnitelmat maaohjelmien sijaan.
Toisaalta myös pandemiavuosina 2020–2021 noin 70-80 prosenttia sekä välittömistä että pitkäaikaisista tulostavoitteista saavutettiin hyvin tai kohtalaisesti. Tämä tarkoittaa, että nämä tavoitteet saavutettiin vähintään 60-prosenttisesti.
Tuloksellisuutta edistivät erityisesti yhteistyön pitkäjänteisyys sekä asiantuntemuksen ja poliittisen vuoropuhelun hyödyntäminen eri yhteistyömuotoihin sopivilla tavoilla. Yhteistyön sopeuttaminen muuttuneisiin olosuhteisiin on ollut välttämätöntä, ja se luo edellytyksiä paremmille tuloksille myös tulevaisuudessa. Toisaalta sopeutumistoimet ovat hidastaneet hankkeiden toteuttamista.
Nykyisin yhä suurempi osa yhteistyöstä tapahtuu hauraissa maissa. Ulkoministeriö teetti vuosina 2019-2020 ulkoisen arvioinnin maaohjelmista hauraissa konteksteissa. Arvioinnissa suositeltiin, että maaohjelmissa huomioitaisiin jatkossa nykyistä paremmin toimintaympäristön yllättävät muutokset sekä kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhan rakentamisen välinen yhteistoiminta.
Vuonna 2021 hyväksyttyjen uusien maaohjelmien yhteydessä julkistettiin ensimmäiset maastrategiat, joissa huomioidaan kehitysyhteistyön lisäksi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä taloudellisten suhteiden tavoitteet. Samalla lisättiin maaohjelmien ja niiden sisältämien hankkeiden joustavuutta reagoida toimintaympäristön muutoksiin.
