Suomelle annetut ihmisoikeussuositukset

Suomi raportoi määräajoin ihmisoikeussopimusvelvoitteidensa täytäntöönpanosta Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Euroopan neuvoston (EN) sopimusvalvontaelimille, jotka antavat suosituksia velvoitteiden täytäntöönpanosta. YK:lle raportoidaan kahdeksasta yleissopimuksesta ja kolmesta valinnaisesta pöytäkirjasta. Vastaavasti EN:lle raportoidaan kuudesta yleissopimuksesta. Näiden lisäksi Suomi saa suosituksia myös Euroopan kidutuksen vastaiselta komitealta (CPT), Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaiselta komissiolta (ECRI) ja YK:n yleismaailmallisesta määräaikaistarkastelusta (UPR).

Hakuohjeet

 

Lapsen oikeuksien komitea 2023 (CRC/C/OPSC/FIN/CO/1)

Komitea käsitteli Suomen ensimmäisen raportin (CRC/C/OPSC/FIN/1) 2710. ja 2711. kokouksissaan (ks. CRC/C/SR.2010 ja CRC/C/SR.2011), jotka pidettiin 15. ja 16. toukokuuta 2023, ja hyväksyi nämä loppupäätelmät 2728. kokouksessaan, joka pidettiin 26. toukokuuta 2023.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Tiedonkeruu

7. Komitea on huolestunut siitä, että
a) sopimusvaltio ei ollut eritellyt tietoja, jotka se antoi raportissaan ja vastauksissaan asialuetteloon;
b) annetut tiedot ovat alaltaan suppeita, eikä niissä käsitellä lasten myyntiä, lasten seksuaalista riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä, lapsiavioliittoja, lasten myyntiä varten käytävää ihmiskauppaa, lasten seksuaalista riistoa prostituutiossa, lasten pakkotyötä, laittomia adoptioita, elinkauppaa eikä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävää aineistoa;
c) sopimusvaltio ei antanut tietoja yllämainittuja asioita koskevan tiedonkeruun tehostamisesta.
8. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään kehittää ja toteuttaa kattava, koordinoitu ja tehokas järjestelmä, jonka avulla kerätään ja analysoidaan tietoja kaikilta valinnaisen pöytäkirjan osa-alueilta, kuten lasten myynnistä, lapsikaupasta, lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa, lasten houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävästä aineistosta sekä lasten seksuaalisesta riistosta matkustamisen ja matkailun yhteydessä, sekä seurataan näitä aloja ja arvioidaan niihin kohdistettavien toimenpiteiden vaikutuksia;
b) erittelee antamansa tiedot muun muassa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen, iän, kansalaisuuden, etnisen alkuperän, vammaisuuden, maahanmuuttaja-aseman, sosiaalis-taloudellisen taustan, kaupungissa ja maaseudulla asumisen ja lasten haavoittuvan aseman, kuten väkivaltaisten olosuhteiden tai sijaishuollossa olon, mukaan, ja kiinnittää erityistä huomiota niihin lapsiin, jotka ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi;
c) kerää tietoja syytetapausten ja langettavien tuomioiden määristä eriteltyinä rikoksen lajin, rikoksentekijöiden ominaisuuksien, rikospaikan, rikoksentekijöiden syytteeseen asettamisen ja heille määrättyjen rangaistusten mukaan;
d) käyttää kerättyjä tietoja aktiivisesti poliittisessa päätöksenteossa, vaikutusarvioinneissa ja valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanon edistymisen valvonnassa.

Lainsäädäntö

9. Komitea panee merkille, että sopimusvaltio on säätänyt valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia rangaistavaksi kansallisessa lainsäädännössään. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole lainsäädäntöä, jolla yksiselitteisesti määriteltäisiin ja säädettäisiin rangaistavaksi kaikenlainen lasten myynti, joka on käsitteenä samankaltainen mutta ei täysin yhteneväinen kuin lapsikauppa, ja että muut lasten myynnin tekomuodot jäävät siten lain ulkopuolelle.
10. Komitea palauttaa mieliin vuonna 2019 antamansa suuntaviivat valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että sopimusvaltion rikoslailla säädetään kaikilta osin rangaistavaksi kaikki valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetut teot, toiminnat ja rikokset, ja että niistä säädetään myös asianmukaiset rangaistusseuraamukset, joissa otetaan huomioon niiden vakavuus;
b) säätää valinnaisen pöytäkirjan 2 ja 3 artiklan mukaisesti rangaistavaksi lasten myynnin ja seksuaalisen riiston kaikissa muodoissaan, mukaan lukien kaikenlainen verkossa tapahtuva myynti ja seksuaalinen riisto sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston tuottaminen, jakaminen, levittäminen, myynti ja hallussapito yhtenä seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muotona;
c) arvioi lainsäädäntöään säännöllisesti uudelleen ja muuttaa sitä sovellettavaksi uuteen teknologiaan (esimerkiksi suoriin verkkolähetyksiin, joissa esitetään lasten seksuaalista hyväksikäyttöä);
d) hyväksyy oikeudellisen määritelmän lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa siten, että määritelmä suojaa lapsia rikossyytteiltä, ja koventaa vähimmäisrangaistusta korvauksen tarjoamisesta lapselta ostettavasta seksuaalisesta teosta, riippumatta muista rikoslain säännöksistä.

Kokonaisvaltainen politiikka ja strategia

11. Komitea on huolestunut siitä, etteivät sopimusvaltion strategiat ja toimintasuunnitelmat sisällä toimenpiteitä, jotka koskisivat nimenomaisesti kaikkia valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioita ja myönnettävien resurssien tasoa.
12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio sisällyttää ihmisoikeuksia koskeviin strategioihinsa ja toimintasuunnitelmiinsa toimenpiteet, jotka nimenomaisesti koskevat kaikkia valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioita, ja että sopimusvaltio antaa näiden strategioiden ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa varten asianmukaiset henkilö- ja rahoitusresurssit.

Koordinointi ja arviointi

13. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot sisäisen turvallisuuden ja oikeusvaltion kehittämisen ministerityöryhmästä ja kansliapäällikkökokouksesta, jotka ovat osa ihmiskaupan torjunnasta vastaavaa kansallista koordinaatiojärjestelmää (CRC/C/OPSC/FIN/1, 56.–57. kohta). Komitea pitää myönteisenä sopimusvaltion toimintaa ihmiskaupan torjumiseksi, mutta pitää valitettavana, ettei sopimusvaltio toimittanut riittävästi tietoja näiden mekanismien tehtävästä koordinoida ja arvioida toimintaa kaikilla valinnaisen pöytäkirjan osa-alueilla.
14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa toimintojen koordinointia lapsen oikeuksien politiikkaa laativien ja toteuttavien keskus- ja paikallistason virastojen ja komiteoiden välillä, kuten sosiaali- ja terveysministeriön ja oikeusministeriön alaisten virastojen ja komiteoiden välillä;
b) perustaa yksikön, jolla on korkean tason toimivalta ja valmiudet johtaa ja tehokkaalla tavalla yleisesti valvoa ja arvioida valinnaisen pöytäkirjan mukaista toimintaa eri hallinnonalojen ministeriöissä ja kaikilla hallinnon tasoilla, ja antaa tälle yksikölle asianmukaiset henkilö-, tekniset- ja rahoitusresurssit, jotta se pystyy toimimaan tehokkaasti;
c) myöntää kutakin 6. kohdassa mainittua suunnitelmaa ja ohjelmaa varten riittävät resurssit ja varmistaa asianmukaiset valvontajärjestelmät sekä raportoinnin näiden suunnitelmien ja ohjelmien täytäntöönpanosta ja arvioinnista.

Tiedottaminen ja valistaminen

15. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio myöntää lisää resursseja tiedotuskampanjoihin ja laatii läheisessä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, tiedotusvälineiden, yksityissektorin, yhteisöjen ja lasten kanssa tiedotusohjelmia, kuten kampanjoita, valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioista.

Koulutus

16. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy toimenpiteisiin tehostaakseen koulutustoimintaansa, joka liittyy valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseen sekä lapsiuhrien ja selviytyjien tunnistamiseen ja auttamiseen ja heistä huolehtimiseen. Sopimusvaltion tulisi varmistaa, että tämä koulutustoiminta on pakollista, järjestelmällistä ja moniammatillista, käsittää kaikki valinnaisen pöytäkirjan osa-alueet ja suunnataan kaikille kyseeseen tuleville lasten parissa ja hyväksi työskenteleville ammattihenkilöille ja ryhmille, kuten tuomareille, lainkäyttöviranomaisille, syyttäjille, sosiaalityöntekijöille, rikostutkijoille ja maahanmuuttoviranomaisille.

Resurssien myöntäminen

17. Komitea on huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole erillisiä määrärahoja ja seurantajärjestelmiä, joiden avulla torjuttaisiin lasten seksuaalista riistoa, myyntiä ja seksuaalista riistoa prostituutiossa sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineistoa levitystä muun muassa ehkäisemällä valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia sekä huolehdittaisiin lapsiuhreista, kuntoutettaisiin heitä, sopeutettaisiin heitä uudelleen yhteiskuntaan ja pantaisiin täytäntöön Lanzaroten sopimuksen kansallista toimeenpanosuunnitelmaa.
18. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa resurssien asianmukaisen kohdentamisen tarkoituksena torjua lasten seksuaalista riistoa, myyntiä ja prostituutioon liittyvää seksuaalista riistoa sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston levitystä, ehkäistä valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia ja järjestää lapsiuhreille asianmukaista hoitoa.

Lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian ehkäiseminen (9 artiklan 1 ja 2 kappale)

Toimenpiteet pöytäkirjalla kiellettyjen rikosten ehkäisemiseksi

19. Komitea pitää myönteisinä sopimusvaltion toteuttamia hankkeita, joilla se pyrkii lisäämään lasten tietoisuutta valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetuista rikoksista, muun muassa opetustyössä varhaiskasvatuksessa ja kansallisten opetussuunnitelmien avulla. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että muun muassa vammaiset, vähemmistöryhmiin kuuluvat, maahanmuuttajataustaiset ja perheväkivaltaa kokevat lapset ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi.
20. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään tunnistaa ja havaita lapset, jotka ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi, ja tarjoaa apua lapsiuhreille; tällaisessa vaarassa ovat etenkin vammaiset, vähemmistöryhmiin kuuluvat ja maaseudulla ja saamelaisalueilla asuvat lapset sekä maahanmuuttaja-, turvapaikanhakija- ja pakolaislapset;
b) ryhtyy kokonaisvaltaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen niihin juurisyihin, joiden vuoksi lapset ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi, ja tehostaa niitä toimenpiteitään ja mekanismejaan, joilla näiden rikosten vaarassa oleville lapsille järjestetään sosiaalista suojelua;
c) ottaa käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan ja edistetään pakollista ilmoittamista lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa, ja kouluttaa opettajat, terveydenhuollon ammattihenkilöt ja sosiaalityöntekijät tunnistamaan väkivallan eri muodot ja ohjaamaan uhrit avun piiriin tämän mukaisesti;
d) lisää yleistä tietoisuutta lasten hyväksikäytöstä luottamussuhteissa ehkäistäkseen tätä hyväksikäyttöä;
e) tarkistaa säännöllisesti kaikkien lasten parissa työskentelevien rikostaustan;
f) tehostaa Barnahus-hankkeen toteuttamista sopimusvaltion koko alueella.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö matkustamisen ja matkailun yhteydessä

21. Komitea on edelleen huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole oikeudellista kehystä, jonka avulla suojeltaisiin lapsia seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä ja säänneltäisiin matkailuelinkeinoa harjoittavien yksityisen sektorin toimijoiden toimintaa.
22. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään torjua lasten riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä sekä
a) säätää ja panee täytäntöön tehokkaan oikeudellisen kehyksen suojellakseen lapsia seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä;
b) levittää laajalti Maailman matkailujärjestön vahvistamia matkailun maailmanlaajuisia eettisiä sääntöjä matkanjärjestäjien ja matkatoimistojen keskuudessa ja kehottaa näitä yrityksiä allekirjoittamaan käytännesäännöt lasten suojelemisesta seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä;
c) lisää oikeushenkilöiden, kuten internetin palveluntarjoajien ja sisällöntuottajien, teleoperaattorien, matkailuyritysten ja tiedotusvälineiden, yhteiskuntavastuuta ehkäistäkseen lasten seksuaalista riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä.

Toimenpiteet verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisemiseksi

23. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on säätänyt rangaistavaksi lasten seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön verkossa, mutta on huolestunut siitä, että
a) lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön verkossa on ilmoitettu lisääntyneen;
b) sopimusvaltiolla ei ole lainsäädäntöä, joka velvoittaisi teleoperaattorit estämään asiakkaiden pääsyn verkkosivuille, joilla julkaistaan lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa esittävää aineistoa;
c) ennaltaehkäisevien turvataitojen opetusta sekä media- ja seksuaalikasvatusta annetaan hajanaisesti, ja niiden rahoitus on niukkaa;
d) sopimusvaltio ei ole ottanut käyttöön tehokkaita ohjelmia vanhempien, lasten, opettajien, yritysten, ammattihenkilöstön ja suuren yleisön keskuudessa tietoisuuden lisäämiseksi ja taitojen kehittämiseksi verkossa tapahtuvan seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön riskeistä.
24. Komitea palauttaa mieliin yleiskommentin nro 25 (2021) lapsen oikeuksista digitaalisissa ympäristöissä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) laatii kansallisen politiikan ehkäistäkseen ja torjuakseen lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä verkossa asianmukaisen oikeudellisen kehyksen, erityisen koordinointi- ja valvontayksikön sekä erityisten analyysi-, tutkimus- ja valvontavalmiuksien avulla;
b) hyväksyy lainkäyttöviranomaisten sekä tieto-, viestintä- ja teknologiayritysten väliset käytännöt, joiden avulla torjutaan verkossa tapahtuvaa lasten hyväksikäyttöä ja riistoa;
c) laatii ja tehostaa lapsille suunnattuja valistusohjelmia, joissa käsitellään niitä riskejä, joita liittyy lasten itsensä tuottaman sisällön käyttöön digitaalisessa mediassa ja tieto- ja viestintäteknologian avulla;
d) toteuttaa yleisen koulutusohjelman, jonka avulla lisätään tietoisuutta verkossa tapahtuvasta lasten seksuaalisesta riistosta ja hyväksikäytöstä rikoksina sekä siitä, miten näistä rikoksista voi ilmoittaa, ja järjestää kaikkien koulutasojen lapsille pakollisen kurssin verkkokäyttäytymisestä ja turvallisuudesta;
e) ryhtyy toimenpiteisiin ehkäistäkseen verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston levittämisen verkossa ja puuttuakseen siihen; näitä toimenpiteitä ovat muun muassa kyseeseen tulevien ammattihenkilöiden kouluttaminen ja lainsäädäntö, jolla vaaditaan, että internetin palveluntarjoajat viipymättä estävät lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston näkymisen verkossa ja poistavat sen verkosta sekä ilmoittavat tällaiset tapahtumat lainkäyttöviranomaisille ja kehittävät innovatiivisia ratkaisuja;
f) tekee asianmukaista tutkimusta siitä, missä määrin lapsiin kohdistetaan seksuaalista väkivaltaa digitaalisessa ympäristössä;
g) tarjoaa lapsille asianmukaisia tukipalveluja, kuten integroituja palveluja rikosten esitutkinnan, syytevaiheen ja jälkihuollon aikana, kouluttaa lasten parissa ja lasten hyväksi työskenteleviä ammattihenkilöitä sekä kehittää saavutettavat valitus-, hyvitys- ja oikeussuojamenettelyt;
h) perustaa lapsia varten matalan kynnyksen ilmoituskanavan ja levittää laajalti lapsiystävällistä ja saavutettavaa tietoa siitä, miten hyväksikäytön tapahduttua tulee toimia;
i) perustaa erillisen, ennakoivan, herkästi reagoivan ja uhrikeskeisen rikosoikeusmekanismin, johon kuuluvat koulutetut poliisivoimat, syyttäjälaitos ja tuomioistuinlaitos, sekä järjestelmän, jonka avulla ehkäistään rikoksentekijöiden uusintarikollisuutta kansallisesti ja kansainvälisesti;
j) ilmoittaa erityisistä toimenpiteistä, joilla laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (2006) pannaan täytäntöön.

Lasten myynnin, lapsipornografian ja lapsiprostituution sekä niihin liittyvien asioiden kielto (3 artikla, 4 artiklan 2 ja 3 kappale ja 5–7 artikla)

Voimassa oleva rikoslainsäädäntö

25. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot joidenkin valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten säätämisestä rangaistavaksi omassa rikoslaissaan. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei kaikkia valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia ole kriminalisoitu sopimusvaltion lainsäädännössä törkeinä rikoksina. Komitea on huolestunut etenkin siitä, että
a) sopimusvaltion rikoslaissa ei määritellä eikä yksiselitteisesti kielletä lasten myyntiä erillisenä rikoksena, sellaisena kuin se on määriteltynä valinnaisessa pöytäkirjassa, vaan se katsotaan pelkästään osaksi rangaistavaksi säädettyä ihmiskauppaa, joka kohdistuu lapsiin;
b) lapseen kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa esittävää kuva- tai videoaineistoa ei katsota vakavaksi lapseen kohdistuvaksi rikokseksi;
c) Keskusrikospoliisilla ja muilla lainvalvontaviranomaisilla ei ole riittävästi resursseja tutkia kaikkia ilmoitettuja tapauksia.
26. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio määrittelee lasten myynnin ja säätää sen rangaistavaksi valinnaisen pöytäkirjan 2 ja 3 artiklan mukaisesti sekä säätää tästä teosta sen vakavuutta vastaavat rangaistukset eikä rajoita teon määritelmää siten, että se käsittää pelkästään lapsikauppatapaukset. Sopimusvaltion tulisi etenkin yksiselitteisesti määritellä ja säätää rangaistavaksi (a) lasten myynti muun muassa seksuaalista riistoa ja pakkotyötä varten ja (b) lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston tuottaminen, jakaminen, levittäminen, maahantuonti, maastavienti, tarjoaminen, myynti ja hallussapito törkeinä rikoksina. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio ulottaa oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun käsittämään kaikki valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetut rikokset.

Rankaisemattomuus

27. Komitea on huolestunut siitä, ettei sopimusvaltio ole toimittanut tietoja niiden valinnaisen pöytäkirjan eri osa-alueiden rikosten lukumääristä, jotka on tutkittu asianmukaisesti, eikä syytteeseen asetettujen ja rangaistujen rikoksentekijöiden määristä. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että lasten myynti, lasten seksuaalinen riisto prostituutiossa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävä aineisto tutkitaan tehokkaasti kaikissa tapauksissa ja että rikoksentekijät asetetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan asianmukaisilla seuraamuksilla, jotka vastaavat heidän rikostensa vakavuutta;
b) antaa lainkäyttöviranomaisille, syyttäjille ja tuomareille muun muassa kansainvälisessä yhteistyössä erikoiskoulutusta kaikista valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetuista rikoksista, etenkin digitaaliseen ympäristöön liittyvistä rikoksista, jotka voivat olla valtion rajat ylittäviä.

Ekstraterritoriaalinen lainkäyttövalta ja luovuttaminen rikoksen johdosta

28. Komitea pitää myönteisenä, että Suomen rikoslaissa säädetään ekstraterritoriaalisesta lainkäyttövallasta muun muassa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten suhteen, mutta on huolestunut siitä, ettei laissa ole säännöksiä tällaisesta lainkäyttövallasta kaikkien valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten suhteen. Komitea on huolestunut myös siitä, että valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia koskevaan ekstraterritoriaaliseen lainkäyttövaltaan ja henkilön luovuttamiseen niiden johdosta sovelletaan kaksoisrangaistavuuden vaatimusta ja että rikosten rangaistavuuden edellytyksenä on, että teosta saattaa Suomen lain mukaan seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen kaksoisrangaistavuuden vaatimuksen, jota sovelletaan henkilön luovuttamiseen rikoksen johdosta;
b) varmistaa, että kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa sopimusvaltiolle yksiselitteisesti ekstraterritoriaalisen lainkäyttövallan ja sen käyttämisen kaikkien valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten suhteen;
c) harkitsee käyttävänsä valinnaista pöytäkirjaa oikeusperustana henkilöiden luovuttamiselle kyseisten rikosten johdosta, jollei luovuttamista pyytävien valtioiden kanssa ole tehty kahdenvälistä luovuttamissopimusta, jos nämä valtiot eivät ole valinnaisen pöytäkirjan osapuolena.

Toimenpiteet valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhrien oikeuksien ja etujen turvaamiseksi

30. Komitea pitää myönteisinä useita oikeudellisia, poliittisia ja käytännön toimenpiteitä, kuten ihmiskaupan uhrien kansallisen auttamisjärjestelmän käyttöönottoa, joiden avulla sopimusvaltio pyrkii edistämään ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja varmistamaan heille mahdollisuuden saada apua. Komitea on kuitenkin huolestunut tiettyjen haasteiden jatkumisesta, kuten siitä, että
a) käytettävissä ei ole sovittua menettelyä lapsiuhrien tunnistamiseksi eikä maanlaajuisia palveluja uhrien tukemiseksi;
b) ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän rahoitus on määräaikainen, ja sen toteuttaminen on ollut hidasta;
c) lakisääteisiä sosiaalityöntekijöitä ei ole tarpeeksi eikä maantieteellisesti kattavasti koko maassa, eikä heidän antamiaan palveluja ohjata ja valvota tehokkaasti.
31. Valinnaisen pöytäkirjan 9 artiklan 3 kappaleen perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) panee kaikilta osin täytäntöön kaikki viimeaikaiset oikeudelliset ja hallinnolliset toimenpiteet suojellakseen tehokkaasti valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreja;
b) ottaa käyttöön yhteisesti sovitut mekanismit ja menettelyt, joiden avulla valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhrit tunnistetaan varhaisessa vaiheessa, ja varmistaa, että tunnistamisesta vastaaville, kuten lainkäyttöviranomaisille, raja- ja maahanmuuttoviranomaisille, tuomareille, syyttäjille, sosiaalityöntekijöille ja terveydenhuoltohenkilöstölle, annetaan koulutusta lasten oikeuksista ja lastensuojelusta ja lapsisensitiivisistä kuulemistaidoista;
c) tarjoaa kaikille lapsille maksutonta oikeusapua ja lapsipsykologien ja sosiaalityöntekijöiden tukea sekä varmistaa, että lapsilla on pääsy lapsi- ja sukupuolisensitiivisiin valitusmekanismeihin ja asianmukaisiin menettelyihin korvauksen ja hyvityksen hakemiseksi joutumatta syrjityiksi;
d) varmistaa, ettei valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreja kohdella osallisina heidän tilanteeseensa liittyviin rikoksiin eikä heille määrätä seuraamuksia niiden perusteella;
e) tarjoaa edelleen koko maassa yhdenvertaisia ja asianmukaisia palveluja ja tukea uhreille, myös seksuaalirikosten uhreille;
f) lisää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden määrää ja maantieteellistä kattavuutta sekä varmistaa, että vastuu lapsiuhrien hoidosta ja tukemisesta on muilla kuin maahanmuuttoviranomaisilla;
g) järjestää turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajanuorille asianmukaista seksuaalikasvatusta ja -neuvontaa;
h) varmistaa, että uudella ihmiskauppaan erikoistuneella tutkintayksiköllä on toimivalta kuulla lapsia ja tutkia valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja lapsiin kohdistuneita rikoksia.

Monenväliset, kahdenväliset ja alueelliset sopimukset

32. Valinnaisen pöytäkirjan 10 artiklan 1 kappaleen perusteella komitea kannustaa sopimusvaltiota tehostamaan edelleen kansainvälistä yhteistyötään monenvälisissä, alueellisissa ja kahdenvälisissä – etenkin naapurimaidensa kanssa tekemissään –, järjestelyissä, muun muassa tehostamalla menettelyjä ja mekanismeja, joilla koordinoidaan näiden järjestelyjen täytäntöönpanoa, jotta sopimusvaltio edistyisi valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemisessä sekä näistä rikoksista vastuussa olevien selvittämisessä, tutkinnassa, syytteeseen asettamisessa ja rankaisemisessa.

Jatkotoimenpiteet ja tiedottaminen

33. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että näissä loppupäätelmissä annetut suositukset pannaan täytäntöön kaikilta osin; sopimusvaltion tulisi muun muassa toimittaa loppupäätelmät valtionpäämiehelle, korkeimmalle oikeudelle, eduskunnalle, asianomaisille ministeriöille ja kuntien viranomaisille asianmukaista käsittelyä ja jatkotoimia varten.

Jatkotoimenpiteet ja tiedottaminen

34. Komitea suosittelee, että sopimusvaltion raportti, sen kirjalliset vastaukset asialuetteloon ja nämä loppupäätelmät pannaan täytäntöön kaikilta osin ja että niiden lapsiystävälliset versiot jaetaan ja tehdään laajalti saavutettaviksi lapsille, myös heikoimmassa asemassa oleville lapsille, ja että ne saatetaan muun muassa internetin välityksellä laajalti saataville suurelle yleisölle, mukaan lukien kansalaisjärjestöille, nuorisoryhmille, ammattikunnille ja lapsille, jotta saadaan synnytetyksi keskustelua ja tietoisuutta valinnaisesta pöytäkirjasta ja sen täytäntöönpanosta ja valvonnasta.

Lapsen oikeuksien komitea 2023 (CRC/C/FIN/CO/5-6)

Lapsen oikeuksien komitea käsitteli Suomen yhdistetyt viidennen ja kuudennen määräaikaisraportin (CRC/C/FIN/5–6) 2710. ja 2711. kokouksissaan, jotka pidettiin 15. ja 16. toukokuuta 2023, ja hyväksyi nämä loppupäätelmät 2728. kokouksessaan, joka pidettiin 26. toukokuuta 2023.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Keskeiset huolenaiheet ja suositukset

5. Komitea muistuttaa sopimusvaltiota kaikkien yleissopimuksella turvattujen oikeuksien jakamattomuudesta ja keskinäisestä riippuvuudesta ja korostaa, että kaikki näissä loppupäätelmissä annetut suositukset ovat tärkeitä. Komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota suosituksiin seuraavista asioista, joiden osalta on ryhdyttävä kiireellisiin toimenpiteisiin: yhdenvertaisuus (16. kohta), lapsiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien seksuaalinen riisto ja hyväksikäyttö (23. kohta), perheestään erillään elävät lapset (27. kohta), vammaiset lapset (30. kohta), turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapset (39. kohta) sekä lapsia koskeva lainkäyttö (41. kohta).
6. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa koko kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoprosessin ajan, että lapsen oikeudet toteutuvat lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan sekä lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan mukaisesti. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa lasten tarkoituksenmukaisen osallistumisen sen politiikkojen ja niiden ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen, joiden avulla kaikki 17 kestävän kehityksen tavoitetta pyritään saavuttamaan lasten osalta.

Yleiset täytäntöönpanotoimenpiteet (4, 42 artikla ja 44 artiklan 6 kappale)

Lainsäädäntö

7. Komitea pitää myönteisinä hyvinvointialueita koskevia oikeudellisia uudistuksia ja hallituksen esitystä (HE 144/2022 vp) lapsiin kohdistuneiden rikosten käsittelyn jouduttamisesta. Komitea suosittelee kuitenkin, että sopimusvaltio
a) harkitsee yleissopimuksen sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön;
b) ryhtyy toimenpiteisiin vahvistaakseen lapsen oikeuksia koskevaa vaikutusarviointia lainsäädäntöprosessissa;
c) uudistaa saamelaisiin liittyvää lainsäädäntöä, erityisesti saamelaislasten kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien osalta.

Koordinointi

8. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on laatinut pysyvän kansallisen lapsistra-tegian, joka sisältää kansallisen tason koordinointitehtävän. Komitea suosittelee, että kyseinen uusi koordinointielin velvoitetaan varmistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanon tehokas koordinointi valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti sekä eri aloilla, kuten koulutuksen, terveyden, sosiaalipalvelujen ja lapsia koskevan lainkäytön alalla.

Resurssien kohdentaminen

9. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 19 (2016) julkisesta budjetoinnista lasten oikeuksien toteuttamiseksi ja suosittelee, että sopimusvaltio sisällyttää lapsen oikeuksiin perustuvan lähestymistavan valtion budjetointiprosessiin ja
a) toteuttaa järjestelmän, jonka avulla seurataan lapsille suunnattujen resurssien kohdentamista, käyttöä ja valvontaa kaikkialla sopimusvaltiossa, mukaan lukien hyvinvointialueet ja kunnat, ja arvioi kaikilla aloilla, miten tehdyt investoinnit palvelevat lapsen etua;
b) määrittelee budjettipolitiikan, joka koskee heikossa tai haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, kuten vammaisia, vähemmistöryhmiin kuuluvia ja köyhyydessä eläviä lapsia sekä turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapsia;
c) vahvistaa valtakunnan ja kuntien tasolla läpinäkyvät ja osallistavat budjetointiprosessit, joihin kansalaisyhteiskunta, suuri yleisö ja lapset voivat tehokkaasti osallistua.

Tiedonkeruu

10. Komitea pitää myönteisenä niiden indikaattorien kehittämistä, joiden avulla arvioidaan, mihin suuntaan lapsen oikeuksien toteutuminen etenee. Komitea palauttaa kuitenkin mieliin aiemmat suosituksensa ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa edelleen tiedonkeruujärjestelmäänsä kaikki yleissopimuksen osa-alueet käsittävien laadullisten ja määrällisten indikaattorien osalta;
b) varmistaa lasten tilanteen tarkastelua helpottaakseen, että tiedot eritellään myös lasten vammaisuuden, maahanmuuttaja-aseman, sosiaalis-taloudellisen taustan, vähemmistöön (esim. romaneihin) tai alkuperäiskansaan (saamelaisiin) kuulumisen ja haavoittuvan aseman, kuten vanhempien vankilassaolon, väkivaltaisten olosuhteiden tai sijaishuollossa olon, mukaan;
c) varmistaa tietojen tehokkaan koordinoinnin ja jakamisen asianomaisten ministeriöiden ja yhteisöjen kesken sekä tietojen käyttämisen lapsen oikeuksia koskevien politiikkojen ja hankkeiden muodostamiseen, valvontaan ja arviointiin.

Riippumaton valvonta

11. Komitea panee merkille, että lapsiasiavaltuutetun resursseja on vahvistettu, mutta suosittelee aiemmasta suosituksestaan muistuttaen, että sopimusvaltio
a) myöntää riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit mahdollistaakseen yleissopimuksen täytäntöönpanon edistymisen säännöllisen valvonnan ja arvioinnin;
b) vahvistaa edelleen lapsiasiavaltuutetun riippumattomuutta muun muassa varmistamalla, ettei tulosjohtamisen järjestelmä vaaranna toiminnan riippumattomuutta ja että kaikista hallituksen antamista toimeksiannoista sovitaan neuvotellen;
c) vahvistaa lapsille suunnattua tiedottamista varmistaakseen, että kaikki lapset ovat tietoisia oikeudestaan tehdä kanteluja eri kantelumenettelyjä noudattaen, mukaan lukien eduskunnan oikeusasiamiehelle, ja että he saavat tähän tarvittavan tuen, sekä varmistaa, että kaikki tehdyt kantelut tutkitaan ja käsitellään lapsiystävällisellä tavalla;
d) lisää lasten ja vanhempien tietoisuutta valitusmenettelystä tehdystä yleissopimuksen valinnaisesta pöytäkirjasta.

Aineiston jakaminen, tiedottaminen ja koulutus

12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) jatkaa tiedottamista lapsen oikeuksista sekä suuren yleisön että ammattihenkilöstön keskuudessa, muun muassa jakamalla lapsiystävällistä opetusmateriaalia, ja edistää lasten aktiivista osallistamista kansalaisyhteiskuntaan, muun muassa laajoihin hankkeisiin;
b) varmistaa, että kaikille lasten hyväksi ja lasten parissa työskenteleville ammattihenkilöille annetaan jatkuvasti ja järjestelmällisesti koulutusta lapsen oikeuksista sekä yleissopimuksesta ja sen valinnaisista pöytäkirjoista, kuten valitusmenettelyä koskevasta pöytäkirjasta.

Kansainvälinen yhteistyö

13. Komitea kiittää sopimusvaltiota sen pitkäaikaisesta sitoutumisesta viralliseen kehitysapuun, mutta panee merkille, ettei sopimusvaltio ole toteuttanut sitoumustaan saavuttaa kansainvälisesti sovittu tavoite, joka on 0,7 prosenttia BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Komitea kannustaa sopimusvaltiota vahvistamaan edelleen lapsen oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa kauppasopimuksissaan ja kehitysapupolitiikassaan ja ohjelmissaan, muun muassa arvioimalla kansainvälisen avun ja yhteistyön ohjelmien vaikutuksia lapsen oikeuksiin.

Lapsen oikeudet ja yritystoiminta

14. Komitea panee arvostaen merkille, että sopimusvaltio on hyväksynyt YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden kansallisen toimeenpanosuunnitelman. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, etteivät lapsen oikeuksia loukanneet yritykset joudu oikeudellisesti vastuuseen näistä loukkauksista. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 16 (2013) sopimusvaltioiden velvoitteista, jotka koskevat yritystoiminnan vaikutusta lasten oikeuksiin, ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) säätää oikeushenkilöiden vastuuta koskevaa kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan sopimusvaltion alueella toimiviin tai sieltä hallinnoitaviin yrityksiin ja niiden tytäryrityksiin, jotta pystytään tunnistamaan, estämään, lieventämään ja määrittelemään toiminnat, jotka vaikuttavat haitallisesti ihmisoikeuksiin tai vaarantavat lapsen oikeudet muun muassa maapallon lämpenemisestä johtuvilla riskeillä;
b) ottaa vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi käyttöön valvontamekanismit, joiden avulla pystytään tutkimaan ja hyvittämään yritysten tekemät lapsen oikeuksien loukkaukset;
c) vaatii, että yritykset arvioivat liiketoimintansa vaikutukset ympäristöön ja terveyteen liittyviin sekä muihin lapsen oikeuksiin, kuulevat asianomaisia tahoja näistä vaikutuksista, julkistavat ne kaikilta osin ja esittävät suunnitelmat niiden käsittelemiseksi.

Yhdenvertaisuus

15. Komitea pitää myönteisinä rasismin vastaista ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelmaa, toimenpideohjelmaa kiusaamisen ehkäisemiseksi, kansallista romanipoliittista ohjelmaa (2023–2030) sekä vammaisia henkilöitä koskevaa toimintaohjelmaa. Komitea on kuitenkin syvästi huolestunut lapsiin ja nuoriin sukupuolen, iän, kielen, ja kansallisen tai etnisen alkuperän, maahanmuuttajataustan perusteella, vammaisiin lapsiin, sekä lesbo-, homo , bi-, trans- ja intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvasta jatkuvasta syrjinnästä ja kiusaamisesta.
16. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa syrjinnän, kuten rotusyrjinnän, vihapuheen ja viharikosten, torjuntaa;
b) voimistaa pyrkimyksiään parantaa sellaisten kohdennettujen politiikkojen ja ohjelmien vaikuttavuutta, joilla pyritään poistamaan lasten syrjintä kaikilta suomalaisen yhteiskunnan aloilta ja kaikista yhteiskuntapiireistä, mukaan lukien kansalaisyhteiskunta, yhteisöt sekä itse lapset ja nuoret varhaisesta iästä alkaen;
c) hyväksyy toimenpiteitä, joihin sisältyy yhdenvertaisuutta edistäviä tiedotuskampanjoita ja joiden avulla lisätään tiedotusvälineissä viestejä, jotka voivat osaltaan muuttaa ihmisten menettelyä ja käyttäytymistä, jotta saataisiin muutetuksi niitä sosiaalisia normeja, jotka edistävät syrjintää erityisesti sellaisten syiden kuin etnisen alkuperän, maahanmuuttaja-aseman, vammaisuuden, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin, muiden muassa, perusteella.

Lapsen etu

17. Komitea pitää myönteisenä lapsen edun sisällyttämistä lukuisiin lakeihin, mutta on huolestunut siitä, ettei tätä useinkaan sovelleta johdonmukaisesti. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) takaa lapsen edun periaatteen oikean ja järjestelmällisen soveltamisen kaikilla aloilla, joilla lapsen oikeuksia suojellaan, noudattaen komitean yleiskommenttia nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon;
b) perustaa valvontamekanismeja, joiden avulla mitataan lapsen edun periaatteen vaikutusta, myös perustuslaillisena periaatteena, ohjelmia toteutettaessa ja lainsäädäntö-, hallinto- ja tuomioistuinmenettelyissä sekä huoltajuusasioissa ja yhteydenpidossa vanhempiin, sijaishuoltojärjestelyissä, lakia rikkoneita nuoria koskevassa lainkäytössä, turvapaikka-asioissa, etenkin palautettaessa lähtömaahansa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita vanhempia, sekä tuettaessa lapsia, jotka ovat rikosten uhreja tai todistajia;
c) järjestää ohjausta ja koulutusta kaikille ammattihenkilöille, jotka työskentelevät palvelujen tarjoamisen ja lasten ja nuorten oikeuksien parissa, sekä lisää ja tehostaa kaikkien niiden toimivaltaisten viranomaisten koulutusta, jotka vastaavat lapsen edun periaatteen soveltamisesta.

Oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen

18. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään ehkäistä lasten itsemurhia, mukaan lukien vammaiset lapset, lapset, jotka eivät koe kuuluvansa heille syntymässä annettuun sukupuoleen, transsukupuoliset lapset ja ilman huoltajaa maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset, ja perustaa viranomaisten välisiä työryhmiä selvittämään lasten kuolemia tehostaakseen ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa kiireellisesti toimintaa kotiuttaakseen aseellisten selkkausten alueilta kaikki Suomen kansalaisten lapset.

Lapsen näkemysten kunnioittaminen

19. Komitea panee merkille, ettei lasten näkemyksiä oteta järjestelmällisesti huomioon heitä koskevassa päätöksenteossa ja että lastensuojelulain (417/2007) mukaan vain 12 vuotta täyttäneellä lapsella on virallisesti mahdollisuus tulla kuulluksi. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) takaa, että kaikki lapset voivat ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa, tuomioistuimissa ja hallintomenettelyissä edellyttämättä vanhemman tai huoltajan suostumusta, kiinnittäen erityistä huomiota päätöksentekoon, joka koskee maahanmuuttoa ja turvapaikkaa, huoltajuutta, asumista ja yhteydenpitoa, suojelutoimenpiteiden toteuttamista sijaishuollossa, sosiaalipalveluja ja perheväkivaltaa;
b) hyväksyy tarvittavat lainsäädäntömuutokset, joilla varmistetaan, että lasten näkemyksiä kuullaan ja ne otetaan huomioon edellä mainitussa päätöksenteossa riippumatta heidän iästään;
c) ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin taatakseen, että kaikki kunnat ottavat käyttöön politiikat ja rakenteet, kuten nuorisoneuvostot, joiden avulla toteutetaan lasten osallistumisoikeus kaikilla yhteiskunnan aloilla ja etenkin paikallisessa päätöksenteossa;
d) tehostaa toimenpiteitä, joilla edistetään kaikkien lasten, myös heikossa asemassa olevien lasten, tarkoituksenmukaista ja voimaantunutta osallistumista perheessä, yhteisöissä ja kouluissa sekä osallistetaan lapset päätöksentekoon kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa paikallisessa ja valtakunnallisessa politiikanteossa;
e) takaa ja varmistaa, että kaikille lasten parissa ja hyväksi työskenteleville ammattihenkilöille, mukaan lukien tuomareille, opettajille ja nuorisotyöntekijöille, annetaan järjestelmällisesti asianmukaista koulutusta lapsen oikeudesta tulla kuulluksi ja saada mielipiteensä huomioon otetuiksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Kansalaisoikeudet ja -vapaudet (7, 8 ja 13–17 artikla)

Kansalaisuus

20. Komitea on huolestunut siitä, että kansalaisuudettomuuden riski kasvaa, jolleivät valtion virkahenkilöt varmista lasten asianmukaista rekisteröintiä sopimusvaltiossa syntyneiksi ennen kuin heidät poistetaan maasta. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) helpottaa edelleen lasten kansalaisuuden saamista syntymässä, jos he saattaisivat muutoin jäädä kansalaisuudettomiksi, ja varmistaa erityisesti, että valtion virkahenkilöt rekisteröivät asianmukaisesti kaikki sopimusvaltiossa syntyneet lapset ennen kuin heidät poistetaan maasta, koska muutoin he saattavat olla vaarassa jäädä ilman kansalaisuutta ja peruspalveluja ja kansalaisuudettomuuden riski voi kasvaa;
b) hyväksyy vireillä olevat lainsäädännön muutokset, jotka koskevat kansalaisuudettomuuden ehkäisemistä ja vähentämistä sekä näihin liittyviä menettelyjä.

Oikeus yksityisyyteen ja mahdollisuuteen saada asianmukaista tietoa

21. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 25 (2021) digitaaliseen ympäristöön liittyvistä lapsen oikeuksista ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa sääntelyään ja suojelupolitiikkaansa suojellakseen lasten oikeuksia ja turvallisuutta digitaalisessa ympäristössä;
b) varmistaa, että tiedonsaantiin ja digitaaliseen ympäristöön pääsyä koskevilla säädöksillä suojellaan lapsia haitalliselta sisällöltä ja aineistolta sekä verkossa esiintyviltä riskeiltä;
c) jatkaa pyrkimyksiään parantaa lasten, opettajien ja perheiden digitaalista lukutaitoa ja muita digitaalisia taitoja.

Lapsiin kohdistuva väkivalta (19 artikla, 24 artiklan 3 kappale, 28 artiklan 2 kappale, 34 artikla, 37 artiklan a kohta ja 39 artikla)

Lapsiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien seksuaalinen riisto ja hyväksikäyttö

22. Komitea pitää myönteisinä Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelmaa (2020–2025), kansallista toimenpideohjelmaa kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa (2021), Barnahus-hanketta sekä seksuaalista väkivaltaa koskevia rikoslain muutoksia, mutta on syvästi huolestunut siitä, että
a) lapsiin kohdistuu paljon väkivaltaa, kuten seksuaalista ahdistelua, raiskauksia, seksuaalista hyväksikäyttöä, seksuaalista riistoa, sukupuolittunutta väkivaltaa ja verkkoväkivaltaa;
b) erityisen haavoittuvia ovat tytöt, vammaiset lapset, sijaishuollossa olevat lapset, maahanmuuttaja- ja pakolaislapset sekä sosiaalis-taloudellisesti heikossa asemassa olevat lapset;
c) sopimusvaltiolta puuttuu lainsäädäntökehys, jonka avulla varmistettaisiin lapsiystävällisessä ympäristössä tapahtuvien oikeustutkinnallisten kuulemisten monialainen koordinointi ja niitä koskevat laatuvaatimukset sekä kattavat tukipalvelut väkivallan uhreille (Barnahus), eikä kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta saada erikoistunutta tukea;
d) lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn toimenpidesuunnitelman toteuttamiseen ei ole määritelty ja osoitettu resursseja, ja toimintaohjelman täytäntöönpanolle on määriteltävä selvästi eri tasojen vastuut;
e) sosiaalipalveluihin ja sosiaalivirastojen saavutettavuuteen ei ole osoitettu riittävästi resursseja käsiteltäessä lapsiin kohdistettuun hyväksikäyttöön ja perheväkivaltaan liittyviä asioita;
f) sopimusvaltiolta puuttuu keskitetty mekanismi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa koskevien tietojen keräämistä varten.
23. Komitea vaatii, että sopimusvaltio
a) reagoi lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan sen kaikissa muodoissa ja kaikissa olosuhteissa, muun muassa myöntämällä riittävät henkilö- ja rahoitusresurssit, joiden avulla voidaan tehokkaasti toteuttaa Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma (2020–2025), ja varmistaa oikeusperustan monialaisten ja lapsiystävällisten Barnahus-palvelujen koordinoinnille;
b) varmistaa, että strategioihin ja suunnitelmiin sisältyy kohdennetut toimenpiteet, jotka koskevat tyttöjä, vammaisia lapsia, sosiaalis-taloudellisesti heikossa asemassa olevia lapsia, maahanmuuttajalapsia ja vähemmistöryhmiin (romaneihin ja saamelaisiin) kuuluvia lapsia, ja että niitä varten myönnetään asianmukaiset resurssit ja niissä käsitellään kattavasti seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä;
c) varmistaa, että verkkoväkivallan ja verkon ulkopuolisen väkivallan, mukaan lukien koulukiusaamisen, torjumiseksi ryhdytään tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin ja suojelutoimenpiteisiin, ja teettää tutkimusta väkivallan juurisyistä;
d) ryhtyy toimenpiteisiin kaikenlaisen kiusaamisen torjumiseksi, hyväksyy ja ajantasaistaa erilaisia ohjelmia kiusaamisen ehkäisemiseksi, ryhtyy jatkotoimiin niiden perusteella ja muuttaa lainsäädäntöään tämän mukaisesti;
e) tehostaa ja vakioi Barnahus-mallin kansallista toteuttamista varmistaakseen, että kaikilla jonkinlaisen väkivallan, myös seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston, kohteeksi joutuneilla lapsilla on mahdollisuus saada moniammatillista tukea sekä päästä lääkärin tutkittavaksi ja traumakeskeiseen terapiaan;
f) varmistaa, että kaikki lapsiin kodissa tai kodin ulkopuolella kohdistuneet väkivaltatapaukset tutkitaan tehokkaasti ja niihin puututaan, että väkivallantekijät saatetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan tekojensa vakavuutta vastaavilla seuraamuksilla ja että uhrien on mahdollista saada asianmukaista terapiaa, toipua, sopeutua uudelleen yhteiskuntaan ja saada hyvitystä;
g) lisää puuttumista lasten keskinäiseen väkivaltaan, myös urheilussa ja vapaa-ajan toiminnassa tapahtuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja väkivaltaan;
h) varmistaa, että lapsilla on mahdollisuus käyttää luottamuksellisia ja lapsiystävällisiä ilmoitusmekanismeja, kuten puhelinpalveluja, joiden avulla he voivat ilmoittaa kaikenlaisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä, ja kannustaa lapsia käyttämään näitä mekanismeja;
i) tehostaa edelleen sellaisia tiedotus- ja koulutusohjelmia, erilaiset kampanjat mukaan lukien, joihin osallistuu lapsia, lisätäkseen suuren yleisön, opettajien, terveydenhuollon ammattihenkilöiden, sosiaalityöntekijöiden ja muiden lasten parissa ja hyväksi työskentelevien ammattihenkilöiden tietoisuutta kaikenlaisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä sekä määrittääkseen asianmukaiset toimijat ja raportoidakseen niille;
j) sisällyttää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitteleviä koulutusohjelmia korkea-asteen koulutukseen soveltuvin osin ja varmistaa, että lasten parissa ja hyväksi työskenteleville ammatti-henkilöille annetaan pakollista koulutusta väkivallasta;
k) varmistaa, että järjestelmällisesti kootaan ja analysoidaan tietoa kaikista ilmoitetuista, tutkituista ja syytteeseen saatetuista lapsiin kohdistuneista väkivaltatapauksista ja että tehdään säännöllisesti kattavia uhritutkimuksia, jotta saadaan tietoa Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelman toteuttamista varten.

Haitalliset käytännöt

24. Komitea palauttaa mieliin naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleissuosituksen nro 31 ja yhdessä sen kanssa annetun lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin nro 18 (2019) haitallisista käytännöistä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että intersukupuolisten lasten tarpeetonta lääkehoitoa ja kirurgista hoitoa lykätään turvallisesti, kunnes lapset pystyvät itse antamaan tietoon perustuvan suostumuksensa, ja tarjoaa intersukupuolisille lapsille ja heidän perheilleen asianmukaiset sosiaali-, terveys- ja psykologipalvelut sekä neuvonnan ja tuen;
b) antaa hyvitystä ja tukea intersukupuolisille lapsille, joita on tarpeettomasti hoidettu lääkityksellä tai leikkauksilla, mukaan lukien peruuttamattomilla lääketieteellisillä toimenpiteillä, joskus ilman lapsen itsensä suostumusta, ja varmistaa, etteivät vanhentumissäännökset estä näiden lasten oikeussuojan toteutumista;
c) tehostaa toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään naisten sukuelinten silpomista, muun muassa myöntämällä riittävästi resursseja tiedotuskampanjoihin, uhrien tukemiseen ja asianomaisten ammattiryhmien kouluttamiseen, jotta he osaavat tunnistaa mahdolliset uhrit.

Perheympäristö ja sijaishuolto (5 ja 9–11 artikla, 18 artiklan 1 ja 2 kappale, 20, 21 ja 25 artikla sekä 27 artiklan 4 kappale)

Perheympäristö

25. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa edelleen sosiaalipalvelujen tarjoamista koko maassa sosiaalipalvelujen tehokkaallan koordinoinnilla paikallisesti ja hyvinvointialueilla;
b) tehostaa perheille annettavaa tukea, kuten sovittelupalveluja avio- ja avoerotapauksissa, ja tarjoaa lapsille tarvittaessa asianmukaista neuvontaa ja traumatukea;
c) edistää avio- tai avoeron jälkeistä yhteishuoltajuutta ja tarjoaa perheneuvontaa varmistaakseen muun muassa säännöllisen yhteydenpidon lapsen ja vanhemman välillä tilanteissa, joissa jompikumpi vanhemmista asuu ulkomailla;
d) ryhtyy toimenpiteisiin, joilla järjestetään alkoholi- ja päihdeongelmaisille vanhemmille asianmukaiset tuki- ja hoitopalvelut sekä lapsille erityistä tukea ja pyritään siten estämään perheiden hajoaminen.

Erillään perheestään elävät lapset

26. Komitea pitää myönteisinä niitä toimenpiteitä, joilla on pyritty tehostamaan lasten huoltoa ja suojelua koskevaa lainsäädäntöä, mutta on edelleen huolestunut siitä, että
a) sopimusvaltiossa on paljon lapsia, jotka elävät erillään perheestään;
b) lastensuojelulain täytäntöönpanoon ei ole käytettävissä riittävästi henkilö- ja rahoitusresursseja;
c) laitoshuollon ja perhehoidon olosuhteita ja laatua ei valvota riittävästi muun muassa siltä osin kuin on kyse lasten suojelusta väkivallalta ja hyväksikäytöltä;
d) sijaishuollossa olevilla lapsilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia saada tietoa oikeuksistaan ja käyttää lapsiystävällisiä kanavia ilmoittaakseen väkivallasta;
e) sijaishuollon päättymisen jälkeen lapsia ei tueta riittävillä toimenpiteillä.
27. Komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota lasten sijaishuoltoa koskeviin Yhdistyneiden kansakuntien ohjeisiin* ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) hyväksyy lasten sijaishuollon kokonaisvaltaisen strategian ja varmistaa, ettei lapsia eroteta perheistään, ellei se ole välttämätöntä ja heidän etunsa mukaista, ja että päätöksiä lasten sijoittamista sijaishuoltoon arvioidaan säännöllisesti uudelleen perheiden yhdistämiseksi;
b) takaa riittävät henkilö- ja rahoitusresurssit lasten sijaishuollon strategian ja lastensuojelulain täytäntöönpanoa varten muun muassa lisäämällä ammattihenkilöiden määrää ja valmiuksia;
c) varmistaa, että sijaishuollon olosuhteiden ja laadun valvontaa varten on olemassa asianmukaiset valvontamekanismit;
d) varmistaa, että sijaishuollossa olevilla lapsilla on mahdollisuus saada lapsiystävällistä tietoa oikeuksistaan ja että he voivat ilmaista omat näkemyksensä sijoittamistaan koskevassa päätöksenteossa ja koko sijaishuollossa olonsa ajan;
e) varmistaa, että käytettävissä on saavutettavat ja lapsiystävälliset kanavat, joiden avulla voidaan ilmoittaa väkivallasta ja hyväksikäytöstä ja saada hyvitystä niistä, ja että lapsille tiedotetaan säännöllisesti heidän oikeuksistaan;
f) varmistaa, että lapsille suunnitellaan sijaishuollon jälkeiset yksilölliset jatkopolut tarkoituksena tarjota heille sosiaalista, koulutuksellista ja muuta asianmukaista tukea, jotta he sopeutuisivat onnistuneesti uudelleen perheeseen ja yhteiskuntaan.
* Yleiskokouksen päätöslauselma 64/142, liite.

Vankilassa olevien vanhempien lapset

28. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa kuntien valmiuksia tarjota tietoa ja apua vankilassa olevien vanhempien lapsille sekä tukea lasten säännöllistä henkilökohtaista yhteydenpitoa vanhempiensa kanssa.

Vammaiset lapset (23 artikla)

29. Komitea pitää myönteisenä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen toista kansallista toimintaohjelmaa, mutta on huolestunut siitä, että
a) vammaisia lapsia ei osallisteta onnistuneesti yleisopetukseen;
b) kehitysvammaisia lapsia sijoitetaan pitkäaikaisesti laitoksiin;
c) vammaisten lasten näkemyksiä ei oteta riittävästi huomioon;
d) vammaisten lasten osallistamista estävät sosiaaliset esteet.
30. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan kaikille vammaisille lapsille osallistava opetus yleisopetuksessa, muun muassa mukauttamalla opetussuunnitelmia ja opetusta, antamalla asianmukaiset resurssit ja valmiudet sekä sijoittamalla erityisopettajia ja ammattihenkilöitä siten, että vammaiset lapset ja oppimisvaikeuksia kokevat lapset saavat yksilöllistä tukea ja asianmukaista huomiota;
b) estää kehitysvammaisten lasten pitkäaikaisen sijoittamisen laitoksiin ja vähentää sitä asettaen etusijalle perhehoidon ja yhteisöperustaisten palvelujen järjestämisen näille lapsille;
c) varmistaa vammaisten lasten oikeuden saada kaikki mielipiteidensä muodostamiseen tarvitsemansa tiedot, tulla kuulluksi ja saada asianmukaista tukea kommunikointiin kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa;
d) vahvistaa vammaisten lasten sosiaalisen osallistamisen ja yksilöllisen kehityksen tukemista.

Perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto (6 artikla, 18 artiklan 3 kappale, 24 ja 26 ar-tikla, 27 artiklan 1–3 kappale ja 33 artikla)

Terveys ja terveyspalvelut

31. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksen avulla toimenpiteitä, joilla varmistetaan lapsille mahdollisuus saada nopeasti ja tehokkaasti hyvälaatuisia terveyspalveluja koko maassa, ja kiinnittää erityistä huomiota heikossa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin lapsiin, kuten sijaishuollossa oleviin lapsiin, köyhyydessä eläviin lapsiin, saamelaislapsiin sekä turvapaikanhakija- ja pakolaislapsiin, lapsiin, jotka eivät koe kuuluvansa heille syntymässä annettuun sukupuoleen, ja lapsiin, jotka ovat jääneet tai ovat vaarassa jäädä ilman vanhempiensa huoltoa;
b) tarjoaa sosiaali- ja terveyspalveluja kaikille, myös paperittomille, lapsille ja raskaana oleville naisille;
c) tiedottaa perheille rintaruokinnan tärkeydestä ja seuraa äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälisen markkinointikoodin täytäntöönpanoa;
d) varmistaa, että lasten itsemääräämisoikeus ja oikeus osallistumiseen otetaan huomioon läpileikkaavana asiana kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla.

Mielenterveys

32. Komitea pitää myönteisinä kansallista mielenterveysstrategiaa ja itsemurhien ehkäisyohjelmaa, mutta panee huolestuneena merkille, että masennus, ahdistuneisuus ja itsensä vahingoit-taminen ovat yleisiä lasten keskuudessa, ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) antaa kiireellisesti asianmukaiset resurssit, panee täytäntöön mielenterveysstrategian, järjestää päihdehuollon palvelut sekä uudistaa lastensuojelulain;
b) tehostaa lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja ja ohjelmia muun muassa varmistamalla, että i) kouluissa, säilöönottotiloissa ja vankiloissa sekä kaikkien alueiden kunnissa on saatavilla terapiapalveluja; ii) käytettävissä on riittävä määrä päteviä ammattihenkilöitä, kuten lapsipsykologeja ja lastenpsykiatreja, vastaamaan lasten mielenterveystarpeisiin oikea-aikaisesti; ja iii) nämä palvelut, etenkin ennaltaehkäisevät ja varhaisen puuttumisen palvelut, sovitetaan erikseen tyttöjen, turvapaikanhakija- ja pakolaislasten, pienituloisten kotitalouksien, vammaisten lasten sekä lesbo-, homo- ja biseksuaalisten, transsukupuolisten ja intersukupuolisten lasten tarpeisiin;
c) panostaa ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, puuttuu lasten itsemurhien suuren määrän ja mielenterveysongelmien taustalla oleviin syihin ja varmistaa, että lasten näkökulma otetaan huomioon kehitettäessä heille tarkoitettuja palveluja näiden ongelmien ratkaisemiseksi;
d) varmistaa, ettei lapsille määrätä lääkkeitä muun muassa ahdistuneisuuden, masennuksen, psykosomaattisten häiriöiden sekä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön (ADHD) hoitamiseen, ellei se ole lääketieteellisesti ehdottoman tarpeellista ja ellei lapsen etua ole arvioitu yksilöllisesti, ja että lääkäreille, lapsille ja lasten vanhemmille annetaan asianmukaisesti tietoa muista kuin lääkinnällisistä vaihtoehdoista ja näiden lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista;
e) tarjoaa mielenterveysongelmia kokevien lasten vanhemmille ja huoltajille yhteisöperustaista koulutusta ja tukea, kuten ajoittaisia kotikäyntejä.

Nuorten terveys

33. Komitea pitää myönteisenä seksuaalikasvatuksen sisällyttämistä kansallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin, mutta palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 20 (2016) lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta nuoruusiässä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) hyväksyy kokonaisvaltaisen ja tehokkaan sukupuolisensitiivisen nuoria koskevan seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikan sekä jakaa terveydenhuoltoyhteisölle tietoa LHBTI-lasten ja -nuorten, etenkin transnuorten, terveydestä;
b) varmistaa, että kaikki lapset saavat ikänsä mukaista seksuaali- ja lisääntymisterveyskasvatusta, johon sisältyy opetusta sukupuolten tasa-arvosta, seksuaalisesta moninaisuudesta, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvistä oikeuksista, vastuullisesta vanhemmuudesta ja seksuaalikäyttäytymisestä sekä väkivallan ehkäisemisestä;
c) tehostaa pyrkimyksiään estää huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttöä nuorten keskuudessa ja puuttua siihen erityisesti kouluissa sekä varmistaa, että hoitoa tarvitsevat nuoret tunnistetaan varhaisessa vaiheessa ja ohjataan asianmukaisesti hoitoon;
d) varmistaa, että lapset ja nuoret, joilla on pelaamishäiriöitä, peliriippuvuutta ja muita verkkoriippuvuuden muotoja, saavat tarvittavan avun ja tuen;
e) ottaa käyttöön varhaisen havaitsemisen ohjelmat ja mekanismit pystyäkseen puuttumaan syömishäiriöisten tyttöjen suureen määrään ja ryhtyy toimiin edistääkseen terveellistä elämäntapaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus lapsen oikeuksiin

34. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on säätänyt ilmastolain (2022), mutta suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että kansalliset ilmastonmuutosta, sen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat politiikat, säädökset, strategiat ja ohjelmat pannaan täytäntöön yleissopimuksella turvattuja oikeuksia noudattaen, sisällyttää näihin lasten suojelun ja ottaa huomioon lasten tarpeiden ja näkemysten kiireellisyyden;
b) arvioi ilmastotoimien ja hillintätoimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia lapsiin, muun muassa saamelaislapsiin, ja heidän oikeuksiinsa;
c) ryhtyy lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin noudattaakseen ylikansallisia velvoitteitaan, jotka liittyvät sellaisiin ympäristövaikutuksiin, joita lapsen oikeuksiin kohdistuu ulkomailla muun muassa sopimusvaltion alueella harjoitettavassa tai sieltä hallinnoitavassa yritystoiminnassa ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Elintaso

35. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin;
b) tehostaa edelleen politiikkaansa, jolla pyritään varmistamaan riittävä elintaso kaikille lapsille, muun muassa parantamalla vammaisten lasten, turvapaikanhakijalasten ja laittomasti maassa oleskelevien lasten taloudellista tilannetta ja lisäämällä heille maksettavia sosiaaliturvaetuuksia;
c) kehittää toimenpiteitä, joilla ehkäistään asunnottomuutta, ja tarjoaa kiireellisesti asianmukaisen ja pitkäaikaisen sosiaalisen asunnon ja muita tukitoimenpiteitä niitä tarvitseville perheille;
d) kokoaa ja julkaisee tilastoja katuoloissa elävien lasten ja tilapäismajoituksessa asuvien lasten määristä sekä ryhtyy toimenpiteisiin vastatakseen asianmukaisesti heidän tarpeisiinsa.

Koulutus, vapaa-aika ja kulttuuritoiminta (28–31 artikla)

Koulutus, koulutuksen tavoitteet ja ihmisoikeuskasvatus

36. Komitea panee merkille sopimusvaltion edistämän osallistavan opetuksen periaatteen, mutta on huolestunut edelleen lasten eriarvoisuudesta, kun on kyse mahdollisuudesta päästä hyvälaatuiseen koulutukseen, suurista osaamisen eroista maahanmuuttajataustaisten lasten ja muiden lasten välillä sekä syrjinnästä, ahdistelusta ja koulukiusaamisen yleisyydestä. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa heikossa asemassa oleville lapsille, kuten romanilapsille, vammaisille lapsille, turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapsille, sijaishuollossa oleville lapsille ja sosiaalistaloudellisesti heikossa asemassa olevien perheiden lapsille, yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä hyvälaatuiseen koulutukseen muun muassa: i) myöntämällä resurssit, joilla varmistetaan julkisen koulutuksen hyvä laatu ja saavutettavuus, sekä sääntelemällä ja valvomalla yksityisiä kouluja ja kotiopetusta, jotta koulutusjärjestelmän epäyhdenvertaisuuteen voidaan puuttua; ii) tarjoamalla maahanmuuttajataustaisille lapsille hyvälaatuista valmennusta perusopetukseen ja iii) säätämällä perusopetuksen Suomessa ja Ahvenanmaalla pakolliseksi kaikille lapsille, myös turvapaikanhakijalapsille, laittomasti maassa oleskeleville lapsille ja tilapäisen oleskeluluvan saaneille lapsille;
b) vähentää ja ehkäisee koulunkäynnin keskeyttämisiä ja toistuvia koulupoissaoloja muun muassa hyväksymällä kansallisen strategian, laatimalla ohjeet tällaisten tapausten tunnistamista, rekisteröintiä ja käsittelyä varten sekä kokoamalla säännöllisesti tietoja näihin ilmiöihin liittyvien toimenpiteiden toteuttamista varten;
c) varmistaa, että saatavilla on hyvälaatuista monikielistä ja monikulttuurista opetusta, jossa ei sallita syrjiviä asenteita maahanmuuttaja , romani- ja saamelaislapsia kohtaan, muun muassa järjestämällä kouluihin asianmukaiset materiaalit, monikieliset opettajat ja opetusvälineet;
d) tehostaa toimenpiteitä, joilla torjutaan kouluissa esiintyvää väkivaltaa, kuten seksuaalista ahdistelua, kiusaamista, verkkokiusaamista ja verkkoväkivaltaa, ja varmistaa, että nämä toimenpiteet sisältävät ennaltaehkäisyn, varhaisen havaitsemisen mekanismit, puuttumiskäytännöt, opettajien pakollisen koulutuksen, lasten voimaannuttamisen sekä tiedottamisen kiusaamisen ja väkivallan haittavaikutuksista;
e) varmistaa lasten ja nuorten aktiivisen osallistumisen koulutuspolitiikan muodostamiseen;
f) tehostaa ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien sekä yleissopimuksen periaatteiden opettamista koulujen pakollisen opetuksen suunnitelmissa kaikissa koulutusmuodoissa sekä koulutettaessa ja tuettaessa opettajia ja muuta opetusalan ammattihenkilöstöä; kehittää ihmisoikeuskasvatuksen opetusmateriaaleja, joiden avulla edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua sekä lisätään kunnioitusta ja arvostusta rotujen, kulttuurien ja sukupuolten moninaisuutta sekä muunlaista moninaisuutta kohtaan; ja tehostaa kulttuurien moninaisuuden, vähemmistöjen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden opetusta opettajille.

Lepo, vapaa-aika, virkistystoiminta, kulttuurielämä ja taiteet

37. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuurielämään ja taiteisiin sekä suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että urheilu-, virkistys-, vapaa-ajan-, kulttuuri- ja taidetoimintaa on saatavilla turvallisesti ja esteettömästi tytöille, vammaisille lapsille, turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalapsille, heikossa sosiaalistaloudellisessa asemassa oleville lapsille ja maaseudun lapsille;
b) varmistaa, että kaikki kunnat tarjoavat lapsille maksutonta ja kohtuuhintaista vapaa-ajantoimintaa;
c) tehostaa toimenpiteitä, joilla torjutaan urheilussa esiintyvää erottelua, hyväksikäyttöä ja ahdistelua, sekä tutkii viipymättä kaikki ilmoitetut hyväksikäyttö- ja ahdistelutapaukset;
d) osallistaa lapset täysimittaisesti vapaa-aikaa, leikkiä, virkistystä, kulttuurielämää ja taidetta koskevien politiikkojen ja ohjelmien politiikan toteuttamisen suunnitteluun, laadintaan ja valvontaan.

Erityiset suojelutoimenpiteet (22, 30, 32, 33, 35, 36 artikla, 37 artiklan b–d kohta ja 38–40 artikla)

Turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapset, mukaan lukien ilman huoltajaa maahan saapuneet lapset

38. Komitea palauttaa mieliin siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia käsittelevän komitean yleiskommentit nro 3 ja 4 sekä yhdessä niiden kanssa annetut lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit nro 22 ja 23 lasten ihmisoikeuksia koskevista yleisperiaatteista kansainvälisen siirtolaisuuden yhteydessä (2017). Komitea on vakavasti huolestunut nykyisistä ilman huoltajaa maahan saapuneita lapsia ja perheenyhdistämistä koskevista käytännöistä, kuten perheenyhdistämisen oikeudellisista ja tuloihin liittyvistä esteistä, turvapaikkahakemusten käsittelyajoista, mahdollisuudesta saada palveluja sekä turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalasten säilöönottokäytännöstä.
39. Komitea vaatii sopimusvaltiota varmistamaan turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalasten oikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin
a) tehostamalla toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapsen edun oikeusperiaate otetaan ensisijaisesti huomioon kaikissa turvapaikkaprosesseissa ja maahanmuuttoa koskevissa päätöksissä ja menettelyissä, etenkin ilman huoltajaa maahan saapuneiden lasten osalta, ja että heidän näkemyksiään kuullaan, muun muassa: i) varmistamalla, että kaikki turvapaikkaa koskevat vaatimukset arvioidaan yksilöllisesti ja lapsisensitiivisesti; ii) harkitsemalla lapsen edun selvittämisen sisällyttämistä maahanmuuttolainsäädäntöönsä; ja iii) varmistamalla, että vanhempiensa väkivaltaisesti kohtelemia tai hyväksikäyttämiä ja heistä erotettuja ja huostaan otettuja lapsia ei poisteta maasta hyväksikäyttävien vanhempiensa mukana;
b) lyhentämällä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja ja säätämällä lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, että kaikilla turvapaikkaa hakevilla ja tilapäistä suojelua nauttivilla lapsilla, myös ilman huoltajaa maahan saapuneilla lapsilla, on mahdollisuus saada nopeasti kohtuuhintaisia ja hyvälaatuisia psykososiaalisia ja kotouttavia tukipalveluja sekä terveys-, sosiaali- ja koulutuspalveluja, mukaan lukien päivähoitopalvelut;
c) myöntämällä turvapaikan kaikille ilman huoltajaa maahan saapuneille lapsille, poistamalla perheenyhdistämisen oikeudelliset ja tuloihin liittyvät esteet, mahdollistamalla sen kaikille pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille ilman syrjintää ja ottamalla käyttöön vaihtoehtoiset huoltojärjestelyt ilman huoltajaa maahan saapuneita lapsia varten;
d) varmistamalla, että ilman huoltajaa maahan saapuneet lapset annetaan viipymättä pätevän edunvalvojan huostaan ja että he saavat säännöllisesti yksilöllisiin tarpeisiinsa sovitettua tukea;
e) lopettamalla turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalasten säilöönoton.

Lapsia koskeva lainkäyttö

40. Komitea on huolestunut
a) oikeudenkäyntien kestosta;
b) lasten eristämisestä tutkintavankeuden aikana;
c) lasten sijoittamisesta suorittamaan rangaistuksiaan samoihin tiloihin aikuisten kanssa;
d) säilöönottotiloissa annettavan opetuksen puutteellisuudesta.
41. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 24 (2019) lapsen oikeuksista rikosoikeusjärjestelmässä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) laatii lasten rikosten ehkäisemiseksi strategian, joka perustuu lapsirikollisuuden, erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden, juurisyitä koskeviin tutkimuksiin ja analyyseihin, sekä varmistaa, että strategiaan sisällytetään varhainen puuttuminen vaarassa tai haavoittuvassa asemassa olevien lasten tilanteeseen ja heidän perheidensä tukeminen;
b) lyhentää oikeudenkäyntien kestoa;
c) varmistaa, ettei lapsia pidetä eristettyinä tutkintavankeuden aikana;
d) edistää aktiivisesti rikoksista syytetyille lapsille kohdennettuja tuomioistuinten ulkopuolisia toimenpiteitä, kuten oikeudenkäynnille vaihtoehtoisia ratkaisumenettelyjä, sovittelua, neuvontaa ja näyttöön perustuvia terapiapalveluja, sekä mahdollisuuksien mukaan muiden kuin vapausrangaistusten, kuten ehdollisen vankeuden tai yhdyskuntapalvelun käyttöä; säätää koetusajalle määräajat ja selventää, ettei se merkitse näyttöä syyllisyydestä;
e) varmistaa niissä poikkeustilanteissa, joissa vapauden riistäminen on perusteltua viimesijaisena keinona, etteivät lapset joudu suorittamaan rangaistuksiaan samoissa tiloissa aikuisten kanssa, että lapsia pidetään vapautensa menettäneinä mahdollisimman vähän aikaa ja että vapauden riistämisen tarve arvioidaan säännöllisesti uudelleen toimenpiteen peruuttamista ajatellen;
f) tarjoaa järjestelmällisesti pitkäaikaisia palveluja lapsille, joita pidetään vapautensa menettäneinä, ja varmistaa säilöönottotiloissa annettavan opetuksen laadun.

Kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen ratifioiminen

43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio harkitsee ratifioivansa kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista tehostaakseen edelleen lapsen oikeuksien toteutumista.

Yhteistyö alueellisten elinten kanssa

44. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa Euroopan neuvoston kanssa tekemäänsä yhteistyötä yleissopimuksen ja muiden ihmisoikeusasiakirjojen täytäntöön panemiseksi sekä sopimusvaltiossa että muissa Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa.

Jatkotoimenpiteet ja tiedottaminen

45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että näissä loppupäätelmissä annetut suositukset pannaan täytäntöön kaikilta osin ja että suositusten lapsiystävällinen versio saatetaan laajalti lasten saataville ja sitä jaetaan lapsille, myös heikoimmassa asemassa oleville lapsille. Komitea suosittelee myös, että yhdistetyt viides ja kuudes määräaikaisraportti, kirjalliset vastaukset asialuetteloon ja nämä loppupäätelmät saatetaan laajalti saataville sopimusvaltion kielillä ja lapsiystävällisinä versioina.

Kansallinen raportointi- ja valvontamekanismi

46. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa raportointi- ja valvontamekanismiaan pysyvänä valtion järjestelmänä, jonka tehtävänä on koordinoida ja laatia raportteja toimitettavaksi kansainvälisille ja alueellisille ihmisoikeusmekanismeille ja toimia yhdessä näiden kanssa sekä koordinoida ja seurata sopimuksiin perustuvien velvoitteiden ja näiden mekanismien suositusten ja päätösten kansallista täytäntöönpanoa ja niihin liittyviä kansallisia jatkotoimenpiteitä. Komitea korostaa, että tällaisen järjestelmän tukena olisi oltava riittävästi ja jatkuvasti sitä varten osoitettua henkilöstöä ja että sillä olisi oltava valmiudet konsultoida järjestelmällisesti Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Lapsen oikeuksien komitea 2011 (CRC/C/FIN/CO/4)

Komitea käsitteli Suomen neljännen määräaikaisraportin (CRC/C/FIN/4) 1628. ja 1629. istunnossaan (ks. CRC/C/SR1628 ja CRC/C/SR1629) 9. kesäkuuta 2011 ja hyväksyi 17. kesäkuuta 2011 pidetyssä 1639. istunnossaan seuraavat päätelmät.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Yleiset täytäntöönpanotoimet (yleissopimuksen 4 ja 42 artikla sekä 44 artiklan 6 kappale)

Komitean aiemmat suositukset

6. Komitea panee huolestuneena merkille, ettei sopimusvaltion kolmannen määräaikaisraportin (CRC/C/15/Add.272, 2005) käsittelyn perusteella esitettyjä eri huolenaiheita ja suosituksia ole otettu riittävästi huomioon. Komitea panee merkille, että nämä huolenaiheet ja suositukset toistetaan tämänkertaisissa päätelmissä.
7. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet ottaakseen huomioon ne kolmatta määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissä annetut suositukset, joita ei ole pantu riittävästi täytäntöön, mukaan lukien ne suositukset, jotka liittyvät etnisten vähemmistöjen lapsiin ja maahanmuuttajalapsiin kohdistuvaan syrjintään, lasten mielipiteiden kunnioittamiseen, turvapaikkaa hakevien lasten oikeuksiin, lasten siirtämiseen pois laitoshoidosta ja nuorison terveyteen.

Lainsäädäntö

8. Komitea panee merkille sopimusvaltion lainsäädäntötoimet, joilla se on pyrkinyt vahvistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvää perustuslaillista, oikeudellista ja normatiivista kehystä, mutta on huolestunut siitä, että sopimusvaltiolta puuttuu konsolidoitu lainsäädäntökehys, joka kattaa yleissopimuksen ja sen lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan kaikilta osin.
9. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että lainsäädäntö ja hallinnolliset määräykset vastaavat kaikilta osin yleissopimuksen ja sen lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan periaatteita ja määräyksiä ja että sopimusvaltio harkitsee sellaisen konsolidoidun lainsäädännön valmistelua, jossa säädetään kaikista yleissopimuksen mukaisista oikeuksista.

Koordinointi

10. Komitea panee merkille, että sosiaali- ja terveysministeriö vastaa lasten hyvinvoinnista, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisestä ja lapsiperheiden toimeentulotuesta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että koska ministeriön vastuu rajoittuu vain tiettyihin lapsen oikeuksiin liittyviin alueisiin, se ei voi toimia riittävänä yhteensovittamisjärjestelmänä ja vastata yleisesti yleissopimuksen täytäntöönpanon yhteensovittamisesta kaikkien asianomaisten toimielinten ja laitosten välillä kansallisesti, alueellisesti ja kunnallisesti, ottaen huomioon lapsen oikeuksia koskevien ohjelmien ja toimintapolitiikkojen suuren määrän.
11. Komitea kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että se toteuttaa toimet, joilla luodaan tehokas järjestelmä lapsen oikeuksia koskevien toimintapolitiikkojen yhteensovittamiseksi kaikkien asianomaisten toimielinten ja laitosten välillä kaikilla tasoilla. Näissä toimissa sopimusvaltiota kehotetaan varmistamaan, että tälle järjestelmälle annetaan tarvittavat henkilöstö- ja rahoitusresurssit sekä tekniset resurssit kattavien, johdonmukaisten ja yhdenmukaisten lapsen oikeuksia koskevien toimintapolitiikkojen täytäntöön panemiseksi kansallisesti, alueellisesti ja kunnallisesti.

Kansallinen toimintasuunnitelma

12. Komitea pitää myönteisinä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaa. Komitea pitää kuitenkin valitettavana sitä, ettei sopimusvaltio vielä ole hyväksynyt kattavaa oikeuksiin perustuvaa toimintapolitiikkaa ja yhdenmukaistettua suunnitelmaa yleissopimuksen täysimittaiseksi ja tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi.
13. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kehittää kattavan toimintapolitiikan ja toimintasuunnitelman yleissopimuksen täysimittaiseksi täytäntöön panemiseksi. Tällaista toimintapolitiikkaa ja toimintasuunnitelmaa laadittaessa olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vuoden 2002 lasten erityisistunnon (“A world fit for children”) loppuasiakirjaan ja sen vuoden 2007 seurantakatsaukseen. Komitea suosittelee myös, että toimintasuunnitelmaan sisällytetään erityisiä määräaikaisia ja mitattavia päämääriä ja tavoitteita, joiden avulla pystytään tehokkaasti varmistamaan, että kaikki lapset voivat nauttia kaikkia oikeuksiaan, ja seuraamaan, toteutuuko tämä tavoite. Toimintasuunnitelma olisi sidottava alakohtaisiin, kansallisiin ja kunnallisiin strategioihin ja talousarvioihin, jotta voidaan varmistaa suunnitelman täytäntöön panemiseksi tarvittavien henkilöstö- ja rahoitusresurssien sekä teknisten resurssien asianmukainen jakaminen.

Riippumaton seuranta

14. Komitea panee merkille eduskunnan oikeusasiamiehen ja lapsiasiamiehen välisen toimivallanjaon, jonka mukaan eduskunnan oikeusasiamies voi ottaa vastaan lapsen oikeuksien loukkauksia koskevia valituksia, myös lapsilta itseltään, kun taas lapsiasiamies vastaa lapsipolitiikan seurannasta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, etteivät lapset välttämättä ole tietoisia eduskunnan oikeusasiamiehen valitusmenettelystä tai ymmärrä, miten se toimii. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei lapsiasiamiehen toimiston käyttöön ole myönnetty riittävästi resursseja.
15. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio lisää yleistä tietoisuutta ja erityisesti lasten tietoisuutta kansallisten järjestelmien mahdollistamista eri valitusmenettelyistä sekä tehostaa eduskunnan oikeusasiamiehen ja lapsiasiamiehen välistä yhteistyötä. Muistuttaen yleisestä huomautuksestaan no. 2, joka koskee riippumattomien ihmisoikeusinstituutioiden tehtävää edistettäessä ja suojattaessa lapsen oikeuksia (CRC/GC/2002/2), komitea myös kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että tälle kansalliselle järjestelmälle järjestetään tarvittavat henkilöstö- ja rahoitusresurssit sekä tekniset resurssit, joilla taataan sen riippumattomuus, tehokkuus ja saavutettavuus.

Resurssien myöntäminen

16. Komitea panee merkille, että kunnilla on laaja itsehallinto julkisten palvelujen järjestämisessä ja rahoittamisessa, ja on huolestunut siitä, että jotkin kunnat saattavat tämän vuoksi myöntää liian vähän resursseja lapsille ja nuorille tarkoitettuja palveluja varten, mikä johtaa alueellisiin ja paikallisiin eroihin lasten palvelujen resursoinnissa. Ottaen huomioon, että sopimusvaltiolla on yleissopimukseen perustuva velvollisuus toteuttaa lainkäyttövaltaansa kuuluvien lasten oikeudet, komitea pitää valitettavana kattavan kansallisen arvioinnin, dokumentoinnin ja valvonnan puuttumista sopimusvaltiosta, mikä merkitsee kansallisen valvontajärjestelmän heikkoutta.
17. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) järjestää kunnille riittävät resurssit erityisesti lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi, ottaen huomioon kunkin kunnan käytettävissä olevat resurssit;
b) järjestää erikseen kussakin kunnassa lasten tarpeisiin osoitettavien määrärahojen tehokkaan seurannan ja varmistaa määrärahojen asianmukaisen tason; ja
c) ottaa käyttöön lapsibudjetoinnin (talousarvion seurannan lapsen oikeuksien näkökulmasta), tarkoituksena seurata lasten tarpeisiin osoitettavien määrärahojen myöntämistä, sekä ottaa huomioon komitean suositukset, jotka se antoi vuonna 2007 pidetyn lasten tarpeisiin tarkoitettuja määrärahoja koskevan keskustelutilaisuuden perusteella (Day of General Discussion on resources for the rights of the child - responsibility of States).

Tietojen kokoaminen

18. Komitea on huolestunut siitä, ettei haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten köyhien, vammaisten, vähemmistö- tai maahanmuuttajataustaisten ja vaihtoehtoisessa hoidossa olevien lasten, elinoloista ole käytettävissä riittävästi tietoja. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että lasten hyväksikäyttöä ja laiminlyömistä sekä heihin kohdistuvaa väkivaltaa ja heille annettavia palveluja on tilastoitu vain niukasti.
19. Komitea kehottaa sopimusvaltiota vahvistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa tilastointijärjestelmää ja tilastollista analysointia sekä varmistamaan, että sopimusvaltiossa kootaan ja käytetään tietoja, joiden perusteella politiikan ja ohjelmien parissa toimiville tiedotetaan köyhyydestä, väkivallasta, vammaisista lapsista, vähemmistö- ja maahanmuuttajataustaisista lapsista ja perheestään erotetuista lapsista. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa edelleen valmiuksiaan koota ja analysoida järjestelmällisesti muun muassa iän, sukupuolen ja etnisen taustan mukaan eriteltäviä tietoja kaikista alle 18-vuotiaista henkilöistä yleissopimuksen koko soveltamisalalta kaikkialta sen alueelta.

Tiedottaminen, valistus ja koulutus

20. Komitea pitää myönteisinä toimina yleissopimusta koskevan tietouden jakamista ja sopimusta koskevan koulutuksen järjestämistä, jotka on otettu yhdeksi tavoitteeksi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa. Komitea pitää myönteisenä myös yleissopimuksen 20-vuotisjuhlakampanjaa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että yleisö, mukaan lukien vanhemmat ja lasten parissa työskentelevät ammattihenkilöt, tuntee yleissopimusta vain heikosti.
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään vahvistaa yleistä tietoisuutta, myös lasten, vanhempien ja lasten parissa työskentelevien ammattihenkilöiden tietoisuutta, yleissopimuksesta sekä siihen ja muihin asiaa koskeviin kansainvälisiin asiakirjoihin perustuvasta kansallisesta lainsäädännöstä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa asianmukaista ja järjestelmällistä koulutusta, jota annetaan kaikille lasten puolesta ja lasten parissa työskenteleville ammattiryhmille, erityisesti lainvalvontaviranomaisille, opettajille, terveydenhuoltoalan ammattilaisille, sosiaalityöntekijöille ja kaiken vaihtoehtoisen hoidon henkilöstölle.

Kansainvälinen yhteistyö

22. Komitea panee merkille, että vuonna 2010 sopimusvaltio käytti 0,56 % bruttokansantulostaan kansainväliseen apuun ja että se on sitoutunut saavuttamaan kansainvälisesti sovitun tavoitteen eli 0,7 % BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toteuttamaan ja mahdollisuuksien mukaan ylittämään kansainvälisesti sovitun tavoitteen eli 0,7 % BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi se kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että lapsen oikeuksien toteutuminen asetetaan kärkitavoitteeksi kehitysmaiden kanssa tehtävissä kansainvälistä yhteistyötä koskevissa sopimuksissa. Tässä yhteydessä komitea ehdottaa, että sopimusvaltio ottaa huomioon lapsen oikeuksien komitean päätelmät kyseisestä avunsaajamaasta.

Lapsen oikeudet ja elinkeinoelämä

23. Komitea pitää valitettavana, ettei Suomessa kotipaikan omaavia yrityksiä ole kielletty käyttämästä lapsityövoimaa välittömästi eikä välillisesti, eikä lapsityövoimalla tuotettujen tuotteiden maahantuontia ja myyntiä ole rajoitettu. Komitea on lisäksi huolestunut siitä, ettei lainsäädännöllä ole rajoitettu lasten ravitsemustilaa haittaavan ja heidän liikalihavuuttaan ja muita kielteisiä terveysvaikutuksia edistävän epäterveellisen ruoan markkinointia.
24. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio luo järjestelmän, jolla kielletään lapsityövoiman käyttö liiketoimintaa ulkomailla harjoittavilta suomalaisyrityksiltä ja monikansallisilta yrityksiltä, joiden päätoimipaikka on Suomessa, luomalla niiden toimitusketjujen tehokas valvontajärjestelmä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio rajoittaa lasten terveyttä haittaavan epäterveellisen ruoan markkinointia. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio hyväksyy ja panee täytäntöön määräyksiä, joilla varmistetaan, että elinkeinoelämä noudattaa kansainvälisiä ja kansallisia normeja yritysten sosiaalisesta vastuusta erityisesti lapsen oikeuksien osalta noudattaen muun muassa YK:n elinkeinoelämää ja ihmisoikeuksia koskevaa kehystä (UN Business and Human Rights Framework), jonka ihmisoikeusneuvosto hyväksyi yksimielisesti vuonna 2008 ja jossa määritellään pääpiirteittäin valtioiden velvollisuus suojata yritysten harjoittamalta ihmisoikeuksien loukkauksilta, yritysten velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia ja nykyistä tehokkaamman oikeussuojan tarve ihmisoikeusloukkauksien tapahduttua.

Syrjinnän kielto

25. Komitea panee merkille sopimusvaltion pyrkimykset uudistaa yhdenvertaisuuslakia laajentamalla sen soveltamisalaa sekä sopimusvaltion suunnitelmat perustaa lapsisasiamiehen toimisto. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että vammaisia lapsia, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsia sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia, kuten romaneja, syrjitään. Komitea on huolestunut myös romaniväestön sosiaalisesta syrjäytymisestä ja rakenteellisesta syrjinnästä, joka lisää päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia ja heikentää romanilasten elintasoa.
26. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja, mukaan lukien vammaisiin lapsiin, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsiin sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistuva syrjintä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio asettaa keskeiselle sijalle julkisissa ohjelmissaan syrjinnän estämisen ja poistamisen muun muassa joukkoviestinten ja koulutusjärjestelmän avulla. Sopimusvaltion olisi erityisesti kansallisen romanipoliittisen ohjelman mukaisesti tehostettava toimia, joilla torjutaan romanien etnistä syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä, sekä varmistettava kaikille romanilapsille riittävä elintaso. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa seuraavassa määräaikaisraportissaan tietoja niistä lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen kannalta merkittävistä toimista ja ohjelmista, jotka sopimusvaltio on toteuttanut noudattaakseen vuoden 2001 rasismia, rotusyrjintää, muukalaisvihaa ja niihin liittyvää suvaitsemattomuutta käsittelevässä maailmankokouksessa hyväksyttyjä julistusta ja toimintasuunnitelmaa sekä vuoden 2009 Durbanin tarkistuskokouksen loppuasiakirjaa.

Lapsen edun periaate

27. Komitea pitää myönteisenä tietoja siitä, että lastensuojelulakiin (2007) sisältyy periaate lapsen edun huomioon ottamisesta arvioitaessa hänen tarvettaan lastensuojelutoimiin. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei sopimusvaltion muussa lainsäädännössä viitata kattavasti lapsen etuun ja ettei periaatetta riittävästi ymmärretä tai oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.
28. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään varmistaa, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa toimintapolitiikoissa, ohjelmissa ja hankkeissa ja että sitä sovelletaan niissä johdonmukaisesti. Myös kaikkien tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten olisi perustettava tuomioidensa ja päätöstensä oikeudelliset perustelut tähän periaatteeseen.

Lapsen mielipiteiden huomioon ottaminen

29. Komitea pitää myönteisenä sitä, että sopimusvaltio osallistuu kokeilumaana lasten ja nuorten osallistumista koskevaan Euroopan neuvoston toimintapolitiikkaselvitykseen. Komitea pitää myönteisenä myös lastensuojelulailla säädettyä lapsen oikeutta tulla kuulluksi iästään riippumatta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että hallintomenettelylain mukaan ainoastaan 15 vuotta täyttäneillä lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi henkilökohtaisesti heitä koskevissa asioissa, ettei alle 12-vuotiaita lapsia ulkomaalaislain mukaan yleensä näytetä kuultavan lainkaan ja ettei lapsia kuulla riittävästi huostaanottoasioissa. Komitea on huolestunut myös siitä, ettei vammaisten lasten oikeus tulla kuulluiksi toteudu asianmukaisesti. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei vaihtoehtoisia keinoja kuulla 12 vuotta täyttäneitä lapsia oikeussalin ulkopuolella käytetä riittävästi ja että heidät saatetaan pakottaa osallistumaan suulliseen käsittelyyn.
30. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio poistaa ikärajat kansallisesta lainsäädännöstään ja varmistaa, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asianmukaisesti, heidän kehitysasteensa huomioon ottaen, heitä koskevissa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyissä, myös huostaanottotapauksissa. Lapsia olisi kuultava lapsiystävällisesti, ottaen huomioon lapsen parhaan edun periaate. Lasten, myös vammaisten lasten, mielipiteille olisi annettava asianmukainen paino lapsen iän ja kehitysasteen mukaisesti. Tähän voi sisältyä muun muassa lapsen kuuleminen luottamuksellisesti avoimen oikeussalin sijaan sekä video-/äänitallennuslaitteiden käyttö. Tältä osin komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota yleiseen huomautukseensa no. 12 (CRC/C/GC/12), joka koskee lapsen oikeutta tulla kuulluksi.

Perhepiiri ja vaihtoehtoinen hoito (yleissopimuksen 5 artikla, 18 artiklan 1 ja 2 kappale, 9-11 artikla, 19-21 artikla, 25 artikla, 27 artiklan 4 kappale ja 39 artikla)

Perheympäristö

31. Komitea on huolestunut päihdeongelmaisten vanhempien kanssa asuvien lasten suuresta määrästä ja siitä, etteivät lasten parissa työskentelevät ammattihenkilöt kiinnitä tarpeeksi huomiota etenkään näihin lapsiin ja että näiltä ammattihenkilöiltä usein puuttuu käytännön tietoa tällaisten lasten käsittelemiseksi. Lisäksi komitea toistaa olevansa huolestunut siitä (CRC/C/15/Add.272, 26 kappale), että huoltajuusriidat kestävät hyvin kauan.
32. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio a) lisää resurssejaan ja tehostaa sosiaalihuollon palveluja, joilla annetaan perheille perheneuvontaa ja vanhemmuuskasvatusta, sekä kouluttaa kaikkia lasten parissa työskenteleviä ammattihenkilöitä, myös sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä;
a) vahvistaa ennalta ehkäiseviä palveluja ja varhaista tukea ja puuttumista, erityisesti päihdeongelmaisten perheiden osalta; ja
b) lisää perheneuvontapalveluja eroa suunnitteleville vanhemmille ja varmistaa, että lasten huoltajuusriidat ratkaistaan asianmukaisessa ajassa ottaen huomioon lapsen etu.

Perheestään erossa olevat lapset

33. Komitea pitää myönteisenä sitä, että lastensuojelulaissa on täsmennetty säännöksiä muun muassa lapsen huostaanotosta ja kiireellisestä sijoituksesta sekä säädetty, että vaihtoehtoinen hoito on järjestettävä ensisijaisesti pienissä ja perheenomaisissa yksiköissä. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että käytännössä laitoksiin sijoitettujen lasten määrä, toistuvat sijoitukset mukaan lukien, kasvaa, että sijoittaminen sijaisperhehoitoon on riittämätöntä ja ettei sopimusvaltiossa ole yhtenäisiä kansallisia normeja vaihtoehtoiseen hoitoon sijoittamisen kriteereistä, hoidon suunnittelusta ja sijoituspäätösten säännöllisestä uudelleenarvioinnista ja ettei vaihtoehtoisia hoitopaikkoja valvota ja seurata riittävästi. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei ilman vanhempien huoltoa jääneille, kuten laitoksiin sijoitetuille, lapsille ole käytettävissä tehokkaita valitusmenettelyjä. Komitea on myös huolestunut siitä, etteivät laitoksiin sijoitetut lapset aina pääse osallistumaan yleisopetukseen eivätkä aina saa tarvittavia mielenterveyspalveluja. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei biologisia perheitä, joiden lapset ovat vaihtoehtoisessa hoidossa, tueta näiden lasten liittämiseksi uudelleen biologisiin perheisiinsä.
34. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään varmistaa, että vaihtoehtoista hoitoa tarvitsevat lapset sijoitetaan laitosten sijasta perheenomaiseen hoitoon ja sijaisperhehoitoon, sekä toteuttaa toimet, joiden avulla vältetään ottamasta lapsia toistuvasti viranomaisten huostaan, muun muassa lisäämällä sijaisperhehoidon resursseja ja sijaisvanhempien tukemista;
b) järjestää koulutusta kaikille ammattihenkilöille, jotka työskentelevät lasten parissa vaihtoehtoisissa hoitojärjestelyissä, mukaan lukien sijaisvanhemmat ja valvojat;
c) ottaa käyttöön yhtenäiset kansalliset normit, joiden perusteella arvioidaan lasten sijoittamista vaihtoehtoiseen hoitoon ja sijoitetaan heitä, suunnitellaan hoito ja arvioidaan sijoituspäätökset säännöllisesti uudelleen sekä varmistetaan sijaiskoteihin tai laitoksiin sijoitettujen lasten tilanteen asianmukainen valvonta ja seuranta;
d) toteuttaa tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että ilman vanhempien huoltoa jääneille lapsille järjestetään tehokkaat, yleisesti tunnetut, riippumattomat ja puolueettomat valitusjärjestelmät;
e) varmistaa, että laitoksiin sijoitetut lapset pääsevät yleisopetukseen ja saavat tarvittaessa mielenterveyspalveluja; ja
f) tukee biologisia perheitä, jotta näiden vaihtoehtoiseen hoitoon sijoitetut lapset voivat mahdollisuuksien mukaan myöhemmin liittyä uudelleen biologisiin perheisiinsä.
Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ottaa huomioon ne lasten vaihtoehtoista hoitoa koskevat ohjeet (Guidelines for the Alternative Care of Children), jotka on liitetty 20. joulukuuta 2009 annettuun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmaan 64/142.

Ruumiillinen kuritus

35. Komitea pitää myönteisenä kansallista lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelmaa 2010-2015. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että ruumiillista kuritusta vieläkin suvaitaan ja käytetään erityisesti kodeissa.
36. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa ruumiillisen kurituksen kieltävän lainsäädännön täysimittaisen täytäntöönpanon kaikissa olosuhteissa, muun muassa antamalla järjestelmällisesti valistusta aikuisille ja lapsille, edistämällä asianmukaisia myönteisiä, väkivallattomia kurinpidon muotoja, kiinnittämällä jatkuvassa seurannassa huomiota etenkin erityistä tukea tarvitseviin lasten vanhempiin sekä vanhempiin, joilla on ongelmia lastenkasvatuskäytännöissään.

Lasten hyväksikäyttö ja laiminlyöminen

37. Komitea pitää valitettavana, ettei sopimusvaltio ole antanut tietoja lasten hyväksikäyttöön ja laiminlyömiseen liittyvistä tapauksista eikä näitä asioita koskevasta hallituksen politiikasta.
38. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio selvittää lasten hyväksikäytön ja laiminlyömisen eri muotojen esiintymistä ja esiintyvyyttä sekä valtion politiikkaa näiden ilmiöiden estämiseksi ottaen huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 13 (2011), joka koskee lapsen oikeutta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista (CRC/C/GC/13), ja että sopimusvaltio antaa tarkempia tietoja näistä asioista seuraavassa määräaikaisraportissaan.

Yhdistyneiden kansakuntien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan selvityksen seuranta

39. Komitea kehottaa sopimusvaltiota
a) asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen poistamisen, myös varmistamalla Yhdistyneiden kansakuntien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan selvityksen suositusten täytäntöönpanon, kiinnittäen erityistä huomiota sukupuoleen;
b) antamaan seuraavassa määräaikaisraportissaan tietoja siitä, miten sopimusvaltio on pannut täytäntöön selvityksen suositukset, erityisesti ne suositukset, joita lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä YK:n pääsihteerin erityisedustaja on nostanut esiin, eli
i. kattavan kansallisen strategian luominen kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen estämiseksi ja käsittelemiseksi;
ii. kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen yksiselitteinen kieltäminen kaikissa olosuhteissa kansallisella lainsäädännöllä; ja
iii. kansallisen tietojen keruun, analysoinnin ja levittämisen järjestelmän vahvistaminen sekä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva tutkimusagenda.
c) toimimaan yhteistyössä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan, UNICEFin, ihmisoikeuskomissaarin toimiston (OHCHR) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) sekä muiden asianomaisten toimijoiden, kuten ILOn, UNESCOn, UNHCR:n, UNODC:n ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja pyytämään näiltä teknistä apua.

Perusterveydenhuolto ja sosiaaliturva (yleissopimuksen 6 artikla, 18 artiklan 3 kappale, 23, 24 ja 26 artikla sekä 27 artiklan 1-3 kappale)

Vammaiset lapset

40. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2009 voimaan tulleita vammaispalvelulain muutoksia, joilla korostetaan vammaisten henkilöiden yksilölliseen avun tarpeeseen perustuvaa apua, sekä vammaispoliittista ohjelmaa 2010-2015. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei joissakin kunnissa ole tarjolla riittävästi terveydenhuoltopalveluja vammaisille lapsille ja ettei sopimusvaltio ole sitoutunut järjestämään määrärahoja tällaisiin palveluihin. Komitea on huolestunut myös siitä, että vammaisten lasten liikkumista rajoittavat fyysisen ympäristön ja julkisen liikenteen esteet, mikä paljolti eristää vammaisia oppilaita muusta yhteiskunnasta. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei opettajia kouluteta riittävästi työskentelemään vammaisten lasten kanssa ja etteivät vammaisten lasten perheet saa riittävää, hyvälaatuista ja ajantasaista tukea tai opetuksen ohjausta lastensa kuntouttamisen tueksi.
41. Yleissopimuksen 23 artiklan sekä vammaisten lasten oikeuksia koskevan komitean yleisen huomautuksen no. 9 (2006) (CRC/C/GC/9) perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) luo kokonaisvaltaisen oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus saada hyvälaatuisia terveydenhuoltopalveluja, päästä julkisiin rakennuksiin ja joukkoliikennevälineisiin sekä osallistua yleisopetukseen;
b) varmistaa vammaisille lapsille riittävän määrän henkilökohtaisia avustajia sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluja;
c) parantaa opettajien valmiuksia opettaa vammaisia lapsia ja erityistarpeita omaavia lapsia;
d) tukee vammaisten lasten perheitä antamalla heille opetuksen ohjausta; ja
e)jouduttaa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointiprosessia.

Terveys ja terveydenhuoltopalvelut

42. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2010 säädettyä terveydenhuoltolakia, jolla säädetään lasten ja nuorten terveystarkastuksista ja terveyskasvatuksesta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei kouluissa ole vakituista terveydenhuoltohenkilöstöä, myöskään henkilöstöä, joka antaisi lapsille psykologista neuvontaa. Komitea on huolestunut myös siitä, että päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten on vaikeaa saada lääketieteellistä hoitoa ja ettei sopimusvaltio kiinnitä riittävästi huomiota päihdeongelmaisten äitien lasten kehitykseen.
43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio säätää vakituisen terveydenhuoltohenkilöstön sijoittamisesta kouluihin, mukaan lukien psykologit, jotka antavat lapsille psykologista neuvontaa. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että päihdeongelmaiset raskaana olevat naiset saavat oikea-aikaista ja hyvälaatuista lääketieteellistä apua ja hoitoa ja että tällaisten naisten lapsille järjestetään apua ja tukea.

Mielenterveys

44. Komitea on huolestunut masennuksen ja itsemurhien suuresta esiintyvyydestä, mukaan lukien viime vuosien kaksi kouluampumistapausta. Se on huolestunut myös lasten mielenterveyspalvelujen riittämättömyydestä. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että lapsille, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai tarkkaavuushäiriö, määrätään aiempaa enemmän psykostimulantteja.
45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja ja takaa pääsyn tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoihin sekä tehostaa toimia itsemurhien estämiseksi;
b) seuraa psykostimulanttien määräämistä lapsille ja ryhtyy toimiin, jotta lapsille, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai tarkkaavuushäiriö, sekä heidän vanhemmilleen ja opettajilleen kohdennetaan nykyistä enemmän psykologisia toimia, koulutuksen ja sosiaalihuollon toimia sekä asianmukaista hoitoa; ja
c) harkitsee tietojen kokoamista ja analysoimista eriteltyinä päihteen ja käyttäjän iän mukaan pystyäkseen seuraamaan lasten mahdollista psykostimulanttien väärinkäyttöä.

Imetys

46. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2009 julkistettua Suomen kansallista imetyksen edistämisen toimintaohjelmaa ja sitä, että kansallinen imetyksen edistämisen asiantuntijaryhmä seuraa ohjelman täytäntöönpanoa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että sopimusvaltiossa lapsia imetetään vain vähän. Se on huolestunut myös siitä, että suurin osa imetystä koskevasta tiedosta on saatavissa ainoastaan Internetistä ja etteivät äidit saa tietoa muilla keinoin ja ettei imetyksen merkityksestä olla riittävän tietoisia eikä anneta riittävästi koulutusta.
47. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään edistää imetystä järjestämällä saataville materiaalia, koulutusta ja yleisövalistusta imetyksen merkityksestä ja keinoruokinnan riskeistä.

Nuorten terveys

48. Komitea pitää myönteisenä kansallista seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmaa 2007-2011 sekä Lapset, nuoret ja perheet -osaston perustamista Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen vuonna 2007. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että nuoret käyttävät runsaasti alkoholia ja tupakoivat runsaasti.
49. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimiaan nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käytön sekä tupakoinnin vähentämiseksi valistamalla alkoholin ja tupakan kielteisistä vaikutuksista ja käyttämällä joukkoviestimiä varmistaakseen osaltaan terveiden elämäntapojen ja kulutustottumusten edistämisen lasten ja nuorten keskuudessa.

Elintaso

50. Komitea pitää myönteisenä sitä, että lakia lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta muutettiin vuonna 2010 korottamalla kotihoidon tuen määrää, laajentamalla lain soveltamisala yrittäjiin sekä pidentämällä isyysvapaan kestoa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että köyhien lasten ja lapsiperheiden, erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten, määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden kuluessa ja että lapsilisät ja vanhempien etuudet ovat tosiasiallisesti vähentyneet määrällisesti.
51. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään tukea vähäosaisia perheitä, myös nuorten perheiden lapsia, yksinhuoltajia ja monilapsisia perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa tarvittavat toimet lasten köyhyyttä koskevien tietojen kokoamiseksi ja analysoimiseksi laajamittaisesti, jotta ongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti.

Koulutus, vapaa-ajan toiminta ja kulttuuritoiminta (yleissopimuksen 28, 29 ja 31 artikla)

Koulutus, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja ohjaus

52. Komitea on huolestunut niistä ongelmista, joita haavoittuvassa tilanteessa olevat lapsiryhmät, kuten romanilapset, kohtaavat koulutusjärjestelmässä. Nämä ongelmat näkyvät esimerkiksi koulupoissaolojen suurena määränä, heikkoina oppimistuloksina, erityisopetukseen osallistuvien lasten suurena määränä ja koulupudokkaiden suurena määränä.
53. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) lisää opettajien tietoutta eri kulttuureista ja lasten kokemista ongelmista sekä palkkaa kouluihin nykyistä enemmän romanitaustaisia ammattihenkilöitä muun muassa avustajiksi erityistarpeita omaaville lapsille tukeakseen paremmin lapsia ja heidän perheitään,
b) sisällyttää vähemmistöjen oikeudet opettajien koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmiin;
c) kannustaa nykyistä useampia vanhempia, joiden lapset eivät ole päivähoidossa, ilmoittamaan lapsensa varhaiskasvatusohjelmiin, jotta heidän suomen kielen taitonsa ja sosiaaliset taitonsa kehittyisivät ja kouluun siirtymisensä helpottuisi ja jotta epäonnistuminen koulunkäynnissä ja koulupudokkuus estettäisiin.

Koulutus, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja ohjaus

54. Komitea pitää myönteisenä lasten koulukiusaamisen estämishankkeen käynnistämistä mutta on huolestunut siitä, että tyttöihin raportoidaan kohdistuvan laajalti seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa häirintää sekä kiusaamista, myös Internetissä ja matkapuhelinten välityksellä. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2010 säädettyjä perusopetuslain muutoksia, joilla tehostettiin tukiopetusta ja erityistä tukea opetuksessa, mutta on huolestunut siitä, että huolimatta sopimusvaltion lasten erinomaisista koulusaavutuksista monet lapset ovat tyytymättömiä kouluunsa.
55. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa toimiaan kiusaamisen ja ahdistelun kaikkien muotojen torjumiseksi muun muassa parantamalla opettajien ja kaikkien muiden kouluissa työskentelevien sekä oppilaiden valmiuksia hyväksyä moninaisuutta kouluissa ja parantaa konfliktinratkaisutaitojaan;
b) kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lasten hyvinvointiin kouluissa, myös lasten oikeuteen saada mielipiteensä huomioon otetuiksi, ja selvittää syitä lasten kouluviihtymättömyyteen; ja
c) ottaa huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 1 (2001), joka koskee koulutuksen tavoitteita edellä mainittujen suositusten täytäntöönpanossa.

Varhaiskasvatus

56. Komitea on huolestunut varhaiskasvatuksen puutteista, kuten ammattihenkilöstön puuttumisesta, henkilöstön ja lasten määrän välisestä epäsuhdasta ja raportoidusta päivähoidon ja esiopetuksen laadun heikkoudesta, joka johtuu vähimmäisnormien puuttumisesta. Komitea pitää myönteisenä peruskoulun ensimmäistä ja toista luokkaa käyvien koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa, mutta se on huolestunut siitä, ettei kuntia vaadita järjestämään tällaista toimintaa, mikä vaikeuttaa vanhempien työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista.
57. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio valmistelee uuden varhaiskasvatusta koskevan yleislain, johon kootaan kaikki varhaislapsuutta koskevat säännökset ja jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulmaa ottaen huomioon komitean yleinen huomautus no. 7 (2005), joka koskee lapsen oikeuksien toteuttamista varhaislapsuudessa (CRC/C/GC/7/Rev.1), ja noudattaen 17.2.2011 annettua Euroopan komission tiedonantoa “Komission tiedonanto: Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (KOM (2011 66)). Komitea suosittelee lisäksi, että varhaiskasvatusohjelmien kattavuutta ja laatua parannetaan muun muassa lisäämällä hoitohenkilöstön määrää ja korjaamalla henkilöstön ja lasten määrän välistä epäsuhtaa siten, että ryhmien kokoja rajoitetaan ja hoitosuhteiden jatkuvuus turvataan nykyistä paremmin.

Erityiset suojelutoimet (yleissopimuksen 22, 30, 38, 39 ja 40 artikla, 37 artiklan b-d kohta sekä 32-36 artikla)

Seksuaalinen hyväksikäyttö

58. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on vuonna 2011 säätänyt lain, jolla saatetaan voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, sekä vuonna 2007 lain lapsipornografian levittämisen estotoimista. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei digitaalisessa mediassa (Internetissä), tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen ahdistelun esiintyvyyttä ole selvitetty. Se pitää valitettavana myös sitä, että lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifioimisprosessi on edennyt hitaasti.
59. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio selvittää digitaalisessa mediassa, erityisesti Internetissä, tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen ahdistelun esiintyvyyttä ja vahvistaa keinoja selvittää rikoksia ja rankaista rikoksentekijöitä sekä vahvistaa tarvittavat oikeudelliset, hallinnolliset ja poliittiset toimet digitaalisessa mediassa esiintyvän väkivallan torjumiseksi. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio myöntää riittävät resurssit erityisesti Internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ja parantaa hallituksen toimia ja yhteensovittamista tällä alalla sekä varmistaa, että lapsiuhrien estämistä, toipumista ja kuntouttamista koskevat ohjelmat ja toimintapolitiikat vastaavat Tukholmassa, Yokohamassa ja Rio de Janeirossa vuosina 1996, 2001 ja 2008 pidettyjen kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsitelleiden maailmankokousten loppuasiakirjoja. Komitea kehottaa sopimusvaltiota jouduttamaan lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifioimista.

Turvapaikanhakija- ja pakolaislapset

60. Komitea panee merkille vuoden 2006 maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jossa lapsen etu otetaan huomioon turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa, sekä vuonna 2010 säädetyt ulkomaalaislain muutokset, joilla säädetään ilman saattajaa maahan saapuneiden lasten perheiden yhdistämisestä ja saatetaan oikeuslääketieteellinen tutkimus iän selvittämiseksi lailla säänneltäväksi. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että turvapaikkaa sopimusvaltiosta hakevia lapsia otetaan säilöön. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että 16 vuotta täyttäneitä turvapaikanhakijoita majoitetaan vastaanottokeskusten aikuisyksiköihin ja että ilman saattajaa maahan saapuneille alaikäisille turvapaikanhakijoille tarjottavat mielenterveyspalvelut sekä terapia- ja psykiatripalvelut ovat riittämättömät.
61. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) yleisen huomautuksen no. 6 (2005) perusteella ollessaan epävarma turvapaikanhakijan iästä luottaa hänen ilmoitukseensa ja kohtelee häntä lapsena sekä säätää turvapaikanhakijoiden mahdollisuudesta hakea muutosta iänmääritystutkimuksen tulokseen;
b) välttää majoittamasta 16 vuotta täyttäneitä turvapaikanhakijoita vastaanottokeskusten aikuisyksiköihin ja järjestää riittävät mielenterveyspalvelut sekä terapia- ja psykiatripalvelut ilman saattajaa maahan saapuneille alaikäisille turvapaikanhakijoille;
c) varmistaa, että turvapaikanhakijalapsia otetaan säilöön vasta viimesijaisena toimenpiteenä, mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, kun muut vaihtoehtoiset toimet eivät ole mahdollisia.

Palveleva puhelin ja Internet

62. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa pysyvän ja riittävän rahoituksen lapsille tarkoitetuille palveleville puhelinlinjoille ja Internetissä toimiville tukipalvelulinjoille sekä ottaa käyttöön kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelimen numerossa 116 000, kuten EU:n tiedonannossa lapsen oikeuksista kehotetaan. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio tunnustaa lasten tukipalvelulinjan lastensuojelun perusvälineeksi sekä välineeksi, jolla estetään ja selvitetään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Alkuperäiskansoihin ja vähemmistöihin kuuluvat lapset

63. Komitea on huolestunut siitä, että romani- ja saamelaisvähemmistöihin kuuluvat lapset eivät saa romanin ja saamen kielillä terveydenhuoltopalveluja, mielenterveyspalvelut mukaan lukien, eivätkä terapiaa ja psykiatrista hoitoa. Komitea on huolestunut myös siitä, että romanin ja saamenkielisten koulutuspalvelujen ja virkistystoimintojen taso on riittämätön ja että tällaiset saamenkieliset palvelut ja toiminnat rajoittuvat saamelaisten pääasiallisille asuinalueille.
64. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) seuraa ja arvioi romani- ja saamelaislasten oikeuksien huomioon ottamista kansallisissa suunnitelmissa ja ohjelmissa;
b) varmistaa, että romani- ja saamelaislapsilla, myös saamelaisalueen ulkopuolella asuvilla saamelaislapsilla, on oikeus kulttuurisensitiivisiin koulutus- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla kielellään;
c) tiivistää yhteistyötään Ruotsin ja Norjan hallitusten kanssa muun muassa asioissa, jotka koskevat koulujen opetussuunnitelmia, opettajien koulutusta, opettajien materiaalin tuottamista ja mediasisällön tuottamista saamelaislapsia varten;
d) ottaa huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 11 (2009) alkuperäiskansojen lapsista ja heidän yleissopimuksen mukaisista oikeuksistaan (CRC/C/GC/11); ja
e) ratifioi ILOn yleissopimuksen no. 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista.

Kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen ratifiointi

65. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio, vahvistaakseen edelleen lasten oikeuksien toteutumista, ratifioi ne keskeiset Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimukset, joiden sopimuspuolena se ei vielä ole, eli lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, ulkomaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sen valinnaisen pöytäkirjan, kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemisesta tahdonvastaiselta katoamiselta sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan.

Seuranta

66. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen näiden suositusten täysimittaisen täytäntöönpanon muun muassa toimittamalla ne valtion päämiehelle, korkeimmalle oikeudelle, eduskunnalle, asianomaisille ministeriöille ja kuntien viranomaisille asianmukaisia johtopäätöksiä ja jatkotoimia varten.

Tiedon jakaminen

67. Komitea suosittelee lisäksi, että sopimusvaltio jakaa komitealle toimittamaansa neljättä määräaikaisraporttia ja kirjallisia vastauksia sekä niihin liittyviä suosituksia (päätelmiä) laajalti maan kielillä, myös (mutta ei yksinomaan) Internetin välityksellä suurelle yleisölle, kansalaisyhteiskunnan järjestöille, nuorisoryhmille, ammatillisille ryhmittymille ja lapsille synnyttääkseen keskustelua yleissopimuksesta ja tietoisuutta siitä sekä sen täytäntöönpanosta ja seurannasta.

YK:n yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu 2022 (A/HRC/WG.6/41/L)

Suomen neljäs YK:n yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu pidettiin marraskuussa 2022 ja työryhmän raportti hyväksyttiin ihmisoikeusneuvoston istunnossa maaliskuussa 2023. Tarkastelun aikana Suomi sai yhteensä 229 suositusta, joista 168 hyväksyttiin, 14 hyväksyttiin osittain ja 47 otettiin tiedoksi. 138. Suomen vastaus seuraaviin suosituksiin sisällytetään siihen loppuraporttiin, jonka ihmisoikeusneuvosto antaa 52. istunnossaan:
Alkuperäinen suositusasiakirja

138.1

ratifioi loput keskeiset ihmisoikeussopimukset (Samoa);

138.2

ratifioi kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Chile) (Egypti) (Filippiinit) (Kongo) (Libya) (Norsunluurannikko);

138.3

harkitsee ratifioivansa kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Bangladesh) (Indonesia) (Kolumbia) (Malawi) (Niger);

138.4

tehostaa toimenpiteitä siirtotyöläisten suojelemiseksi muun muassa ratifioimalla kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Sri Lanka); harkitsee jatkotoimia ratifioidakseen kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Algeria); harkitsee ryhtymistä tarvittaviin uusiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien asianmukainen suojelu, muun muassa ratifioimalla kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Nigeria); vahvistaa toimenpiteitä maahanmuuttajien suojelemiseksi tarkoituksena ratifioida kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Marokko);

138.5

ratifioi 6. helmikuuta 2007 allekirjoitetun kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Ranska);

138.6

ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ratifioidakseen kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Argentiina); vahvistaa edelleen pyrkimyksiä ratifioida kansainvälinen yleissopimus kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Italia); harkitsee ratifioivansa kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Malawi);

138.7

ratifioi edelleen kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, kuten kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Slovenia);

138.8

ratifioi ILOn yleissopimuksen nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista ja sitoutuu siten noudattamaan täysimittaisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia (Tanska); ratifioi vuonna 1989 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista (Saksa);

138.9

tehostaa meneillään olevia pyrkimyksiään ratifioida ILOn yleissopimus nro 169 (Peru);

138.10

tehostaa pyrkimyksiään ratifioida vuonna 1989 tehty Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista (Etelä-Sudan);

138.11

ratifioi ILOn yleissopimuksen nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista ja tehostaa pyrkimyksiä varmistaa saamelaisten kaikkien ihmisoikeuksien toteutuminen, etenkin kyseen ollessa heidän oikeudestaan terveelliseen ympäristöön sekä oikeudestaan saada koulutusta ja sosiaali- ja terveyspalveluja omalla kielellään (Brasilia);

138.12

ratifioi ILOn yleissopimuksen nro 169 sekä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Paraguay);

138.13

osallistaa saamelaiset alkuperäis- ja heimokansoista vuonna 1989 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 169 ratifiointiprosessiin (Norja);

138.14

saattaa päätökseen ILOn yleissopimuksen nro 169 ratifiointiprosessin ja tehostaa toimenpiteitä, joilla saadaan saamelaisten vapaa ja tietoon perustuva suostumus heihin vaikuttaviin hankkeisiin (Meksiko);

138.15

ratifioi vuonna 2019 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 190 väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä (Namibia);

138.16

harkitsee liittyvänsä kansainväliseen yleissopimukseen palkkasotilaiden palkkaamisen, käytön, rahoittamisen ja kouluttamisen kieltämisestä (Armenia);

138.17

arvioi uudelleen varaumansa, jotka on tehty yleissopimukseen kansalaisuudettomien henkilöiden asemasta, niiden poistamisen näkökulmasta (Sambia);

138.18

poistaa varaumansa, jotka on tehty yleissopimukseen kansalaisuudettomien henkilöiden asemasta, ja tehostaa turvapaikkajärjestelmäänsä siten, että kansainvälinen yhteistyö toimii yhtenä tukipilarina sen täytäntöönpanossa (Paraguay);

138.19

tehostaa ihmisoikeuksien suojelua varmistamalla yhtenäisyyden ja nykyistä tiiviimmän yhteistyön asianomaisten virastojen ja elinten välillä (Australia);

138.20

harkitsee nimeävänsä kansalliset ehdokkaat YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelinten vaaleihin noudattaen asianmukaista valintaprosessia (Bulgaria);

138.21

ryhtyy jatkotoimiin noudattaakseen YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean ja YK:n ihmisoikeuskomitean suosituksia saamelaiskäräjälain uudistamisesta, käyden vuoropuhelua saamelaisten kanssa ja kunnioittaen alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta (Norja);

138.22

tekee täysimittaista yhteistyötä saamelaiskäräjälain uudistamiseksi ihmisoikeuskomitean suosittelemalla tavalla ja tehostaa vapaan, tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteen soveltamista kaikessa saamelaisten oikeuksia koskevassa lainsäädännössä (Venezuelan bolivariaaninen tasavalta);

138.23

varmistaa saamelaisten itsemääräämisoikeuden suojelun, myös muuttamalla mahdollisesti saamelaiskäräjälakia (Australia);

138.24

jatkaa saamelaiskäräjälain muutosten valmistelua vahvistaakseen saamelaisten alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta (Kanada);

138.26

arvioi saamelaiskäräjälakia uudelleen edistääkseen alkuperäiskansojen oikeuksia, edistäen erityisesti saamelaisten itsemääräämisoikeutta (Irlanti);

138.27

arvioi edelleen järjestelmällisesti lainsäädäntöehdotusten ihmisoikeusvaikutuksia (Kypros);

138.28

tarkistaa syrjintää ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan lainsäädäntönsä suojellakseen uhreja nykyistä paremmin ja intersektionaalisesti (Saksa);

138.29

ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin arvioidakseen uudelleen yhdenvertaisuuslakia ja muuta sovellettavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöä tehostaakseen syrjinnän torjunnan oikeudellista ja institutionaalista kehystä (Vietnam);

138.30

arvioi uudelleen yhdenvertaisuuslakia ja muuta sovellettavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöään ja muuttaa sitä tehostaakseen edelleen syrjinnän torjunnan oikeudellista ja institutionaalista kehystä (Itä-Timor);

138.31

tehostaa oikeudellista kehystä ja institutionaalisia toimenpiteitä, joiden avulla torjutaan syrjintää ja parannetaan syrjinnän uhrien mahdollisuuksia käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja (Sri Lanka);

138.32

lisää rikoslakiin säännöksen, jolla säädetään pakkoavioliitto rangaistavaksi (Islanti);

138.33

käsittelee edelleen seksuaalista ja sukupuolittunutta väkivaltaa, muun muassa saattamalla voimaan erityistä lainsäädäntöä, jolla säädetään pakkoavioliitto rangaistavaksi (Irlanti);

138.34

vahvistaa edelleen kansallista lainsäädäntöä rikoksista, jotka liittyvät naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan (Sri Lanka);

138.35

säätää lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan alueet ja kunnat toteuttamaan tehokkaita ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi (Indonesia);

138.36

poistaa kunnianloukkauksen rikosoikeudellisen rangaistavuuden ja sisällyttää kunnianloukkauksen siviiliasioita koskevaan lainsäädäntöön kansainvälisten vaatimusten mukaisesti (Kazakstan);

138.37

arvioi uudelleen rikoslainsäädäntöään tunnistaakseen asianmukaisesti Istanbulin sopimuksen 46 artiklassa tarkoitetut raskauttavat seikat ja ottaakseen ne asianmukaisesti huomioon (Espanja);

138.38

varmistaa, ettei kansallinen lainsäädäntö, kuten eläinsuojelulaki, rajoita yksilöiden mahdollisuutta harjoittaa vapaasti uskontoaan tai uskoaan siten, että nämä rajoitukset ovat ristiriidassa ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 9 artiklan, kanssa (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta);

138.39

arvioi uudelleen ja vahvistaa nykyisiä toimintaperiaatteitaan ja hankkeitaan, joiden avulla torjutaan rodullisten, uskonnollisten ja etnisten vähemmistöryhmien jäseniin kohdistuvaa syrjintää yhteiskunnassa, muun muassa säätämällä uskonnollisia vähemmistöjä koskevasta poikkeuksesta valmisteltavana olevassa eläinsuojelulainsäädännössä (Amerikan yhdysvallat);

138.40

edistää edelleen yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevaa agendaa esimerkiksi tarjoamalla asiasta kiinnostuneille valtioille teknistä yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistoimia kansallisten toimintaohjelmien kehittämisessä ja huolellisuusvelvoitteen noudattamisessa ihmisoikeuksien alalla (Thaimaa);

138.41

perustaa pysyvän kansallisen ihmisoikeuksia koskevien suositusten täytäntöönpano-, raportointi- ja seurantamekanismin, ottaen huomioon mahdollisuuden tehdä yhteistyötä tässä tarkoituksessa, kestävän kehityksen tavoitteiden 16 ja 17 puitteissa (Paraguay);

138.42

vahvistaa edelleen kansallista ihmisoikeusinstituutiotaan muun muassa myöntämällä sille nykyistä enemmän resursseja (Pakistan);

138.43

jatkaa syrjinnän vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa laajentaen niiden kohdealuetta (Georgia);

138.44

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen vihapuheen sekä verkossa että sen ulkopuolella, tuomitsee tällaisen puheen ankarasti ja julkisesti sekä tehostaa pyrkimyksiään käsitellä verkossa esiintyvää vihapuhetta (Vietnam);

138.45

138.45 jatkaa hyviä pyrkimyksiään torjua syrjintää, rasismia ja vihapuhetta (Algeria);

138.46

tehostaa pyrkimyksiään torjua rasismia, muukalaisvihaa ja viharikoksia etenkin silloin, kun ne kohdistuvat maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin (Indonesia);

138.47

jatkaa pyrkimyksiään torjua rasismia ja vihapuhetta sekä edistää suvaitsevaisuutta koko yhteiskunnassa (Bangladesh);

138.48

ryhtyy toimenpiteisiin, joilla pyritään vähentämään vihapuhetta ja viharikoksia, tehostaa rotuun, uskontoon, etniseen alkuperään ja muihin perusteisiin perustuvan syrjinnän ja väkivallan vastustamista ja antaa näiden rikosten uhreille tehokkaan oikeussuojan (Valko-Venäjä);

138.49

takaa nykyistä tehokkaampien rasismia torjuvien toimenpiteiden soveltamisen sekä asianmukaiset resurssit kaikissa nykyisissä instituutioissa ja politiikassa; varmistaa, että turvallisuudesta vastaaville virkamiehille annetaan pakollista ihmisoikeuskoulutusta etenkin syrjinnän ja vihapuheen torjuntaan; varmistaa, että oikeusviranomaiset tutkivat ja käsittelevät tuomioistuimissa poliisin ja turvallisuudesta vastaavien virkamiesten tekemät viharikokset joutuisasti ja puolueettomasti; sekä varmistaa uskottavan uhriensuojeluohjelman (Venezuelan bolivariaaninen tasavalta);

138.50

varmistaa, että kaikkien tasojen lainkäyttöviranomaisten koulutusohjelmiin sisältyy pakollinen koulutus ihmisoikeuksista, kuten yhdenvertaisuudesta, sekä vihapuheen ja viharikosten torjunnasta (Bulgaria);

138.51

toteuttaa edelleen kaikki tarvittavat toimenpiteet käsitelläkseen vihapuhetta ja viharikoksia, muun muassa järjestämällä koulutusta keskus- ja paikallisviranomaisille ja lainkäyttöviranomaisille (Moldovan tasavalta);

138.52

varmistaa, että lainkäyttö, turvallisuus- ja oikeusviranomaisilla on tarvittavat tiedot ja taidot, joiden avulla ne pystyvät käsittelemään turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin ja maahanmuuttajiin, etenkin muslimeihin, kohdistuvia viharikoksia (Iranin islamilainen tasavalta);

138.53

ryhtyy asianmukaisiin toimiin tarjotakseen opettajille ihmisoikeuskoulutusta keinona vähentää maahanmuuttajataustaisiin opiskelijoihin kohdistuvaa syrjintää (Kreikka);

138.54

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin torjuakseen rotusyrjintää, muukalaisvihaa ja viharikoksia sekä verkossa että sen ulkopuolella (Kiina);

138.55

tehostaa toimenpiteitä etnisen profiloinnin poistamiseksi poliisivoimista ja syrjivän kohtelun estämiseksi (Costa Rica);

138.56

käsittelee edelleen muun muassa lainkäyttöviranomaisten keskuudessa rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa profilointia (Malesia);

138.57

jatkaa pyrkimyksiään torjua rotusyrjintää ja vihapuhetta (Norsunluurannikko);

138.58

vahvistaa edelleen lainsäädäntöään rasismin ja viharikosten torjumiseksi varmistamalla tehokkaat ja joutuisat tutkinta- ja syytetoimet viharikosten yhteydessä (Eswatini);

138.59

tehostaa pyrkimyksiään torjua rotuun ja etniseen ryhmään perustuvaa syrjintää, vihapuhetta ja väkivaltaan yllyttämistä (Gabon);

138.60

jatkaa toimenpiteitä, joilla torjutaan vihapuhetta ja viharikoksia (Georgia);

138.61

varmistaa, että tehokkaille pyrkimyksille rasismin torjumiseksi annetaan riittävä rahoitus ja että ne toteutetaan järjestelmällisesti olemassa olevissa rakenteissa, instituutioissa ja toimintaperiaatteissa (Kreikka);

138.62

jatkaa pyrkimyksiään torjua haavoittuviin ryhmiin ja vähemmistöihin kohdistuvaa suvaitsemattomuutta, vihapuhetta ja viharikollisuutta (Libanon);

138.63

hyväksyy kansallisen ohjelman haavoittuviin ryhmiin ja vähemmistöryhmiin kohdistuvan ekstremismin, suvaitsemattomuuden ja vihan torjumiseksi (Libya);

138.64

jatkaa pyrkimyksiään torjua sekä verkossa että sen ulkopuolella syrjintää, vihapuhetta ja syrjintään yllyttämistä, jotka perustuvat muun muassa rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin (Liechtenstein);

138.65

jatkaa pyrkimyksiään torjua erityisesti rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää, vihapuhetta ja syrjintään tai väkivaltaan yllyttämistä (Montenegro);

138.66

jatkaa pyrkimyksiään torjua rotusyrjintää vahvistamalla toimintaperiaatteita sen ennalta ehkäisemiseksi (Marokko);

138.67

tehostaa pyrkimyksiään torjua rotusyrjintää (Mosambik);

138.68

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin torjuakseen ja estääkseen rotusyrjintää ja vihapuhetta ja muuta näihin liittyvää suvaitsemattomuutta sekä poistaakseen ne (Namibia);

138.69

tehostaa pyrkimyksiään torjua syrjintää, vihapuhetta ja väkivaltaa muun muassa etnisen alkuperän, rodun ja uskonnon perusteella (Nepal);

138.70

lakkaa syrjimästä henkilöitä kansalaisuuden perusteella, kumoaa oikeudenvastaiset päätökset ja ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen tällaiset tapaukset tulevaisuudessa (Venäjän federaatio);

138.71

jatkaa pyrkimyksiään parantaa oikeudellista ja institutionaalista kehystään suojellakseen ihmisiä syrjinnältä ja yhdenvertaisuuden puutteelta sekä varmistaakseen tarvittavan oikeussuojan, arvioiden sitä jatkuvasti, noudattaakseen kaikilta osin lain mukaisia velvoitteitaan (Saudi-Arabia);

138.72

varmistaa, että kaikki viharikostapaukset tutkitaan joutuisasti ja perusteellisesti (Sierra Leone);

138.73

tehostaa pyrkimyksiään torjua syrjintää, vihapuhetta ja yllyttämistä syrjintään tai väkivaltaan (Palestiinan valtio);

138.74

arvioi perusteellisesti uudelleen hallituksen rasismin vastaisen toimintaohjelman varmistaakseen, että kaikenlaiseen rotusyrjintään ja muukalaisvihaan puututaan tehokkaasti, ja torjuu ajatukset niin sanotusta "rodullisesta ylemmyydestä" sekä vihapuheen (Syyrian arabitasavalta);

138.75

tehostaa pyrkimyksiään torjua syrjintää, vihapuhetta ja yllyttämistä syrjintään tai väkivaltaan niiden perusteesta riippumatta (Itä-Timor);

138.76

tehostaa pyrkimyksiään torjua rotusyrjintää, vihapuhetta ja yllyttämistä syrjintään ja väkivaltaan rodun tai uskonnon perusteella kehottamalla ilmoittamaan viharikoksista ja varmistamalla, että nämä rikokset tutkitaan perusteellisesti ja että niiden tekijät saatetaan syytettäväksi ja heitä rangaistaan (Tunisia);

138.77

tehostaa pyrkimyksiään edistää suvaitsevuutta ja kulttuurienvälistä ymmärrystä poistaakseen rasismin ja syrjinnän kaikilta yhteiskunnan aloilta (Turkmenistan);

138.78

lopettaa aseistakieltäytyjien vangitsemisen ja varmistaa, etteivät asepalveluksen siviilivaihtoehdot ole rangaistuksen luonteisia ja syrjiviä ja että ne pysyvät siviiliviranomaisten valvonnassa, siten kuin yleismaailmallisen tarkastelun kolmannella kierroksella suositeltiin (Uruguay);

138.79

ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen, etteivät asepalveluksen siviilivaihtoehdot ole rangaistuksen luonteisia tai syrjiviä luonteeltaan tai kestoltaan (Kroatia);

138.80

varmistaa, etteivät asepalveluksen siviilivaihtoehdot ole rangaistuksen luonteisia tai syrjiviä ja että ne pidetään siviililuonteisina, sotilaallisen johdon ulkopuolella ja täysin saavutettavina kaikille (Luxemburg);

138.81

varmistaa, etteivät asepalveluksen siviilivaihtoehdot ole rangaistuksen luonteisia tai syrjiviä luonteeltaan tai kestoltaan ja että ne säilyvät siviililuonteisina; lopettaa syytteiden nostamisen niitä vastaan, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnon syistä, ja vapauttaa ne, jotka suorittavat vankeusrangaistusta tästä syystä (Panama);

138.82

ryhtyy toimenpiteisiin valistaakseen oikeudesta kieltäytyä asepalveluksesta ja laajentaa mahdollisuutta vaihtoehtoisiin palveluksiin (Costa Rica);

138.83

harkitsee perustavansa erityisen suojelumekanismin ihmisoikeuspuolustajille ja heidän perheilleen (Eswatini);

138.84

varmistaa, että Suomen terrorisminvastainen lainsäädäntö sekä etenkin siihen sisältyvät määritelmät ja valtuudet ja niiden rajat ovat sopusoinnussa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen kanssa sekä laillisuuden, oikeusvarmuuden, ennakoitavuuden ja oikeasuhteisuuden periaatteiden kanssa (Luxemburg);

138.85

kehottaa ilmoittamaan viharikoksista ja varmistaa, että viharikokset tutkitaan perusteellisesti, niiden tekijät saatetaan syytettäväksi ja niiden uhreille tarjotaan tehokkaat oikeussuojakeinot (Sambia);

138.86

jatkaa pyrkimyksiään varmistaa, että viharikokset tutkitaan perusteellisesti, niiden tekijät saatetaan oikeuden eteen ja niiden uhreille tarjotaan tehokkaat oikeussuojakeinot (Irak);

138.87

saattaa väkivallan uhrien saataville tehokkaat oikeussuojakeinot sekä suojelu- ja auttamiskeinot ja jatkaa pyrkimyksiään kouluttaa lainkäyttöviranomaiset, syyttäjät, tuomarit ja lakimiehet asianmukaisesti (Iranin islamilainen tasavalta);

138.88

varmistaa asianmukaisen ja oikea-aikaisen tutkinnan ja oikeuden saatavuuden muun muassa vahvistamalla oikeudenkäyntimenettelyjä ihmiskauppaan ja sukupuolittuneeseen väkivaltaan liittyvien rikosten yhteydessä (Amerikan yhdysvallat);

138.89

varmistaa kaikenlaiseen väkivaltaan liittyvien rikosten tehokkaan ja jatkuvan arvioinnin (Ukraina);

138.90

tehostaa pyrkimyksiään kotiuttaa kaikki Suomen kansalaiset ja heidän lapsensa aseellisten selkkausten alueilta (Irak);

138.91

tehostaa pyrkimyksiään kotiuttaa kaikki Suomen kansalaiset, jotka ovat vielä aseellisten selkkausten alueilla, sekä heidän lapsensa, noudattaen avointa ja puolueetonta menettelyä, jossa kunnioitetaan lapsen edun periaatetta, ja kun heidät on kotiutettu, tarjoaa heille asianmukaisen mahdollisuuden saada kuntoutuspalveluja ja apua (Panama);

138.92

täyttää vastuunsa Koillis-Syyriassa vangittuina oleviin ulkomaisiin terroristitaistelijoihin liittyneitä kansalaisiaan ja heidän perheitään kohtaan ja kotiuttaa heidät kunnioittaen kansainvälistä oikeutta sekä lopettaa tämän asian politisoinnin (Syyrian arabitasavalta);

138.93

poistaa uskonrauhan rikkomisen rangaistavuuden ja suojelee ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta sekä sananvapautta kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 ja 19 artiklan mukaisesti (Luxemburg);

138.94

varmistaa uskonnollisille yhteisöille vapauden hartaudenharjoitukseen, myös rituaalien harjoittamiseen (Israel);

138.95

vahvistaa toimintaperiaatteita, joilla tuetaan perhettä yhteiskunnan luonnollisena perusyksikkönä (Egypti);

138.96

antaa asianmukaiset resurssit ihmiskaupan ja ihmisten hyväksikäytön torjuntaan (Gabon);

138.97

säätää edelleen tehokasta lainsäädäntöä estääkseen ja torjuakseen ihmiskaupan (Moldovan tasavalta);

138.98

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen ja poistaakseen ihmiskaupan (Venäjän federaatio);

138.101

jatkaa pyrkimyksiä ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan nykyistä selvempi ja tehokkaampi sosiaaliturvajärjestelmä siten kuin taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus edellyttää (Kambodža);

138.102

käsittelee edelleen riittämätöntä tarjontaa kohtuuhintaisista ja laadukkaista palveluasunnoista ikääntyneille (Kroatia);

138.103

takaa lainsäädännöllään ikääntyneiden oikeudet ja myöntää riittävät resurssit sekä ikääntyneiden palveluasuntojen määrän, että niiden laadun valvontaan (Etelä-Sudan);

138.104

takaa lainsäädännöllään ikääntyneiden oikeudet itsenäiseen asumiseen sekä kohtuuhintaiseen ja laadukkaaseen hoitoon, palveluasuminen mukaan lukien (Slovenia);

138.107

harkitsee vahvistavansa perusterveydenhuollon palveluja tehostaakseen niiden saatavuutta ja saavutettavuutta koko maassa, tarkoituksena varmistaa kaikille ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet saada palveluja (Malta);

138.108

tarjoaa saavutettavan, kohtuuhintaisen ja yhdenvertaisen mahdollisuuden saada perusterveydenhuollon palveluja ja saavuttaa siten tervyspalveluiden yhdenvertaisen saatavuuden (Universal Health Coverage) taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean suositusten mukaisesti (Mauritius);

138.109

ryhtyy konkreettisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että paperittomilla maahanmuuttajilla on tosiasialliset mahdollisuudet saada kohtuuhintaisia ja asianmukaisia terveyspalveluja (Argentiina);

138.110

ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen, että paperittomilla maahanmuuttajilla on tosiasialliset mahdollisuudet saada asianmukaisia ja kohtuuhintaisia terveyspalveluja (Costa Rica);

138.111

tehostaa järjestelmää, jolla nuoria, maahanmuuttajia, vammaisia henkilöitä ja muita työttömyyttä kokevia ihmisryhmiä autetaan löytämään töitä, ja ryhtyy toimenpiteisiin antaakseen lisää sosiaalista tukea haavoittuville ryhmille ja parantaakseen terveyspalvelujen saatavuutta (Valko-Venäjä);

138.114

tarjoaa laadukkaita sosiaali- ja mielenterveyspalveluja lapsille ja nuorille sekä tehostaa lasten ja nuorten parissa työskentelevien ammattihenkilöiden trauma- ja mielenterveyskoulutusta (Viro);

138.115

lisää mielenterveyspalvelujen saatavuutta kaikilla alueilla ja parantaa erityisesti lapsille ja nuorille tarkoitettuja ennalta ehkäisevän ja varhaisen puuttumisen palveluja (Panama);

138.116

luo etenkin fyysisesti vammaisille henkilöille ja lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet saada mielenterveyspalveluja koko maassa (Sierra Leone);

138.117

muuttaa mielenterveyslakia saattamalla sen vastaamaan vammaisten henkilöiden oikeuksista tehtyä yleissopimusta ja oikeutta terveyteen kaikilta osin, tarkoituksena poistaa mielenterveysongelmiin liittyvä leimautuminen, väkivalta ja pakottaminen sekä lisätä yhteisöperustaisten palvelujen saatavuutta (Portugali);

138.118

asettaa ihmisoikeudet keskiöön kaikissa toimissa, joilla torjutaan pandemiaa, jakamalla rokotteita, lääkkeitä, työkaluja ja apua oikeudenmukaisesti kaikille, ketään syrjimättä (Kambodža);

138.119

varmistaa edelleen kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet saada osallistavaa opetusta (Intia);

138.120

varmistaa kaikille lapsille, myös maahanmuuttajataustaisille lapsille, yhdenvertaiset mahdollisuudet saada osallistavaa opetusta (Vietnam);

138.121

ryhtyy uusiin toimenpiteisiin, jotka keskittyvät osallistavaan opetukseen haavoittuvien ryhmien lapsille tai syrjäytymisvaarassa oleville lapsille, kuten romanilapsille (Armenia);

138.122

laajentaa meneillään olevien ammattikoulutuksen uudistusten puitteissa edelleen nuorten vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia saada ammattikoulutusta ja löytää työtä (Bulgaria);

138.123

ryhtyy uusiin toimiin edistääkseen romaniyhteisön yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksessa ja työelämässä (Intia);

138.124

tehostaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen kaikille tytöille ja pojille, mukaan lukien romanit ja maahanmuuttajataustaiset (Peru);

138.125

tukee edelleen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen kehittämisen ohjausryhmän työtä tarkoituksena edistää ihmisoikeuskasvatusta (Turkmenistan);

138.126

panee uuden ilmastolain kaikilta osin täytäntöön ja ylittää uudessa laissa asetetut päästövähennystavoitteet (Samoa);

138.127

varmistaa kaikkien sidosryhmien kuulemisen ilmastoon liittyvissä lainsäädäntöprosesseissa (Kypros);

138.128

valtavirtaistaa lapsen oikeudet ja alkuperäiskansojen oikeudet edelleen Suomen kansalliseen työhön, jolla torjutaan ilmastonmuutosta (Samoa);

138.129

luopuu käyttämästä yksipuolisia pakkokeinoja, jotka ovat kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan vastaisia ja haittaavat ihmisoikeuksien nauttimista (Valko-Venäjä);

138.130

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin lopettaakseen laittomien yksipuolisten pakkokeinojen käytön, joka on kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista (Iranin islamilainen tasavalta);

138.131

ryhtyy kaikkien oikeudenloukkausten estämiseksi konkreettisiin poliittisiin toimenpiteisiin säätääkseen lainsäädäntöä yritysten toiminnasta konfliktialueilla, myös vieraan valtion miehittämillä alueilla, ja raportoi näistä toimenpiteistä (Palestiinan valtio);

138.132

tehostaa pyrkimyksiään lisätä naisten osallistumista sekä julkisen että yksityisen sektorin toimintaan ja heidän edustustaan korkeimmalla tasolla (Itä-Timor);

138.133

jatkaa niiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joilla pyritään poistamaan naisten ja miesten välinen palkkaero ja sukupuoleen perustuva ammattien eriytyminen, joka muodostaa erityisen haasteen kaikille; tähän suunnatuista toimista ja hyödyllisistä kokemuksista on erityistä etua (Kolumbia);

138.134

kaventaa edelleen miesten ja naisten välistä palkkaeroa poistamalla työmarkkinoilta merkittävän sukupuoleen perustuvan ammattien eriytymisen (Venäjän federaatio);

138.135

edistää sukupuolten tasa-arvoa ja torjuu tehokkaasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa (Kiina);

138.136

ryhtyy uusiin toimiin varmistaakseen resurssien kohdentamisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan kansainvälisiin ihmisoikeusinstituutioihin liittyvien velvoitteidensa mukaisesti (Kreikka);

138.137

kehottaa koordinointiin niiden erilaisten kansallisten järjestelmien välillä, joiden tehtävänä on auttaa väkivaltaa pakenevia naisia ja tyttöjä (Costa Rica);

138.138

lisää turvakotien ja raiskaustukikeskusten määrää Suomessa, etenkin syrjäisillä maaseutualueilla (Kroatia);

138.139

pyrkii edelleen poistamaan perheväkivallan sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ilmentymät, takaa tehokkaat resurssit hyvitystä varten ja lyhentää oikeudenkäyntien kestoa (Kuuba);

138.140

laatii kansallisen ohjelman naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän torjumiseksi, mahdollistaa pääsyn tukipalveluihin ja tukee niitä rahoituksella sekä vahvistaa yhteistyötä valtion eri virastojen välillä (Iranin islamilainen tasavalta);

138.141

jatkaa pyrkimyksiään estää ja torjua perheväkivaltaa (Italia);

138.142

jatkaa aktiivisia pyrkimyksiään torjua kaikenlaista väkivaltaa, etenkin perheväkivaltaa, laajentamalla osallistumista ja yhteistyötä eri viranomaisten ja muiden tätä asiaa käsittelevien sidostahojen välillä (Liettua);

138.143

tehostaa edelleen toimenpiteitä perheväkivallan lopettamiseksi, muun muassa parantamalla menettelyä, jonka avulla uhrit voivat hakea oikeutta (Malesia);

138.144

jatkaa pyrkimyksiään estää kaikenlaista väkivaltaa, perheväkivalta mukaan lukien (Nepal);

138.145

ryhtyy uusiin tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen perheväkivaltaa (Venäjän federaatio);

138.146

ryhtyy toimenpiteisiin vahvistaakseen kansallisten ihmisoikeusmekanismien kykyä suojella etenkin perheväkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan uhreja (Uzbekistan);

138.147

takaa perheväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille mahdollisuuden saada riittäviä moniammatillisia palveluja, jotka ovat yksilöllisiin tarpeisiin sovitettuja ja saavutettavia ja jakautuvat tasapuolisesti eri puolille maata (Venezuelan bolivariaaninen tasavalta);

138.148

jatkaa pyrkimyksiään estää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa (Algeria);

138.149

ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että naisiin kohdistuvat väkivaltatapaukset ilmoitetaan viranomaisille, väkivallantekijät saatetaan oikeuden eteen ja tuomitaan, turvakotien ja raiskaustukikeskusten määrää lisätään varsinkin maaseutualueilla ja tuomioistuinmaksut poistetaan tapauksilta, joissa lähestymiskieltoa koskeva hakemus ei ole menestynyt (Argentiina);

138.150

yhdenmukaistaa keskenään naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman ja Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman (Australia);

138.151

varmistaa Istanbulin sopimuksen ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2022–2025 tehokkaan täytäntöönpanon poistaakseen kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ja tukeakseen tällaisten rikosten uhreja (Brasilia);

138.152

jatkaa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2022–2025 tehokasta täytäntöönpanoa, parantaen edelleen naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa ja edistäen ilmoittamista heihin kohdistuneesta väkivallasta (Ranska);

138.153

harkitsee säätävänsä lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan alueet ja kunnat ryhtymään tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin vähentääkseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja poistaakseen sen (Kambodža);

138.154

toteuttaa julkisia toimia kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi (Chile);

138.155

jatkaa määrätietoisia toimia sukupuolittuneen ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi, perheväkivalta mukaan lukien (Kypros);

138.156

ryhtyy uusiin toimenpiteisiin käsitelläkseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä kehottamalla ilmoittamaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta että tehostamalla näiden tapausten tunnistamista (Viro);

138.157

varmistaa, että kaikki lainkäyttöviranomaiset, syyttäjät, tuomarit ja lakimiehet saavat järjestelmällistä, pakollista koulutusta perus- ja ihmisoikeuksista, mukaan lukien asianmukainen koulutus naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tapausten tehokkaaseen käsittelemiseen (Viro);

138.158

myöntää lisää resursseja pyrkimyksiin torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, myös oikeudellisen vastuun avulla, ja tarjoaa hoitoa traumat huomioiden (Saksa);

138.159

varmistaa asianmukaiset resurssit sukupuolittuneen väkivallan käsittelemiseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) mukaisesti (Islanti);

138.160

jatkaa pyrkimyksiään tehostaa toimenpiteitä perheväkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan torjumiseksi (Intia);

138.161

ryhtyy uusiin toimenpiteisiin torjuakseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja tukeakseen tämän väkivallan uhreja ja siitä selvinneitä (Israel);

138.162

jatkaa hyviä pyrkimyksiään käsitellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa (Kazakstan);

138.163

tehostaa pyrkimyksiään kehottaa ilmoittamaan naisiin kohdistuvista väkivaltatapauksista, varmistaa niistä ilmoittaneiden naisten turvallisuuden ja varmistaa, että naisiin kohdistuvat väkivaltatapaukset tutkitaan perusteellisesti ja että väkivallantekijät saatetaan syytettäväksi ja tuomittuja rangaistaan asianmukaisilla seuraamuksilla (Liechtenstein);

138.164

tarjoaa seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan uhreille, etenkin syrjäisillä maaseutualueilla asuville, mahdollisuuden käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja ja päästä suojelu- ja auttamiskeinojen, kuten majoituksen ja turvakotien, piiriin kaikkialla maassa (Liechtenstein);

138.165

antaa riittävät resurssit, joilla voidaan reagoida tehokkaasti sukupuolittuneeseen väkivaltaan, ja lisää turvakotien ja kriisikeskusten määrää erityisesti syrjäisillä maaseutualueilla (Malediivit);

138.166

varmistaa, että naisiin kohdistuvat väkivaltarikokset tutkitaan tehokkaasti ja että niistä nostetaan syyte ilman aiheetonta viivästystä (Malta);

138.167

täyttää alueelliset ja kansainväliset velvoitteensa käsitellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa muun muassa varmistamalla asianmukaisen koordinaation paikallis- ja aluetason sekä kansallisen tason viranomaisten välillä (Alankomaat);

138.168

jatkaa pyrkimyksiään torjua perheväkivaltaa muun muassa tukemalla sukupuolittuneen väkivallan ja kunniaväkivallan uhreja sekä tehostaa valmiuksia estää naisten sukuelinten silpomista ja tukea sen uhreja (Norja);

138.169

jatkaa toimia perheväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi sekä rotusyrjinnän torjumiseksi (Pakistan);

138.170

tehostaa pyrkimyksiä estää ja torjua edelleen jatkuvaa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ongelmaa edistämällä etenkin maaseutualueilla asuvien uhrien mahdollisuuksia käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja (Filippiinit);

138.171

myöntää riittävät resurssit varmistaakseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanon kaikilta osin (Slovenia);

138.172

toteuttaa oikeuslaitoksen korkeiden kustannusten vuoksi asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen sukupuolittuneen väkivallan uhreille oikeussuojan saatavuuden ja myöntääkseen syyttäjälaitokselle asianmukaiset resurssit näiden tapausten tutkimiseen (Espanja);

138.173

tehostaa määrätietoisia toimia perheväkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan lopettamiseksi (Turkmenistan);

138.174

vahvistaa edelleen nykyisiä toimintaperiaatteitaan ja hankkeitaan, joiden tarkoituksena on suojella ihmisiä perheväkivallalta, sukupuolittuneelta väkivallalta ja naisiin kohdistuvalta väkivallalta (Ukraina);

138.175

keskittyy edelleen torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, etenkin lähisuhdeväkivaltaa (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta);

138.176

lisää perheväkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan uhrien, myös saamelaisten alkuperäiskansaan kuuluvien, mahdollisuuksia päästä turvakoteihin ja osallisiksi resursseista (Kanada);

138.177

jatkaa pyrkimyksiään estää naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja poistaa sitä muun muassa lisäämällä resursseja seksuaalisen tai sukupuolittuneen väkivallan uhrien hoitoverkoston käyttöön (Uruguay);

138.178

ryhtyy toimenpiteisiin lainsäädäntönsä parantamiseksi tarkoituksena tehostaa naisten ja lasten suojelua väkivallalta (Valko-Venäjä);

138.179

varmistaa lapsen edun huomioon ottamisen ensisijaisesti kaikissa maahanmuuttoa koskevissa lapsiin vaikuttavissa päätöksissä, myös perheenyhdistämismenettelyissä, helpottaakseen lasten yhdistämistä perheisiinsä inhimmillisesti ja joutuisasti (Uruguay);

138.180

uudistaa maahanmuuttolainsäädännön pyrkien turvaamaan lapsen edun, lopettamaan alaikäisten säilöönoton ja helpottamaan perheenyhdistämistä (Meksiko);

138.181

lopettaa maahanmuuttajalasten säilöönoton ja suojelee heidän oikeuksiaan (Kiina);

138.182

varmistaa, ettei lapsia oteta säilöön maahanmuuttoon liittyviä tarkoituksia varten ja selvittää lasten ikään ja yksilöllisiin olosuhteisiin soveltuvia säilöönoton vaihtoehtoja (Iranin islamilainen tasavalta);

138.183

kieltää maahanmuuttajalasten säilöönoton kehittämällä vaihtoehtoja lasten ja heidän perheenjäsentensä säilöönotolle (Sambia);

138.184

harkitsee alaikäisten säilöönoton kieltämistä yleisesti (Filippiinit);

138.185

kieltää maahanmuuttolainsäädännön rikkomiseen perustuvan lasten säilöönoton ja säätää säilöönoton vaihtoehdoista (Sierra Leone);

138.186

harkitsee rajoittavansa lasten sijoittamista sijaishuoltoon ja pitävänsä ensisijaisena ratkaisuna heidän jättämistään oman perheensä hoitoon tai heidän palauttamistaan omiin perheisiinsä (Irak);

138.187

kunnioittaa lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti vanhempien oikeuksia kasvattaa ja kouluttaa lapsensa (Nigeria);

138.188

asettaa etusijalle pyrkimykset pitää lapset oman perheensä hoidossa tai palauttaa heidät omaan perheeseensä ja varmistaa perheiden mahdollisuuden saada lasten huoltamiseen tukea (Puola);

138.189

puuttuu hoitolaitoksissa laajalle levinneeseen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja heihin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan (Syyrian arabitasavalta);

138.190

edistää aktiivisesti vammaisten henkilöiden oikeuksia ja osallistumista yhteiskuntaan, kuten työmarkkinoille, ja takaa vammaisille henkilöille tehokkaan oikeussuojan syrjintää vastaan (Kuuba);

138.191

turvaa kulttuuri-ilmaisun monimuotoisuuden, edistää kulttuurien välistä ja kulttuurien sisäistä vuoropuhelua ja tukee kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien, kuten vammaisten henkilöiden, perinteisiä käytäntöjä ja luovia tuotantoja (Kypros);

138.192

vahvistaa edelleen lainsäädäntöä, jonka avulla vammaisten henkilöiden oikeudet toteutetaan täysimittaisesti (Eswatini);

138.193

edistää aktiivisesti vammaisten henkilöiden osallistumista työmarkkinoille (Gabon);

138.194

varmistaa lainsäädännössä ja käytännössä, että vammaisilla työntekijöillä on oikeus oikeudenmukaisiin ja suotuisiin työehtoihin yhdenvertaisesti muiden kanssa (Gambia);

138.195

harkitsee vakavasti kumoavansa lainsäädännön, joka mahdollistaa kehitysvammaisten naisten steriloinnin (Kreikka);

138.196

tehostaa hyviä pyrkimyksiään lisätä naisten, erityisesti vammaisten naisten ja etnisen vähemmistötaustan omaavien naisten, osallistumista sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja heidän edustustaan kaikilla tasoilla (Kazakstan);

138.197

edistää edelleen vammaisten henkilöiden syrjinnän kieltämistä kaikilla aloilla, myös valtion tarjoamissa palveluissa (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta);

138.198

parantaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia saada julkista tietoa ja kuljetuspalveluja sekä varmistaa tehokkaan oikeussuojan syrjintää ja hyväksikäyttöä vastaan työmarkkinoilla (Amerikan yhdysvallat);

138.199

edistää vapaan, tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteita kaikessa lainsäädännössä sekä poliittisessa ja virallisessa päätöksenteossa, joka koskee saamelaisten oikeuksia (Saksa);

138.200

tehostaa pyrkimyksiä varmistaa saamelaisten ja romanien elämänlaatu; ratkaisee erityisesti heidän maidensa palauttamiseen, työllistymiseensä, palkkaukseensa, leimautumiseensa ja muihin ongelmiinsa liittyvät asiat (Chile);

138.201

suojelee saamelaiskulttuuria ja varmistaa, että saamelaisilla on mahdollisuus saada sosiaalipalveluja saamen kielellä (Kiina);

138.202

jatkaa toimiaan syrjäytymisen estämiseksi (Mosambik);

138.203

jatkaa pyrkimyksiään suojella vähemmistöjen oikeuksia muun muassa takaamalla niille asianmukaiset mahdollisuudet saada tavaroita ja palveluja (Libanon);

138.204

edistää sellaista sukupuoli-identiteettiä koskevaa lainsäädäntöä, jossa tunnustetaan ihmisten, myös lasten ja nuorten, oikeus kehittyä vapaasti ja joka takaa heille ihmisarvoisen kohtelun (Argentiina);

138.205

säätää lainsäädäntöä, joka mahdollistaa alle 18-vuotiaiden henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisen (Islanti) (Kanada);

138.206

laatii kattavan toimintasuunnitelman LGBTQI+-ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja varmistaa riittävät resurssit sen täytäntöönpanoa varten (Islanti);

138.207

laatii kattavan toimintasuunnitelman LGBTQI+-ihmisten oikeuksien suojelemiseksi ja säätää uudessa sukupuoli-identiteettiä koskevassa lainsäädännössä myös alaikäisten tilanteesta (Espanja);

138.208

laatii kattavan toimintasuunnitelman LGBTQI+-ihmisten oikeuksien suojelemiseksi, mukaan lukien intersukupuolisten henkilöiden ruumiillinen koskemattomuus (Alankomaat);

138.209

ryhtyy toimenpiteisiin, joilla taataan intersukupuolisten henkilöiden fyysinen koskemattomuus ja kehon autonomia, sekä kieltää tarpeettomat lääketieteelliset toimenpiteet ilman heidän vapaata ja tietoon perustuvaa suostumustaan (Meksiko);

138.210

kunnioittaa intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta ja kieltää tarpeettomat kirurgiset toimenpiteet (Islanti); kunnioittaa intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta toteuttamalla tehokkaat oikeudelliset ja muut toimenpiteet, joiden avulla kielletään tarpeettomat kirurgiset toimenpiteet (Israel);

138.211

saattaa päätökseen lainsäädäntönsä uudistukset siten, että transsukupuolisten henkilöiden sukupuoli-identiteetin oikeudellinen vahvistaminen perustuu itsemääräämisoikeuteen, ja poistaa vaatimuksen muun muassa steriloinnista ja lääkehoidosta edellytyksenä juridisen sukupuolen vahvistamiselle (Meksiko);

138.212

uudistaa lainsäädäntöään poistaakseen siitä vaatimuksen hedelmättömyydestä tai steriloinnista edellytyksenä juridisen sukupuolen vahvistamiselle (Australia);

138.213

mahdollistaa automaattisen vanhemmuusolettaman sekä transvanhemmuuden tunnustamisen (Islanti);

138.215

tehostaa pyrkimyksiä suojella maahanmuuttajien ja haavoittuvien ryhmien oikeuksia (Pakistan);

138.216

kiinnittää erityistä huomiota paperittomien maahanmuuttajien lapsiin ja ilman huoltajaa maahan tulleisiin alaikäisiin (Kongo);

138.217

parantaa maahanmuuttajien, etenkin lasten ja nuorten, suojelumekanismeja kansainvälisten vaatimusten mukaisesti (Paraguay);

138.218

ryhtyy toimiin edistääkseen maahanmuuttajanaisten ja maahanmuuttajataustaisten naisten työllistymismahdollisuuksia ilman syrjintää (Peru);

138.219

panee tehokkaasti täytäntöön sovellettavat säädökset ja strategiat, joilla edistetään yhdenvertaisuutta ja maahanmuuttajien nykyistä parempaa kotouttamista suomalaiseen yhteiskuntaan (Filippiinit);

138.220

jatkaa pyrkimyksiään varmistaa siirtotyöläisten ja hyväksikäytölle alttiiden maahanmuuttajaryhmien oikeuksien suojelu kaikilta osin (Puola);

138.221

kehittää koulutusohjelmia, joilla parannetaan lainkäyttö- ja turvallisuusviranomaisten valmiuksia niiden ihmisoikeusperiaatteiden mukaisesti, jotka koskevat toimimista maahanmuuttajalasten parissa (Saudi Arabia);

138.222

pyrkii edelleen varmistamaan siirtotyöläisten, etenkin siirtotyöläisnaisten ja maa- ja metsätalouden kausityöntekijöiden, oikeusturvan tehokkuuden muun muassa parantamalla työlainsäädäntöään ja valitusjärjestelmäänsä sekä auttamalla uhreja saamaan asianmukaisen hyvityksen (Thaimaa);

138.223

ryhtyy asiasta syyskuussa 2021 antamansa lain lisäksi kiireellisiin ja kohdennettuihin toimenpiteisiin poistaakseen jäljellä olevat esteet pakolaisten ja maahanmuuttajien oikeuksilta perheenyhdistämiseen (Togo);

138.224

antaa turvapaikanhakijoille tarvittavan suojelun varmistaen heidän mahdollisuutensa saada oikeusapua, helpottaen maahanmuuttajien perheenyhdistämisen menettelyjä ja antaen heille sosiaaliturvaa (Egypti);

138.225

poistaa pakolaisten ja muiden kansainvälistä suojelua nauttivien perheenyhdistämisen oikeudelliset sekä käytäntöön ja rahoitukseen liittyvät esteet (Montenegro);

138.226

helpottaa pakolaisten ja muiden kansainvälistä suojelua nauttivien perheenyhdistämistoimenpiteitä ja rajoittaa perheenyhdistämisen oikeudellisia sekä käytäntöön ja rahoitukseen liittyviä esteitä (Tunisia);

138.227

muuttaa ulkomaalaislakia palauttamalla siihen humanitaarisin perustein myönnettävät oleskeluluvat, poistamalla toimeentulovaatimukset pakolaisten perheenyhdistämisen yhteydessä ja varmistamalla, että turvapaikanhakijoilla on tosiasialliset mahdollisuudet saada kohtuuhintaisia ja laadukkaita terveyspalveluja (Portugali);

138.228

takaa turvapaikanhakijoille oikeuden oikeudenmukaiseen turvapaikkaa koskevaan päätöksentekoprosessiin sekä sen, ettei turvapaikkaa hakevia lapsia ja perheitä, joissa on alaikäisiä lapsia, oteta säilöön (Espanja);

138.229

ryhtyy toimenpiteisiin parantaakseen turvapaikanhakijoille annettavaa oikeusapua (Mosambik);

Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea 2022 (CEDAW/C/FIN/CO/8)

Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea käsitteli Suomen kahdeksannen määräaikaisraportin (CEDAW/C/FIN/8) 1911. ja 1912. kokouksissaan 11. lokakuuta 2022. Komitean asiakohta- ja kysymysluettelo on asiakirjassa CEDAW/C/FIN/Q/8, ja Suomen hallituksen vastaukset ovat asiakirjassa CEDAW/C/FIN/RQ/8. Nämä suositukset ovat toistaiseksi epävirallisia suomennoksia. Tarvittaessa tarkasta alkuperäinen englanninkielinen suositusasiakirja.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo suhteessa koronaviruspandemiaan ja pyrkimyksiin siitä elpymiseksi

9. Komitea panee merkille hallituksen tutkimushankkeen, joka koskee covid-19-pandemian vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon työmarkkinoilla, taloudessa ja suhteessa hyvinvointiin ja terveyteen. Komitea ilmaisee kuitenkin huolestumisensa siitä, että pandemian on raportoitu johtaneen työllisyyden vähenemiseen etenkin naisvaltaisilla aloilla, kuten palvelu- ja matkailualalla.
10. Komitea suosittelee yleissopimuksen sopimusvaltioiden velvoitteista covid-19:n yhteydessä 22. huhtikuuta 2020 antamansa ohjeen mukaisesti, että sopimusvaltio
(a) toteuttaa institutionaaliset, lainsäädännölliset ja poliittiset toimenpiteet korjatakseen naisten ja miesten välisen tasa-arvon pitkäaikaiset puutteet ja antaakseen uutta pontta pyrkimyksille saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo. Ensisijaisena strategisena toimenpiteenä kestävän muutoksen aikaansaamiseksi kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti olisi asetettava naiset keskiöön covid-19-pandemian jälkeisissä elpymisstrategioissa;
(b) varmistaa naisten ja tyttöjen, myös vähäosaisten ja syrjäytyneiden naisten ryhmien, yhtäläisen osallistumisen sopimusvaltion virallisiin kansallisiin elpymisohjelmiin ja strategioihin;
(c) varmistaa, että naiset ja tytöt pääsevät osallisiksi kannustintoimenpiteiden kokonaisuuksista, kuten palkattoman hoivatyön taloudellisesta tuesta, jonka tarkoituksena on lieventää pandemian sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia;
(d) varmistaa, että sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus omaksutaan ensisijaisiksi näkökohdiksi kohdennettaessa varoja Euroopan unionin Next Generation EU elpymissuunnitelmaan.

Yleissopimuksen, valinnaisen pöytäkirjan ja komitean yleisten suositusten näkyvyys

11. Komitea pitää myönteisenä tietoa siitä, että komitean loppupäätelmät jaetaan välittömästi tasavallan presidentille, eduskunnalle, ministeriöille, korkeimmalle oikeudelle, kansalliselle ihmisoikeusinstituutiolle, erityisvaltuutetuille, neuvottelukunnille, Kuntaliitolle, Ahvenanmaan maakuntahallitukselle, kirkoille, uskonnollisille yhteisöille, yliopistojen ihmisoikeusinstituuteille ja lukuisille kansalaisjärjestöille. Komitea panee myös merkille, että sopimusvaltio on järjestänyt valmiuksien kehittämisohjelmia syyttäjille, poliiseille, muille lainvalvontavirkamiehille , opettajille ja asevelvollisille. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei sopimusvaltio ole ilmoittanut, onko näihin ohjelmiin sisällytetty nimenomaista tietoa yleissopimuksesta ja sen valinnaisen pöytäkirjan mukaisesti annetuista komitean näkökannoista ja komitean yleisistä suosituksista. Komitea on huolestunut siitä, että ne muodot, joissa yleissopimukseen liittyvää tietoa saatetaan saataville, voivat sulkea tiedon ulkopuolelle tietyt ryhmät, kuten maahanmuuttajanaiset, jotka eivät osaa puhua tai lukea kansallisia kieliä eivätkä siksi välttämättä ole tietoisia yleissopimuksen mukaisista oikeuksistaan tai käytettävissään olevista oikeussuojakeinoista.
12. Komitea palauttaa mieliin edelliset loppupäätelmänsä (CEDAW/C/FIN/CO/7, 9. kohta) ja suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa edelleen pyrkimyksiään tehdä yleissopimusta ja sen valinnaista pöytäkirjaa laajalti tunnetuiksi ja antaa niille julkisuutta, muun muassa sellaisilla keinoilla, joilla pystytään tavoittamaan sopimusvaltion virallisia kieliä osaamattomat naiset ja tytöt. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään helpottaa tiedon saantia komitean yleisistä suosituksista sekä komitean näkökannoista ja suosituksista, jotka koskevat valinnaisen pöytäkirjan mukaisia yksittäisiä valituksia ja tutkintatapauksia.

Lainsäädäntökehys, yleissopimuksen oikeudellinen asema ja lainsäädännön yhdenmukaistaminen

13. Komitea panee arvostaen merkille, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten CEDAW-yleissopimus, katsotaan kansallisessa oikeudessa sitoviksi. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että:
(a) tuomioistuimet eivät ole antaneet ratkaisuja, joissa viitattaisiin suoraan yleissopimukseen;
(b) vaikka hallituksen tasa-arvo-ohjelmalla 2016–2019 pyrittiin jatkamaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koko valtioneuvostossa, vain 15 %:iin kaikista eduskunnalle vuonna 2020 annetuista hallituksen esityksistä sisältyi sukupuolinäkökulma tai sukupuolivaikutusten arviointi, ja tämä osuus on laskenut vuodesta 2018 alkaen;
(c) seksuaalista ahdistelua ja vainoamista koskevan uuden rikoslainsäädännön sanamuoto on sukupuolineutraali.
14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
(a) järjestää toimintaa tuomarien, syyttäjien ja lakimiesten valmiuksien kehittämiseksi ja valistamiseksi edistääkseen vetoamista yleissopimukseen oikeudenkäynneissä;
(b) varmistaa, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sukupuolivaikutusten arviointi sisällytetään kaikkiin eduskunnalle annettaviin hallituksen esityksiin;
(c) käyttää lainsäädännössään, politiikassaan ja ohjelmissaan pikemminkin sukupuolisensitiivistä kuin sukupuolineutraalia kieltä komitean yleisen suosituksen nro 28 mukaisesti ja arvioi kokonaisvaltaisesti lainsäädäntönsä ja politiikkansa sukupuolineutraalia lähestymistapaa, painottaen sukupuolineutraalin politiikan mahdollisia haittavaikutuksia naisia koskeviin julkisesti rahoitettuihin ohjelmiin.

Kansallinen järjestelmä naisten aseman parantamiseksi

15. Komitea pitää myönteisenä Suomen sijoittumista toiseksi Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2022 tasa-arvoindeksissä. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että Suomi etenee kohti sukupuolten tasa-arvoa hitaammin kuin monet muut Euroopan unionin jäsenvaltiot. Komitea panee myös huolestuneena merkille, ettei Suomessa ole korkean tason koordinointimekanismia, joka vastaisi naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä.
16. Palauttaen mieliin komitean edelliset suositukset (CEDAW/C/FIN/CO/8, 13. kohta) komitea suosittelee, että sopimusvaltio
(a) tarkastelee perusteellisesti, miten se on edistynyt sukupuolten tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamisessa, ymmärtääkseen edistymiseensä vaikuttavat esteet ja haasteet, sekä toteuttaa tehokkaat toimenpiteet puuttuakseen niihin;
(b) harkitsee perustavansa valtioneuvostoon korkean tason koordinointimekanismin, jolla on asianmukaiset henkilöstö- ja rahoitusresurssit ja tekniset resurssit sekä vahva toimivalta varmistaa sukupuolinäkökulman tehokas valtavirtaistaminen kaikessa hallituksen politiikassa, muotoilla uutta politiikkaa ja toteuttaa tehokkaasti strategioita ja toimenpiteitä, joilla poistetaan naisiin kohdistuva syrjintä;
(c) perustaa valtioneuvostoon erityisen korkeimman tason yksikön, joka on riippumaton sosiaali- ja terveysministeriöstä ja vastaa naisten aseman ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja jolla on riittävät henkilöstö- ja rahoitusresurssit sekä tekniset resurssit, jotta se pystyy hoitamaan tehokkaasti tehtäväänsä edistää ja suojella naisten oikeuksia.

Väliaikaiset erityistoimet

17. Komitea pitää myönteisinä sopimusvaltion pyrkimyksiä vahvistaa maahanmuuttajanaisten osallistumista poliittiseen ja julkiseen elämään, koulutukseen ja työmarkkinoille. Komitea panee merkille myös hallituksen vuonna 2015 tekemän periaatepäätöksen, jonka mukaan suurten ja keskisuurten pörssiyhtiöiden hallituksissa on oltava vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei tätä naisten vähimmäiskiintiötä kohti ole edistytty viime vuosina.
18. Yleissopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen ja väliaikaisista erityistoimista annetun komitean yleisen suosituksen nro 25 (2004) mukaisesti komitea suosittelee, että sopimusvaltio
(a) tarjoaa kannustimia, kuten sukupuolten tasa-arvon tuloskortteja, vahvistaa kohdennettua rekrytointia ja asettaa määräaikaan sidottuja tavoitteita ja kiintiöitä kaikille yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluville aloille ja kaikille tasoille, joilla naiset ovat aliedustettuina tai miehiä huonommassa asemassa , kuten suurten ja keskisuurten pörssiyhtiöiden hallituksiin;
(b) harkitsee kiintiöiden käytön ulottamista myös pienempiin ja pörssissä listaamattomiin yhtiöihin;
(c) jatkaa ja edelleen tehostaa suunnattuja väliaikaisia erityistoimia, joilla joudutetaan vähäosaisiin ryhmiin kuuluvien naisten, kuten maahanmuuttajanaisten, romaninaisten, saamelaisnaisten, yksinhuoltajaäitien, ikääntyneiden naisten ja vammaisten naisten, osallistumista poliittiseen ja julkiseen elämään, päätöksentekoon, koulutukseen ja työmarkkinoille.

Syrjivät sukupuolistereotypiat

19. Komitea panee merkille, että eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä, jonka mukaan rikoksen tekeminen sukupuoleen liittyvällä perusteella olisi katsottava rangaistuksen koventamisperusteeksi vihapuhetta sisältävien rikosten ja muiden rikosten yhteydessä. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että
(a) vihapuhe, mukaan lukien naisvihamielinen puhe, on lisääntynyt huomattavasti siten, että kun sen osuus kaikista viharikoksista vuonna 2016 oli 37 prosenttia, vastaava osuus vuonna 2020 oli 52 prosenttia;
(b) suuri osa vihapuheesta liittyy sukupuoleen ja kohdistuu erityisesti etnisten vähemmistöjen naisiin ja naispoliitikkoihin;
(c) median ja mainosalan on ilmoitettu välittävän naisista stereotyyppisiä kuvia ja viestejä, jotka liittyvät erityisesti naisiin kohdistuvaan sukupuolittuneeseen väkivaltaan, eikä käytössä ole itsesääntelyn välineitä.
20. Komitea palauttaa mieliin edelliset suosituksensa (CEDAW/C/FIN/CO/8, 27. kohta) ja suosittelee, että sopimusvaltio
(a) ryhtyy toimenpiteisiin säätääkseen rangaistavaksi seksistisen, naisvihamielisen ja muutoin sukupuolittuneen vihapuheen, joka kohdistuu muun muassa maahanmuuttajanaisiin ja kansallisten vähemmistöjen naisiin;
(b) panee aukottomasti täytäntöön lokakuussa 2021 tehdyn rikoslain muutoksen, joka koskee oikeutta nostaa syyte uhkaamisesta sukupuolittuneen vihapuheen yhteydessä;
(c) tehostaa edelleen toimenpiteitä, joilla puututaan sukupuoleen perustuvaan vihapuheeseen ja stereotyyppisten kuvien esittämiseen naisista joukkoviestimissä, muun muassa kannustamalla joukkoviestimiä ja mainosalaa perustamaan tehokkaat itsesääntelyjärjestelmät, joiden avulla kielletään käyttämästä tällaista vihapuhetta ja edistetään naisten ja tyttöjen esittämistä myönteisesti ja ilman stereotypioita.

Haitalliset käytännöt

21. Komitea panee merkille, että lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta on ehdotettu muutettavaksi poistamalla laista vaatimus, jonka mukaan transseksuaalin tulee esittää selvitys steriloinnistaan. Lisäksi komitea panee merkille, että sopimusvaltio on asettanut työryhmän laatimaan ohjeet parhaista käytännöistä, joilla autettaisiin terveydenhuollon ammattihenkilöstöä intersukupuolisten lasten vanhempien neuvomisessa. Komitea toteaa lisäksi, että pakkoavioliitosta voidaan rangaista joko ihmiskauppana tai pakottamisena. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että
(a) sopimusvaltiolla ei ole lainsäädäntöä, jolla nimenomaisesti säädettäisiin rangaistavaksi naisten sukuelinten silpominen, eikä sopimusvaltio saatujen tietojen mukaan järjestä silpomisen käsittelyyn liittyvää valmiuksien kehittämistä ja valistusta julkisen terveydenhuollon ammattihenkilöille;
(b) intersukupuolisille lapsille tehdään kirurgisia toimenpiteitä heidän sukuelintensä "normalisoimiseksi";
(c) sopimusvaltio ei ole kumonnut transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain 2 §:ää, joka tekee mahdolliseksi steriloida kehitysvammaisia naisia, joiden oikeustoimikelpoisuutta on rajoitettu tai joilta se on poistettu ilman heidän suostumustaan;
(d) pakkoavioliittoa ei ole nimenomaisesti säädetty rangaistavaksi Suomen rikoslaissa, eikä pakkoavioliiton uhreja Suomessa useinkaan tunnisteta uhreiksi, ja siksi vain pieni osa tapauksista päätyy syytetoimien kohteeksi.
22. Komitea palauttaa mieliin yhdistetyt naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleisen suostumuksen nro 31 ja lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin nro 18 (2019) haitallisista käytännöistä sekä komitean edelliset suositukset (CEDAW/C/FIN/CO/8., 17. ja 29. kohta) ja suosittelee, että sopimusvaltio
(a) jatkaa ja edelleen tehostaa pyrkimyksiään poistaa naisten sukuelinten silpominen, muun muassa valistamalla sen haitallisista vaikutuksista tyttöjä ja naisia niissä yhteisöissä, jotka jatkavat tämän käytännön harjoittamista, sekä säätämällä silpomisen erikseen rangaistavaksi;
(b) säätää erikseen rangaistavaksi sellaiset intersukupuolisten lasten sukuelimiin kohdistuvat kirurgiset toimenpiteet, jotka eivät ole lääketieteellisesti välttämättömiä;
(c) ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin kumotakseen transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain 2 §:n ja tarjoaa tehokkaat oikeussuojakeinot pakkosteriloinnin tai tahdonvastaisen steriloinnin naisuhreille;
(d) säätää rikoslailla pakkoavioliiton nimenomaisesti rangaistavaksi, varmistaa, että kaikki epäillyt pakkoavioliittotapaukset tutkitaan tehokkaasti, niistä vastuussa olevat saatetaan syytteeseen, heitä rangaistaan asianmukaisesti ja uhrit saavat asianmukaista hoitoa, tukea ja hyvitystä.

Naisiin kohdistuva sukupuolittunut väkivalta

23. Komitea pitää myönteisenä sitä, että sopimusvaltio on uudistanut seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöään ja perustanut naisiin kohdistuvan väkivallan riippumattoman raportoijan tehtävän. Komitea panee merkille sopimusvaltion pyrkimykset estää naisiin kohdistuvaa sukupuolittunutta väkivaltaa muun muassa kehittämällä poliisin valmiuksia, perustamalla tukikeskuksia seksuaaliväkivallan uhreille (SERI) eri puolille maata ja käynnistämällä maanlaajuisesti seksuaalisen häirinnän vastaisen kampanjan vuonna 2016. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että
(a) saatujen tietojen perusteella naisiin ja tyttöihin kohdistuneet sukupuoleen perustuvat väkivaltatapaukset ovat lisääntyneet, lähisuhdeväkivaltaa esiintyy runsaasti ja rahoitusta myönnetään liian niukasti väkivallan uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä tukeville järjestöille, järjestelmille ja toimintaohjelmille, kuten Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelmalle, äskettäin perustetulle naisiin kohdistuvan väkivallan riippumattoman raportoijan tehtävälle sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunnalle (NAPE);
(b) sovittelu on edelleen mahdollista lähisuhdeväkivallan tapauksissa, ja sitä on ilmoitettu käytettävän yhä enemmän;
(c) raiskauksen tunnusmerkistöön sisältyy vain vakava erityisen valta-aseman hyväksikäyttö, kun taas muut vallan hyväksikäyttöön perustuvan seksuaalisen väkivallan tilanteet on määritelty seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, josta rangaistaan lievemmin, ja myös sukupuoliyhteydestä alle 18-vuotiaan alaikäisen kanssa rangaistaan seksuaalisena hyväksikäyttönä;
(d) vain osasta raiskauksia tehdään rikosilmoitus , ja vain pieni osa niistä johtaa syytetoimiin ja tuomioihin;
(e) saatujen tietojen mukaan syyttäjiä ja lainvalvontavirkamiehiä ei kouluteta järjestelmällisesti käsittelemään naisiin kohdistuvaa sukupuolittunutta väkivaltaa ja tällainen koulutus perustuu usein vapaaehtoisuuteen eikä käsittele sellaisia erityisiä naisiin ja tyttöihin kohdistuvia väkivallan muotoja kuin vainoaminen, pakkoavioliitto, sukuelinten silpominen ja niin sanotun kunnian nimissä tehdyt rikokset;
(f) naisiin kohdistuvan sukupuolittuneen väkivallan uhreille ei ole riittävästi asianmukaisia turvakoteja etenkään Pohjois-Suomessa, saamelaisten kotiseutualueella, eivätkä useimmat turvakodit ole esteettömästi vammaisten naisten saavutettavissa;
(g) SERI-tukikeskusten palveluja saa vain kuukauden ajan väkivaltatapahtuman jälkeen, minkä vuoksi lähisuhdeväkivallan uhreja saattaa jäädä niiden palvelujen ulkopuolelle;
(h) komitean saamien tietojen mukaan yli 50 prosenttia alle 35-vuotiaista naisista on kokenut ahdistelua.
24. Komitea palauttaa mieliin edelliset suosituksensa (CEDAW/C/FIN/CO/7, 19. kohta) ja yleistä suositusta nro 19 ajantasaistavan yleisen suosituksensa nro 35 (2017) naisiin kohdistuvasta sukupuolittuneesta väkivallasta sekä suosittelee, että sopimusvaltio
(a) panee tehokkaasti täytäntöön Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman ja antaa riittävät henkilöstö- ja rahoitusresurssit sekä tekniset resurssit tälle toimeenpanosuunnitelmalle sekä sukupuolittuneen väkivallan nais- ja tyttöuhreja tukeville järjestöille ja järjestelmille, kuten naisiin kohdistuvan väkivallan riippumattomalle raportoijalle ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunnalle (NAPE), jotta ne pystyvät hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti;
(b) asettaa lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksissa syytetoimet sovittelun edelle sekä varmistaa, ettei sovitteluun ohjaaminen näissä tapauksissa johda rikoksen esitutkinnan ja syytetoimien lopettamiseen;
(c) muuttaa seksuaalirikoksia koskevaa rikoslain 20 lukua varmistaakseen, että kaikki sellaiset suostumukseen perustumattomat seksuaaliset teot, joihin sisältyy vallan väärinkäyttöä, määritellään raiskaukseksi riippumatta siitä, katsotaanko vallan väärinkäyttö vakavaksi, ja että kaikki tapaukset, joissa suojaikärajan alittavan alaikäisen kanssa on oltu sukupuoliyhteydessä, katsotaan automaattisesti raiskauksiksi ja rangaistaan raiskauksina;
(d) tarjoaa sukupuolittuneen väkivallan uhreille asianmukaiset turvakodit kaikilla alueilla, mukaan lukien saamelaisten kotiseutualue, ja varmistaa, että kaikki turvakodit ovat myös vammaisten naisten esteettömästi saavutettavissa;
(e) puuttuu niihin syihin, joiden vuoksi kaikista raiskaustapauksista ei tehdä rikosilmoitusta, ja järjestää tuomareille, syyttäjille ja poliisille pakollista valmiuksien kehittämiskoulutusta, jossa käsitellään sukupuolisensitiivisiä kuulustelumenetelmiä ja sovellettavien rikoslain säännösten aukotonta soveltamista;
(f) myöntää tarvittaessa poikkeuksia yhden kuukauden määräajasta, johon mennessä SERI-tukikeskusten palveluihin on hakeuduttava niitä saadakseen;
(g) ryhtyy toimenpiteisiin puuttuakseen naisten seksuaaliseen ahdisteluun, muun muassa järjestämällä medialle, opettajille ja työnantajille suunnattuja valistuskampanjoita, ja varmistaa, että seksuaalista ahdistelua koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan aukottomasti.

Ihmiskauppa ja prostituution hyväksikäyttö

25. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio järjestää ihmiskauppaa koskevaa koulutusta, ja panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot siitä, että osana kansallista ihmiskaupan vastaista toimintaohjelmaa tarkastellaan uudelleen sen ulkomaalaislain säännöksen soveltamista, joka koskee seksuaalipalvelujen myyntiä koskevaa epäilyä käännyttämisen perusteena , ja arvioidaan tarve lainsäädännön muuttamiseen sekä käytäntöjen kehittämiseen. Lisäksi komitea panee merkille, että vuoden 2022 lopulla on tarkoitus antaa eduskunnalle hallituksen esitys kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (388/2015) muuttamisesta uhreille annettavan avun osalta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että
(a) ihmiskaupparikoksia käsitellään edelleen samalla tavoin kuin muitakin rikoksia ja niiden uhrit jäävät tunnistamatta;
(b) ulkomaalaislakia (301/2004) ei vielä ole muutettu siten, että ihmiskaupan uhrit olisivat nykyistä pienemmässä vaarassa tulla käännytetyiksi Suomesta, ja ulkomaalaislain soveltamiskäytäntö oleskelulupien myöntämisessä ihmiskaupan uhreille on epäyhtenäistä;
(c) sopimusvaltio ei ole antanut tietoja toimenpiteistä, joilla se on pyrkinyt vähentämään prostituution kysyntää ja tarjoamaan vaihtoehtoisia tulonhankintamahdollisuuksia naisille, jotka haluavat luopua prostituutiosta.
26. Komitea palauttaa mieliin edelliset suosituksensa (CEDAW/C/FIN/CO/7, 21. kohta) ja yleisen suosituksensa nro 38 (2020) naisten ja tyttöjen kaupasta maailmanlaajuisen muuttoliikkeen yhteydessä sekä suosittelee, että sopimusvaltio
(a) tarjoaa lainvalvontavirkamiehille , rajavartioston henkilöstölle, terveydenhuollon ammattihenkilöille ja muille, jotka kohtaavat ihmiskaupan uhreja ensimmäisinä, koulutusta uhrien varhaisesta tunnistamisesta ja heidän ohjaamisestaan asianmukaisiin palveluihin suojeltaviksi ja kuntoutettaviksi;
(b) jouduttaa ulkomaalaislain muuttamista ja vahvistaa poliisien, syyttäjien ja oikeuslaitoksen valmiuksia soveltaa asianmukaisesti ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuuden periaatetta, joka on taattu oikeudellisesti;
(c) ryhtyy prostituution kysyntää vähentääkseen asianmukaisiin lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin, kuten valistustoimintaan ja prostituution kysynnän säätämiseen rangaistavaksi, niiden tulosten perusteella, jotka saatiin hallituksen tasa-arvo-ohjelman (2020–2023) puitteissa tehdystä prostituution nykytilaa Suomessa käsittelevästä tutkimuksesta, sekä käynnistää ohjelmia, joilla autetaan naisia ja tyttöjä, jotka tahtovat luopua prostituutiosta, kuten ohjelmia, joissa tarjotaan vaihtoehtoisia tulonhankintamahdollisuuksia.

Yhtäläinen osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elämään

27. Komitea pitää myönteisenä naisten suurta osuutta sopimusvaltion kansanedustuslaitoksessa (45,5 prosenttia), Euroopan parlamentissa toimivien sopimusvaltion edustajien joukossa (57,1 prosenttia) ja sopimusvaltion suurlähettiläiden joukossa (50 prosenttia). Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että
(a) suurin osa kuntavaalien ehdokkaista on miehiä;
(b) maahanmuuttajanaiset, vammaiset naiset, etnisten vähemmistöjen naiset ja romaninaiset ovat aliedustettuina poliittisessa ja julkisessa elämässä, eikä heidän tilanteestaan ole olemassa tilastotietoja;
(c) saamelaiskäräjillä vain kahdeksan 21 jäsenestä ja yksi neljästä varajäsenestä on naisia. Ahvenanmaan maakuntapäivien kaikista 30 jäsenestä vain kymmenen on naisia;
(d) naiset ovat aliedustettuina puolustusvoimien ylimmissä tehtävissä.
28. Komitea toistaa edelliset suosituksensa (CEDAW/C/FIN/CO/7, 23. kohta) ja palauttaa mieliin yleisen suosituksensa nro 23 (1997) naisista poliittisessa ja julkisessa elämässä sekä yleisen suosituksensa nro 25 väliaikaisista erityistoimista ja suosittelee, että sopimusvaltio
(a) toteuttaa toimenpiteet, mukaan lukien väliaikaiset erityistoimet, kuten lakisääteiset kiintiöt tai kannustimet, joilla poliittisia puolueita ohjataan sisällyttämään ehdokaslistoihinsa etenkin kuntatasolla yhtä paljon naisia ja miehiä;
(b) toteuttaa toimenpiteet, mukaan lukien väliaikaiset erityistoimet, varmistaakseen, että naisten edustus poliittisessa ja julkisessa elämässä ja erityisesti johtoasemissa kuvastaa täysimittaisesti väestön moninaisuutta;
(c) harjoittaa valitustoimintaa , joka painottuu erityisesti Ahvenanmaan alueelle ja saamelaisväestöön, jouduttaakseen naisten yhtäläistä edustusta poliittisessa ja julkisessa elämässä;
(d) toteuttaa väliaikaiset erityistoimet, kuten lakisääteiset kiintiöt, joiden avulla naisia saadaan päättäviin asemiin puolustusvoimissa.

Koulutus

29. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot, joiden mukaan lainsäädäntö tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sisällyttämisestä varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan tulee voimaan vuonna 2023. Komitea pitää myönteisenä sopimusvaltion pyrkimyksiä sisällyttää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja lähisuhdeväkivaltaa käsitteleviä kursseja maanpuolustuskorkeakoulun opetussuunnitelmaan. Komitea pitää myönteisenä myös sitä, että Ahvenanmaan maakuntahallitus tukee hankkeita, joilla tyttöjä ja poikia kannustetaan poikkeamaan perinteisistä koulutusvalinnoista. Lisäksi komitea pitää myönteisenä sitä, että vuonna 2021 julkaistiin toimenpideohjelma kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa , kouluissa ja oppilaitoksissa ja että Opetushallitus on julkaissut oppaan seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että
(a) saatujen tietojen mukaan tyttöjä ja poikia kiusataan kouluissa paljon;
(b) opetusalalla sukupuolen mukainen eriytyminen jatkuu, ja naiset ja tytöt valitsevat harvoin muita kuin perinteisiä opintoaloja ja urapolkuja;
(c) naiset ovat aliedustettuina korkeissa asemissa yliopistoissa ja korkeakouluissa, vaikka näissä työskentelee paljon naisia.
30. Komitea palauttaa mieliin edelliset suosituksensa (CEDAW/C/FIN/CO/7 25. kohta) ja yleisen suosituksensa nro 36 (2017) tyttöjen ja naisten oikeudesta koulutukseen sekä suosittelee, että sopimusvaltio
(a) myöntää riittävät resurssit kiusaamisen vastaisen kansallisen toimenpideohjelman täytäntöönpanoon ja seuraa tätä tarjotakseen turvalliset ja osallistavat oppimisympäristöt, joissa ei esiinny syrjintää, ahdistelua eikä sukupuolittunutta väkivaltaa; vahvistaa neuvonantajien roolia varmistettaessa turvallisia ja osallistavia oppimisympäristöjä, määrää ja panee täytäntöön seuraamuksia kiusaamisesta ja puuttuu risteävään syrjintään, jota vähäosaiset naisten ja tyttöjen ryhmät kohtaavat koulutusjärjestelmässä;
(b) edistää edelleen naisten ja tyttöjen hakeutumista muille kuin perinteisille opintoaloille ja urapoluille, etenkin luonnontieteisiin, teknologiaan, insinööritieteisiin ja matematiikkaan (LUMA-aineet) sekä tieto- ja viestintätekniikkaan (ICT-ala), toteuttaen tähän liittyviä väliaikaisia erityistoimia yleissopimuksen 4 artiklan ja komitean yleisen suosituksen nro 25 mukaisesti;
(c) kehottaa toteuttamaan väliaikaisia erityistoimia, kuten lakisääteisiä kiintiöitä, varmistaakseen naisten yhtäläisen edustuksen korkeissa akateemisissa asemissa.

Työelämä

31. Komitea pitää myönteisinä taannoisia lainsäädännön muutoksia, joilla säädetään yhtäläisestä oikeudesta vanhempainvapaaseen molemmille vanhemmille ja yksinhuoltajien pidennetystä vanhempainrahakaudesta. Komitea panee merkille sopimusvaltion pyrkimykset poistaa sukupuolen mukainen eriytyminen työmarkkinoilta ja aikomuksen kaventaa sukupuolten välinen palkkaero 12 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että
(a) sukupuolen mukaista eriytymistä esiintyy edelleen työmarkkinoilla siten, että naiset keskittyvät perinteisesti “naisaloille”, kuten hoitotyöhön, ja sukupuolen mukaisen eriytymisen riski on kasvanut siirryttäessä etätyöhön;
(b) sukupuolten välinen palkkaero on edelleen 16 prosenttia, mikä vaikuttaa haitallisesti naisten eläke-etuuksiin;
(c) etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla naisilla, maahanmuuttajanaisilla ja vammaisilla naisilla on vaikeuksia päästä turvattuun, hyvin palkattuun ja kokoaikaiseen työhön;
(d) naisia syrjitään raskauden ja äitiyden perusteella;
(e) vain harvat miehet pitävät vanhempainvapaata;
(f) naisia on suhteettoman vähän edustettuina talouden alan päätöksentekoprosesseissa ja päättävissä asemissa.
32. Komitea viittaa edellisiin suosituksiinsa (CEDAW/C/FIN/CO/7, 27. kohta) ja suosittelee, että sopimusvaltio
(a) ryhtyy lainsäädäntö- ja poliittisiin toimenpiteisiin, mukaan lukien yleissopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaiset väliaikaiset erityistoimet, kuten kiintiöt ja työnantajille suunnatut taloudelliset kannustimet, edistääkseen naisten edustusta muilla kuin perinteisillä urapoluilla ja vähentääkseen sukupuolen mukaista eriytymistä työmarkkinoilla, etenkin innovatiivisilla aloilla, kuten digitalisaation alalla, ja harkitsee kansallisen toimintaohjelman laadintaa asian käsittelemiseksi;
(b) varmistaa palkka-avoimuuden ja sen, että niin julkiset kuin yksityiset yritykset noudattavat samapalkkaisuuden periaatetta ja arvioivat säännöllisesti uudelleen naisvaltaisten alojen palkkausta sekä toteuttavat toimia palkkaeron kaventamiseksi, muun muassa sukupuolineutraalin analyyttisen työnluokituksen, arviointimenetelmien ja säännöllisten palkkakartoitusten avulla;
(c) laatii tehokkaita strategioita ja toimintaperiaatteita tehostaakseen naisten pääsyä turvattuihin, hyvin palkattuihin työpaikkoihin, painottaen erityisesti vähäosaisia naisryhmiä, kuten maahanmuuttajanaisia, etnisten vähemmistöjen naisia, yksinhuoltajaäitejä, ikääntyneitä naisia ja vammaisia naisia;
(d) panee aukottomasti täytäntöön ne naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain säännökset, joilla kielletään naisten syrjintä raskauden tai äitiyden perusteella, ja antaa tällaisen syrjinnän uhreille asianmukaisen hyvityksen, mukaan lukien mahdollisuus takaisinottoon aiempaan työhönsä, jos heidät on irtisanottu oikeudettomasti;
(e) toteuttaa toimet, joilla varmistetaan kotitöiden tasapuolinen jakautuminen naisten ja miesten kesken, ja kannustaa miehiä käyttämään vanhempainvapaansa kokonaan;
(f) ottaa käyttöön asianmukaiset toimintaperiaatteet lisätäkseen merkittävästi naisten osuutta yksityisen sektorin päättävissä asemissa myös innovatiivisimmilla aloilla, kuten digitalisaation alalla.

Terveys

33. Komitea panee arvostaen merkille, että eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta, jolla on määrä parantaa myös terveydenhuollon ammattilaisten antamien laadukkaiden terveyspalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Lisäksi komitea panee arvostaen merkille, että sopimusvaltio on ryhtynyt toimenpiteisiin käsitelläkseen nuorten naisten ja tyttöjen mielenterveyteen liittyviä asioita, kuten syömishäiriöitä. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, että
(a) vaikka itsemurhien määrä on laskenut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, itsemurhia esiintyy sopimusvaltiossa myös naisten keskuudessa enemmän kuin missään muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, ja alle 25-vuotiaiden naisten itsemurhakuolleisuus on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana;
(b) syömishäiriöistä kärsiviä naisia ja tyttöjä on hälyttävän paljon.
34. Komitea palauttaa mieliin edelliset suosituksensa (CEDAW/C/IN/CO/7, 29. kohta) ja suosittelee, että sopimusvaltio
(a) tekee kattavan tutkimuksen selvittääkseen itsemurhien juurisyyt ja toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, kuten varhaisen havaitsemisen ohjelmia, käsitelläkseen mielenterveysasioita, jotka johtavat naisten ja tyttöjen itsemurhiin sopimusvaltiossa;
(b) ottaa käyttöön varhaisen havaitsemisen ohjelmia ja järjestelmiä, joiden avulla voidaan käsitellä syömishäiriöisten naisten ja tyttöjen ongelmia varhaisessa vaiheessa.

Naisten taloudellinen voimaantuminen

35. Komitea on huolestunut siitä, että vuosina 2016–2018 toteutetut julkisen talouden säästötoimet, kuten sosiaaliturvaetuuksien leikkaukset, vaikuttivat suhteettomasti naisiin ja edistivät köyhyyden naisistumista sopimusvaltiossa.
36. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
(a) ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen asianmukaisen elintason sekä taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisen;
(b) kehittää ja vahvistaa ohjelmia, joilla tuetaan naisyrittäjiä, myös etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia ja pienituloisia naisia.

Vähäosaiset naisryhmät

37. Komitea panee arvostaen merkille, että kuuteen vankilaan aiotaan perustaa erillinen osasto naisvangeille heidän turvallisuutensa ja hyvinvointinsa varmistamiseksi. Komitea panee merkille myös sopimusvaltion ilmoituksen siitä, että kotoutumisen edistämisestä annettuun lakiin on ehdotettu muutoksia, joilla pyritään helpottamaan maahanmuuttajanaisten kotoutumista yhteiskuntaan ja tehostamaan heidän pääsyään työmarkkinoille. Lisäksi komitea toteaa, että valmisteilla oleva kolmas kansallinen romanipoliittinen ohjelma keskittyy useiden romaniyhteisön sisäisten ryhmien, kuten romaninaisten, asemaan. Komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, ettei sopimusvaltio ole antanut tietoja erityisistä toimenpiteistä, joilla pyrittäisiin korjaamaan risteävää syrjintää kokevien naisten tilannetta. Näitä naisten ryhmiä ovat erityisesti maahanmuuttajanaiset, romaninaiset, ikääntyneet naiset ja vammaiset naiset.
38. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa seuraavassa raportissaan yksityiskohtaiset tiedot kohdennetuista toimenpiteistä, joilla pyritään varmistamaan yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet naisille, jotka kohtaavat risteävää syrjintää, kuten maahanmuuttajanaisille, romaninaisille, ikääntyneille naisille ja vammaisille naisille.

Avioliitto ja perhesuhteet

39. Komitea pitää myönteisenä saamiaan tietoja perhevapaauudistuksesta. Komitea panee arvostaen merkille sopimusvaltion ilmoituksen, jonka mukaan vanhemman aiempi perheväkivalta otetaan huomioon päätettäessä lasten huoltajuudesta avioeron yhteydessä. Komitea on huolestunut siitä, että lakiehdotus pakkoavioliittojen kumoamisesta voi johtaa näissä avioliitoissa syntyneiden lasten jäämiseen vaille perintöoikeuksiaan. Komiteaa huolestuttaa myös se, ettei lapsiavioliitoissa ja pakkoavioliitoissa syntyneistä lapsista ole tehty tilastoja.
40. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
(a) sallii pakkoavioliiton uhrien valita vapaasti joko avioeron tai avioliiton mitätöinnin tai purkamisen välillä omien ja lastensa yksilöllisten tilanteiden, tarpeiden ja oikeuksien mukaisesti, etenkin perintöoikeuksien osalta;
(b) kokoaa tilastotietoja lapsiavioliitoissa ja pakkoavioliitoissa syntyneistä lapsista saadakseen oikean käsityksen tilanteesta.

Pekingin julistus ja toimintaohjelma

41. Komitea kehottaa sopimusvaltiota soveltamaan Pekingin julistusta ja toimintaohjelmaa sekä arvioimaan edelleen yleissopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumista saavuttaakseen tosiasiallisen tasa-arvon naisten ja miesten välillä.

Kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma

42. Komitea vaatii, että koko Kestävän kehityksen Agenda 20230 toimintaohjelman täytäntöönpanoprosessissa toteutetaan tosiasiallista sukupuolten tasa-arvoa yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

Jakelu

43. Komitea pyytää sopimusvaltiota varmistamaan näiden loppupäätelmien oikea-aikaisen jakelun sopimusvaltion tosiasiallisilla virallisilla kielillä asianomaisille valtion laitoksille kaikilla tasoilla (kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla), erityisesti hallitukselle, ministeriöille, eduskunnalle ja oikeuslaitokselle, mahdollistaakseen loppupäätelmien täytäntöönpanon kaikilta osin

Muiden sopimusten ratifiointi

44. Komitea toteaa, että jos sopimusvaltio noudattaisi yhdeksää keskeisintä kansainvälistä ihmisoikeusasiakirjaa , naiset pystyisivät nykyistä paremmin nauttimaan ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan kaikilla elämänalueilla. Siksi komitea kehottaa sopimusvaltiota ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta sekä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta, koska sopimusvaltio ei vielä ole näiden osapuolena.

Ihmisoikeuskomitea 2021 (CCPR/C/FIN/CO/7)

Ihmisoikeuskomitea 2021 (CCPR/C/FIN/CO/7) Ihmisoikeuskomitea käsitteli Suomen seitsemännen määräaikaisraportin (CCPR/C/FIN/7) 3758., 3759. ja 3760. kokouksissaan (ks. CCPR/C/SR.3758, CCPR/C/SR.3759 ja CCPR/C/SR.3760), jotka pidettiin 2., 3. ja 4. maaliskuuta 2021. Kokoukset pidettiin ensimmäistä kertaa virtuaalisesti koronaviruspandemian (covid-19) vuoksi. Komitea hyväksyi nämä loppupäätelmät 3774. kokouksessaan, joka pidettiin 23. maaliskuuta 2021.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpano

4. Komitea panee merkille, että Suomen ylemmät tuomioistuimet ovat vedonneet yleissopimukseen arvioidessaan uudelleen kansallisten tuomioistuinten ratkaisuja. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei sopimusvaltio ole antanut käytännön esimerkkejä oikeustapauksista, joissa yleissopimuksen määräyksiä on sovellettu suoraan, erityisesti jättämällä soveltamatta kulloistakin asiaa koskevia kansallisia säännöksiä, jotka ovat olleet ristiriidassa yleissopimuksen kanssa. Lisäksi komitea ilmaisee huolensa siitä, ettei komitean marraskuussa 2018 hyväksymiä ratkaisuja  saamelaisten itsemääräämisoikeudesta ole pantu täytäntöön. Päinvastoin, korkeimman hallinto-oikeuden 5. heinäkuuta 2019 tekemät päätökset, joilla 97 henkilöä palautettiin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vaalilautakunnan poistettua heidät siitä, näyttävät olevan ristiriidassa komitean ratkaisujen kanssa. Suomen hallitus ei myöskään peruuttanut tai lykännyt syyskuussa 2019 pidettyjä saamelaiskäräjien vaaleja, minkä vuoksi saamelaiskäräjien kokoonpano muuttui merkittävästi, kun siihen otettiin mukaan etnisiä suomalaisia, joita saamelaiskäräjät ei katso saamelaisiksi (2 artikla).
5. Sopimusvaltion tulisi jatkaa pyrkimyksiään tiedottaa yleissopimuksesta ja sen valinnaisesta pöytäkirjasta sekä antaa niihin liittyvää koulutusta lakimiehille, syyttäjille, tuomareille, lainvalvontaviranomaisille ja suurelle yleisölle. Sopimusvaltion olisi myös viipymättä noudatettava kaikkia saamelaisten alkuperäiskansaa koskevia komitean ratkaisuja asianmukaisten ja tehokkaiden järjestelmien avulla taatakseen oikeudenloukkausten uhrien oikeuden tehokkaaseen oikeuskeinoon yleissopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen mukaisesti.

Ihmisoikeusvaikutusten arviointi

6. Komitea panee merkille, että eri toimijat, kuten lainsäädännön arviointineuvosto, arvioivat lainsäädäntöehdotusten ja muiden politiikkaehdotusten ihmisoikeusvaikutuksia. Komitea panee myös merkille, että oikeuskansleri ja eduskunnan perustuslakivaliokunta valvovat lainsäädännön perustuslainmukaisuutta ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista. Se on kuitenkin huolestunut tiedoista, joiden mukaan tätä arviointia ei tehdä järjestelmällisesti ja arviointi vaikuttaa vain rajallisesti lasten, naisten, turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajien ja saamelaisten oikeuksien ylläpitämiseen, etenkin kun on kyse tätä aihetta koskevien tietojen keruusta ja tarkastelusta (2 artikla).
7. Sopimusvaltion tulisi tehostaa järjestelmiä, joiden avulla arvioidaan lainsäädäntö- ja politiikkaehdotusten ihmisoikeusvaikutuksia ennen ehdotusten hyväksymistä, jotta varmistettaisiin niiden olevan sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa erityisesti silloin, kun ne koskevat haavoittuviin ryhmiin kuuluvien ihmisten oikeuksia. Sopimusvaltion tulisi myös tehostaa järjestelmäänsä, jonka avulla se kerää luotettavia, eriteltyjä tietoja arvioidakseen lainsäädännön ja politiikan vaikutuksia yleissopimuksella turvattuihin oikeuksiin.

Varaumat

8. Komitea panee merkille, että sopimusvaltio pitää edelleen voimassa muun muassa yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen, 14 artiklan 7 kappaleeseen ja 20 artiklan 1 kappaleeseen tekemänsä varaumat. Komitea pitää valitettavana, ettei sopimusvaltio ole edellisen tarkastelun jälkeen muuttanut kantaansa tässä asiassa (2 artikla).
9. Komitea palauttaa mieliin aiemmat suosituksensa (CCPR/C/FIN/CO/6, 4. kappale) ja toistaa, että sopimusvaltion tulisi harkita edellä mainittuja yleissopimuksen artikloja koskevien varaumiensa poistamista.

Terrorismintorjuntatoimet

10. Komitea on huolestunut siitä, että terrorismirikokset on määritelty rikoslaissa epämääräisesti ja että kyseiseistä säännöstä voidaan soveltaa väärin. Komitea panee merkille sopimusvaltion taannoisen päätöksen ja aikomuksen jatkaa pyrkimyksiään kotiuttaa lapset alueilta, joilla on meneillään aseellisia selkkauksia. Komitea on huolestunut Suomen kansalaisille syntyneistä lapsista, jotka edelleen elävät ankarissa olosuhteissa tällaisilla alueilla, etenkin al-Holin pakolaisleirillä Syyriassa. (2, 9, 12 ja 14 artikla).
11. Sopimusvaltion tulisi
(a) varmistaa, että sen lainsäädäntö terrorismin torjunnasta on erityisesti siinä säädettyjen määritelmien sekä toimivaltuuksien ja näiden käytön rajojen osalta yleissopimuksen sekä laillisuus-, oikeusvarmuus-, ennakoitavuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaista ja että terroriteoista tai niihin liittyvistä rikoksista epäillyille tai syytetyille annetaan sekä lainsäädännössä että käytännössä kaikki oikeudelliset takeet yleissopimuksen mukaisesti;
(b) tehostaa pyrkimyksiään kotiuttaa kaikki tällä hetkellä aseellisten selkkausten alueilla olevat Suomen kansalaiset ja heidän lapsensa noudattaen selkeää ja oikeudenmukaista menettelyä, jossa kunnioitetaan lapsen edun periaatetta, ja antaa heille kotiuttamisen jälkeen asianmukaiset mahdollisuudet saada kuntoutuspalveluja ja hoitoa.

Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo

12. Komitea panee merkille ne lainsäädäntö- ja politiikkatoimet, jotka sopimusvaltio on toteuttanut ehkäistäkseen ja torjuakseen syrjintää ja edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu voi saattaa syrjintäasioita yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi vain kaikkien asianosaisten suostumuksella ja etteivät uhrit voi hakea hyvitystä lautakunnasta vaan ainoastaan tuomioistuimesta pitkällisessä oikeudenkäynnissä. Komitea panee huolestuneena merkille myös sen valtuuskunnan myöntämän seikan, ettei yhdenvertaisuuslaki ole vielä laajalti tunnettu yleisesti, minkä vuoksi syrjinnän uhrit hakevat oikeutta vaihtelevien ja joskus sekavien kanavien kautta. Komitea on huolestunut myös vammaisten naisten ja etnisten vähemmistötaustaisten naisten vähäisestä poliittisesta edustuksesta ja että tästä asiasta on saatavilla eriytettyjä tilastotietoja vain niukasti (2 ja 26 artikla).
13. Sopimusvaltion tulisi
(a) ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin arvioidakseen uudelleen yhdenvertaisuuslain (1325/2014) ja muun keskeisen syrjinnänvastaisen lainsäädännön ja muuttaakseen niitä tarkoituksena tehostaa syrjinnän torjumisen oikeudellista ja institutionaalista kehystä;
(b) arvioida uudelleen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltuudet poistaakseen ne syyt, jotka estävät kaikkien syrjintätapausten tosiasiallisen saattamisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi;
(c) harkita, että se antaisi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle valtuudet myöntää hyvitystä suoraan syrjinnän uhreille, jotta näillä olisi oikea-aikaisesti käytettävissään tehokkaat oikeuskeinot;
(d) lisätä yleisön tietoisuutta syrjinnän vastaisesta lainsäädännöstä ja syrjinnän uhrien käytettävissä olevista oikeuskeinoista, kuten yhdenvertaisuusvaltuutetun, tasa-arvovaltuutetun sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltuuksista;
(e) tehostaa pyrkimyksiään lisätä naisten, erityisesti vammaisten naisten ja etnisten vähemmistötaustaisten naisten, osallistumista julkisella ja yksityisellä sektorilla ja heidän edustustaan korkeimmalla tasolla sekä parannettava tiedonkeruutaan tämän osalta.

Vihapuhe ja viharikokset

14. Komitea panee merkille, että sopimusvaltio on pyrkinyt torjumaan vihapuhetta ja viharikoksia erilaisilla toimilla, kuten hyväksymällä kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelman ja käynnistämällä nettipoliisien toiminnan poliisilaitoksilla. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että haavoittuviin ryhmiin ja vähemmistöryhmiin, kuten naisiin, afrikkalaistaustaisiin, muslimeihin, lesbo-, homo- ja biseksuaaleihin, transsukupuolisiin sekä romani- ja juutalaisyhteisöihin kohdistuu edelleen suvaitsemattomuutta, ennakkoluuloja, vihapuhetta ja viharikoksia erityisesti joukkoviestimissä ja sosiaalisissa verkostoissa. Tässä suhteessa komitea pitää valitettavana, ettei politiikka- ja tiedottamistoimien vaikutuksista ja vaikuttavuudesta vihapuheen ja viharikosten vähentämisessä ole saatavilla yksityiskohtaisia tietoja ja ettei tietoja tästä asiasta kerätä riittävästi (2, 19, 20 ja 26 artikla).
15. Sopimusvaltion tulisi tehostaa pyrkimyksiään torjua yleissopimuksen 19 ja 20 artiklan sekä mielipiteen- ja sananvapautta koskevan komitean yleiskommentin nro 34 (2011) mukaisesti muun muassa rotuun, etniseen taustaan, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää, vihapuhetta ja kehottamista syrjintään tai väkivaltaan. Sopimusvaltion tulisi muun muassa
(a) parantaa aihetta koskevien tietojen keruuta ja ryhtyä tehokkaisiin toimiin vihapuheen ehkäisemiseksi sekä verkossa että sen ulkopuolella, tuomita vihapuhe päättäväisesti ja julkisesti sekä tehostaa pyrkimyksiä puuttua verkossa esiintyvään vihapuheeseen;
(b) tehostaa tiedottamistoimiaan, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista ja monimuotoisuuden suvaitsemista sekä oikaisemaan ja poistamaan rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvat stereotyyppiset ennakkoluulot;
(c) kannustaa ilmoittamaan viharikoksista ja varmistaa, että viharikokset tutkitaan perusteellisesti, rikoksentekijät asetetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan ja että uhrien käytettävissä on tehokkaat oikeuskeinot;
(d) antaa asianmukaista koulutusta vihapuheen ja viharikosten käsittelemisestä keskus- ja paikallishallinnon viranomaisille, lainvalvontaviranomaisille, tuomareille ja syyttäjille sekä monimuotoisuuden hyväksymisen edistämisestä joukkoviestimissä työskenteleville.

Etninen profilointi

16. Komitea panee merkille ulkomaalaislaissa säädetyn etnisen profiloinnin kiellon ja tätä aihetta käsittelevän koulutuksen antamisen lainvalvontaviranomaisille. Komitea on kuitenkin edelleen huolestunut tiedoista, joiden mukaan poliisi on harjoittanut etnistä profilointia (2, 12, 17 ja 26 artikla).
17. Sopimusvaltion tulisi ryhtyä tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että etninen profilointi kielletään lainvalvontaviranomaisilta sekä lainsäädännössä että käytännössä, ja estääkseen ulkonäköön, ihonväriin tai etniseen tai kansalliseen alkuperään perustuvan erilaisen kohtelun. Sopimusvaltion tulisi jatkaa pyrkimyksiään antaa kaikille lainvalvontaviranomaisille asianmukaista koulutusta estääkseen etnisen profiloinnin tosiasiallisesti ja arvioidakseen säännöllisesti tämän koulutuksen vaikutuksia.

Naisiin kohdistuva väkivalta

18. Komitea tunnustaa, että sopimusvaltio on pyrkinyt torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa muun muassa tiedotuskampanjoiden avulla, ottamalla käyttöön kriisipuhelimen ja ehdottamalla asiassa riippumattoman raportoijan nimeämistä. Komiteaa huolestuttaa kuitenkin naisiin kohdistuvan väkivallan jatkuminen ja etenkin lähisuhdeväkivallan lisääntyminen koronaviruspandemian (covid-19) aikana. Komitea panee myös huolestuneena merkille, että vain pienestä osasta naisiin kohdistuneen väkivallan tekijöitä tehdään rikosilmoitus ja vain pieni osa heistä asetetaan syytteeseen ja tuomitaan, että turvakoteja ja raiskauskriisikeskuksia on liian vähän etenkin syrjäisillä maaseutualueilla ja että tuloksettomien lähestymiskieltohakemusten käsittelystä peritään tuomioistuinmaksu. Komitea pitää valitettavana, ettei rikoslain seksuaalirikoksia koskevaa 20 lukua ole muutettu sen varmistamiseksi, että suostumuksen puuttumisesta tulee raiskauksen määritelmän keskeisin tunnusmerkki, ja ettei avioliittoon pakottamista ole nimenomaisesti säädetty rangaistavaksi (2, 3, 6, 7 ja 26 artikla).
19. Sopimusvaltion tulisi
(a) rohkaista tekemään naisiin kohdistuvista väkivaltatapauksista rikosilmoitus ja varmistaa ilmoituksen tehneiden naisten turvallisuus muun muassa parantamalla mahdollisuutta saada lähestymiskielto ja lisäämällä näiden kieltojen tehokkuutta. Sopimusvaltion tulisi myös harkita tuomioistuinmaksujen poistamista tuloksettomilta lähestymiskieltohakemuksilta;
(b) varmistaa, että naisiin kohdistuvat väkivaltatapaukset tutkitaan perusteellisesti, että tekijät asetetaan syytteeseen ja että heitä mahdollisen tuomion jälkeen rangaistaan asianmukaisilla seuraamuksilla;
(c) saattaa uhrien, etenkin syrjäisillä maaseutualueilla asuvien uhrien, käytettäväksi tehokkaat oikeuskeinot sekä suojelu- ja auttamiskeinot, kuten majoitus tai turvakodit koko maan alueella, sekä muut tukipalvelut;
(d) jouduttaa lainsäädännön uudistuksia, joilla pyritään ehkäisemään ja torjumaan tehokkaasti kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, muun muassa muuttamalla raiskauksen määritelmää siten, että se sisältää keskeisenä tunnusmerkkinä suostumuksen puuttumisen, säätämällä avioliittoon pakottamisen yksiselitteisesti rangaistavaksi ja arvioimalla uudelleen lähestymiskieltoja koskevan lainsäädännön;
(e) jatkaa pyrkimyksiään kouluttaa lainvalvontaviranomaiset, syyttäjät, tuomarit ja lakimiehet asianmukaisesti käsittelemään naisiin kohdistuvat väkivaltatapaukset tehokkaasti.

Seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja intersukupuolisuus

20. Komitea on huolestunut seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvasta sosiaalisesta leimaamisesta, syrjinnästä ja väkivallasta. Komitea panee merkille meneillään olevan translain muuttamisen, mutta on huolestunut siitä, että sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen kestää kauan ja siihen vaaditaan sterilisaatio ja diagnoosi transsukupuolisuudesta, joka on määritelty mielenterveyden häiriöksi. Komitea on huolestunut myös siitä, että näihin toimenpiteisiin suostuneiden transsukupuolisten lasten voi olla mahdotonta saada sukupuolensa vahvistetuksi oikeudellisesti. Lisäksi komiteaa huolestuttaa se, että intersukupuolisille lapsille tehdään edelleen peruuttamattomia ja kajoavia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Komitea panee huolestuneena merkille, että nämä toimenpiteet usein perustuvat stereotyyppiseen näkemykseen sukupuolirooleista ja että ne usein suoritetaan ennen kuin lapset saavuttavat iän, jossa he voivat antaa täyden, vapaan ja tietoon perustuvan suostumuksensa (3, 7, 9, 17, 24 ja 26 artikla).
21. Sopimusvaltion tulisi ryhtyä lainsäädäntö- ja muihin toimiin tarkoituksena
(a) tehostaa pyrkimyksiään poistaa kaikenlainen seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä ja väkivalta sekä sosiaalinen leimaaminen ja saattaa näiden tekojen uhrien käytettäväksi tehokkaat oikeuskeinot;
(b) luoda yksinkertainen ja esteetön yleissopimuksen mukainen hallinnollinen menettely henkilö- ja perheoikeudellisen aseman muuttamiseksi sukupuoli-identiteetin perusteella;
(c) estää tehokkaasti tekemästä peruuttamattomia lääketieteellisiä toimenpiteitä, erityisesti leikkauksia, intersukupuolisille lapsille, jotka eivät vielä pysty antamaan täyttä, vapaata ja tietoon perustuvaa suostumustaan, jolleivät nämä menettelyt ole lääketieteellisesti ehdottoman välttämättömiä, ja varmistaa, että tällaisten toimenpiteiden uhreilla on käytettävissään tehokkaat oikeuskeinot.

Liiallinen voimankäyttö

22. Komitea on huolestunut tiedoista, joiden mukaan lainvalvontaviranomaiset ovat lisänneet voimankäyttöään, kuten sähkötainnutusaseiden (etälamauttimien) ja muiden ns. vähemmän tappavien aseiden käyttöä (6 ja 7 artikla).
23. Sopimusvaltion tulisi varmistaa, että lainvalvontaviranomaiset noudattavat etälamauttimien käyttöä koskevia sääntöjä ja ehtoja ja että käyttöä seurataan asianmukaisesti ja sitä koskevat toimintaperiaatteet vastaavat kaikilta osin Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston perusperiaatteita lainvalvontaviranomaisten voimankäytöstä ja ampuma-aseiden käytöstä (Basic Principles on the Use of Force and Firearms by Law Enforcement Officials) sekä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusohjeita vähemmän tappavista aseista lainvalvonnassa (United Nations Human Rights Guidance on Less-Lethal Weapons in Law Enforcement).

Yksilön vapaus ja turvallisuus

24. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot, joiden mukaan pidätetyt henkilöt vapautetaan käytännössä usein kahden päivän kuluessa pidätyksestä. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei tästä asiasta ole käytettävissä luotettavia tilastotietoja, ja ilmaisee uudelleen huolestuneisuutensa tiedoista, joiden mukaan viranomaiset eivät noudata täsmällisesti sitä 48 tunnin määräaikaa, jonka kuluessa rikoksesta epäiltynä pidätetty on saatettava tuomarin eteen. Komiteaa huolestuttavat myös tiedot, joiden mukaan viranomaiset eivät aina ilmoita pidätetyn henkilön vapaudenmenetyksestä hänen perheenjäsenilleen 48 tunnin kuluessa (9 artikla).
25. Sopimusvaltion tulisi saattaa lainsäädäntönsä ja käytäntönsä yleissopimuksen 9 artiklan mukaisiksi, erityisesti varmistamalla, että rikoksesta epäiltyinä pidätetyt tai vangitut saatetaan viipymättä tuomarin eteen 48 tunnin kuluessa ja että vapaudenmenetyksestä ilmoitetaan heidän perheenjäsenilleen tai valitsemilleen henkilöille saman määräajan kuluessa.

Yksilön vapaus ja turvallisuus

26. Komitea panee merkille, että tutkintavankeuslakia muutettiin tammikuussa 2019, että uusia tutkintavankeuden vaihtoehtoja on otettu käyttöön ja että poliisin säilöönottotiloissa pidettävien tutkintavankien määrä on tämän jälkeen vähentynyt. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että tutkintavankeja voidaan vieläkin poikkeuksellisesti sijoittaa poliisin säilöönottotiloihin turvallisuussyistä tai tutkinnallisista syistä (9 artikla).
27. Sopimusvaltion tulisi ryhtyä tarvittaviin toimiin lopettaakseen tutkintavankien sijoittamisen poliisin säilöönottotiloihin, myös poikkeuksellisista syistä, sekä jouduttaa suunniteltua uusien tutkintavankeustilojen rakentamista. Sopimusvaltion tulisi myös lisätä tutkintavankeuden vaihtoehtojen käyttöä.

Yksilön vapaus ja turvallisuus

28. Komitea panee merkille, että sopimusvaltiossa on vain vähän alle 18-vuotiaita vankeja ja että sopimusvaltio suunnittelee perustavansa useisiin vankiloihin erilliset osastot näille vangeille. Komitea ilmaisee kuitenkin uudelleen aiemman huolensa siitä, ettei alle 18-vuotiaita vankeja vielä eroteta aikuisvangeista ja että nuoret ovat tällöin haavoittuvaisia väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle (10 artikla).
29. Yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaa ja 3 kappaletta koskevasta varaumastaan huolimatta sopimusvaltion tulisi yleisesti varmistaa, että alle 18-vuotiaat vangit erotetaan aikuisvangeista.

Psykososiaalisesti vammaiset ja kehitysvammaiset henkilöt

30. Komitea on huolestunut siitä, että psykososiaalisesti vammaisten tai kehitysvammaisten henkilöiden, kuten sosiaalihuoltolaitoksissa asuvien muistisairaiden ikääntyneiden, liikkumisvapautta saatetaan rajoittaa heidän tahdostaan riippumatta ja heitä saatetaan hoitaa tahdostaan riippumatta ilman riittävää oikeudellista perustaa tai menettelytakeita, joilla heidän oikeutensa ja etunsa turvattaisiin. Komitea panee merkille meneillään olevan lainsäädäntöprosessin, jossa pyritään vahvistamaan vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta, mutta pitää valitettavana, ettei sopimusvaltio ole edistynyt riittävästi pyrkimyksissään varmistaa käytettäväksi tehokkaita oikeuskeinoja, joiden avulla voitaisiin riitauttaa tahdosta riippumaton psykiatriseen hoitolaitokseen sijoittaminen ja tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito (7, 9 ja 17 artikla).
31. Sopimusvaltion tulisi varmistaa lainsäädännössä ja käytännössä, että
(a) henkilön liikkumisvapautta rajoitetaan psykiatrista hoitoa varten hänen tahdostaan riippumatta vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista henkilön itsensä suojelemiseksi vakavalta vahingolta tai sen estämiseksi, ettei hän vahingoita muita, ja että liikkumisvapauden rajoittamista käytetään vasta viimesijaisena keinona ja mahdollisimman vähän aikaa;
(b) silloin, kun vajaavaltaisten vammaisten henkilöiden tahdosta riippumatta heidän liikkumisvapauttaan rajoitetaan tai heitä hoidetaan lääketieteellisesti, noudatetaan vaatimusta pyrkiä kaikin keinoin hankkimaan heidän vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumuksensa ja samalla noudatetaan asianmukaisia oikeudellisia takeita ja menettelytakeita;
(c) tällaiseen sairaalahoitoon tai hoitoon liitetään aluksi ja määräajoin oikeudellinen uudelleenarviointi sekä takeet tehokkaasta oikeuskeinosta ja että mahdolliset oikeudenloukkaukset tutkitaan perusteellisesti ja niistä nostetaan syytteet.

Ulkomaalaisten kohtelu, mukaan lukien turvapaikanhakijat ja kansalaisuudettomat

32. Komitea pitää myönteisinä sopimusvaltion pyrkimyksiä parantaa maahan saapuneiden lasten tilannetta ja kansainvälistä suojelua nauttivien mahdollisuutta saada henkilöllisyysasiakirjoja sekä myös säädösehdotusta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa oikeudellisen neuvonnan saanti turvapaikkahaastattelujen aikana. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että oikeutta esittää uusia tietoja turvapaikan uusintahakemuksissa rajoitetaan ja että perheenyhdistämiselle on esteitä, kuten toimeentuloedellytys. Komitea panee merkille, että sopimusvaltio on ottanut käyttöön säilöönoton vaihtoehtoja, kuten asumisvelvollisuuden, mutta on huolestunut näihin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin liittyvistä rajoittavista ilmoittautumisvelvollisuuksista ja riittämättömästä tiedonkeruusta säilöönoton ja sen vaihtoehtojen osalta. Komitea panee merkille, että alle 15-vuotiaiden ilman huoltajaa maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden säilöönotto on kielletty lailla ja että 15–17-vuotiaita ilman huoltajaa maahan saapuneita lapsia ei saa ottaa säilöön turvapaikkaprosessin aikana. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että lasten säilöönotto on edelleenkin mahdollista silloin, kun lapsi on jo saanut täytäntöönpanokelpoisen kielteisen turvapaikkapäätöksen ja kun muut vähemmän rajoittavat varotoimet ovat riittämättömiä. Komitea kiittää sitä, että Suomessa syntyneille lapsille myönnetään kansalaisuus ilman eri toimenpiteitä, jos he muutoin jäisivät kansalaisuudettomiksi, mutta on kuitenkin huolestunut kansalaisuudettomien määrästä sopimusvaltiossa (2, 6, 7 ja 13 artikla).
33. Sopimusvaltion tulisi
(a) jouduttaa pyrkimyksiään vahvistaa maahan tulleiden, etenkin ilman huoltajaa saapuneiden, lasten oikeuksia ottaen huomioon, että lasten etua on kunnioitettava;
(b) jatkaa pyrkimyksiään mahdollistaa turvapaikanhakijoille hyvälaatuisten oikeusapupalvelujen saanti koko turvapaikkaprosessin ajan;
(c) varmistaa, että rajoitukset, jotka estävät uusien tietojen esittämisen turvapaikan uusintahakemuksissa, eivät loukkaa palauttamiskiellon periaatetta;
(d) arvioida uudelleen perheenyhdistämismenettelynsä, muun muassa poistaakseen perheenyhdistämisen esteet, kuten toimeentuloedellytyksen;
(e) lisätä säilöönoton vaihtoehtojen käyttöä, käyttää turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten säilöönottoa vasta viimesijaisena keinona ja harkita kieltävänsä yleisesti lasten säilöönoton maahanmuuton yhteydessä. Sopimusvaltion olisi myös parannettava säilöönoton ja sen vaihtoehtojen käyttöä koskevien tietojen keruuta;
(f) vahvistaa kansalaisuudettomien suojelua muun muassa ottamalla käyttöön kansalaisuudettomuuden määrittämiseen tarkoitetun tehokkaan menettelyn, jossa noudatetaan tarkoin määrättyjä menettelynäkökohtia ja -takeita.

Oikeus yksityiselämään

34. Komitea on huolestunut siitä, että esimerkiksi poliisilain (581/2019) määritelmät tilanteista, joissa voidaan harjoittaa siviilivalvontaa ja sotilaallista valvontaa, saattavat mahdollistaa liian laajat valvontavaltuudet. Komitea panee merkille, että sopimusvaltiossa on viisi sekä siviili- että sotilastiedustelua valvovaa tiedusteluvalvontajärjestelmää, kuten taannoin perustetut tiedusteluvalvontavaltuutettu ja tiedusteluvalvontavaliokunta. Komiteaa huolestuttaa se, että näin monitahoinen rakenne voi heikentää valvontajärjestelmien tehokkuutta turvattaessa oikeutta yksityiselämään (17 artikla).
35. Sopimusvaltion tulisi varmistaa, että
(a) kaiken tyyppistä, sekä siviili- että sotilastoimijoiden harjoittamaa, valvontaa ja puuttumista yksityiselämään, kuten verkkovalvontaa, telekuuntelua, viestintätietojen hankkimista ja tiedonhakua, säännellään asianmukaisella lainsäädännöllä, joka on sopusoinnussa yleissopimuksen, etenkin sen 17 artiklan, kanssa, laillisuus-, suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaate mukaan lukien; ja
(b) valvonta ja telekuuntelu edellyttävät tuomioistuimen antamaa lupaa, niitä valvotaan tehokkaiden ja riippumattomien järjestelmien avulla, ja niiden kohteena olevilla henkilöillä on asianmukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeuskeinot oikeudenloukkaustapauksissa.

Aseistakieltäytyminen

36. Komitea on huolestunut siitä, että laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetun lain kumoamisesta (330/2019) lakkautti Jehovan todistajien vapauttamisen asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta vastoin komitean aiempia suosituksia, joiden mukaan tämä vapautus olisi tullut ulottaa myös muihin aseistakieltäytyjien ryhmiin (CCPR/C/FIN/CO/6, 14. kohta). Lisäksi komitea panee huolestuneena merkille, että asevelvollisuuden suorittamisen korvaava siviilipalvelus kestää lähtökohtaisesti yhtä kauan kuin pisin varusmiespalvelus ja että vaikka siviilipalvelusta hallinnoi työ- ja elinkeinoministeriö, sotilashenkilöstöä osallistuu edelleen siviilipalvelusta käsitteleviin työryhmiin ja komiteoihin, jotka päättävät palveluksen luonteesta ja kestosta. Komitea on myös huolestunut siitä, ettei oikeudesta aseistakieltäytymiseen ja asevelvollisuuden suorittamisen vaihtoehdoista tiedoteta riittävästi (18 artikla).
37. Sopimusvaltion tulisi
(a) varmistaa, etteivät asevelvollisuuden suorittamisen vaihtoehdot ole luonteeltaan tai kestoltaan rankaisevia tai syrjiviä ja että ne säilyvät siviililuonteisina ja pidetään sotilaallisen määräysvallan ulkopuolella;
(b) keskeyttää kaikki syytetoimet, jotka kohdistuvat omantunnon syistä asevelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyneisiin henkilöihin, ja vapauttaa ne, jotka parhaillaan suorittavat aseistakieltäytymiseen perustuvia vankeusrangaistuksia; ja
(c) tehostaa pyrkimyksiään tiedottaa yleisölle oikeudesta aseistakieltäytymiseen ja asevelvollisuuden suorittamisen vaihtoehtojen olemassaolosta.

Uskonnonvapaus

38. Komitea on huolestunut siitä, että eläinten teurastukseen sovellettavat sopimusvaltion säännökset saattavat rajoittaa uskonnollisten vähemmistöjen mahdollisuuksia saada elintarvikkeita, jotka vastaavat heidän uskontoon perustuvia ruokavaliorajoituksiaan (2, 18 ja 26 artikla).
39. Sopimusvaltion tulisi varmistaa, että uskonnollisilla vähemmistöillä on asianmukaiset mahdollisuudet saada ilman syrjintää tavaroita ja palveluja, erityisesti elintarvikkeita, jotka vastaavat heidän uskontoon perustuvia ruokavaliorajoituksiaan.

Uskonnonvapaus

40. Komitea on huolestunut siitä, että sopimusvaltio on säilyttänyt epämääräisen ja sanamuodoltaan väljän rikossäännöksen uskonrauhan rikkomisesta (rikoslain 17 luku), josta tuomitaan enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus (18 ja 19 artikla).
41. Sopimusvaltion tulisi ryhtyä tarvittaviin toimiin poistaakseen uskonrauhan rikkomisen rangaistavuuden ja suojellakseen ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta sekä sananvapautta yleissopimuksen 18 ja 19 artiklan mukaisesti.

Saamelaisten alkuperäiskansan oikeudet

42. Komitea tunnustaa sopimusvaltion toimet, joihin se on ryhtynyt edistääkseen saamelaisten oikeuksia muun muassa käynnistämällä totuus- ja sovintokomission perustamisen. Komitea on kuitenkin edelleen huolestunut siitä, että huolimatta sen marraskuussa 2018 hyväksymistä saamelaisten oikeuksia koskevista ratkaisuista ei lakia saamelaiskäräjistä edelleenkään ole muutettu siten, että lailla taattaisiin saamelaisille itsemääräämisoikeus muuttamalla etenkin lain 3 §:ää saamelaisen määritelmästä ja 9 §:ää, jossa säädetään viranomaisten velvoitteesta neuvotella saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana. Päinvastoin, korkeimman hallinto-oikeuden 5. heinäkuuta 2019 tekemät päätökset ja hallituksen päätös olla peruuttamatta tai siirtämättä saamelaiskäräjien vaaleja syyskuussa 2019 näyttävät olevan ristiriidassa saamelaisia koskevien komitean ratkaisujen kanssa (ks. 4. ja 5. kohta edellä). Komitea on huolestunut myös tiedoista, joiden mukaan toimenpiteiden, kuten kehityshankkeiden, vaikutuksia saamelaisten kulttuuriin ja perinteisiin elinkeinoihin on arvioitu epämääräisillä perusteilla, minkä vuoksi viranomaiset eivät ole käyneet tarkoituksenmukaisia neuvotteluja hankkiakseen saamelaisten vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen. Komitea panee myös merkille, ettei sopimusvaltio ole vieläkään ratifioinut ILOn vuoden 1989 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta (nro 169) (1, 25 ja 27 artikla).
43. Sopimusvaltion tulisi
(a) jouduttaa saamelaiskäräjistä annetun lain ja etenkin sen saamelaisen määritelmää koskevan 3 §:n ja vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta koskevan 9 §:n uudistamista kunnioittaakseen saamelaisten itsemääräämisoikeutta yleissopimuksen 25 artiklan mukaisesti, luettuna yksin ja yhdessä 27 artiklan kanssa, sellaisina kuin näitä artikloja tulkitaan yleissopimuksen 1 artiklan valossa, ja pannakseen täytäntöön komitean marraskuussa 2018 hyväksymät ratkaisut;
(b) arvioida uudelleen ne nykyiset säädökset, politiikka ja käytännöt, joilla säännellään saamelaisten oikeuksiin ja etuihin mahdollisesti vaikuttavaa toimintaa, kuten kehityshankkeita ja kaivosteollisuuden toimintaa, varmistaakseen käytännössä tarkoituksenmukaiset neuvottelut saamelaisten kanssa heidän vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksensa hankkimiseksi;
(c) harkita ILOn vuoden 1989 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen ratifioimista (nro 169);
(d) jouduttaa pyrkimyksiään tarjota keskus- ja paikallishallinnon virkamiehille, poliiseille, syyttäjille ja tuomareille asianmukaista koulutusta tarpeesta kunnioittaa saamelaisten alkuperäiskansan oikeuksia.

Tiedon jakaminen ja seuranta

44. Sopimusvaltion tulisi jakaa yleissopimusta, seitsemättä määräaikaisraporttiaan ja näitä loppupäätelmiä laajalti tuomioistuin-, lainsäädäntö- ja hallintoviranomaisille, kansalaisyhteiskunnalle ja maassa toimiville kansalaisjärjestöille sekä suurelle yleisölle lisätäkseen tietoisuutta yleissopimuksella suojelluista oikeuksista. Sopimusvaltion olisi varmistettava, että raportti ja nämä loppupäätelmät käännetään sen virallisille kielille.

Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea 2021 (E/C.12/FIN/CO/7)

Komitea käsitteli Suomen seitsemännen määräaikaisraportin (E/C.12/FIN/7) viidennessä, seitsemännessä ja kahdeksannessa kokouksessaan (ks. E/C.12/2021/SR. 5, 7 ja 8), jotka pidettiin 17.-19. helmikuuta 2021 ensimmäistä kertaa virtuaalisesti covid-19 -pandemian vuoksi, ja antoi nämä päätelmät 27:nnessä kokouksessaan 5. maaliskuuta 2021.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Yleissopimuksen soveltaminen Suomessa

4. Komitea panee merkille, että yleissopimuksen määräyksiin vedotaan tuomioistuimissa harvoin, huolimatta sen asemasta perustuslaillisena normina sopimusvaltion kansallisessa oikeusjärjestyksessä (2 artiklan 1 kappale).
5. Komitea panee merkille sopimusvaltion selostuksen siitä, että yleissopimus ja sillä turvatut oikeudet kuvastuvat niissä kansallisissa säädöksissä ja määräyksissä, joihin kansalliset tuomioistuimet herkimmin vetoavat, ja suosittelee, että lakimieskunnan keskuudessa edistetään tietoisuutta yleissopimuksesta, koska kansallista lakia olisi mahdollisimman pitkälle tulkittava tavalla, joka on sopusoinnussa yleissopimuksen mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden kanssa. Siksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa tuomareille, lakimiehille ja virkamiehille annettavaa koulutusta yleissopimuksesta sekä sillä turvattujen oikeuksien kuulumisesta tuomioistuinten toimivaltaan;
b) lisää yleistä tietoisuutta taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista sekä valinnaisen pöytäkirjan mukaisesta valitusmenettelystä;
c) arvioi paitsi lainsäädäntöehdotusten myös politiikanteon yhteydessä vaikutuksia yleissopimuksella turvattuihin oikeuksiin, kuten miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin.

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet

6. Komitea arvostaa sopimusvaltion johtajuutta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan agendan edistämisessä alueellisilla ja kansainvälisillä foorumeilla. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että sopimusvaltion kansallisella YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden toimeenpanosuunnitelmalla on ollut vain vähäisiä vaikutuksia ja ettei sopimusvaltion lainsäädännöllä ole asetettu yrityksille oikeudellisia velvoitteita noudattaa ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusperiaatetta. Tältä osin komitea on huolestunut tiedoista, joiden mukaan sopimusvaltiossa kotipaikkaansa pitävä UPM ei ole arvioinut perusteellisesti ulkomailla toteuttamansa hankkeen ihmisoikeusvaikutuksia (2 artiklan 1 kappale).
7. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ottaa käyttöön ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusperiaatteen puitesääntelyn, joka tekee sopimusvaltiossa kotipaikkaansa pitäville tai sen lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille pakolliseksi tunnistaa ja estää ihmisoikeusloukkaukset ja puuttua niihin toiminnassaan, myös ulkomailla. Tällaiset yritykset olisi saatettava vastuuseen mahdollisista loukkauksista. Uhreilla, myös muilla kuin sopimusvaltion kansalaisilla, olisi oltava mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja sopimusvaltiossa. Lisäksi komitea vaatii sopimusvaltiota tutkimaan tietoonsa tulevat ilmoitukset suomalaisten yritysten tekemistä ihmisoikeusloukkauksista. Komitea kehottaa sopimusvaltiota perehtymään komitean yleiskommenttiin nro 24 (2017) yleissopimukseen perustuvista valtion velvoitteista yritystoiminnassa.

Mahdollisuus saada covid-19-rokotuksia ja -lääkkeitä

8. Komitea panee merkille sopimusvaltion aikomuksen käyttää omia meneillään olevia tutkimus- ja kehittämishankkeitaan tukeakseen covid-19-rokotteiden saatavuutta ja mahdollisuutta saada niitä kaikkialla maailmassa. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei sopimusvaltio vuoropuhelun aikana ilmoittanut, että se tulisi osaltaan toimimaan aktiivisesti alueellisissa ja kansainvälisissä järjestöissä, joiden jäsen se on, edistääkseen mahdollisuutta saada covid-19-rokotteita ja -lääkkeitä maailmanlaajuisesti, oikeudenmukaisesti ja kohtuulliseen hintaan (2 artiklan 1 kappale, 12 artikla, 15 artikla).
9. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio pyrkii kaikin keinoin käyttämään vaikutusvaltaansa alueellisissa ja kansainvälisissä järjestöissä, joiden jäsen se on, edistääkseen mahdollisuutta saada covid-19-rokotteita ja -lääkkeitä maailmanlaajuisesti, oikeudenmukaisesti ja kohtuulliseen hintaan, myös käyttämällä mahdollisuuttaan tukea Maailman kauppajärjestössä (WTO) tehtäviä esityksiä, joiden mukaan olisi otettava käyttöön väliaikainen luopuminen joistakin rokotteisiin liittyvistä teollisoikeuksista ainakin pandemian keston ajaksi. Komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota lausuntoonsa (2020) maailmanlaajuisesta ja oikeudenmukaisesta mahdollisuudesta saada koronavirustaudin (covid-19) vastaisia rokotteita (E/C.12/2020/2), samoin kuin tiedettä ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleiskommenttinsa nro 25 (2020) 82 kohtaan ja oikeutta korkeimpaan saavutettavissa olevaan terveyden tasoon koskevan yleiskommenttinsa nro 14 (2000) 39 kohtaan.

Virallinen kehitysapu

10. Komitea pitää valitettavana sopimusvaltion hidasta edistymistä kohti kansainvälisesti sovittua virallisen kehitysavun tavoitetta (2 artiklan 1 kappale).
11. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään saavuttaa kansainvälisesti sovittu virallisen kehitysavun tavoite, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio varmistaa, että sen osuus vihreän ilmastorahaston rahoituksesta ylittää virallisen kehitysavun nykyisen tason eikä vähennä kehitysapua muilta aloilta.

Tiedonkeruu

12. Komitea panee arvostaen merkille, että taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien nauttiminen on sopimusvaltiossa yleisesti ottaen korkealla tasolla. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että jotkin väestönosat ovat syrjäytyneitä ja vähäosaisia yleissopimuksella turvattujen oikeuksien käytön suhteen, kuten näissä päätelmissä todetaan, ja että eriteltyjen tilastotietojen puuttumisen vuoksi on vaikea arvioida luotettavasti eriarvoisuuden ja syrjinnän laajuutta ja saada tietoja käytettäväksi tätä asiaa koskevia toimintaperiaatteita muodostettaessa (2 artiklan 2 kappale).
13. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio parantaa tiedonkeruujärjestelmäänsä, jotta se tuottaisi luotettavia, kiellettyjen syrjintäperusteiden mukaan eriteltyjä tietoja ja jotta pystyttäisiin tunnistamaan ne ryhmät, jotka ovat muita heikommassa asemassa käyttäessään taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksiaan. Tältä osin komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio a) soveltaa osallistavaa lähestymistapaa ja asianmukaisia menetelmiä kerätäkseen tietoja vaikeasti laskettavista, syrjäytyneistä väestöryhmistä ja niistä ihmisistä, jotka voivat jäädä perinteisten kotitalouksiin kohdistuvien tutkimusten ulkopuolelle; ja b) käyttää itsemäärittelyn periaatteen pohjalta sijaismuuttujia kiertääkseen lailla säädetyn kiellon, jonka mukaan tietoja ei saa kerätä etnisyyden perusteella. Komitea kehottaa sopimusvaltiota perehtymään Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) julkaisuun ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta tietoihin.

Yhdenvertaisuus

14. Komitea panee huolestuneena merkille tiedot sellaisten ryhmien kuin saamelaisten tai maahanmuuttajataustaisten jatkuvasta syrjinnästä, joka väistämättä vaikeuttaa oikeuksien yhdenvertaista käyttämistä muun muassa työelämän, asumisen ja koulutuksen alalla. Komiteaa huolestuttavat myös tiedot näiden ryhmien näkymättömyydestä sopimusvaltion yhteiskunnassa (2 artiklan 2 kappale).
15. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio uudistaessaan yhdenvertaisuuslakia ja muuta syrjintään liittyvää lainsäädäntöään a) laajentaa lainsäädäntönsä soveltamisalan käsittämään yksilöiden harjoittaman syrjinnän ja b) tehostaa syrjinnän vastaista institutionaalista kehystä. Komitea suosittelee lisäksi, että sopimusvaltio panee rasismin ja syrjinnän vastaisen toimintaohjelman ja muut aiheeseen liittyvät toimintaperiaatteet täytäntöön osallistavasti, kiinnittäen erityistä huomiota syrjintään taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien käyttämisessä sekä etniseen enemmistöön kuulumattomien ryhmien näkyvyyden lisäämiseen edistääkseen nykyistä suurempaa kunnioitusta kulttuurista moninaisuutta kohtaan sopimusvaltiossa. Komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota yleiskommenttiin nro 20 (2009) yhdenvertaisuudesta taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien nauttimisessa.

Vammaisten henkilöiden oikeudet

16. Komitea panee huolestuneena merkille ne lisävaikeudet, kuten palvelujen saannin estymisen ja eristyneisyyden, joita vammaisille henkilöille aiheutuu toimista covid-19-viruksen leviämisen hillitsemiseksi (2 artiklan 2 kappale).
17. Komitea panee merkille sopimusvaltion toteamuksen, jonka mukaan toimet covid-19 -viruksen torjumiseksi soveltuvat myös vammaisiin henkilöihin, mutta kiinnittää sopimusvaltion huomiota siihen, että vammaisuuden vuoksi nämä toimet vaikuttavat vammaisiin henkilöihin eri tavalla kuin muihin. Siksi komitea vaatii sopimusvaltiota kuulemaan vammaisten henkilöiden järjestöjä ja edustajia suunnitellakseen ennalta ehkäisevät toimet mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi.

Miesten ja naisten yhtäläiset oikeudet

18. Komitea on huolestunut työmarkkinoiden ja koulutusvalintojen eriytymisestä sukupuolen mukaan. Komitea panee merkille, että perheen hoivavastuun kantajat kuuluvat sopimusvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, mutta on huolestunut siitä, että naiset kantavat edelleen päävastuun palkattomasta hoivatyöstä perheessä ja että miehet käyttävät edelleen vain vähän vanhempainvapaita (3 artikla).
19. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio myöntää asianmukaiset resurssit, jotta voidaan panna täytäntöön ne suositukset, jotka annettiin tutkimushankkeessa Purkutalkoot: Nuorten koulutusvalintojen taustat ja keinot koulutus- ja ammattialojen sukupuolisegregaation lieventämiseksi (2017–2019). Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio paitsi toteuttaa ”segregaation strategisen lieventämisen” hankkeen ja muut samapalkkaisuusohjelmassa 2020–2023 suunnitellut hankkeet myös
a) ryhtyy väliaikaisiin erityistoimiin lisätäkseen aliedustetun sukupuolen edustusta niillä koulutus- ja ammattialoilla, joilla jompikumpi sukupuoli on aliedustettuna;
b) toteuttaa tiedotuskampanjoita, joissa kyseenalaistetaan stereotyyppiset sukupuolirooliodotukset;
c) ryhtyy toimiin, joilla helpotetaan perheen hoivavastuun kantajien paluuta työhön, erityisesti, jos he ovat työttömiä;
d) vahvistaa raskaana olevien työntekijöiden oikeusturvaa syrjintää ja epäoikeudenmukaista irtisanomista vastaan;
e) arvioi vanhempainvapaajärjestelmää uudelleen ja harkitsee siirtymättömän vanhempainvapaan käyttöönottoa kummallekin vanhemmalle tarkoituksena kannustaa miehiä ottamaan hoivavastuuta; ja
f) lieventää hoivavastuusta johtuvien työuran keskeytysten vaikutusta vanhempien naisten eläke-etuuksiin.

Sukupuolten palkkaero

20. Komitea on huolestunut siitä, että sukupuolten palkkaero sopimusvaltiossa kaventuu hitaasti. Lisäksi komitea panee merkille, että vaikka samapalkkaisuusohjelma on saatu valmiiksi, ohjelman täysimittainen toteuttaminen ilman velvoittavia toimenpiteitä ei merkittävästi nopeuta sukupuolten palkkaeron kaventumista (3 ja 7 artikla).
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio asettaa määräaikaiset tavoitteet sukupuolten palkkaeron poistamiselle. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio
a) ottaa käyttöön institutionaalisen mekanismin samapalkkaisuuden edistämistä ja sen edistymisen seuraamista varten;
b) säätää lainsäädäntöä palkkauksen avoimuudesta helpottaakseen epätasa-arvoisen palkkauksen kyseenalaistamista;
c) tekee selvityksiä organisaatioiden, yritysten ja ammattikuntien palkkatasoista tunnistaakseen alipalkatut tehtävät ja arvioidakseen sovellettavat palkkatasot uudelleen; ja
d) puuttuu muihin sukupuolten palkkaeron juurisyihin, kuten naisten yliedustukseen määräaikaisissa työsuhteissa.

Työttömyys

23. Vaikka komitea pitää tervetulleina sen kaltaisia toimia kuin nuorisotakuuohjelma ja oppisopimusmallin parantaminen sekä muita nuorisolain mukaisesti toteutettuja toimia, komitea on huolestunut siitä, että nuorilla on vaikeuksia saada vakituista ja kunnollista työtä. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että covid-19 -kriisin vuoksi työpaikkoja on hävinnyt erityisesti niiltä ihmisryhmiltä, jotka ovat perinteisestikin kärsineet työttömyydestä, kuten nuorilta, vammaisilta henkilöiltä, yli 50-vuotiailta ja maahanmuuttajataustaisilta naisilta (6 artikla).
24. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa erikoistuneita palvelujaan, kuten työvoiman palvelukeskuksia, avustaakseen ja tukeakseen työnhakijoita, jotta he pystyisivät tunnistamaan ja löytämään vapaita työpaikkoja, etenkin covid-19 -kriisin vähennettyä työllistymismahdollisuuksia. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio seuraa covid-19 -pandemian vuoksi tehtyjen työlainsäädännön väliaikaisten muutosten täytäntöönpanoa estääkseen työnantajia käyttämästä niitä väärin ja varmistaakseen, että lomautetut työntekijät otetaan tosiasiallisesti takaisin työhön heti, kun olosuhteet sen sallivat.

Työolot

25. Komitea panee huolestuneena merkille tiedot, joiden mukaan työehtosopimusten vähimmäispalkkamääräyksiä ei aina noudateta varsinkaan vierastyöläisten osalta. Komitea on huolestunut myös siitä, ettei maatalousalan kausityöntekijöiden, kuten metsämarjanpoimijoiden, työhön liittyviä oikeuksia ole turvattu lailla riittävästi. Koska nämä työntekijät työskentelevät usein ilman sopimusta, he ovat alttiita hyväksikäytölle (7 artikla).
26. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tutkii ilmoitukset työehtosopimusten palkkamääräysten rikkomisista ja lisää työsuojelutarkastuksia niillä elinkeinoelämän aloilla, joilla näitä rikkomisia voi todennäköisesti tapahtua. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio parantaa näiden alojen ilmoitusjärjestelmiä tehdäkseen niistä helposti saavutettavia, auttaakseen rikkomusten uhreja saamaan hyvitystä ja varmistaakseen, että määräyksiä rikkoneille – ulkomailla sijaitsevillekin – työnantajille määrätään seuraamukset. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio ulottaa työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntönsä koskemaan myös kausityöntekijöitä, myös maatalousalalla työskenteleviä, ja varmistaa siten muun muassa, että he saavat oikeudenmukaisen, työolojaan vastaavan palkan. Tältä osin komitea kehottaa sopimusvaltiota perehtymään oikeutta oikeudenmukaisiin ja suotuisiin työoloihin koskevan yleiskommentin nro 23 (2016) 47 kohtaan.

Oikeus sosiaaliturvaan

27. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot, joiden mukaan useiden sosiaaliturvaetuuksien tasoa on nostettu, mutta on huolestunut siitä, että vuosien 2015–2019 hallituskauden aikaiset etuuksien leikkaukset ja kansaneläkeindeksin jäädytys tekivät näistä etuuksista riittämättömiä ja vaikuttivat suhteettomasti jo ennestään muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin (9 artikla).
28. Komitea vaatii sopimusvaltiota sisällyttämään sosiaalihuoltolain uudistukseen takeet, joilla varmistetaan, että sosiaalietuudet pysyvät riittävinä ja että harkittaessa leikkauksia muun muassa julkisen talouden säästötoimien yhteydessä
a) leikkaukset ovat väliaikaisia ja koskevat ainoastaan kriisiaikaa;
b) leikkaukset ovat sikäli välttämättömiä ja oikeasuhteisia, että muiden toimintaperiaatteiden noudattaminen tai toimenpiteistä pidättyminen olisi haitallisempaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien kannalta;
c) leikkaukset eivät vaikuta suhteettomasti muita heikommassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin;
d) leikkauksiin liitetään muita toimia, kuten sosiaalisia tulonsiirtoja, joilla lievennetään kriisiaikoina syntyvää eriarvoisuutta; ja
e) leikkauksissa säilytetään etuuden ydinosa, joka mahdollistaa edunsaajille riittävän elintason. Komitea kehottaa sopimusvaltiota perehtymään yleiskommenttiin nro 19 (2007) oikeudesta sosiaaliturvaan sekä julkisen talouden säästötoimia koskevaan komitean puheenjohtajan kirjeeseen (2012) (E/2013/22-E/C.12/2012/3, annex VI (B)).

Vammaisten henkilöiden työhön ja eläkkeeseen liittyvät oikeudet

29. Komitea on huolestunut siitä, että vammaiset henkilöt ovat työmarkkinoilla muita heikommassa asemassa. Komitea on huolestunut myös nykyisistä työtoimintajärjestelyistä, koska työtoimintaan osallistuvilla vammaisilla henkilöillä ei ole oikeutta palkkaan eikä lomiin eikä toiminnasta kerry heille vanhuuseläkettä. Lisäksi komitea panee huolestuneena merkille, ettei työkyvyttömyyseläkkeen määrässä eikä eläkkeen saannin edellytyksissä oteta riittävästi huomioon vammaisuudesta johtuvia menoja (6, 7 ja 9 artikla).
30. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että vammaiset työntekijät voivat nauttia oikeutta oikeudenmukaisiin ja suotuisiin työoloihin yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tältä osin komitea suosittelee, että sopimusvaltio lopettaa vammaisten työntekijöiden sijoittamisen erillisiin suojatyöpaikkoihin, muuttaa tätä asiaa koskevia säännöksiään ja varmistaa, että vammaisille henkilöille
a) taataan työpaikalla kohtuulliset mukautukset;
b) maksetaan tekemästään työstä oikeudenmukaista palkkaa, joka mahdollistaa heille perheineen kunnollisen toimeentulon; ja
c) maksetaan samasta työstä samaa palkkaa kuin muille, syrjimättä heitä palkkauksessa siksi, että heidän työkykynsä katsotaan muita heikommaksi.

Vammaisten henkilöiden työhön ja eläkkeeseen liittyvät oikeudet

31. Lisäksi komitea suosittelee, että kun sopimusvaltio pyrkii poistamaan köyhyysloukut, se varmistaa, että eläke-etuudet kattavat määrältään asianmukaisesti sekä tulojen korvaamisen että vammaisuudesta johtuvat menot. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio omaksuu sellaisen ”vammaisuuden” määritelmän, jollainen mahdollistaa nykyistä paremmin tietojen keräämisen vammaisten henkilöiden tilanteesta.

Lasten ja perheen suojelu

32. Komitea on huolestunut tiedoista, joiden mukaan lapsia sijoitetaan aiempaa useammin sijaishuoltoon eikä paperittomien siirtolaisten lapsia ja ilman huoltajaa maahan saapuneita lapsia auteta riittävästi (10 artikla).
33. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio pyrkii ensisijaisesti pitämään lapset huollettavana omassa perheessään tai palauttamaan heidät sinne sekä varmistamaan perheille mahdollisuuden saada erityyppistä tukea lasten huoltamiseen. Tältä osin komitea suosittelee, että sopimusvaltio lisää ennalta ehkäisevien sosiaalihuoltopalvelujen valmiuksia, puuttuu havaittuun pulaan pätevästä henkilöstöstä ja varmistaa, että luvattomien maahanmuuttajien lapset ja ilman huoltajaa maahan saapuneet lapset saavat tosiasiallisesti sosiaalihuoltopalveluja.

Vanhusten oikeudet

34. Komitea on huolestunut myös siitä, ettei vanhuksille ole tarjolla riittävästi kohtuuhintaista palveluasumista (10 artikla).
35. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) takaa lainsäädännössään vanhusten oikeudet sekä itsenäiseen asumiseen että kohtuuhintaiseen ja hyvälaatuiseen hoivaan, palveluasuminen mukaan lukien, sekä itsemääräämisoikeuden;
b) jatkaa ja seuraa näiden oikeuksien toteutumista uudistaessaan sosiaalipalveluja;
c) lisää kohtuuhintaisen palveluasumisen kokonaistarjontaa ja varmistaa siihen riittävän ja pätevän henkilöstön.

Köyhyys

36. Komitea panee merkille sopimusvaltion toteuttamat toimet, joilla lievennetään covid-19 -pandemian vaikutuksia väestöön, mutta on huolestunut siitä, että tehdyt sosiaaliturvaetuuksien leikkaukset ja covid-19 -kriisi ovat altistaneet aiempaa useammat kotitaloudet, etenkin lapsiperheet, köyhyydelle tai syrjäytymiselle ja että vuosien 2015–2019 hallituskauden aikaiset julkisen talouden säästötoimet vaikuttivat tulojen uudelleenjakoon sopimusvaltiossa (11 ja 10 artikla).
37. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio seuraa, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukset ja lapsiperheiden palvelujen parantamiseksi ja heidän toimeentulonsa turvaamiseksi toteutettavat ohjelmat vaikuttavat köyhyyden ja eriarvoisuuden vähenemiseen.

Asunnottomuus

38. Komitea toteaa, että sopimusvaltion vuosina 2018 ja 2019 toteuttamat ohjelmat ovat vähentäneet pitkäaikaisasunnottomuutta lähes 50 prosenttia. Samalla komitea panee kuitenkin huolestuneena merkille, ettei tiettyjen ryhmien, kuten vankilasta vapautuneiden, asunnottomuuden ehkäisemiseen ole kohdennettu riittäviä toimia (11 artikla).
39. Komitea suosittelee, että asunnottomille pyritään ensisijaisesti löytämään pysyviä ratkaisuja. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio ehkäisee asunnottomuutta muun muassa
a) lisäämällä hätämajoituskapasiteettia, myös yksinomaan naisille tarkoitettuja paikkoja, sekä kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta koko maassa ja
b) tarjoamalla sosiaalista tukea ja varmistamalla, etteivät asunnon- ja vuokravälitystoimistot syrji käytännöissään tiettyjä ryhmiä, kuten maksuhäiriömerkintöjä saaneita tai vailla aiempaa luottohistoriaa olevia, vankilasta vapautuneita ja yhteiskuntapalvelua suorittaneita, lesboja, homoja, biseksuaaleja, transsukupuolisia ja intersukupuolisia henkilöitä ja maahanmuuttajia.

Terveydenhuoltojärjestelmä

41. Komitea on huolestunut siitä, ettei perusterveydenhuollon palveluja ole riittävästi saatavilla ja saavutettavissa kaikkialla maassa. Komitea on huolestunut myös siitä, että tietyillä ryhmillä on muita suurempia vaikeuksia saada palveluja (12 artikla).
42. Komitea panee merkille sopimusvaltion sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen tavoitteet, joiden mukaan eriarvoisuutta terveyden ja hyvinvoinnin suhteen pyritään vähentämään ja kohtuuhintaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua ja saatavuutta pyritään parantamaan. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio seuraa uudistuksen vaikutuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen, yhdenvertaiseen saavutettavuuteen, kohtuuhintaisuuteen ja laatuun koko maassa. Tältä osin sopimusvaltion tulisi varmistaa, että perustana kolmannen sektorin järjestöjen aiempaa vahvemmalle roolille terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on kaikkien oikeus terveyteen. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio ottaa uudistuksessa huomioon paitsi alueelliset ominaispiirteet myös ne esteet, joita tietyt ryhmät, kuten työttömät, vanhukset ja luvattomat maahanmuuttajat, kohtaavat palvelujen saannissa. Komitea muistuttaa yleiskommentistaan nro 14 (2000), joka koskee oikeutta korkeimpaan saavutettavissa olevaan terveyden tasoon, ja suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa kaikille, maahanmuuttajat mukaan lukien, sekä lainsäädännössä että käytännössä yhdenvertaisen mahdollisuuden saada ennalta ehkäiseviä, parantavia ja lievittäviä terveyspalveluja oikeudellisesta asemastaan ja luvistaan riippumatta.

Mielenterveyshuolto

43. Komitea panee huolestuneena merkille mielenterveyden hoitovajeen sopimusvaltiossa. Vaje johtuu muun muassa palvelujen epätasaisesta maantieteellisestä jakautumisesta ja siitä, etteivät muita heikommassa asemassa olevat ryhmät saa yhdenvertaisesti asianmukaista hoitoa ja hoivaa (12 artikla).
44. Komitea suosittelee, että mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamisen sekä vuosien 2020–2030 kansallisen mielenterveysstrategian ja muiden alaan liittyvien strategioiden täytäntöönpanon perustana pidetään oikeutta terveyteen. Siksi komitea pyytää sopimusvaltiota
a) parantamaan mielenterveyshuollon, etenkin avohuollon, saatavuutta alipalvelluilla alueilla ja alipalvelluissa paikoissa, kuten kouluissa ja vankiloissa;
b) tehostamaan ennaltaehkäiseviä ja varhaisvaiheen palveluja;
c) parantamaan kohtuuhintaisen mielenterveyshuollon saatavuutta.

Mielenterveyshuolto

45. Komitea suosittelee myös, että mielenterveysstrategiaan sisällytetään toimenpiteitä, jotka on kohdennettu sellaisille ryhmille kuin lapsille ja nuorille, turvapaikanhakijoille ja pakolaisille, pienituloisille kotitalouksille ja vankilasta vapautuneille ja joilla puututaan niihin esteisiin, joita he kohtaavat asianmukaisten palvelujen saannissa.

Oikeus koulutukseen

46. Komitea panee huolestuneena merkille kouluterveyskyselyn tulokset, joissa korostuu, että maahanmuuttajataustaisten, vammaisten ja sijaishuollossa olevien oppilaiden sekä lesbo-, homo-, biseksuaali-, transsukupuolisten ja intersukupuolisten oppilaiden oppimistulokset ovat muita heikommat ja heitä kiusataan koulussa. Komitea on huolestunut myös siitä, että romanioppilaisiin suhtaudutaan koulussa edelleen syrjivästi, he keskeyttävät koulunkäynnin muita useammin ja heitä opetetaan tosiasiallisesti usein eri luokissa kuin muita, vaikka sopimusvaltio onkin omaksunut inkluusion periaatteen koulutusjärjestelmässään (13 ja 14 artikla).
47. Komitea muistuttaa, että kiusaaminen ja syrjintä estävät nauttimasta oikeutta koulutukseen ja suosittelee, että sopimusvaltio sisällyttää koulujen opetussuunnitelmiin ymmärtäväisyyden ja suvaitsevuuden edistämisen sekä syrjintäkiellon ja antaa opetushenkilöstölle tarvittavaa koulutusta näistä aiheista, mukaan lukien yhdenvertaisuuslain ja naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain säännökset. Komitea suosittelee myös, että kun sopimusvaltio panee täytäntöön toimenpideohjelmaa kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa, se seuraa toimenpideohjelman vaikuttavuutta. Lisäksi komitea toistaa aiemman suosituksensa vaatien sopimusvaltiota varmistamaan kaikkien lasten, myös maahanmuuttajataustaisten ja romanilasten, yhdenvertaiset mahdollisuudet saada inklusiivista opetusta. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio puuttuu koulunkäynnin keskeyttämisen sosioekonomisiin juurisyihin ja varmistaa, että kaikkien koulutustasojen opetusjärjestelmät vastaavat erilaisista sosiaalisista ja kulttuuritaustoista tulevien oppilaiden tarpeita.

Kielelliset oikeudet

48. Komitea panee merkille, että saamen kieltä on alettu opettaa etäopetuksena, mutta on huolestunut siitä, ettei saamen kielten opetusta ja saamenkielistä opetusta edelleenkään anneta riittävästi, varsinkaan saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Komiteaa huolestuttaa myös se, ettei saamen kielilailla säädetty saamelaisten oikeus saada palveluja omilla kielillään aina toteudu (13–15 artikla).
49. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tunnustaa saamen kielten opetuksen ja saamenkielisen opetuksen oikeudeksi. Tältä osin komitea suosittelee, että kun sopimusvaltio panee täytäntöön uudistettua kansalliskielistrategiaa ja kielipoliittista ohjelmaa, se parantaa saamen kielten opetuksen ja saamenkielisen opetuksen saatavuutta, saavutettavuutta ja laatua a) osoittamalla nykyistä enemmän resursseja opetusmateriaalin kehittämiseen, b) kouluttamalla lisää saamen kieltä taitavia opettajia, ja c) laajentamalla nykyisten, myös etäopetuksena toteutettavien, saamen kielten kurssien saavutettavuutta saamelaisalueen ulkopuolella. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että sosiaali- ja terveysalan toimijat, myös yksityiset ja saamelaisalueen ulkopuoliset toimijat, noudattavat saamen kielilakiin perustuvaa velvoitetta taata palvelujen tarjoaminen saamen kielillä.

Saamelaisten kulttuuriset oikeudet

50. Komitea on huolestunut siitä, että lainsäädännön muutokset, infrastruktuurihankkeet ja tunkeutuminen saamelaisten maille ovat heikentäneet saamelaisten oikeuksia ylläpitää elämäntapaansa ja perinteisiä elinkeinojaan, kuten poronhoitoa ja kalastusta. Komitea on huolestunut myös siitä, ettei ole olemassa oikeudellista velvoitetta kuulla saamelaisia heidän vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksensa hankkimiseksi asioissa, jotka vaikuttavat heidän maihinsa ja luonnonvaroihinsa. Lisäksi komitea pitää valitettavana sitä, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen, 1989 (nro 169) ratifiointi on viivästynyt (1 artiklan 1 kappale ja 2 artiklan 2 kappale sekä 11 ja 15 artikla).
51. Komitea vaatii sopimusvaltiota ryhtymään toimiin tapauksissa, joissa saamelaisten oikeuksia ylläpitää kulttuuriaan, elämäntapaansa ja perinteisiä elinkeinojaan on loukattu. Tältä osin komitea suosittelee, että sopimusvaltio arvioi näitä oikeuksia koskevan nykyisen lainsäädännön vaikutukset ja tekee tarvittavat muutokset muun muassa poronhoitolain uudistuksen yhteydessä. Lisäksi komitea vaatii sopimusvaltiota vahvistamaan saamelaisten oikeudellista tunnustamista alkuperäiskansaksi sekä oikeudellisia ja menettelyllisiä takeita saamelaisten vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen hankkimisesta kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Komitea myös kannustaa sopimusvaltiota jouduttamaan ILO:n itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen, 1989 (nro 169) ratifiointia. Komitea kehottaa sopimusvaltiota perehtymään komitean yleiskommenttiin nro 21 (2009) jokaisen oikeudesta osallistua kulttuurielämään.

Muu suositus

52. Komitea panee merkille sopimusvaltion arvion kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n täytäntöönpanon edistymisestä sosiaaliseen kestävyyteen, talouteen ja työhön liittyvillä aloilla. Lisäksi komitea uudistaa suosituksensa, jonka mukaan sopimusvaltion tulisi ottaa täysimittaisesti huomioon yleissopimuksen mukaiset tavoitteet sekä tavoite yleissopimuksella suojattujen oikeuksien täysimittaisesta toteutumisesta Agenda 2030:n kansallisessa täytäntöönpanossa, muun muassa toivuttaessa covid-19 -pandemiasta. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio tukee Decade of Action kampanjan maailmanlaajuista sitoutumista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen.

Muu suositus

53. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ottaa nämä päätelmät huomioon laatiessaan kolmatta kansallista perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelmaansa. Komitea pyytää myös, että sopimusvaltio jakaa päätelmiä laajalti kaikille yhteiskunnan tasoille, niin kansalliselle kuin paikallisellekin tasolle, etenkin kansanedustuslaitoksen jäsenille, virkamiehille ja tuomioistuinviranomaisille, ja että sopimusvaltio ilmoittaa komitealle seuraavassa määräaikaisraportissaan, mihin toimiin päätelmien täytäntöön panemiseksi on ryhdytty. Komitea kannustaa sopimusvaltiota jatkamaan käytäntöään, jossa se pitää yhteyttä Ihmisoikeuskeskukseen, kansalaisjärjestöihin ja muihin kansalaisyhteiskunnan jäseniin toimiessaan näiden päätelmien perusteella ja kuullessaan eri toimijoita kansallisella tasolla ennen seuraavan määräaikaisraportin antamista.

Kidutuksen vastainen komitea 2021 (CPT)

Suositukset on poimittu raportista joka perustuu vierailuun, jonka kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangasituksen estämiseksi toimiva komitea (CPT) teki Suomeen 7.-18.9.2020. Suomenkielinen versio perustuu lyhennelmään CPT:n suosituksista ja tietopyynnöistä. Täydellinen raportti on saatavilla vain englanniksi.
Alkuperäinen suositusasiakirja(Linkki toiselle web-sivustolle.)

9. CPT pyytää ajantasaisia tietoja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelua koskevan uuden lain, johon yleisesti viitataan nimellä ”putkalaki”, laadinnassa ja hyväksymisessä saavutetusta edistyksestä (ja pyytää saada aikanaan uuden lain tekstin, kun se on hyväksytty).

14. Koska lähes kaikista poliisin säilytystiloista puuttuu riittävä terveydenhuolto ja erityisesti järjestelmällinen ja rutiininomainen terveystarkastus poliisin säilytystiloihin saavuttaessa, CPT kehottaa Suomen viranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin, joilla
- parannetaan lääkäriin pääsyä ja tarjotaan ympärivuorokautiset sairaanhoitajapalvelut Pasilan poliisin säilytystiloissa
- parannetaan merkittävästi lääkäriin pääsyä ja varmistetaan, että kaikissa muissa vierailluissa poliisin säilytystiloissa on säännöllisesti sairaanhoitaja läsnä (samoin kuin kaikissa muissa poliisin säilytystiloissa Suomessa)
- varmistetaan, että lääkäri tai lääkärille raportoiva pätevä sairaanhoitaja suorittaa kaikille vasta saapuneille vapautensa menettäneille (erityisesti tutkintavangeille) terveystarkastuksen 24 tunnin kuluessa heidän saapumisestaan poliisin säilytystiloihin. Kuten aiemmin on moneen kertaan korostettu, tällainen tarkastus on välttämätön etenkin tartuntatautien leviämisen ja itsemurhien ehkäisemiseksi sekä (epäasianmukaisen kohtelun ehkäisemisen yhteydessä) vammojen raportoimiseksi hyvissä ajoin.
CPT toistaa suosituksensa ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että poliisin huostassa olevilla henkilöillä on heidän niin halutessaan todellinen oikeus päästä itse valitsemansa lääkärin tutkittavaksi (poliisin kutsuman lääkärin mahdollisesti suorittaman terveystarkastuksen lisäksi). Tällöin pidätetyn henkilön valitseman lääkärin tekemä tarkastus voidaan suorittaa hänen omalla kustannuksellaan.
CPT suosittelee myös, että kaikille poliisin säilytystilojen säilöönottoalueilla työskenteleville poliiseille tarjotaan säännöllisesti ensiavun kertauskursseja.

16. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin niiden puutteiden korjaamiseksi, jotka liittyvät satunnaisiin viivytyksiin oikeuksia koskevien kirjallisten tietojen antamisessa, erityisesti muilla kuin suomen kielellä, sekä siihen, että kaikki poliisin säilytystiloissa haastatellut henkilöt eivät olleet saaneet tietolomakkeen jäljennöstä sellissään säilytettäväksi ja että kirjalliset järjestyssäännöt (mukaan lukien ohjeet lääkäriin pääsystä) oli laitettu joidenkin sellien seinille, muttei läheskään kaikissa vierailluissa poliisin säilytystiloissa.

18. CPT suosittelee, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin korjatakseen ongelmat, jotka liittyvät siihen, että monissa poliisin säilytystiloissa luonnonvaloon pääsy oli puutteellista, sellit olivat huonokuntoisia (esim. seinät olivat graffitien peitossa) ja siihen, että edelleen oli kahden hengen sellejä, joissa ei ollut wc:tä.

20. CPT pitää myönteisenä sitä, että vuoden 2020 lopulla tai vuoden 2021 alussa on määrä antaa uudet ohjeet, joissa säilytystilojen henkilöstön edellytetään henkilökohtaisesti ja konkreettisesti tarkastavan jokaisen päihtyneen henkilön tilan säännöllisin väliajoin. CPT haluaisi yksityiskohtaisia tietoja uusista ohjeista (mukaan lukien pakollisten tarkastusten tarkasta suoritustiheydestä) ja niiden voimaantulopäivämäärästä.
CPT pyytää Suomen viranomaisia antamaan erityiskoulutusta päihtyneiden henkilöiden hoidosta (ja sellaisten tilanteiden tunnistamisesta, joita voidaan erehtyä pitämään päihtymystilana, kuten sisäinen verenvuoto tai diabetes) kaikille poliiseille Suomessa ja varmistamaan järjestelmällisen ja nopean pääsyn sairaanhoitajan luo, kun poliisin tiloissa säilytetään päihtyneitä henkilöitä. CPT suosittelee myös tehostamaan toimia säilytystilojen henkilöstön läsnäolon ja heidän suorittamansa valvonnan lisäämiseksi sekä pyytää Suomen viranomaisia harkitsemaan uudelleen vaihtoehtoa siirtää päihtyneiden henkilöiden hoito terveydenhuoltolaitoksiin.

21. CPT haluaisi saada lisätietoja suunnitelmista, joiden mukaan Helsingissä kiinni otetut päihtyneet henkilöt aiotaan tulevaisuudessa siirtää Pasilan poliisin säilytystiloihin, ja näiden tarkasta toteuttamisajankohdasta samoin kuin siitä, aiotaanko samalla siirtää Töölöstä Pasilaan kokenutta ja koulutettua säilytystilojen henkilöstöä ja lisätä sairaanhoitohenkilöstöä Pasilassa (jotta voidaan kompensoida nykyään Töölössä saatavilla olevan sairaanhoitoavun menetystä).

23. CPT pyytää Suomen viranomaisia ensi tilassa toteuttamaan suunnitelmat, joiden tavoitteena on kokonaan poistaa käytäntö säilyttää tutkintavankeja poliisin tiloissa viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Ennen tätä on pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla laajennetaan ja kunnostetaan poliisin säilytystilojen ulkoilupihoja ja parannetaan niiden suunnittelua.

29. CPT suosittelee ryhtymään lisätoimenpiteisiin Metsälän säilöönottoyksikössä tarjottavan toiminnan kehittämiseksi, sillä järjestetyn toiminnan puute oli edelleen ongelma etenkin niiden säilöön otettujen kannalta, jotka viettivät laitoksessa pitkiä aikoja (jopa useita kuukausia).
CPT pyytää Suomen viranomaisia puuttumaan siihen ongelmaan, että jotkut kuntosalilaitteista (jotka olivat käytettävissä 5,5 tuntia päivässä) olivat rikki.

30. CPT pyytää Suomen viranomaisia pyrkimään varmistamaan, että sairaanhoitajalle pääsee nopeasti myös sunnuntaisin. Lisäksi tulisi pyrkiä varmistamaan, että yksikössä on aina yöaikaan paikalla henkilö, joka pystyy antamaan ensiapua (ja jonka tulisi olla koulutettu antamaan elvytystä ja käyttämään defibrallaattoria).
CPT kehottaa Suomen viranomaisia ottamaan ensi tilassa käyttöön terveystarkastuksen, joka suoritetaan nopeasti ja järjestelmällisesti kaikille Metsälän säilöönottoyksikköön vastikään saapuneille ulkomaan kansalaisille. Tässä viitataan myös edelle 14 ja 15 kohtiin.
CPT haluaisi saada yksityiskohtaisempia tietoja uusista ohjeista ja saapumisen yhteydessä noudatettavasta terveystarkastuskäytännöstä, jotka ilmeisesti hyväksyttiin elokuussa 2020 mutta joiden toteuttaminen on viivästynyt (pandemian vuoksi) syksyyn 2020.

36. CPT pitää myönteisenä sitä, että paljusellit on poistettu Suomen vankiloista, ja kehottaa Suomen viranomaisia jatkamaan vankiloiden rakennuskannan uudistamista. Tässä yhteydessä ensisijaisena tavoitteena tulisi olla Oulun nykyisen vankilan korvaaminen uudella laitoksella. CPT haluaisi Suomen viranomaisten sisällyttävän tähän raporttiin annettavaan vastaukseensa ajantasaiset tiedot kyseisen ohjelman toimeenpanosta.

38. CPT pyytää jälleen Suomen viranomaisia ryhtymään päättäväisempiin ja ennakoivampiin toimenpiteisiin vankien välisen väkivallan ja uhkailun ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Turun vankilan johdon ja henkilöstön on oltava jatkuvasti valppaina ja pyrittävä varmistamaan, etteivät mitkään vankien väliset väkivalta- ja uhkailutapaukset jää huomaamatta, sekä käytettävä kaikkia käytettävissään olevia keinoja tällaisten tapausten ehkäisemiseksi. Tähän vaikuttaa suuresti se, onko alueella ja vankien toimintatiloissa paikalla riittävästi henkilökuntaa.

39. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin järjestelmässä olevien aukkojen poistamiseksi, jotka liittyvät siihen, että vankilaviranomaisilla ei ole tarkkaa käsitystä eikä selkeää yleiskuvaa vankien välisen väkivallan laajuudesta, koska käytössä ei ole tehokkaita menettelyjä vammojen kirjaamiseksi ja raportoimiseksi, minkä vuoksi saatavilla ei ole luotettavia tilastotietoja.

40. CPT kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että suojelua tarvitsevilla vangeilla (ja muilla vangeilla, jotka on eristetty siksi, että heidät katsotaan väkivaltaisiksi tai muutoin ”hankaliksi”) on todellinen mahdollisuus osallistua mielekkääseen toimintaan. Tämän
mahdollistamiseksi henkilökunnan läsnäoloa tulisi lisätä vankien asuintiloissa, erityisesti suljetuissa yksiköissä.
Vankilan terveydenhuoltopalveluissa on sovellettava ennakoivaa lähestymistapaa suojelussa oleviin vankeihin, etenkin psykologisen ja psykiatrisen hoidon osalta. Heidän tarpeensa tulisi arvioida yksilöllisesti säännöllisin väliajoin, ja tarvittaessa tulisi harkita heidän siirtoaan toiseen vankilaan ja/tai sopivaan hoitolaitokseen. Suomen vankiloissa ei toistaiseksi ole kehitetty riittävästi tällaista ennakoivaa lähestymistapaa ja henkilökohtaista arviointia.

43. CPT suosittelee etsimään keinoja, joilla yhteydenpitorajoitusten kohteena oleville tutkintavangeille ja muille erillään pidettäville vangeille voidaan Oulun vankilassa tarjota paremmat ulkoilumahdollisuudet, kuten pääsy laitoksen kolmelle suurelle ulkoilupihalle (joita muut vangit käyttävät).

47. CPT suosittelee ryhtymään lisätoimenpiteisiin, jotta kaikille vierailujen kohteena olleissa laitoksissa oleville vangeille voidaan tarjota heidän tarpeidensa mukaan räätälöityä mielekästä toimintaa (kuten työnteko, ammatillinen ja muu koulutus sekä kohdennetut kuntoutusohjelmat). Etenkin mitä pidempään tutkintavankeihin sovelletaan yhteydenpitorajoituksia, sitä enemmän resursseja tarvitaan sen varmistamiseksi, että kyseiset vangit hyötyvät merkityksellisestä, mielellään sellin ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta ja että heille tarjotaan mahdollisuus mielekkäisiin ihmiskontakteihin vähintään kahden tunnin ajan päivässä (mielellään kauemmin).
CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin, jotta turvallisuussyistä eristetyille vangeille voidaan Turun vankilassa ja muissa vankiloissa tarjota jäsenneltyjä ohjelmia, joihin sisältyy mielellään sellin ulkopuolella tapahtuvaa rakentavaa toimintaa ja jotka on laadittu yksilöllisesti sopivien henkisten ja fyysisten virikkeiden tarjoamiseksi vangeille.
”Pelkääjävankien” osalta viitataan edellä 38 kohdassa annettuun suositukseen.

49. CPT suosittelee lisäämään terveydenhuoltohenkilöstön resursseja (yleislääkäreitä ja hoitajia) molemmissa vierailluissa vankiloissa. Turun vankilassa tulisi olla ainakin yksi täysiaikainen yleislääkäri. Oulun vankilassa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin erikoislääkäriin, myös hammaslääkäriin, pääsyn parantamiseksi. CPT kehottaa Suomen viranomaisia myös varmistamaan, että vierailluissa vankiloissa (ja tarvittaessa kaikissa muissa laitoksissa) on aina paikalla joku, jolla on pätevyys antaa ensiapua (mielellään sairaanhoitaja), myös yöaikaan. Nykyinen erittäin kyseenalainen käytäntö, jossa vankeinhoitohenkilökunta antaa vangeille lääkkeet, tulisi vihdoinkin lakkauttaa.
CPT haluaisi myös saada vahvistuksen siitä, että Oulun vankilaan on löydetty sijainen pitkällä sairaslomalla olevalle yleislääkärille.

51. CPT kehottaa jälleen Suomen viranomaisia muuttamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja arvioimaan uudelleen olemassa olevia menettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että aina kun kirjataan vammoja, jotka ovat yhdenmukaisia vangin epäasianmukaisesta kohtelusta tekemien väitteiden kanssa (tai väitteiden puuttuessa viittaavat epäasianmukaiseen kohteluun tai vankien väliseen väkivaltaan), raportti saatetaan automaattisesti ja välittömästi toimivaltaisten viranomaisten tietoon (esim. poliisi ja/tai syyttäjä) riippumatta vangin toiveista. Tarkastuksen tulokset tulisi myös saattaa kyseisen vangin tai hänen asianajajansa käyttöön. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisen tulisi kertoa kyseiselle vangille, että tällaisen raportin laadinta on osa järjestelmää, jolla pyritään estämään epäasianmukaista kohtelua (ja vankien välistä väkivaltaa), ja ettei raportin automaattinen toimittaminen korvaa virallisen valituksen tekemistä.
CPT haluaa myös muistuttaa, että tällaisen tarkastuksen perusteella laadittavaan asiakirjaan tulisi sisältyä
i) selostus henkilön lausunnoista, jotka ovat merkityksellisiä terveystarkastuksen kannalta (mukaan lukien henkilön kuvaus terveydentilastaan ja mahdolliset väitteet epäasianmukaisesta kohtelusta tai vankien välisestä väkivallasta)
ii) täydellinen selostus perusteellisessa tarkastuksessa tehdyistä objektiivisista lääketieteellisistä havainnoista
iii) i) ja ii) kohtia koskevat lääkärin havainnot, jotka osoittavat mahdollisten väitteiden ja objektiivisten lääketieteellisten havaintojen olevan yhdenmukaisia.
Asiakirjan tulisi myös sisältää suoritettujen lisätutkimusten tulokset, mahdollisen erikoislääkärikäynnin yksityiskohtaiset tulokset sekä selostuksen vammoihin annetusta hoidosta ja mahdollisesti suoritetuista lisätoimenpiteistä.
Kun kyse on vammoista, terveystarkastuksen kirjaamisessa tulisi käyttää tähän tarkoitukseen laadittua erityislomaketta, joka sisältää kehokaavion vammojen merkitsemiseksi ja jota säilytetään vangin terveystiedoissa.
Lisäksi kaikista vammoista tulisi ottaa yksityiskohtaiset valokuvat, jotka tulisi säilyttää yhdessä vammojen merkitsemiseen tarkoitetun kehokaavion kanssa vangin henkilökohtaisissa terveystiedoissa. Tämä tulisi tehdä vammojen erityiseen traumarekisteriin kirjaamisen lisäksi.

52. Jokseenkin pinnallinen alkuterveystarkastus ja terveydenhuoltohenkilöstön riittämättömyys olivat erityisen ongelmallisia Covid-19-pandemian aikana. Tässä viitataan jälleen edellä 49 ja 50 kohdissa annettuihin suosituksiin.
Epidemiatilanteen mahdollisesti huonontuessa saatetaan tarvita lisätoimia. Tässä yhteydessä viitataan kahteen CPT:n asiasta antamaan lausuntoon (”Statement of principles relating to the treatment of persons deprived of their liberty in the context of the coronavirus disease (Covid-19) pandemic” (lausunto vapautensa menettäneiden henkilöiden kohtelua koskevista periaatteista koronavirustaudin (Covid-19) yhteydessä, asiakirja CPT/Inf (2020) 13, julkaistu 20. maaliskuuta 2020, https://www.coe.int/en/web/cpt/-/covid-19-council-of-europe-anti-torture-committee-issues-statement-of-principles-relating-to-the-treatment-of-persons-deprived-of-their-liberty-) ja ”Follow-up statement regarding the situation of persons deprived of their liberty in the context of the ongoing Covid-19 pandemic” (seurantalausunto vapautensa menettäneiden henkilöiden tilanteesta meneillään olevan Covid-19-pandemian yhteydessä, asiakirja CPT/Inf (2020) 21, julkaistu 9. heinäkuuta 2020, https://www.coe.int/en/web/cpt/-/covid-19-cpt-issues-follow-up-statement) samoin kuin siihen, että on tärkeää lisätä henkilöstöresursseja ja parantaa merkittävästi terveystarkastuksen suorittamista sisäänoton yhteydessä (sekä vasta saapuneiden vankien koronavirustestausta).

53. CPT haluaisi saada aikanaan tietoja kahden tutkimusprojektin tuloksista, jotka koskevat mielenterveyttä vankiloissa, ja erityisesti niiden perusteella toteutetuista tai suunnitelluista konkreettisista toimenpiteistä. Toisen projektin toteutuksesta vastaavat yhdessä Riihimäen vankila ja Tampereen yliopisto ja toisesta Valvira ja Helsingin yliopisto.
CPT suosittelee, että Oulun vankilassa varmistetaan säännölliset psykiatrin vierailut ja että psykiatri vierailee säännöllisesti useammin Turun vankilassa.
CPT suosittelee, että molemmissa vierailluissa vankiloissa täytetään avoinna olevat psykologin virat.

57. CPT suosittelee Suomen viranomaisia varmistamaan muun muassa riittävän rahoituksen avulla, että kaikissa vankiloissa on riittävästi asianmukaisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa (erityisesti valvontahenkilöstöä), myös Turun ja Oulun vankiloissa.

58. CPT toistaa suosituksensa siitä, että nykyistä käytäntöä, jossa lyhytkestoiset vierailut tapahtuvat pääsääntöisesti suljetuissa tiloissa (pleksilasin läpi), tarkistettaisiin sen varmistamiseksi, että suljettuja vierailutiloja käytetään vain siinä laajuudessa ja niin kauan kuin se on perusteltua kyseisten vankien (tai heidän vieraidensa) tosiasiallisesti aiheuttaman uhan pohjalta (esim. kiellettyjen aineiden tai muiden kiellettyjen esineiden salakuljetus tai tarve estää tartuntatautien leviämistä).

59. CPT kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan muun muassa lainsäädännöllisin muutoksin, että kaikilla vangeilla, myös tutkintavangeilla, on mahdollisuus käyttää puhelinta.

61. CPT toistaa suosituksensa siitä, että vankien on voitava milloin tahansa tehdä kirjallisia valituksia ja jättää ne lukittuun, kussakin asuinyksikössä olevaan valituslaatikkoon. Kaikki kirjalliset valitukset tulisi rekisteröidä keskitetysti vankilassa ennen kuin ne toimitetaan asianomaisen tahon tarkasteltavaksi. Sisäiset valitukset tulisi aina käsitellä nopeasti (jolloin mahdolliset viivytykset on perusteltava kirjallisesti), ja vangeille tulisi ilmoittaa selkeästi määritellyssä määräajassa toimista, joihin on ryhdytty heidän huolenaiheisiinsa vastaamiseksi, tai syistä, joiden perusteella valitus jätetään tutkimatta tai katsotaan perusteettomaksi. Lisäksi sisäisistä valituksista tulisi kerätä tilastoja, joiden perusteella johto saa tietoa asioista, joihin vangit ovat tyytymättömiä.

65. CPT haluaisi saada tietoja edistyksestä liittyen sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelmiin rakentaa vuoteen 2025 mennessä Helsinkiin uusi psykiatrinen sairaala, jossa on oikeuspsykiatrinen osasto.

70. CPT suosittelee ryhtymään ainakin joillakin Kellokosken sairaalan osastoilla määrätietoisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan sairaanhoitohenkilökunnan ja potilaiden väliset myönteiset ja luottamukselliset suhteet.

72. CPT suosittelee, että Kellokosken sairaalassa ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että potilaat pääsevät huomattavasti enemmän ulkoalueille. Tavoite yleisestä ja rajoituksettomasta pääsystä ulkoalueille päiväaikaan tulisi lisäksi ottaa huomioon uusien psykiatristen sairaaloiden suunnittelussa, mukaan lukien Helsinkiin lähivuosina rakennettavaksi suunnitellussa sairaalassa (katso edellä 65 kohta).

73. CPT suosittelee, että kaikkien psykiatrisissa sairaaloissa olevien potilaiden hoitoon ‒ mukaan lukien potilaat, joiden liikkumista rajoitetaan ‒ kuuluu kattavasti terapeuttista, kuntouttavaa ja virkistystoimintaa. Vähimmäisvaatimuksena on tarjota jokaiselle potilaalle mahdollisuus osallistua päivittäin järjestettyyn toimintaan, ja henkilökunnan tulisi motivoida potilaita osallistumaan.

74. CPT kannustaa Kellokosken sairaalan johtoa lisäämään aikaa, jonka terveydenhuoltohenkilöstö käyttää välittömään ja henkilökohtaiseen kontaktiin potilaiden kanssa, jolloin tavoitteena on kehittää luottamuksellisia hoitosuhteita, helpottaa yhteistyötä ja arvioida uudelleen potilaiden hoitosuunnitelmia. Kokemus on osoittanut, että tämä hyvin todennäköisesti auttaa myös vähentämään rajoitustoimenpiteiden tarvetta. Tässä viitataan lisäksi 70 kohdassa annettuun suositukseen.

75. CPT toistaa suosituksensa siitä, että kaikissa Suomen psykiatrisissa sairaaloissa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että potilaalta pyydetään aina kirjallinen tietoinen suostumus ennen sähkösokkihoitoon turvautumista (ja että tämä merkitään asianmukaisiin asiakirjoihin).

83. CPT suosittelee Kellokosken sairaalan johtoa pyrkimään edelleen vähentämään rajoittamisen kestoa. Jos poikkeustapauksissa rajoittamiseen täytyy turvautua muutamaa tuntia kauemmin, psykiatrin tulisi arvioida toimenpidettä lyhyin väliajoin. Tällaisissa tapauksissa samoin kuin rajoittamisen toistuvassa käytössä tulisi harkita toisen lääkärin konsultointia.

84. CPT kannustaa Suomen viranomaisia ottamaan huomioon CPT: n näkökohdat (jotka koskevat eristyshuoneiden vankilamaista ulkonäköä ja painavia rautaovia, joissa on salpoja ja kolme jykevää pulttia lukitsemista varten samoin kuin vankiloiden eristysselleissä) muun muassa Helsinkiin tulevien vuosien aikana rakennettavaksi suunnitellun uuden psykiatrisen sairaalan suunnittelussa.

85. CPT suosittelee, että jokaista eristyksissä pidettävää potilasta valvoisi jatkuvasti, välittömästi ja henkilökohtaisesti pätevä henkilöstön jäsen. Henkilöstön jäsen voi olla potilashuoneen ulkopuolella (tai viereisessä huoneessa, josta on ikkuna potilashuoneeseen) edellyttäen, että potilas voi kunnolla nähdä henkilöstön jäsenen ja että tämä voi jatkuvasti tarkkailla potilasta ja kuulla hänet. On selvää, ettei henkilöstön jäsenen jatkuvaa ja henkilökohtaista läsnäoloa voi korvata videovalvonnalla.

87. CPT kannustaa Kellokosken sairaalan johtoa kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että jokaisen rajoitustoimenpiteiden kohteena olleen potilaan kanssa keskustellaan asiasta mielekkäällä ja perusteellisella tavalla rajoitustoimenpiteen päätyttyä.

88. CPT suosittelee, että kaikki rajoitustoimenpiteiden, myös kemiallisten rajoitustoimenpiteiden, käyttökerrat kirjataan sellaisenaan potilaan henkilökohtaisiin tietoihin ja että kemiallisten rajoitustoimenpiteiden käytöstä laaditaan oma rekisteri kaikissa psykiatrisissa laitoksissa.

89. CPT haluaisi saada tietoja siitä, onko potilailla sairaalahoitoa koskevan ensimmäisen päätöksen yhteydessä mahdollisuutta päästä maksutta riippumattoman ulkopuolisen psykiatrin arvioitavaksi (psykiatrin ei tarvitse olla potilaan itse valitsema).

90. CPT suosittelee muuttamaan mielenterveyslakia sen varmistamiseksi, että mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden vapaudenmenetys ‒ myös tarkkailuun ottaminen ‒ perustuu aina toimenpiteen alusta asti muodolliseen kirjalliseen päätökseen, jossa on liitteenä kattavat perustelut ja tiedot valitusmahdollisuuksista. Tällöin myös potilaan tulisi saada kopio päätöksestä.

92. CPT pyytää Suomen viranomaisia tarkastelemaan nykyisiä oikeusturvakeinoja, jotka liittyvät mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon.
Tavoitteena tulisi olla tehokkaiden oikeusturvakeinojen tarjoaminen sairaalassa oleville ja uusille potilaille näiden huomautusten pohjalta.

94. CPT toistaa suosituksensa muuttaa mielenterveyslakia siten, että potilaan sijoitussairaalasta riippumattoman psykiatrian asiantuntijan osallistuminen on pakollista, kun arvioidaan psykiatristen ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa.

96. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tehokkaisiin lisätoimenpiteisiin ‒ tarvittaessa lainsäädännön tasolla ‒ sen varmistamiseksi, että tuomioistuimet käsittelevät psykiatristen ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa koskevien päätösten hyväksymis- ja valitusasiat kohtuullisessa ajassa.

98. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että siviili- ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa koskevien päätösten hyväksymisen yhteydessä tuomioistuin esittää tapauskohtaisesti päätöksen perusteena olevat yksityiskohtaiset syyt. Lisäksi CPT toistaa suosituksensa siitä, että mielenterveyden häiriöistä kärsivillä potilailla tulisi olla todellinen oikeus tulla henkilökohtaisesti kuulluksi, kun tuomioistuin hyväksyy (tai hylkää) tahdosta riippumattoman sairaalahoidon jatkamisen laillisuuden.

99. Jotta päätöksenteossa voidaan huolehtia potilaan edusta, CPT suosittelee, että potilaan henkilökohtaisesta kuulemisesta ja mahdollisuudesta oikeusapuun tehdään pakollista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemissä päätöksissä, jotka koskevat potilaan tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa (ja sen lopettamista). Laitoksen sääntöjä ja tarvittaessa lainsäädäntöä tulisi muuttaa vastaavasti.

103. CPT kehottaa jälleen kerran Suomen viranomaisia ottamaan kaikissa Suomen psykiatrisissa hoitolaitoksissa viipymättä käyttöön menettelyn, jossa potilaalta pyritään aktiivisesti saamaan vapaaehtoinen ja tietoinen suostumus hoitoon ja jossa jokaisella arvostelukykyisellä potilaalla on mahdollisuus kieltäytyä hoidosta tai muusta lääketieteellisestä toimenpiteestä. Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa säätämällä vapaaehtoista ja tietoista hoitosuostumusta koskevasta perusperiaatteesta sekä määrittelemällä selkeästi ja tarkasti poikkeusolosuhteet, joissa tästä periaatteesta voidaan poiketa.
Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi lisäksi muuttaa siten, että
- ulkopuolisen psykiatrin mielipidettä edellytetään aina, kun potilas ei suostu sairaalan lääkärien ehdottamaan hoitoon
- potilaalle annetaan mahdollisuus valittaa ehdotetusta hoidosta riippumattomalle ulkopuoliselle viranomaiselle, saada oikeusapua asiassa ja saada asiaa koskeva päätös riittävän lyhyessä ajassa.
Lisäksi tulisi varmistaa, että potilaan suostumus tai kieltäytyminen kirjataan ylös ennen hoidon aloittamista. Valitusmahdollisuuksista potilaalle kertomisen osalta viitataan 105 kohtaan.

104. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikissa Suomen psykiatrisissa sairaaloissa annetaan järjestelmällisesti kaikille uusille potilaille (ja heidän perheilleen) suullisesti ja kirjallisesti tietoja sairaalan käytännöistä ja potilaiden oikeuksista. Tätä varten esitteitä tulisi olla saatavilla asianmukaisilla kielillä. Potilaiden, jotka eivät pysty ymmärtämään esitettä (esitteitä), tulisi saada tarvittavaa apua.
Toimenpiteisiin tulisi ryhtyä sen varmistamiseksi, että henkilökunta voi kommunikoida päivittäin kaikkien potilaiden kanssa, myös suomea puhumattomien kanssa, ja antaa heille tarpeellisia tietoja. Tulkkipalvelujen käyttöä tulisi harkita.

105. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että Kellokosken sairaalassa ja kaikissa muissa Suomen psykiatrisissa hoitolaitoksissa potilaille kerrotaan järjestelmällisesti kaikista käytettävissä olevista valituskeinoista sekä suullisesti että kirjallisesti ja annetaan kyseisten valituselinten yhteystiedot. Jokaisella osastolla tulisi olla laatikko, jonne voi luottamuksellisesti jättää valituksen (ja jonka vain tietyt henkilöt voivat luottamuksellisesti avata).

109. CPT haluaisi saada tietoja meneillään olevassa lastensuojelupalvelujen uudistuksessa tapahtuneesta edistyksestä vapaudenmenetyksen kohteeksi joutuneiden nuorten kohtelun osalta.

117. CPT suosittelee, että Sairilan koulukoti (ja tarvittaessa muut nuorisolaitokset) ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaatimusta tarjota nuorille pääsy ulkoalueille ainakin kahdeksi tunniksi päivässä noudatetaan käytännössä.

122. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, myös lainsäädännön tasolla, sen varmistamiseksi, että
- Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa nuorisolaitoksissa) painotetaan enemmän huumeriippuvuuden hoitoa, kuten henkilökohtaisia hoito-ohjelmia ja nuorten motivointia osallistumaan hoitoon
- lastensuojelulaitoksissa on tehokkaat keinot suojella niissä asuvia nuoria huumeiden käytön, seksuaalisen hyväksikäytön tai rikolliseen toimintaan osallistumisen haitoilta.
CPT lisäksi luottaa, että nämä vaatimukset otetaan huomioon meneillään olevassa lastensuojelupalvelujen uudistuksessa.
CPT haluaisi saada tietoja suunnitelluista toimista kolmen kuukauden kuluessa.

123. CPT kannustaa Suomen viranomaisia ottamaan huomioon arvioinnin, jonka nuorten kanssa tiiviissä vuorovaikutuksessa oleva valtion koulukotien henkilöstö tekee, kun viranomaiset päättävät tarvittavista toimenpiteistä, joilla rajoitetaan nuorten vapaata liikkumista laitoksen ulkopuolella.

124. CPT kannustaa Suomen viranomaisia määrätietoisesti jatkamaan pyrkimyksiään vastata tehokkaasti ilmeiseen tarpeeseen tiiviimmästä yhteistyöstä lastensuojelun ja terveydenhuollon välillä, jotta voidaan varmistaa, että vakavista mielenterveysoireista kärsivät nuoret saavat asianmukaista hoitoa. Samalla tulisi pyrkiä ratkaisemaan ongelma, joka johtuu siitä, että maanlaajuisesti on vähennetty paikkoja psykiatrisissa sairaaloissa, minkä seurauksena yhä useampia nuoria, joilla on vakavia mielenterveysoireita ja joiden hoitaminen on usein ollut erityisen hankalaa ja/tai jotka ovat olleet hyvin itsetuhoisia, lähetetään valtion koulukoteihin.

126. CPT on huolissaan siitä, että yhdellä koulukodissa tavatuista nuorista oli hänen henkilökohtaisten tietojensa mukaan diagnosoitu hepatiitti-C, mutta hän ei ollut ilmeisesti saanut siihen hoitoa. Hepatiitti-C:hen on saatavilla hoitoa, ja kun otetaan huomioon kyseisestä taudista aiheutuvien vakavien ja peruuttamattomien pitkäaikaisseurausten riski, hepatiitti-C:tä sairastavan nuoren tilanne tulisi arvioida, jotta hän voi saada DAA-hoitoa. CPT suosittelee kaikkia lastensuojelulaitoksia noudattamaan näitä vaatimuksia käytännössä. CPT haluaisi myös saada kolmen kuukauden kuluessa vahvistuksen siitä, että edellä mainitussa tapauksessa on suoritettu DAA-hoidon arviointi.

127. Jotta voidaan estää taudin leviäminen muihin nuoriin ja/tai henkilökuntaan, toimenpiteisiin tulisi ryhtyä sen varmistamiseksi, että lastensuojelulaitoksissa olevat nuoret, joiden epäillään saaneen Covid-19-tartunnan, minimoivat sosiaaliset kontaktinsa lyhyeksi aikaa ja säilyttävät fyysisen etäisyyden toisiin henkilöihin, kunnes testitulos on tiedossa. CPT luottaa siihen, että kaikki lastensuojelulaitokset ympäri Suomea noudattavat näitä vaatimuksia käytännössä.

130. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa lastensuojelulaitoksissa) sen varmistamiseksi, että rauhoittumishuoneeseen sijoittamista käytetään tässä kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa vastaavasti.

131. CPT suosittelee, että eristyksissä pidettävien nuorten välitöntä ja henkilökohtaista valvontaa lisätään Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa lastensuojelulaitoksissa) asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti, sillä videovalvonta ei voi korvata välitöntä ja henkilökohtaista valvontaa.

132. CPT kannustaa Sippolan ja Sairilan koulukotien johtoa pysymään valppaina ja varmistamaan, että nuorten kanssa käydään aina perusteellinen keskustelu eristämistoimenpiteen päätyttyä.

136. CPT kannustaa Suomen viranomaisia olemaan valppaina ja varmistamaan, että lastensuojelulaitoksissa olevat nuoret ovat tietoisia käytettävissään olevista valitusmenettelyistä

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) Suomea koskeva viides raportti (CRI(2019)38)

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on hyväksynyt viidennen raporttinsa (CRI(2019)38) koskien Suomea 18. kesäkuuta 2019. Peruskirjansa mukaisesti ECRI suorittaa maakohtaista valvontaa ja analysoi kunkin Euroopan neuvoston jäsenvaltion rasismi- ja suvaitsemattomuustilannetta sekä tekee ehdotuksia ja esityksiä havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Rasismin ja rotusyrjinnän vastainen lainsäädäntö

Rikoslain säännökset

5. ECRI suosittaa, että viranomaiset saattavat Suomen rikoslain vastaamaan GRP nro 7:ää siten, kuin edeltävissä kappaleissa on todettu; viranomaisten tulisi erityisesti (i) lisätä kieli ja kansallisuus (tarkoittaen kansalaisuutta) suojeluperustelistalle, joka on rikoslain 11 luvun kiihottamista kansanryhmää koskevassa 10 pykälässä sekä 6 luvun rangaistuksen koventamisperusteita koskevassa 5(4) pykälässä; ja (ii) tehdä rangaistavaksi rasismia edistävän ryhmän luominen tai johtaminen, sen tukeminen ja sen toimintaan osallistuminen.

Siviili- ja hallintolain säännökset

11. ECRI suosittaa, että viranomaiset saattavat Suomen siviili- ja hallintolain vastaamaan yleistä politiikkaa koskevaa suositusta nro 7 siten, kuin edeltävissä kappaleissa on todettu; viranomaisten tulisi etenkin (i) sisällyttää ilmaistu aikomus syrjiä, toisen yllyttäminen tai auttaminen syrjimään yhdenvertaisuuslain mukaisiin syrjintämuotoihin; (ii) antaa säännöksiä, jotka velvoittavat julkiset viranomaiset varmistumaan siitä, että ne osapuolet, joiden kanssa ne tekevät sopimuksia tai antavat lainoja, määrärahoja tai muita etuja, noudattavat ja edistävät syrjimättömyyspolitiikkaa; ja velvoittavat lakkauttamaan julkisen rahoituksen rasismia edistäviltä järjestöiltä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu

16. ECRI suosittaa, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaa muutetaan siten, että (i) valtuutetulla on oikeus tutkia yksittäisiä väitettyjä työelämäsyrjintätapauksia; (ii) ja oikeus viedä tapauksia oikeuteen oma-aloitteisesti; ja (iii) että avataan paikallis- ja aluetoimistoja ja varataan niille riittävät resurssit.

Tasa-arvovaltuutettu

18. ECRI suosittaa, että viranomaiset lisäävät tasa-arvovaltuutetun toimintakapasiteettia ja henkilöstöä, jotta valtuutettu voisi riittävällä tavalla käsitellä toimivaltansa piiriin kuuluvia sukupuoli-identiteettikysymyksiä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

23. ECRI suosittaa ensisijaisena seikkana, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle tulisi antaa valtuudet käsitellä työelämässä mihin tahansa perusteeseen eikä pelkästään sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviä syrjintävalituksia; että lautakunnalle annettaisiin valtuudet määrätä syrjinnän uhreille maksettavista korvauksista; ja että lautakunnan resursseja lisättäisiin tuntuvasti, jotta se voisi täysipainoisesti täyttää tehtävänsä.

Tiedot

29. ECRI suosittaa, että viranomaiset perustavat kattavan tiedonkeruujärjestelmän, jolla saadaan yhtenäinen ja yhdenmukainen kuva rasistisista ja homo/transfobisista vihapuhe- ja viharikostapauksista, jossa tiedot ovat täysin eritelty rikostyypin, vihamotivaatiotyypin ja kohderyhmän mukaan ja joka sisältää myös tiedot oikeudellisesta seurannasta ja tuloksista. Lisäksi tietojen tulee olla yleisesti saatavilla.

Viranomaisten toimenpiteet

45. ECRI suosittaa, että viranomaiset vahvistavat vihapuheen vastaista reagointiaan perustamalla eri viranomaistahojen välisen työryhmän laatimaan kokonaisvaltaisen strategian rasistisen ja homo/transfobisen vihapuheen muodostamaan ongelmaan puuttumiseksi tehokkaalla tavalla. Ryhmään tulisi kuulua asianomaisia viranomaisia sekä tasa-arvoelimiä, kansalaisjärjestöjä ja mahdollisuuksien mukaan joukkoviestinten edustajia. Strategiassa tulisi tehokkaasti hyödyntää ECRI:n yleistä politiikkaa koskevaa suositusta nro 15 vihapuheen torjunnasta.

Viranomaisten toimenpiteet

48. ECRI suosittaa, että viranomaiset rohkaisevat julkisuuden henkilöitä ja etenkin poliitikkoja reagoimaan nopeasti ja paitsi tuomitsemaan kaikenlaisen rasistisen ja homo/transfobisen puheen, myös pyrkimään vahvistamaan niitä arvoja, jota tämänkaltainen puhe uhkaa.

Homo/transfobinen väkivalta

56. ECRI suosittaa, että rikosilmoitusten tekemättä jättämisen ongelmaan puuttumiseksi viranomaisten tulisi vahvistaa poliisin ja haavoittuvassa olevien ryhmien, kuten seksuaalivähemmistöjen muodostaman yhteisön välistä yhteistyötä. Tähän yhteistyöhön tulisi kuulua se, että poliisivoimiin perustetaan vähemmistöyhteyspoliisin, myös seksuaalivähemmistöistä vastaavien yhteyspoliisien toimia.

Viranomaisten toimenpiteet

58. ECRI suosittaa, että lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen viharikoksiin liittyvää koulutusta lisätään. Koulutukseen tulisi sisältyä rasistinen ja homo/transfobinen viharikollisuus. ECRI suosittaa myös, että viranomaiset tekevät vaikuttavuusarvioinnin koulutuksesta sen toteamiseksi, missä määrin se myötävaikuttaa viharikollisuuden tunnistamiseen ja tarvittaessa muuttavat koulutusta.

Viranomaisten toimenpiteet

60. ECRI suosittaa, että poliisi- ja syyttäjälaitos tutkivat perusteellisesti kaikki oletetut viharikostapaukset ja varmistuvat siitä, että mahdollisen ennakkoluuloon pohjautuvan syrjintäperusteen olemassaolo otetaan yhdenmukaisesti huomioon poliisi-ilmoituksissa ja tutkinnoissa sekä mahdollisissa oikeudellisissa jatkotoimissa.

Viranomaisten toimenpiteet

63. ECRI toistaa suosituksensa, että viranomaiset luovat poliisista ja syyttäjälaitoksesta riippumattoman elimen, jonka tehtävänä on tutkia väitettyjä poliisin rotusyrjintätapauksia ja väärinkäytöksiä. Lisäksi ECRI suosittaa myös painokkaasti, että poliisin monimuotoisuutta lisätään paremmin heijastamaan väestön monimuotoisuutta.

Politiikka- ja muut ohjelmat

68. ECRI toistaa suosituksensa, että Suomen viranomaiset pohtivat tapoja saattaa voimaan yhtenäinen ja kattava tietojenkeräysjärjestelmä, jolla voidaan seurata ECRI:n huomion kohteena olevien ryhmien tilannetta käyttämällä tietoja luokiteltuina etnisen alkuperän, kielen, uskonnon ja kansallisuuden mukaan. Tietoja pitäisi kerätä julkisen toiminnan eri osa-alueilta, ja viranomaisten tulisi varmistaa niitä koskeva tiukka luottamuksellisuuden, ilmoitetun ennakkosuostumuksen ja omaehtoisen itseidentifikaation periaatteiden noudattaminen. Järjestelmän tulisi ottaa myös huomioon kaksi- tai moniperusteisen syrjinnän mahdollisuus.

Pakolaiset ja toissijaista suojelua saavat

73. ECRI suosittaa, että viranomaiset (i) tekevät syvällekäyvän arvion nykyisestä kotouttamisohjelmasta; (ii) varmistavat yhtäläisen pääsyn laadukkaille kotoutumiskursseille kaikkialla maassa käyttämällä mahdollisuuksien mukaan Helsingin kaupungin toteuttamia menestyksellisiä kotouttamistoimia esimerkkinä hyvistä käytänteistä; ja (iii) arvioivan pakolaisille, maahanmuuttajille ja toissijaista suojelua saaville tarjottavia osaamisen kehittämis- ja koulutusohjelmia niiden vahvistamisen näkökulmasta siten, että niillä saavutettaisiin parempia tuloksia työmarkkinoille pääsyssä ja kiinnittämällä erityistä huomiota naisten erityistarpeisiin.

Pakolaiset ja toissijaista suojelua saavat

76. ECRI suosittelee, että viranomaiset tarkastelevat uudelleen pakolaisten ja toissijaista suojaa saavien perheenyhdistämistä koskevia sääntöjä, etenkin ansiotasovaatimusta, jotta kotoutumiseen mahdollisesti myönteisesti vaikuttavaa perheenyhdistämistä voitaisiin edistää.

Afrikkalaistaustaiset

80. ECRI suosittaa, että viranomaiset ryhtyvät voimallisiin toimiin läheisessä yhteistyössä asianomaisten yhteisöjen kanssa afrikkalaisperäisten syrjintäongelmaan puuttumiseksi ja sen torjumiseksi sekä asunto- että työmarkkinoilla. Tämä tulisi toteuttaa mm. osallistumalla YK:n kansainväliseen afrikkalaisen syntyperän vuosikymmeneen ja organisoimalla tietoisuutta lisääviä tapahtumia, joihin myös asunto- ja työmarkkinoita edustavat järjestöt voivat osallistua. Lisäksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota somaliyhteisön jäsenten tilanteeseen ja kehittää asianmukaisia mekanismeja lakkautetun somaliasiain asiantuntijaryhmän korvaamiseksi.

Romanit

86. ECRI suosittaa, että viranomaiset varmistavat, että (i) kansallisen romanistrategian toteutukseen (2018-2022) osoitetaan riittävä rahoitus; (ii) paikalliset ja alueviranomaiset ovat täysin sitoutuneita strategian toteutukseen ja ettei aluehallinnon uudistus keskeytä romanitoimintojen rahoitusta ja toteutusta; (iii) romanilasten oppivelvollisuuden täyttämisaste nousee merkittävästi; (iv) romanien työttömyysaste pienenee merkittävästi mm. tukemalla laajempaa ammatillisten koulutusohjelmien käyttöä.

Saamelaiset

90. ECRI toistaa suosituksensa, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin saamelaiskulttuurin ja tämän vähemmistön merkityksen käsittelemiseksi kouluopetuksessa hyödyntäen ECRI:n yleistä politiikkaa koskevaa suositusta nro 10 ja käynnistävät kampanjoita saamelaiskansaa koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi enemmistön piirissä. Lisäksi viranomaisten tulisi päättäväisesti ponnistella saadakseen asianomaiset paikallisviranomaiset osallistumaan aktiivisesti saamelaisyhteisön jäsenten sosiaaliseen osallistamiseen tähtäävään tutkimukseen ja vuoropuheluun.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluviin kohdistuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden torjuminen

Sukupuolen korjaus

101. ECRI suosittaa, että viranomaisten tulisi ensitilassa – ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti – muuttaa lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta poistamalla siitä vaatimuksen, jonka mukaan muun kuin alun perin rekisteröidyn sukupuolensa tunnustamista hakevan tulee olla hedelmättömiä tai steriloituja juridisen tunnustamisen edellytyksenä.

Sukupuolen korjaus

103. ECRI suosittaa, että nykyisten pitkähköjen viivytysten välttämiseksi viranomaiset perustavat kolmannen keskuksen tarjoamaan sukupuolen korjausta haluaville tarpeellisia terveyspalveluja. Viranomaisten tulisi myös harkita ulkomailla tehtyjen sukupuolenkorjaustoimenpiteiden kustannusten korvaamista siihen asti kunnes kolmas keskus on toimintavalmiudessa.

Väliseurannan suositukset

ECRI edellyttää Suomen viranomaisilta ensisijaista toimeenpanoa seuraavien kahden erityisen suosituksen osalta:
• ECRI suosittaa, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle tulisi antaa valtuudet käsitellä työelämässä mihin tahansa perusteeseen eikä pelkästään sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviä syrjintävalituksia; että lautakunnalle annettaisiin valtuudet määrätä syrjinnän uhreille maksettavista korvauksista; ja että lautakunnan resursseja lisättäisiin tuntuvasti, jotta se voisi täysipainoisesti täyttää tehtävänsä.
• ECRI suosittaa, että viranomaisten tulisi ensisijassa – ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti – muuttaa lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta poistamalla siitä vaatimuksen, jonka mukaan muun kuin alun perin rekisteröidyn sukupuolensa tunnustamista hakevan tulee olla hedelmättömiä tai steriloituja juridisen tunnustamisen edellytyksenä.

Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea 2017 (CERD/C/FIN/CO/23)

Komitea käsitteli Suomen 23. määräaikaisraportin (CERD/C/FIN/23) 2520. ja 2521. kokouksessaan (CERD/C/SR 2520 ja 2521) 25. ja 26. huhtikuuta 2017. Komitea hyväksyi 5. toukokuuta 2017 pidetyssä 2536. kokouksessaan seuraavat loppupäätelmät.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Tilastot

6. Komitea arvostaa sopimusvaltion toimittamia tilastoja väestönsä koostumuksesta ja työllisyydestä. Komitea on kuitenkin edelleen huolestunut siitä, etteivät nämä tiedot anna kattavaa kuvaa siitä, miten eri ryhmät, kuten romanit, venäjän- ja vironkieliset, somalit ja saamelaiset, pystyvät nauttimaan taloudellisista ja sosiaalisista oikeuksistaan (1 artikla).
7. Komitea palauttaa mieliin tarkistetut raportointiohjeensa (ks. CERD/C/2007/1, kohdat 10 ja 12) ja suosittelee, että sopimusvaltio eriyttää tiedonkeruunsa jatkossa siten, että se käyttää erilaisia etnisen monimuotoisuuden indikaattoreita ja sallii vastaajien vastata nimettöminä sekä valita, miten he identifioivat itsensä. Tämän eriyttämisen tarkoituksena on luoda riittävä empiirinen perusta sellaisen politiikan kehittämiselle, jolla pyritään tehostamaan kaikkien mahdollisuuksia nauttia yhdenvertaisesti kaikkia yleissopimuksella suojattuja oikeuksia ja helpottamaan tilanteen seurantaa.

Valtionsisäisen lainsäädännön soveltaminen

8. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot kansallisten viranomaisten tietoon tulleista syrjintätapauksista. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei se ole saanut kattavia tietoja niiden tapausten lopputuloksista, joissa valtionsisäistä lainsäädäntöä on sovellettu yleissopimuksen 1 artiklassa määriteltyyn rotusyrjintään (1, 5 ja 6 artikla).
9. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa seuraavassa määräaikaisraportissaan lisätietoja ja yksityiskohtaisia tilastoja syytetoimista, joihin rotusyrjintätapauksissa on ryhdytty rikoksentekijöiden saattamiseksi vastuuseen näistä teoista.

Vihapuhe, rotuvihaan yllyttäminen ja viharikokset

10. Komitea tervehtii tyytyväisyydellä sopimusvaltion Ei vihapuheelle -hanketta (2013–2015) sekä rikoslain muutosta (511/2111), jolla säädetään rangaistavaksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja säädetään näiden tekojen rangaistuksista. Komitea pitää myönteisenä myös niitä sopimusvaltion toimia, joilla se on vuonna 2016 ja alkuvuonna 2017 pyrkinyt ehkäisemään ja käsittelemään vihapuhetta ja viharikoksia. Komitea on kuitenkin edelleen huolestunut rasistisiin motiiveihin perustuvien viharikosten huomattavasta ja kasvavasta esiintyvyydestä sekä siitä, että suhteellisen harvat viharikokset ovat johtaneet syytteen nostamiseen. Komitea panee huolestuneena merkille kasvavan vihamielisyyden ulkomaalaistaustaisiksi oletettuja ihmisiä, kuten romaneja, muslimeja, somaleja, venäläisiä ja ruotsinkielisiä, kohtaan. Komiteaa huolestuttaa myös se, että vuosina 2015 ja 2016 kirjattiin toistakymmentä turvapaikanhakijoihin kohdistettua väkivaltaista hyökkäystä, muun muassa tuhopolttoja. Komitea panee merkille syvästi huolestuneena, että rasismiksi ja muukalaisvihaksi katsottava maahanmuuttajavastainen puhe on lisääntynyt poliitikkojen keskuudessa, vaikka kaikki eduskuntapuolueet allekirjoittivat vuonna 2015 Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjan rasismista vapaasta yhteiskunnasta (2, 4 ja 6 artikla).
11. Komitea palauttaa mieliin yleissuosituksensa nro 35 (2013) rasistisen vihapuheen torjunnasta ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) tutkii tehokkaasti rasistisen vihapuheen, yllyttämisen rotuvihaan ja rotuun perustuvat väkivaltatapaukset sekä kohdistaa asianmukaiset syyte- ja seuraamustoimet niihin, jotka ovat vastuussa näistä teoista;
b) antaa pakollista ja jatkuvaa koulutusta viharikoksista ja yhdenvertaisuudesta kaikkien tasojen lainkäyttöviranomaisille;
c) tuomitsee julkisesti virkamiesten ja poliitikkojen rasistisen vihapuheen ja muukalaisvihamieliset lausunnot muun muassa verkkoviestimissä, irtisanoutuu niistä julkisesti ja kehottaa poliitikkoja varmistamaan, etteivät heidän julkiset lausuntonsa osaltaan edistä suvaitsemattomuutta, leimaamista ja yllyttämistä vihaan;
d) antaa seuraavassa raportissaan tilastotiedot viharikosten, niitä koskevien tuomioiden ja niiden tekijöille tuomittujen rangaistusten määrästä ja luonteesta sekä näiden rikosten uhreille mahdollisesti myönnetyistä korvauksista.

Romaniyhteisöt

12. Samalla, kun komitea toteaa romanikielen opetusta saavien oppilaiden määrän kasvaneen ja kiittää sopimusvaltiota tämän ansiokkaasti laaditusta romanipoliittisesta ohjelmasta, komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että useimmat romanit kohtaavat vieläkin syrjintää taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien nauttimisessa, etenkin työn, asunnon ja koulutuksen saannissa (5 artikla).
13. Komitea viittaa yleissuositukseensa nro 32 (2009) yleissopimuksen mukaisten erityisten toimenpiteiden tarkoituksesta ja soveltamisalasta sekä romanien syrjintää koskevaan yleissuositukseensa nro 27 (2000). Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimiaan romanien integroimiseksi työ- ja asuntomarkkinoille, romanilasten osallistamiseksi koulutukseen sekä romanikielen opetuksen edistämiseksi. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa seuraavassa raportissaan komitealle tiedot toteuttamiensa toimien konkreettisista tuloksista.

Äänestäminen edustuksesta Saamelaiskäräjillä

14. Komitea panee merkille Saamelaiskäräjien huolen siitä, että pohjoismaisen saamelaissopimuksen mukaan Suomen hallituksella säilyy toimivalta määritellä, ketkä ovat saamelaisia. Lisäksi komitea panee merkille, että korkeimmalla hallinto-oikeudella on toimivalta päättää, ketkä ovat äänioikeutettuja Saamelaiskäräjien vaaleissa. Komitea panee merkille, että sopimusvaltio on sitoutunut noudattamaan aiempaa paremmin vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta arvioidessaan uudelleen näitä kysymyksiä koskevaa politiikkaansa (5 artikla).
15. Alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan yleissuosituksensa nro 23 (1997) mukaisesti komitea toistaa suosituksensa, että määritellessään, kenellä on äänioikeus Saamelaiskäräjien vaaleissa, sopimusvaltion olisi annettava asianmukainen painoarvo saamelaisten itsemääräämisoikeudelle, joka liittyy heidän asemaansa Suomessa, heidän oikeudelleen määrätä omasta jäsenyydestään ja oikeudelleen siihen, ettei heitä pakkosulauteta (ks. CERD/C/FIN/CO/20–22, kohta 12).

Saamelaisten perinteiset maa-alueet ja elinkeinot

16. Sopimusvaltion antamista tiedoista huolimatta komiteaa huolestuttaa edelleen se, ettei saamelaisten oikeuksia perinteisiin maa-alueisiinsa ja uhanalaiseen perinteiseen kalastuselinkeinoonsa suojella riittävästi ja ettei saamelaisiin vaikuttavissa hallituksen toimissa noudateta johdonmukaisesti vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta. Komitea panee merkille, että vuonna 2016 säädetty laki Metsähallituksesta (234/2016) ei edellytä neuvottelemista saamelaisten kanssa ennen kuin annetaan lupia, jotka vaikuttavat saamelaisten maa-alueiden käyttöön. Komitea on huolestunut saamistaan tiedoista, joiden mukaan Saamelaiskäräjiä ei ole konsultoitu ennen Tenojoen kalastussopimuksen allekirjoittamista, vaikka sopimus kaventaa merkittävästi saamelaisten perinteisiä kalastusoikeuksia. Komitea panee merkille, että hallituksen esitys itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista tehdyn Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksen nro 169 (1989) ratifioinnista on ratkaisematta (2 ja 5 artikla).
17. Komitea toistaa suosituksensa, että sopimusvaltion olisi löydettävä asianmukainen neuvotteluratkaisu kiistassa, joka koskee saamelaisten oikeuksia perinteisiin maa-alueisiinsa, myös tarkistamalla asiaa koskevan lainsäädäntönsä ja ottamalla huomioon ILOn yleissopimuksen nro 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista (ks. CERD/C/FIN/CO/20–22, kohta 13). Lisäksi sopimusvaltiota kehotetaan hankkimaan saamelaisten vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen kuin se hyväksyy hankkeita, jotka vaikuttavat saamelaisten perinteisten maa-alueiden ja luonnonvarojen käyttöön ja kehittämiseen. Sopimusvaltion olisi myös varmistettava, että ennen kuin se myöntää toimilupia tai suunnittelee toimintoja saamelaisten kotiseutualueelle, kulttuuriset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset arvioidaan asianmukaisesti yhteistyössä niiden yhteisöjen kanssa, joihin kulloinenkin toimenpide vaikuttaa.

Saamen kielet

18. Komitea panee merkille, että Suomessa 75 % alle 11-vuotiaista saamelaislapsista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Komiteaa huolestuttaa se, että määrärahojen lisäämisestä huolimatta päteviä saamen kielten opettajia on vieläkin liian vähän. Lisäksi komitea panee merkille, että sopimusvaltio on ehdottanut saamen kielilain (1086/2003) muuttamista. Komitean tietoon on huolestuttavasti tullut, että saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja on edelleen saatavilla liian vähän, vaikka sopimusvaltio on pyrkinyt vahvistamaan saamen kielten ja kulttuurin osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön keskuudessa (5 artikla).
19. Komitea kannustaa sopimusvaltiota jatkamaan pyrkimyksiä saamen kielten elvyttämiseksi myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio varmistaa terveys- ja mielenterveyspalvelujen sekä sosiaalipalvelujen riittävän tarjonnan saamen kielillä.

Työllisyys ja asuminen

20. Komitea on huolestunut siitä, että ulkomaalaistaustaisiksi oletettuja henkilöitä syrjitään edelleen työ- ja asuntomarkkinoilla ja että maahanmuuttajataustaisten naisten työttömyysaste on vieläkin hyvin korkea (2 ja 5 artikla).
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin torjuakseen ulkomaalaistaustaisiksi oletettuihin henkilöihin, etenkin naisiin, kohdistuvaa rotusyrjintää työ- ja asuntomarkkinoilla.

Ulkomaalaistaustaisiksi oletettujen lasten kiusaaminen

22. Komitea kiittää sopimusvaltiota koulukiusaamisen vastaisen toimintaohjelman laadinnasta ja toteuttamisesta. Vaikka komitea paneekin merkille Suomen valtuuskunnan todenneen, että koulukiusaamisen torjunnassa on edistytty, komiteaa huolestuttaa se, ettei kiusaaminen sopimusvaltion raportista ilmenevien tietojen mukaan ole vähentynyt (2 ja 5 artikla).
23. Yleissopimuksen 5 artiklaa koskevan yleissuosituksensa nro 20 (1996) mukaisesti komitea suosittelee, että yhdenvertaisten ja osallistavien koulutusmahdollisuuksien varmistamiseksi kaikille lapsille sopimusvaltio tehostaa toimiaan, joilla se edistää suvaitsevuutta, monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta koulujen opetussuunnitelmien perusteissa kannustaakseen tehokkaaseen monikulttuuriseen oppimisympäristöön.

Maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset

24. Komitea panee huolestuneena merkille, että 32 000 turvapaikanhakijan saavuttua Suomeen vuonna 2015 Suomi on tehnyt useita lainsäädännön muutoksia, jotka heikentävät turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien suojelua. Komiteaa huolestuttaa se, että ulkomaalaislain (301/2004) säännös oleskeluluvan myöntämisestä humanitaarisin perustein on kumottu ja että muutosta on sovellettu taannehtivasti. Komitea on huolestunut myös siitä, että se on saanut tietää joitakin turvapaikanhakijoita edelleen pidettävän poliisin säilöönottotiloissa. Lisäksi komiteaa huolestuttavat paperittomien vaikeudet saada muita kohtuuhintaisia ja asianmukaisia terveyspalveluja kuin kiireellistä hoitoa. Komitean tietoon on huolestuttavasti tullut, että joihinkin ryhmiin kuuluvien turvapaikanhakijoiden viimeaikaisia turvapaikkavalituksia on hyväksytty vähemmän kuin muiden ryhmien valituksia. Komitea pyytää sopimusvaltiota selvittämään, vaikuttavatko mahdolliset syrjivät toimintaperiaatteet sen myöntämien turvapaikkojen määrään (5 ja 6 artikla).
25. Komitea suosittelee muiden kuin oman valtion kansalaisten syrjintää koskevan yleissuosituksensa nro 30 (2004) mukaisesti, että sopimusvaltio
a) varmistaa, etteivät sen voimassa oleva lainsäädäntö ja muut rajoitukset, jotka koskevat muiden kuin sopimusvaltion kansalaisten poistamista sen lainkäyttöalueelta, tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan syrji ketään rodun, ihonvärin tai etnisen tai kansallisen alkuperän perusteella ja että muilla kuin sopimusvaltion kansalaisilla on maastapoistamismenettelyissä yhdenvertaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot palauttamisvaatimuksia vastaan;
b) ylläpitää vastaanottokeskuksissa riittäviä valmiuksia tarjota asianmukaista suojaa, peruspalveluja ja humanitaarista apua varmistaakseen, ettei turvapaikanhakijoita pidetä säilössä rangaistuksenluonteisissa olosuhteissa;
c) ryhtyy konkreettisiin toimiin varmistaakseen, että paperittomat saavat tosiasiallisesti kohtuuhintaisia ja asianmukaisia terveyspalveluja.

Muiden sopimusten ratifiointi

26. Pitäen mielessä kaikkien ihmisoikeuksien jakamattomuuden komitea kannustaa sopimusvaltiota harkitsemaan, että se ratifioisi ne kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joita se ei vielä ole ratifioinut, erityisesti sellaiset valtiosopimukset, joiden määräyksillä on välitöntä merkitystä rotusyrjinnän kohteeksi mahdollisesti joutuville yhteisöille, mukaan lukien kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Lisäksi komitea toistaa suosituksensa, että sopimusvaltio ratifioi ILOn yleissopimuksen nro 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista (ks. CERD/C/FIN/CO/20–22, kohta 19).

Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman seuranta

27. Durbanin tarkistuskonferenssin seurantaa koskevan yleissuosituksen nro 33 (2009) perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio pannessaan yleissopimusta täytäntöön kansallisessa oikeusjärjestelmässään toteuttaa Durbanin julistusta ja toimintaohjelmaa, jotka rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden vastainen maailmankonferenssi hyväksyi syyskuussa 2001, ja ottaa tällöin huomioon Genevessä huhtikuussa 2009 pidetyn Durbanin tarkistuskonferenssin loppuasiakirjan. Komitea pyytää sopimusvaltiota sisällyttämään seuraavaan määräaikaisraporttiinsa erilliset tiedot toimintasuunnitelmista ja muista toimista, jotka sopimusvaltio on toteuttanut Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman täytäntöön panemiseksi kansallisella tasolla.

Syntyperältään afrikkalaisten ihmisten kansainvälinen vuosikymmen

28. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous julisti päätöslauselmallaan 68/237 vuodet 2015–2024 kansainväliseksi syntyperältään afrikkalaisten ihmisten vuosikymmeneksi. Yleiskokous on myös antanut päätöslauselman 69/16 toimintaohjelmasta kyseisen vuosikymmenen toteuttamiseksi. Näiden päätöslauselmien perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio laatii ja toteuttaa tarkoitukseen sopivan toimenpide- ja politiikkaohjelman. Komitea pyytää sopimusvaltiota sisällyttämään seuraavaan määräaikaisraporttiinsa erikseen tiedot tässä yhteydessä toteutetuista konkreettisista toimista, ottaen huomioon komitean yleissuosituksen nro 34 (2011) syntyperältään afrikkalaisiin ihmisiin kohdistuvasta rotusyrjinnästä.

Kansalaisyhteiskunnan kuuleminen

29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio neuvottelee edelleen ja lisää vuoropuheluaan ihmisoikeuksien suojelun alalla työskentelevien kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen kanssa, erityisesti rotusyrjintää torjuvien järjestöjen kanssa, laatiessaan seuraavaa määräaikaisraporttiaan ja ryhtyessään toimiin näiden loppupäätelmien johdosta.

Perusraportti

30. Komitea suosittelee uudelleen, että sopimusvaltio ajantasaistaa vuonna 1997 antamansa perusraportin (HRI/CORE/1/Add.59/Rev.2) noudattaen niitä yhdenmukaistettuja ohjeita kansainvälisten ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon raportoinnista ja etenkin perusraportista, jotka ihmisoikeussopimusvalvontaelinten komiteoiden välinen viides kokous hyväksyi kesäkuussa 2006 (HRI/GEN/2/Rev.6, luku I). Yleiskokouksen päätöslauselman 68/268 perusteella komitea kehottaa sopimusvaltiota ottamaan huomioon kyseisille asiakirjoille määrätyn 42 400 sanan enimmäispituuden.

Toimet näiden loppupäätelmien johdosta

31. Yleissopimuksen 9 artiklan 1 kohdan ja komitean työjärjestyksen säännön 65 mukaisesti komitea pyytää sopimusvaltiota toimittamaan vuoden kuluessa näiden loppupäätelmien antamisesta tiedot siitä, miten se on pannut täytäntöön edellä kohdissa 19 ja 25 annetut suositukset.

Erityisen tärkeät kohdat

32. Komitea tahtoo kiinnittää sopimusvaltion huomiota siihen, että edellä olevien kohtien 9, 11 ja 17 suositukset ovat erityisen tärkeät, ja se pyytää sopimusvaltiota antamaan seuraavassa määräaikaisraportissaan yksityiskohtaiset tiedot konkreettisista toimistaan näiden kohtien suositusten panemiseksi täytäntöön.

Tiedottaminen

33. Komitea suosittelee, että sopimusvaltion raportit saatetaan yleisön saataville helposti ja esteettömästi samaan aikaan kuin raportit annetaan komitealle ja että komitean loppupäätelmät kyseisistä raporteista julkaistaan samalla tavoin sopimusvaltion virallisilla kielillä ja asianmukaisesti muilla sopimusvaltiossa yleisesti käytettävillä kielillä.

Lanzarote komitea 2022 (T-ES(2022)02)

Lanzaroten sopimuksen täytäntöönpanoa valvova sopijapuolten komitea ns. Lanzarote-komitea hyväksyi kaikkia sopijapuolia koskevan toisen valvontakierroksen täytäntöönpanoraportin (T-ES(2022)02_en final) suosituksineen maaliskuussa 2022. Lanzarote-komitean toisen valvontakierroksen teemana oli lasten suojeleminen heihin kohdistuvalta seksuaalisen riistolta ja hyväksikäytöltä, joka tapahtuu tieto- ja viestintäteknologiaa käyttäen. Täytäntöönpanoraportti sisältää kolmen tasoisia suosituksia sopijapuolille: komitea voi vaatia ”Committee requires”, pyytää ”Committee requests” ja kannustaa ”Committee invites”. Suomelle on toisen valvontakierroksen täytäntöönpanoraportissa osoitettu nimeltä kaksi suositusta VI-3 ja VI-4. Sopijapuolet, joille suositukset on osoitettu, on merkitty täytäntöönpanoraportin alaviitteisiin. Näiden maakohtaisten suositusten lisäksi komitea antaa suosituksia, jotka sitovat kaikki sopijapuolia, myös Suomea.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Recommendation II-1

Acknowledging that the term “child pornography” can be misleading and undermine the gravity of the crimes it refers to, the Lanzarote Committee invites Parties to rather use the term “child sexual abuse material” (CSAM) for material depicting acts of sexual abuse of children and/or focusing on the genitalia of the child following the guidance set out in the “Terminology Guidelines for the Protection of Children from Sexual Exploitation and Sexual Abuse” in the development of future national, regional and international legal instruments and policies addressing the prevention of and protection from sexual exploitation and sexual abuse of children.

Recommendation II-2

The Lanzarote Committee invites Parties to strengthen the protection of children by introducing explicit references in their respective legal frameworks to conduct concerning child self-generated sexual images and/or videos, identifying the circumstances when children should not be held criminally liable and when they should be prosecuted only as a last resort

Recommendation II-3

The Lanzarote Committee invites those Parties that do not have a definition of “child sexual abuse material” in their legal framework to introduce one in line with its Recommendation II-1 above.

Recommendation II-4

The Lanzarote Committee invites Parties to contemplate appropriate legal responses to conduct involving non-visual self-generated sexual material produced by children in the context of offences covered by the Convention.

Recommendation II-6

The Lanzarote Committee requests that Parties ensure in their legal framework* that a child will not be prosecuted when he/she possess:
- their own self-generated sexually suggestive or explicit images and/or videos;
- self-generated sexually suggestive or explicit images and/or videos of another child with the informed consent of the child depicted on them;
- the self-generated sexually suggestive or explicit images and/or videos of another child as a result of receiving them passively without actively asking for them.
*The expression “legal framework” is not limited to legislation but should be understood in a broader way, e.g., through prosecutorial guidance or practice.

Recommendation II-7

The Lanzarote Committee invites Parties to adopt legislative or other measures which promote as a priority educational and other measures that will aim to support children in safely exploring their sexual development while understanding and avoiding risks deriving from the production and possession of self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation II-8

Lanzarote Committee requests that Parties ensure in their legal framework* that a child will not be prosecuted for sharing his/her sexual images and/or videos with another child when such sharing is voluntary, consensual and intended solely for their own private use.
*The expression “legal framework” is not limited to legislation but should be understood in a broader way, e.g., through prosecutorial guidance or practice.

Recommendation II-9

The Lanzarote Committee requests that Parties that have not already done so ensure that the distribution or transmission by children of self-generated sexually explicit images and/or videos of other children is prosecuted as a last resort when such images and/or videos qualify as “child pornography” in accordance with Article 20(2) Lanzarote Convention.

Recommendation II-10

The Lanzarote Committee invites Parties that have not yet done so, to consider criminalising solicitation of children for sexual purposes (“grooming”), even when it does not lead to either a face-to-face meeting or to producing child sexual abuse material.

Recommendation II-11

When dealing with sexual extortion cases involving children, the Lanzarote Committee invites Parties that are not yet doing so to take into account the situation where child self-generated sexual images and/or videos are used to force, coerce or threaten the child to give additional self-generated sexual images and/or videos, other sexual favours, a financial gain or other gain to the offenders by:
- either creating a specific incrimination to address this situation,
- or prosecuting both the initial detention of child self-generated sexual images and/or videos and the act of extortion

Recommendation II-12

The Lanzarote Committee invites Parties that are not yet doing so to ensure that sexual extortion of children involving child self-generated sexual images and/or videos is investigated and prosecuted.

Recommendation III-3

Mindful of the different contexts in the Parties as recalled in para 235 of the Explanatory Report, the Lanzarote Committee requests those Parties that are not already doing so to ensure that law enforcement units, services or persons specialised in ICT facilitated sexual offences against children are adequately financed to ensure sufficient resources, including staff, equipment and training.

Recommendation III-4

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that the capacities of any investigative units, services or persons specialised in ICT facilitated sexual offences against children take into account evolving technologies and online behaviours, and more specifically, that they reflect current practices used by perpetrators. Additionally, the Lanzarote Committee invites all Parties to exchange best practices between the relevant investigative units.

Recommendation III-5

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that law enforcement units, services or persons specialised in ICT facilitated sexual offences against children adequately cover and/or are specialised in offences against children involving child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation III-7

Mindful of the different contexts in the Parties as recalled in para 235 of the Explanatory Report, the Lanzarote Committee requests those Parties that are not already doing so to ensure that prosecution units, services or persons specialised in ICT facilitated sexual offences against children are adequately financed to ensure sufficient resources, including staff, equipment and training.

Recommendation III-9

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that units, services or persons within courts responsible for ICT-facilitated sexual offences against children have the necessary specialisation in the intersecting areas of children’s rights, sexual abuse and sexual exploitation of children, and ICT technical knowledge.

Recommendation III-10

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that units, services or persons within courts responsible for ICT-facilitated sexual offences against children have sufficient specialisation in offences involving child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation III-11

The Lanzarote Committee invites those Parties that are not already doing so to have units, sections or persons specialised in ICT-facilitated sexual offences committed by children against other children for authorities responsible for investigation and for authorities responsible for prosecution.

Recommendation III-14

The Lanzarote Committee invites Parties that are not already doing so to provide specific training on ICT facilitated sexual offences against children, including when such offences involve child self-generated sexual images and/or videos, and ICT facilitated coercion or extortion to law enforcement agents who are likely to come into contact with such cases.*
*Such trainings can also be part of broader training programmes

Recommendation III-17

The Lanzarote Committee invites those Parties that are not already doing so to ensure that training on the challenges raised by child self-generated sexual images and/or videos and ICTfacilitated coercion or extortion of children is available to prosecutors.*
*Such trainings can also be part of broader training programmes

Recommendation III-19

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that training on the challenges raised by child self-generated sexual images and/or videos and ICT facilitated coercion or extortion of children is available to judges.*
*Such trainings can also be part of broader training programmes.

Recommendation III-20

The Lanzarote Committee invites Parties that are not already doing so to offer joint (or “joined-up”) training for professionals, and particularly law enforcement, prosecutors and judges, involved in legal proceedings involving ICT-facilitated child sexual exploitation and sexual abuse, in order to ensure consistency at all stages.

Recommendation III-21

The Lanzarote Committee invites Parties that are not already doing so to ensure that training on ICT-facilitated sexual offences against children for law-enforcement, prosecutors and judges contains a practical element, involving simulated or real cases.

Recommendation III-24

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that measures, services and technology available to those in charge of identifying child victims of ICT-facilitated sexual offences are up to date, reflecting current practices across Parties, include the establishment and use of national child abuse material databases, and that resources are sufficiently allocated.

Recommendation III-25

The Lanzarote Committee invites all Parties to engage in and strengthen inter-Party cooperation for the purpose of identifying child victims of ICT facilitated sexual offences, including, where appropriate, by providing access to each other’s databases or shared databases.

Recommendation III-29

The Lanzarote Committee invites all Parties to engage in and strengthen inter-Party cooperation for the purpose of identifying perpetrators of ICT facilitated sexual offences against children, including, where appropriate, by providing access to each other’s databases or shared databases containing information on such perpetrators.

Recommendation III-30

The Lanzarote Committee requires all Parties to ensure that investigations and criminal proceedings in ICT facilitated sexual offences against children are treated as priority and carried out without any unjustified delay.

Recommendation III-31

The Lanzarote Committee invites all Parties to take the necessary legislative or other measures to ensure that preservation of specified stored computer data in connection with a specific criminal investigation or proceedings is made possible, fully upholding the rights of the parties involved.

Recommendation III-32

The Lanzarote Committee invites all Parties to take the necessary legislative or other measures to ensure that the investment in human, financial and physical resources is sufficient to have data generated by ICTs analysed in a timely manner so that investigations are carried out without any unjustified delay.

Recommendation IV-7

The Lanzarote Committee invites Parties that are not yet doing so to remove the requirement for dual criminality for offences of possessing, offering, distributing, transmitting, procuring child pornography, and the fact of knowingly gaining access to child pornography through ICTs, when child self-generated sexual images and/or videos are involved when committed by one of their nationals.

Recommendation IV-8

The Lanzarote Committee invites those Parties that are not yet doing so to remove the requirement for dual criminality for offences concerning solicitation of children for sexual purposes (Article 23) when committed by one of their nationals.

Recommendation V-3

The Lanzarote Committee requests all Parties to extend their international cooperation with other Parties to improve the effective implementation of the Lanzarote Convention.

Recommendation V-4

The Lanzarote Committee invites all Parties to consistently analyse the possibilities to expand international cooperation with countries which are not Parties to the Lanzarote Convention to disseminate the standards of the Lanzarote Convention.

Recommendation V-5

The Lanzarote Committee invites all Parties to assess on a regular basis the difficulties that they face when dealing with international cooperation and remedy them.

Recommendation V-6

The Lanzarote Committee invites all Parties to assess, strengthen and develop international cooperation between the Parties of the Lanzarote Convention for the purpose of preventing and combating sexual exploitation and sexual abuse of children in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-7

The Lanzarote Committee invites all Parties to consistently analyse the possibilities to expand international cooperation with countries which are not Parties to the Lanzarote Convention to disseminate the standards of the Lanzarote Convention for the purpose of preventing and combating sexual exploitation and sexual abuse of children in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-8

The Lanzarote Committee invites all Parties to strengthen cooperation with relevant intergovernmental bodies, and with transnational networks and other international organisations and initiatives due to their capacity to mobilisation, their world-wide scope, and their flexibility to work, for the purpose of preventing and combating sexual exploitation and sexual abuse of children in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-9

The Lanzarote Committee invites all Parties to consider requesting the establishment of cooperation projects managed by the Council of Europe to assist them in their efforts to preventing and combating sexual exploitation and sexual abuse of children in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-10

The Lanzarote Committee invites all Parties to support regional and international capacity building efforts to improve policy and operational measures including the pooling and sharing of successful education and awareness-raising tools for the purpose of preventing and combating sexual exploitation and sexual abuse of children in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-11

The Lanzarote Committee invites all Parties to assess, develop and strengthen cooperation between them to protect and provide assistance to victims in matters related to child selfgenerated sexual images and/or videos.

Recommendation V-12

The Lanzarote Committee invites all Parties to regularly analyse the possibilities to expand international cooperation with countries which are not Parties to the Lanzarote Convention to disseminate the standards of the Lanzarote Convention, for the purpose of protecting and providing assistance to victims in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-13

The Lanzarote Committee invites all Parties to assess, develop and strengthen cooperation with relevant intergovernmental bodies, transnational networks and other international organisations and initiatives due to their capacity to mobilisation, their world-wide scope, and their flexibility to work for the purpose of protecting and providing assistance to victims in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-14

The Lanzarote Committee invites all Parties to maintain and develop efforts to strengthen international cooperation in investigation and proceedings concerning the offences established in accordance with the Lanzarote Convention, in particular in the area of police cooperation, namely ensuring that their law-enforcement agencies can connect and contribute to the Europol and Interpol databases, and develop the areas of data, training, vetting, and selection, in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-15

The Lanzarote Committee invites all Parties to analyse the possibilities to expand international cooperation with countries which are not Parties to the Lanzarote Convention, on investigation and proceedings concerning the offences established in accordance with the Lanzarote Convention, in matters related to child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation V-19

The Lanzarote Committee invites all Parties to integrate, where appropriate, prevention and the fight against sexual exploitation and sexual abuse of children in matters related to child self-generated sexual images and/or videos, in assistance programmes for development provided for the benefit of third States.

Recommendation VI-2

The Lanzarote Committee invites all Parties that are not already doing so to promote awareness raising or specialised training for professionals who provide advice to children through telephone or internet helplines on ICT-facilitated sexual exploitation and abuse of children – including the risks associated with child self-generated sexual images and/or videos – and on how to provide appropriate support to victims and to those who wish to help them.

Recommendation VI-3

The Lanzarote Committee requires Parties which are not already doing so* to take the necessary legislative or other measures to assist child victims of sexual exploitation and abuse, in the short and long term, in their physical and psycho-social recovery, these measures must take due account of the child’s views, needs and concerns.
*Albania, Austria, Belgium, Bulgaria, Estonia, Finland, Georgia, Iceland, Latvia, Lithuania, Malta, Republic of Moldova, Monaco, Montenegro, Netherlands, North Macedonia, San Marino, Serbia, Slovak Republic, Spain, Sweden, Turkey, Ukraine.

Recommendations VI-4

The Lanzarote Committee invites Parties which are not already doing so to ensure that the assistance measures referred to in Recommendation VI-3 are available to child victims of sexual exploitation and abuse facilitated by ICTs, including offences due to the production, possession, distribution or transmission of child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation VII-3

Whilst recalling that cooperation may be regulated through partnerships and agreements, the Lanzarote Committee invites all Parties to expand cooperation with civil society in order to better prevent sexual exploitation and sexual abuse of children, including when facilitated by ICTs and as regards the challenges raised by the exploitation of child selfgenerated sexual images and/or videos.

Recommendation VII-4

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that the forms of cooperation that take place with civil society in the field of prevention and protection of children against sexual exploitation and abuse are of a sustainable nature.

Recommendation VII-5

The Lanzarote Committee invites all Parties to support civil society to carry out projects and programmes that include the issue of child self-generated sexual images and/or videos.*

Recommendation VII-6

The Lanzarote Committee invites all Parties to encourage the participation of children, according to their evolving capacity, in the development and the implementation of state policies, programmes or other initiatives concerning the fight against sexual exploitation and sexual abuse of children, including when facilitated by ICTs and as regards child selfgenerated sexual images and/or videos, and to provide example(s) of how children’s views are taken into account in the context of the participation of children.

Recommendation VII-7

The Lanzarote Committee invites all Parties to seek children’s views at the stage of drafting new legislation on the issues of sexual exploitation and sexual abuse of children, including when facilitated by ICTs and as regards child self-generated sexual images and/or videos.

Promoting awareness of the risks of sexual exploitation and sexual abuse faced by children generating and/or sharing sexual images and/or videos of themselves

Recommendation VIII-1

The Lanzarote Committee invites the Parties to ensure that explanations of the risks of sexual exploitation and sexual abuse faced by children generating and/or sharing sexual images and/or videos of themselves, with or without coercion, are included in the awareness-raising campaigns that they promote or conduct, whatever the target audience.

Recommendation VIII-2

The Lanzarote Committee invites the Parties to ensure that awareness-raising for children about the risks that they face when generating and/or sharing sexual images and/or videos of themselves takes place early enough, before they reach their teens, and that it is “adapted to their evolving capacity” or, in other words, their age and degree of maturity.

Recommendation VIII-3

The Lanzarote Committee invites the Parties, wherever possible, to use unchanged the awareness-raising tools, materials and activities mentioned in this report or else to adapt them to their national contexts and their own languages and, if necessary, develop new ones, concentrating on videos and distribution through social media.

Recommendation VIII-4

The Lanzarote Committee invites the Parties to have available awareness-raising tools, materials and activities suitable for children with disabilities.

Recommendation VIII-5

To improve its impact, the Lanzarote Committee invites the Parties to ensure that awarenessraising for children regarding the risks of sexual exploitation and sexual abuse that they face when generating and/or sharing sexual images and/or videos of themselves is led first and foremost by their peers.

Recommendation VIII-6

The Lanzarote Committee invites the Parties to do more to encourage the information and communication technology sector, the media and other professionals to raise awareness among children, their parents, persons having regular contact with children, and the general public about the risks of sexual exploitation and sexual abuse faced by children generating and/or sharing sexual images and/or videos of themselves and about the preventive measures that can be taken.

Recommendation VIII-7

The Lanzarote Committee invites the Parties to introduce or step-up awareness-raising for parents and persons with parental authority about the risks of sexual exploitation and sexual abuse faced by children generating and/or sharing sexual images and/or videos of themselves and about the preventive measures that can be taken.

Recommendation VIII-8

The Lanzarote Committee invites the Parties to promote or conduct awareness-raising campaigns for the general public providing information about the risks of sexual exploitation and sexual abuse faced by children generating and/or sharing sexual images and/or videos of themselves and about the preventive measures that can be taken.

Recommendation VIII-9

The Lanzarote Committee invites those Parties that have not yet done so, to take the necessary measures to ensure co-ordination between the agencies responsible for raising awareness of the risks of sexual exploitation and sexual abuse faced by children generating and/or sharing sexual images and/or videos of themselves.

Recommendation IX-1

The Lanzarote Committee invites those Parties that are not already doing so, to address in educational contexts the issue of the risks of child sexual exploitation and sexual abuse facilitated by ICTs, including as regards child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation IX-2

The Lanzarote Committee invites those Parties that are not already doing so, to ensure that information on the risks of child sexual exploitation and sexual abuse facilitated by ICTs, including as regards child self-generated sexual images and/or videos, is provided to children during both primary and secondary education (whether as part of the national curricula or in the context of non-formal education for children at these levels).

Recommendation IX-3

The Lanzarote Committee requires all Parties to ensure that all children at primary and secondary level receive information about the risks of child sexual exploitation and sexual abuse facilitated by ICTs. Organising lectures and/or activities on this topic should not be left to the discretion of schools or teachers.

Recommendation IX-5

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that there is a standing national internet safety resource, with an ongoing programme of activities.

Recommendation IX-6

The Lanzarote Committee invites all Parties to provide information to children on child sexual exploitation and sexual abuse, facilitated by ICTs, including as regards child self-generated sexual images and/or videos, in their national curriculum or other non-formal educational contexts, in a form which is adapted to the evolving capacity of the children and therefore which is appropriate for their age and maturity.

Recommendation IX-7

The Lanzarote Committee invites those Parties that are not already doing so, to provide information to children on the risks of child sexual exploitation and abuse facilitated by ICTs, including as regards child self-generated sexual images and/or videos, within a more general context of sexuality education.

Recommendation IX-8

The Lanzarote Committee invites those Parties that are not already doing so, to ensure that parents, caregivers and educators are involved, where appropriate, in the provision of information to children on the risks of child sexual exploitation and sexual abuse facilitated by ICTs, in particular as regards child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation X-2

The Lanzarote Committee invites those Parties that are not already doing so to ensure that the persons who have regular contacts with children (i.e. in the education, health and social protection, sectors and in areas relating to sport, culture and leisure activities), have an adequate knowledge of the risks associated with child self-generated sexual images and/or videos, for example through education or continuous training.

Recommendation X-3

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that all the sectors where professionals work in contact with children, including when working on a voluntary basis, have an adequate knowledge of sexual exploitation and sexual abuse of children, including when facilitated by ICTs and with specific reference to the risks associated with child self-generated sexual images and/or videos, for example through education or continuous training.

Recommendation XI-1

The Lanzarote Committee invites all those Parties which have not already done so to collect data and undertake research at the national and local level, for the purpose of observing and evaluating the phenomenon of child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation XI-2

The Lanzarote Committee invites all Parties to ensure that data on the phenomenon of child self-generated sexual images and/or videos and the risks associated with it is regularly collected and research on the issue is regularly undertaken.

Recommendation XI-3

The Lanzarote Committee invites all Parties to build on the findings from existing research on child self-generated sexual images and/or videos, when available, to ensure that policies and measures are best developed and appropriately targeted to tackle the issues raised by child self-generated sexual images and/or videos.

Recommendation XI-4

The Lanzarote Committee invites all those Parties which are not already doing so to take the necessary legislative or other measures to set up or designate mechanisms for data collection or focal points at the national or local levels and in collaboration with civil society, for the purpose of observing and evaluating the phenomenon of sexual exploitation and sexual abuse of children, including on the issues arising from child self-generated sexual images and/or videos, with due respect for the requirements of personal data protection.

Kidutuksen vastainen komitea 2016 (CAT/C/FIN/CO/7)

Kidutuksen vastainen komitea käsitteli Suomen seitsemännen määräaikaisraportin (CAT/C/FIN/7) 1464. ja 1467. kokouksessaan, jotka pidettiin 9. ja 10. marraskuuta 2016 (CAT/C/SR.1464 ja CAT/C/SR.1467), ja hyväksyi seuraavat loppupäätelmät 1492. kokouksessaan (CAT/C/SR.1492), joka pidettiin 29. marraskuuta 2016.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Kidutustekojen vanhentuminen

6. Komitea on huolissaan siitä, että kidutusrikokseen sovelletaan 20 vuoden enimmäisaikaa syyteoikeuden vanhentumisen osalta ja että ainoastaan kaikkein vakavimmissa kidutustapauksissa, joissa rikos on tehty osana sotarikosta tai rikosta ihmisyyttä vastaan, joista enimmäisrangaistuksena on elinkautinen vankeus, syyteoikeus ei vanhene kidutustekojen osalta (1, 2 ja 4 artikla).
7. Komitea toistaa suosituksensa (CAT/CFIN/CO5-6, 7 kohta) siitä, että sopimusvaltion tulisi muuttaa rikoslakiaan varmistaakseen, ettei kidutustekoihin sovelleta minkäänlaista vanhentumisaikaa.

Oikeudelliset perustakeet

8. Komitea on huolissaan seuraavista tiedoista:
a) ilmoitukset jopa useita päiviä kestävistä viivytyksistä säilöönotosta ilmoittamisessa, etenkin sellaisten ulkomaalaisten kohdalla, joilla ei ole asuinpaikkaa sopimusvaltiossa ja jotka eivät puhu suomea;
b) poliisin säilyttämien henkilöiden terveydenhuollon puutteet, jotka liittyvät muun muassa saapumisen yhteydessä järjestettävään järjestelmälliseen terveystarkastukseen etenkin Espoon, Imatran, Kuopion, Lahden ja Vantaan poliisin säilöönottotiloissa;
c) rikostutkinnassa suoritettavien kuulustelujen järjestelmällisen äänittämisen ja videoinnin puuttuminen ja se, että ainoastaan tietyillä poliisilaitoksilla on tällaiset laitteet lasten kuulemista varten (2, 11 ja 16 artikla).
9. Sopimusvaltion tulisi
a) panna säännökset täytäntöön ja noudattaa enintään 48 tunnin määräaikaa, jonka kuluessa vapaudenmenetyksestä ilmoitetaan jokaisen säilöönotetun henkilön perheenjäsenelle tai jollekin muulle hänen valitsemalleen henkilölle;
b) varmistaa, että lääkäri suorittaa uusille säilöön otetuille henkilöille, myös tutkintavangeille, tavanomaisen terveystarkastuksen 24 tunnin kuluessa heidän saapumisestaan kaikissa poliisin säilöönottotiloissa ja että säilöön otetun henkilön pyytäessä hänelle järjestetään pääsy riippumattoman lääkärin luokse;
c) antaa tiedot terveystarkastuksesta ja järjestää pääsy terveydenhuoltoon kaikille tutkintavangeille, erityisesti Espoon, Imatran, Kuopion, Lahden ja Vantaan poliisin säilöönottotiloissa;
d) myöntää riittävät varat siihen, että kaikki esitutkintatilat ja erityisesti poliisilaitokset voidaan järjestelmällisesti varustaa videovalvontajärjestelmillä ja äänitys- ja videointilaitteilla.

Todisteiden hylkääminen

10. Komitea panee merkille, että oikeudenkäymiskaari kieltää kidutuksella saadun todisteen hyödyntämisen oikeudenkäynnissä, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 pykälän 3 momentti sallii lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämisen, jollei tämä vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista, jolloin kaltoinkohtelu ei välttämättä jää soveltamisalan ulkopuolelle (2 ja 15 artikla).
11. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio muuttaa oikeudenkäymiskaarta siten, että se kieltää kaltoinkohtelulla saadun todisteen hyödyntämisen oikeudenkäynnissä, ja poistaa säännökset, jotka antavat tuomioistuimille mahdollisuuden hyödyntää laittomasti hankittua todistetta harkintavaltaansa perustuvan tulkinnan myötä.

Palautuskielto (non-refoulment)

12. Komitea panee merkille, että turvapaikkahakemusten määrä lähes kymmenkertaistui sopimusvaltiossa viime vuoden aikana ja pakolaisiksi tunnustettujen määrä kasvoi. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että viimeaikaiset lainsäädännön ja käytäntöjen muutokset ovat voineet heikentää turvapaikanhakijoiden oikeudellisia takeita ja lisätä riskiä joutua palautetuksi. Se on huolissaan siitä, että "humanitaarinen suojelu" on poistettu kansallisesta suojeluluokituksesta, turvapaikanhakijoiden oikeusapua on rajoitettu, pakolaisaseman määrittämismenettelyjä on nopeutettu, mihin voi myös liittyä nopea maasta poistaminen, ja käyttöön on otettu seitsemän päivän määräaika täytäntöönpanokiellon hakemiselle, kun kielteisestä päätöksestä tehty valitus on tuomioistuimen käsiteltävänä, jolloin valituksella ei välttämättä ole automaattisesti lykkäävää vaikutusta. Komitea on lisäksi huolissaan siitä, että turvapaikanhakijoiden joukossa olevia kidutuksen uhreja ei välttämättä tunnisteta tehokkaasti ja että turvapaikanhakijoita otetaan edelleen säilöön etenkin silloin, kun he odottavat maasta poistamista. Se on myös huolissaan siitä, ettei poliisin ja rajavartiolaitoksen ylläpitämissä säilöönottotiloissa pidettyjen turvapaikanhakijoiden ja laittomasti maassa olevien määristä ole tilastotietoja (2, 3 ja 16 artikla).
13. Sopimusvaltion tulisi
a) ryhtyä tehokkaisiin lainsäädännöllisiin, oikeudellisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin säilyttääkseen korkeatasoiset pakolaisaseman määrittämismenettelyt ja noudattaa samalla yleissopimuksen 3 artiklan mukaisia palautuskieltoa koskevia velvoitteitaan;
b) varmistaa, että turvapaikkahakemukset arvioidaan yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti, että turvapaikanhakijoiden saatavilla on oikeusapua menettelyn kaikissa vaiheissa, että turvapaikanhakijoilla on tosiasiallinen oikeus valittaa kielteisistä päätöksistä ja että ulkomaan kansalaisten palauttamista koskevan lainsäädännön mukaan palauttamismääräyksistä tuomioistuimille tehdyillä valituksilla on lykkäävä vaikutus;
c) varmistaa, ettei ketään henkilöä karkoteta, palauteta tai luovuteta toiseen maahan, jos on perusteltu syy uskoa, että hän olisi siellä vaarassa joutua kidutetuksi;
d) varmistaa, että mielenterveysongelmat ja muut kidutuksen aiheuttamat traumaattiset seuraukset seulotaan ja että kaikille kidutuksen uhreiksi joutuneille turvapaikanhakijoille tarjotaan apua, asianmukaista erityishoitoa ja kuntoutusta;
e) pidättäytyä ottamasta turvapaikanhakijoita ja ulkomaalaisia säilöön, edistää säilöönoton vaihtoehtoja ja tarkistaa politiikkaansa saattaakseen sen yhdenmukaiseksi ohjeiden kanssa, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden säilöönottoon sovellettavia perusteita ja standardeja sekä säilöönoton vaihtoehtoja;
f) perustaa mekanismi, jolla valvotaan ulkomaalaislain nojalla säilöön otettuja turvapaikanhakijoita ja laittomia maahanmuuttajia ja kerätään heistä sukupuolen, iän, etnisen alkuperän ja lähtömaan mukaan eriteltyjä tilastotietoja, ja toimittaa nämä tiedot komitealle.

Kansallinen valvontaelin

14. Komitea on huolissaan siitä, että vaikka eduskunnan oikeusasiamiehelle on annettu tehtäväksi toimia kansallisena valvontaelimenä, oikeusasiamiehelle ei ole osoitettu riittäviä taloudellisia ja henkilöstöresursseja eikä kansallisella valvontaelimellä välttämättä ole tarvittavia henkilöstöresursseja tehtävänsä toteuttamiseen (2 artikla).
15. Sopimusvaltion tulisi vahvistaa kansallista valvontaelintä järjestämällä sille riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit, jotta se pystyy hoitamaan tehtävänsä riippumattomasti ja tehokkaasti kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen komitean alakomitean ohjeiden mukaisesti. Sen tulisi myös harkita mahdollisuutta perustaa kansallinen valvontaelin erilliseksi yksikökseen eduskunnan oikeusasiamiehen alaisuuteen, jolloin sillä olisi oma rahoitus ja henkilöstö.

Tutkintavankien säilyttäminen poliisin säilöönottotiloissa

16. Komitea ottaa huomioon vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin tehdyt muutokset ja eduskunnalle 1. joulukuuta 2016 tutkintavankeudesta annetun hallituksen esityksen, jonka mukaan muun muassa tutkintavankien säilyttäminen poliisin säilöönottotiloissa tulisi lopettaa viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Komitea on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että tutkintavankeja säilytetään pitkiä aikoja poliisin säilöönottotiloissa, jotka eivät täytä tutkintavankien säilyttämisen edellytyksiä, sillä tutkintavangit saattavat muun muassa joutua kaltoin kohdelluiksi eikä heillä ole mahdollisuutta ulkoliikuntaan, television katseluun tai muuhun mielekkääseen toimintaan. Se on myös huolissaan siitä, että päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena olevia henkilöitä säilytetään edelleen poliisin säilöönottotiloissa pelkän päihtymistilan vuoksi (2, 11 ja 16 artikla).
17. Sopimusvaltion tulisi
a) lopettaa tutkintavankien säilyttäminen poliisin säilöönottotiloissa ja osoittaa riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit sekä infrastruktuuri Rikosseuraamuslaitokselle, jotta tutkintavangit voidaan sijoittaa asianmukaisiin säilöönottopaikkoihin;
b) nopeuttaa oikeudenkäyntejä ja mahdollisuuksien mukaan ottaa käyttöön säilöönoton vaihtoehtoja, kuten sähköisesti valvottavat ja tehostetut matkustuskiellot, kotiaresti ja takuumaksut;
c) säilyttää poliisin säilöönottotiloihin sijoitettujen tutkintavankien oikeudelliset takeet ja asema ja tarjota tutkintavangeille todellinen mahdollisuus päivittäiseen ulkoliikuntaan, television katseluun ja muuhun mielekkääseen toimintaan;
d) antaa tietoja tuloksista, joihin oikeusministeriön työryhmä on päätynyt harkitessaan vastuun siirtämistä poliisin tiloissa säilytettävien tutkintavankien osalta oikeusministeriön hallinnon alalle;
e) varmistaa, että pelkästään päihtymystilan vuoksi säilöön otetut päihtyneet henkilöt sijoitetaan riittävän pätevän henkilökunnan valvontaan, esimerkiksi katkaisuasemille.

Nuorena rikoksen tehneiden vankeus

18. Komitea ottaa huomioon sen, että nuorena rikoksen tehneiden alhainen määrä hankaloittaa erillisten vankilatilojen rakentamista tähän tarkoitukseen. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että vankiloissa alaikäisiä pidetään yhdessä aikuisten vankien kanssa (2, 11 ja 16 artikla).
19. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy toimenpiteisiin erottaakseen nuorena rikoksen tehneet aikuisista kaikissa vankiloissa ja ottaa tällöin huomioon heidän etunsa Yhdistyneiden kansakuntien nuoriso-oikeudesta annettujen vähimmäissäännösten mukaisesti ("Beijingin säännöt") ja vapautensa menettäneiden nuorten suojelemisesta annettujen Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaisesti.

Vankiloiden saniteettitilat

20. Komitea palauttaa mieleen, että sen edellisten loppupäätelmien (CAT/FIN/CO5-6, 14 kohta) mukaan kolmen eri vankilan yhteensä 222 vankisellissä ei ollut asianmukaisia saniteettilaitteita, mukaan lukien käymälää. Komitea on huolissaan siitä, että kahdessa vankilassa on edelleen 118 selliä ilman käymälää, nimittäin Helsingin ja Hämeenlinnan vankiloissa, ja että kunnostetut tilat otetaan käyttöön vasta vuonna 2017 (11 artikla).
21. Komitea toistaa suosituksensa (CAT/CFIN/CO5-6, 14 kohta) siitä, että sopimusvaltion tulisi nopeuttaa Helsingin ja Hämeenlinnan vankiloiden kunnostamista, jotta kaikissa selleissä olisi asianmukaiset saniteettilaitteet, mukaan lukien käymälät.

Tahdosta riippumaton sijoittaminen psykiatriseen laitokseen ja siellä tapahtuva hoito

22. Komitea ottaa huomioon kesäkuussa 2016 voimaan tulleet mielenterveyslain muutokset, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, että henkilöt, joiden psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt, eivät välttämättä ole tietoisia mahdollisuudestaan käyttää oikeussuojakeinoja, kuten riitauttaa tahdosta riippumattoman sairaalahoitoon määräämisen hallintotuomioistuimessa, jos heillä ei ole laillista edustajaa, perheenjäsentä tai muuta läheistä, joka osallistuu heidän hoitoonsa (2, 12, 13 ja 16 artikla).
23. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio muuttaa mielenterveyslakiaan ja antaa selkeät ja yksityiskohtaiset säädökset, joilla varmistetaan tehokkaat oikeudelliset takeet, mukaan lukien laillisen edustajan järjestäminen. Sopimusvaltion tulisi lisäksi vahvistaa niiden henkilöiden itsemääräämisoikeutta, joiden psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt siten, että heidän sijoittamisensa psykiatrisiin sairaaloihin ja sosiaalisiin laitoksiin perustuu vapaaehtoiselle tietoiselle suostumukselle, että heillä on tehokas muutoksenhakuoikeus ja että he pystyvät riitauttamaan tahdosta riippumattoman sairaalahoitoon määräämisen tuomioistuimessa.

Rajoittamiskeinojen käyttö

24. Komitea pitää myönteisenä sitä, että sopimusvaltio on ilmoittanut ottavansa toukokuussa 2017 käyttöön uusia erityisbusseja, jossa vapautensa menettäneitä henkilöitä pidetään erillään. Komitea on kuitenkin huolissaan tiedoista, joiden mukaan yhdestä paikasta toiseen kuljetettavat vapautensa menettäneet henkilöt ovat kuljetuksen aikana käsiraudoissa, vaikka lain mukaan fyysisten rajoittamiskeinojen käyttö on harkinnanvarainen eikä tavanomainen toimenpide. Se on huolissaan myös siitä, että poliisilaitoksissa käytetään edelleen sänkyyn sitomista (2, 11 ja 16 artikla).
25. Sopimusvaltion tulisi muuttaa lainsäädäntöään siten, että siinä säännellään tiukasti fyysisten rajoittamiskeinojen käyttöä vapautensa menettäneisiin henkilöihin, ja lopettaa vapautensa menettäneiden henkilöiden laittaminen käsirautoihin kuljetuksen ajaksi. Poliisilaitoksissa tulisi luopua sänkyyn sitomisesta.

Sähkökäyttöisten ampuma-aseiden (etälamauttimien) ja muiden joukkojenhallinta-aseiden käyttö

26. Komitea on huolissaan tiedoista, joiden mukaan poliisit ovat useissa tapauksissa käyttäneet sähkökäyttöisiä ampuma-aseita (etälamauttimia) suljetuissa ympäristöissä, kuten poliisilaitoksissa. Se on myös huolissaan FN303-paineilma-aseiden käytöstä mielenosoituksissa, sillä nämä voivat aiheuttaa vakavia loukkaantumisia (11 ja 16 artikla).
27. Sopimusvaltion tulisi varmistaa, että sähkökäyttöisiä ampuma-aseita käytetään tappavien aseiden asemesta ainoastaan äärimmäisissä ja rajatuissa tilanteissa, joissa on todellinen ja välitön hengenvaara tai vakavan loukkaantumisen vaara, ja että niitä käyttää ainoastaan koulutettu lainkäyttöhenkilöstö. Sopimusvaltion tulisi tarkistaa tällaisten aseiden käyttöä koskevia määräyksiään luodakseen korkean kynnyksen niiden käytölle ja kieltää nimenomaisesti niiden käyttö lapsiin ja raskaana oleviin naisiin. Komitea katsoo, että sähkökäyttöisiin ampuma-aseisiin tulisi soveltaa välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita eivätkä ne saisi kuulua henkilöstön varustukseen vankiloissa tai missään muissa paikoissa, joissa vapautensa menettäneitä henkilöitä pidetään. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa tiukemmat ohjeet ja asianmukaista koulutusta lainkäyttöhenkilöstölle, jolla on lupa käyttää sähkökäyttöisiä ampuma-aseita, ja seuraa ja valvoo niiden käyttöä tiukasti asettamalla kirjaamis-, ilmoittamis- ja tarkistusmenettelyn pakolliseksi jokaisen käytön osalta. Tiukkoja ohjeita ja asianmukaista koulutusta tulisi soveltaa myös FN303-paineilma-aseiden käyttöön.

Naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta

28. Komitea on huolissaan naisiin kohdistuvan väkivallan, myös perheväkivallan ja seksuaalisen väkivallan, yleisyydestä sopimusvaltiossa, tapausten ilmoittamatta jättämisestä ja väkivallan torjuntaan osoitettujen varojen puutteesta. Se on huolissaan myös siitä, että raiskaus luokitellaan edelleen fyysisen väkivallan asteen mukaan eikä suostumuksen puuttumisen mukaan, että uhreille ei tietojen mukaan tarjota riittävää tukea, kuten erityispalveluja, sekä siitä, ettei väkivallan uhreille ja heidän lapsilleen ole tarpeeksi turvakotipaikkoja. Komitea on lisäksi huolissaan siitä, että pakkoavioliitto ei sisälly rikoslakiin omana erillisenä rikoksenaan (2, 12-14 ja 16 artikla).
29. Sopimusvaltion tulisi
a) laatia uusi naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen kansallinen toimintasuunnitelma, varmistaa sille riittävä rahoitus ja panna tehokkaasti täytäntöön naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) keskeiset määräykset;
b) perustaa tehokas ja riippumaton valitusjärjestelmä perheväkivallan uhreille;
c) varmistaa, että poliisi kirjaa kaikki perheväkivaltaa, myös seksuaalista väkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, koskevat väitteet, että ne tutkitaan viipymättä puolueettomasti ja tehokkaasti ja että tekijät asetetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan;
d) varmistaa, että perheväkivallan uhrit hyötyvät suojelutoimenpiteistä, kuten lähestymiskielloista, ja että heillä on pääsy terveydenhuolto- ja oikeuspalveluihin, mukaan lukien neuvontaan sekä hyvitykseen, ml. kuntoutukseen;
e) muuttaa raiskauksen määritelmää kansallisessa lainsäädännössä siten, että se sisältää suostumuksen puuttumisen, lisätä raiskauskriisikeskusten määrää ja varmistaa korkeampi ilmoittamisaste sekä vahvistaa seksuaalisen väkivallan uhrien tukipalveluja ja kehittää matalan kynnyksen palveluverkosto, joka tarjoaa myös pitkäaikaista tukea;
f) järjestää koko maahan uhreja ja heidän lapsiaan, myös kunniaväkivallan uhreja ja heidän lapsiaan, varten turvalliset turvakotipaikat ja niille riittävä rahoitus;
g) järjestää poliiseille ja muille lainkäyttöviranomaisille, sosiaalityöntekijöille, tuomareille ja syyttäjille pakollista koulutusta naisiin kohdistuvan väkivallan kriminalisoivasta lainsäädännöstä ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan uhrien, myös lapsiuhrien, haavoittuvuudesta;
h) sisällyttää pakkoavioliitto omaksi erilliseksi rikoksekseen rikoslakiin.

Ihmiskauppa

30. Komitea on huolissaan siitä, ettei ihmiskaupan uhreja aina suojella ja tunnusteta sopimusvaltiossa riittävällä tavalla. Se on huolissaan siitä, että seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa kaupattujen henkilöiden tunnistaminen ja tukeminen liittyvät rikosoikeudellisiin menettelyihin ja että ainoastaan sopimusvaltion kansalaiset ja asukkaat ovat oikeutettuja toipumisaikaan. Lisäksi on ilmoitettu, että tällaiset henkilöt poistetaan usein nopeasti sopimusvaltiosta tarjoamatta heille apua. Komitea on huolissaan myös siitä, että lainkäyttö-, maahanmuutto- ja muulla henkilöstöllä, joka kohtaa työssään ihmiskaupan uhreja, ei ole järjestelmällistä koulutusta ja ohjeistusta, joiden ansiosta he voisivat tunnistaa uhrit paremmin ja tukea heitä (2, 10, 12-14 ja 16 artikla).
31. Sopimusvaltion tulisi
a) panna täytäntöön kansainvälinen ja kansallinen ihmiskaupan vastainen lainsäädäntö ja kehittää integroitu ja koordinoitu kehys ihmiskaupan torjuntaan;
b) ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin ihmiskaupan torjumiseksi ja poistamiseksi, laatia ohjeet ja antaa erityiskoulutusta lainkäyttö- ja maahanmuuttoviranomaisille ja muille työssään ihmiskaupan uhreja kohtaaville viranomaisille uhrien tunnistamisesta ja tekijöiden tutkimisesta, syytteeseen asettamisesta ja rankaisemisesta;
c) tehostaa ihmiskaupan uhrien suojelua ja tarjota heille oikeussuojakeinoja, kuten maksutonta oikeusapua, lääketieteellistä ja psykologista apua ja kuntoutusta, sekä pääsy asianmukaisiin turvakoteihin ja apua ihmiskauppatapausten ilmoittamiseen poliisille, myöntää kaikille ihmiskaupan uhreille toipumisaika ja estää ihmiskaupan kohteena olleiden henkilöiden paluu lähtömaihinsa, jos on perusteltu syy uskoa, että he olisivat siellä vaarassa joutua kidutetuiksi.

Koulutus

32. Komitea panee merkille viranomaisille tarjottavan monenlaisen koulutuksen, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, että kidutuksen kieltoa koskevaa koulutusta järjestetään ainoastaan rajavartiolaitoksen henkilöstölle eikä kaikille henkilöille, jotka kohtaavat työssään vapautensa menettäneitä henkilöitä. Se on huolissaan myös siitä, että eduskunnan oikeusasiamies on katsonut poliisivankiloiden henkilöstön koulutuksen olevan epätasaista, että viranomaisten koulutuksesta ei kerätä järjestelmällisesti tietoja ja ettei käytettävissä ole koulutusohjelmien arviointeja. Komitea on huolissaan myös siitä, ettei kaikille terveydenhuollon ammattilaisille ja muille vapautensa menettäneiden henkilöiden parissa työskenteleville viranomaisille tarjota koulutusta määräyksistä, jotka annetaan käsikirjassa kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tutkimiseksi ja dokumentoimiseksi tehokkaasti (Istanbulin pöytäkirja) (10 artikla).
33. Sopimusvaltion tulisi
a) tehdä yleissopimuksen määräyksiä ja kidutuksen ehdotonta kieltoa koskeva koulutus pakolliseksi kaikille lainkäyttöviranomaisille ja erityisesti niille, jotka kohtaavat työssään poliisin säilöönottotiloissa säilytettäviä henkilöitä;
b) kerätä järjestelmällisesti tietoja lainkäyttöviranomaisten ja viranomaisten koulutuksesta ja kehittää ja toteuttaa erityisiä menetelmiä sen tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioimiseksi;
c) varmistaa, että Istanbulin pöytäkirja otetaan olennaiseksi osaksi kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten ja muiden vapautensa menettäneiden henkilöiden parissa työskentelevien viranomaisten koulutusta;
d) ottaa käyttöön pakkokeinoja sisältämättömiä tutkintamenetelmiä koskevia koulutusohjelmia kidutusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti.

Muut asiat

35. Komitea kehottaa sopimusvaltiota ratifioimaan ne Yhdistyneiden kansakuntien keskeiset ihmisoikeussopimukset, joiden sopimuspuolena se ei vielä ole, eli ulkomaisten siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemisesta tahdonvastaiselta katoamiselta.

Muut asiat

36. Sopimusvaltiota pyydetään jakamaan komitealle toimitettua raporttia sekä näitä loppupäätelmiä laajalti alueellaan asianmukaisilla kielillä virallisilla verkkosivuilla, joukkoviestimissä ja kansalaisjärjestöjen välityksellä.

Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä GREVIO/Inf(2019)9

Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (GREVIO) hyväksyi Suomea koskevan ensimmäisen valvontakierroksen suositukset (GREVIO/Inf(2019)9) vuonna 2019.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Yleissopimuksen soveltamisala ja keskeiset määritelmät (2 ja 3 artikla)

1. GREVIO muistuttaa, että Istanbulin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan ajatus, jonka mukaan kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot, perheväkivalta mukaan lukien, kohdistuvat suhteellisesti useimmin naisiin. Siksi GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia tehostamaan sukupuolittuneisuuden näkökulman soveltamista pantaessa täytäntöön Istanbulin sopimusta, mukaan lukien sen perheväkivaltaa koskevia määräyksiä.

Risteävä syrjintä

2. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia ryhtymään toimiin varmistaakseen, että Istanbulin sopimuksen määräykset pannaan täytäntöön syrjimättä ketään millään 4 artiklan 3 kohdassa luetellulla perusteella. Tällöin on muun muassa parannettava turvakotien alueellista saavutettavuutta Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelmassa esitetyllä tavalla.

Laaja-alaiset ja yhteensovitetut toimintaperiaatteet (7 artikla)

3. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia kehittämään voimassa olevien kansallisten toimintaohjelmien ja niistä opitun tiedon perusteella koordinoidun pitkän aikavälin suunnitelman tai strategian, jossa uhrien oikeudet asetetaan etusijalle kaikissa toimissa, joilla pannaan täytäntöön Istanbulin sopimus kokonaisuudessaan, ja jossa painotetaan asianmukaisesti kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivallan, sukupuolittuneeseen luonteeseen kiinnitetään tarvittava poliittinen huomio.

Rahoitusvoimavarat (8 artikla)

4. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia varmistamaan asianmukaiset henkilö- ja rahoitusvoimavarat käytettäväksi toimintaperiaatteisiin, toimiin ja säädöksiin, joiden tarkoituksena on ehkäistä ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä osoitettavaksi laitoksille ja yhteisöille, joiden tehtävänä on panna nämä periaatteet, toimet ja säädökset täytäntöön. GREVIO myös kehottaa Suomea sukupuolitietoisen budjetoinnin puolustajana budjetoimaan asianmukaisesti laaja-alaisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta (9 artikla)

5. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia tunnustamaan, kannustamaan ja tukemaan nykyistä enemmän yhteistyötä kaikkien sellaisten valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa, jotka osallistuvat naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen Suomessa, varmistaakseen näiden osallistumisen toimintaperiaatteiden ja ohjelmien, erityisesti kansallisten toimintasuunnitelmien, suunnitteluun sekä palvelujen, neuvonnan, vaikuttamisen ja valistuksen tarjoamiseen. Monimuotoisuuden varmistamiseksi ja toimintaperiaatteiden rakentamiseksi kaikkien Suomen naisten kokemusten pohjalle GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia myös tunnustamaan, kannustamaan ja tukemaan, myös taloudellisesti, nykyistä laajempaa kirjoa naisten kansalaisjärjestöjä, mukaan lukien tukemalla Suomen maahanmuuttajanaisten ja muiden naisten yhteisöperustaisia ruohonjuuritason liikkeitä.

Yhteensovittamiselin (10 artikla)

6. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia määräämään yhteensovittamiselimen tehtävän täysin vakiintuneille yhteisöille, antamaan niille selvät toimeksiannot, valtuudet ja toimivallan sekä osoittamaan niille tarvittavat henkilö- ja rahoitusvoimavarat taatakseen tehokkaan riippumattoman arvioinnin kansallisista toimintaperiaatteista, joilla ehkäistään ja torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Hallinnollinen tietojen kokoaminen

7. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia kehittämään lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen käyttöön pakollisia tietoryhmiä väkivallan tekijän ja uhrin välisen suhteen lajista, jotta heidän keskinäinen suhteensa voidaan dokumentoida nykyistä täsmällisemmin. Myös muita tietoja, kuten uhrin ja väkivallan tekijän sukupuoli ja ikä sekä väkivallan laji ja maantieteellinen paikka, on kirjattava. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia myös etenemään kohti yhteisen tiedonkeruujärjestelmän rakentamista kaikille oikeuslaitoksen ja lainvalvontaviranomaisten tasoille.

Hallinnollinen tietojen kokoaminen

8. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen alalla kootaan tietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta jaoteltuna väkivallan tekijän sukupuolen ja iän mukaan, väkivallan tekijän ja uhrin välisen suhteen mukaan sekä väkivallan lajin ja maantieteellisen paikan mukaan.

Hallinnollinen tietojen kokoaminen

9. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia tekemään säännöllisin väliajoin eri kohderyhmille suunnattuja kyselytutkimuksia kaikista naisiin kohdistuvan väkivallan muodoista sekä väestöpohjaisen tutkimuksen, jotta pystyttäisiin arvioimaan saamelaisnaisten altistuneisuutta seksuaaliselle väkivallalle ja perheväkivallalle ja saataisiin siten lähtökohtaa poliittisille jatkotoimille.

Hallinnollinen tietojen kokoaminen

10. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia
a. käsittelemään tutkimuksen avulla kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, kuten seksuaalista väkivaltaa, vainoamista, pakkosterilointia, pakkoavioliittoa tai muita perinteisiä käytäntöjä, jotka ovat haitaksi naisille ja joita ei ole aiemmin tutkittu;
b. tukemaan tutkimusta erityisiin uhriryhmiin, kuten maahanmuuttajanaisiin ja etnisten vähemmistöjen naisiin, kohdistuvasta väkivallasta;
c. tukemaan tutkimusta siitä, miten perheväkivallan todistajaksi joutuminen vaikuttaa lapsiin;
d. sijoittamaan edelleen voimavaroja nykyisten toimintaperiaatteiden ja käytäntöjen, kuten uhrien suojelutoimien, arviointiin arvioidakseen niiden tehokkuutta ja täytäntöönpanon tasoa sekä uhrien tyytyväisyyttä tarjottuihin palveluihin läheisessä yhteistyössä erityistukipalvelujen kanssa.

Valistus (13 artikla)

11. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia edistämään tai toteuttamaan säännöllisesti ja kaikilla tasoilla valistuskampanjoita tai ohjelmia, joissa käsitellään naisiin kohdistuvan väkivallan eri ilmentymiä, muun muassa yhteistyössä kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden, tasaarvoelinten, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen, erityisesti naisjärjestöjen, kanssa. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia myös ryhtymään toimiin edistääkseen ohjelmia ja toimintoja, joiden tarkoituksena on voimaannuttaa naisia ja tyttöjä, myös erityisten ryhmien ja yhteisöjen naisia ja tyttöjä.

Koulutus (14 artikla)

12. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia arvioimaan uudelleen keskeisiä poliittisia asiakirjojaan ja aineistojaan, opetusaineistot mukaan lukien, varmistaakseen, että kaikkia naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotoja käsitellään iänmukaisesti. GREVIO kehottaa Suomea myös varmistamaan, että oppilaitosten henkilöstö on tietoinen siitä, miten yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivallan eri muodot tunnistetaan ja miten niitä käsitellään. Lisäksi GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia edistämään näiden asioiden sisällyttämistä kaikkien asianomaisten ammattien opetussuunnitelmiin.

Ammattihenkilöstön koulutus (15 artikla)

13. GREVIO vaatii Suomen viranomaisia ottamaan käyttöön kaikille lainvalvontavirkamiehille ja syyttäjille pakollisen ja järjestelmällisen perus- ja jatkokoulutuksen, jossa käsitellään kaikkia Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia väkivallan muotoja. GREVIO kehottaa painokkaasti kouluttamaan kaikkia väkivallan uhriksi joutuneiden naisten tai lasten parissa työskenteleviä ammattihenkilöitä, jotta heille varmistetaan tieto erilaisten haavoittuvien ryhmien erityispiirteistä ja -tarpeista. GREVIO kehottaa rakentamaan tämän koulutuksen sellaisten selvien säännöstöjen ja ohjeiden pohjalle, joilla asetetaan vaatimukset henkilöstön noudatettavaksi kullakin alalla.

Ammattihenkilöstön koulutus (15 artikla)

14. Lisäksi GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia kehittämään ja levittämään laajalti ohjeita Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan eri muotojen käsittelemisestä, ottaen huomioon kunkin väkivallan muodon ominaisuudet ja keskinäiset yhteydet, uudelleenuhriutumisen riskitekijät ja sen, miten väkivalta voi vaikuttaa eritaustaisten henkilöiden kykyyn ja halukkuuteen ilmoittaa väkivallasta poliisille tai muille viranomaisille.

Perheväkivallan tekijöille tarkoitetut ohjelmat (16 artikla)

15. GREVIO panee merkille tarpeen varmistaa nykyistä vakioidummat lähestymistavat ja kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön yhdenmukaiset vaatimukset, joissa etusijalla ovat uhrien turvallisuus, tukeminen ja ihmisoikeudet, tekemällä läheisesti yhteistyötä uhrien erityistukipalvelujen kanssa Istanbulin sopimuksen 16 artiklan 3 kohdassa edellytetyllä tavalla. Lisäksi GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia käyttämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja varmistaakseen, että tällaisiin ohjelmiin osallistutaan laajalti, muun muassa sisällyttämällä ohjelmat rikosoikeusjärjestelmään, rikosseuraamusjärjestelmä mukaan lukien, keinona vähentää rikosten uusimista. Viranomaisia kehotetaan käynnistämään tieteellisiä tutkimuksia (arviointeja) ohjelmien tuloksista arvioidakseen muiden näkökohtien ohella rikosten uusimisen riskiä, tarkoituksena varmistaa uhreille nykyistä korkeatasoisempi turvallisuus ja suojelu.

Perheväkivallan tekijöille tarkoitetut ohjelmat (16 artikla)

16. Koska joukkoviestimillä ja yksityissektorilla on tärkeä merkitys niiden asenteiden muovaamisessa ja muuttamisessa, jotka liittyvät naisten asemaan ja rooliin yhteiskunnassa sekä naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksyttävyyteen, GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia ottamaan käyttöön kannustimia tai muutoin edistämään sellaisten itsesääntelyvaatimusten kehittämistä ja seurantaa, jotka koskevat naisten ei-stereotyyppistä ja ei-seksististä esittämistä viestimissä, myös kerrottaessa naisten kokemasta väkivallasta.

Yleiset velvoitteet (18 artikla)

17. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia ryhtymään asianmukaisiin toimiin luodakseen erilaisten valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden ja palveluntarjoajien välille vakiintuneet yhteensovittamisen ja yhteistyön rakenteet tarkoituksena varmistaa asianmukaiset eri toimijoiden välisen yhteistyön muodot, jotka perustuvat näkemykseen siitä, että naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta ovat sukupuolittunutta väkivaltaa, ja keskittyvät uhrien ihmisoikeuksiin ja turvallisuuteen sekä heidän voimaantumiseensa ja taloudelliseen riippumattomuuteensa. Näihin toimiin olisi sisällyttävä ohjeita ja yhteistyömenettelyjä ja -säännöstöjä viranomaisille, jotka käsittelevät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa, mukaan lukien erityiset väkivallan muodot, kuten pakkoavioliitto ja ”kunniaväkivalta”, sekä järjestelmä tällaisten tapausten käsittelystä saadun asiantuntemuksen ja kokemuksen jakamiseksi. GREVIO kehottaa painokkaasti osallistamaan kansalaisjärjestöjen ylläpitämät ja uhreja eri toimijoiden välisessä yhteistyössä edustavat naisten erityistukipalvelut kaikkiin virallisiin ja epävirallisiin yhteistyörakenteisiin.

Sosiaalipalvelut

18. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia varmistamaan, että paikallisten, kunnallisten ja alueellisten viranomaisten sekä sosiaalipalvelujen keskuudessa otetaan käyttöön ohjelmia, joilla pyritään varmistamaan uhrien toipuminen väkivallasta ja taloudellinen riippumattomuus auttamalla heitä taloudellisesti, kouluttamalla heitä ja avustamalla heitä työnsaannissa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kohtuuhintaisten, pysyvien asuntojen tarjoamiseen kaikille väkivallan naisuhreille ja heidän lapsilleen, etenkin uhreille, jotka eivät voi jäädä kotiinsa, ja naisten turvakodissa oleskelleille uhreille jatkotoimena. Lisäksi on parannettava tietoisuutta naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodoista sekä kulttuurisensitiivisyyttä kansallisiin vähemmistöihin, kuten saamelaisiin, ja muihin Suomen erityisiin naisryhmiin kuuluvien naisten erityistä tilannetta kohtaan. Tällä tietoisuuden parantamisella on pyrittävä tarjoamaan asianmukaista tukea, joka on sovitettu kaikkien uhrien yksilöllisiin erityispiirteisiin, oikeuksiin ja tarpeisiin sekä ylittämään kieliesteet.

Sosiaalipalvelut

19. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia laatimaan ja panemaan täytäntöön laatuvaatimuksia ja -säännöstöjä, jotka koskevat kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan käsittelyä kaikissa terveydenhuoltolaitoksissa, sekä parantamaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden valmiuksia tunnistaa kaikkien naisiin kohdistuvan väkivallan muotojen uhrit pystyäkseen hoitamaan ja auttamaan heitä asianmukaisesti sekä ohjaamaan heidät asianmukaisiin naisten erityistukipalveluihin osana yhteensovitettuja toimia.

Erityistukipalvelut (22 artikla)

20. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia ryhtymään toimiin varmistaakseen sellaisten naisille tarkoitettujen erityistukipalvelujen tarjoamisen, joissa lähestymistapana on ajatus väkivallan sukupuolittuneisuudesta ja joissa annetaan laaja-alaista, välitöntä tukea sekä lyhyt että pitkäaikaisesti kaikille väkivallan naisuhreille ja heidän lapsilleen kaikkialla Suomessa. Poliisin ja muiden laitosten on ohjattava uhrit näihin naisten erityistukipalveluihin suoraan ja vältettävä toistuvaa ohjaamista niihin. Ennakoivaa lähestymistapaa tarvitaan erityisesti poliisin puututtua väkivaltaan, jotta pystytään varmistamaan uhrien tavoittaminen ja heidän mahdollisuutensa käyttää oikeuksiaan suojeluun ja tukeen.

Turvakodit (23 artikla)

21. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia jatkamaan ja tehostamaan pyrkimyksiään lisätä turvakotipaikkojen määrää ja laajentaa turvakotien maantieteellistä sijoittumista eri puolille Suomea, jotta Suomi saavuttaisi Istanbulin sopimuksen selitysmuistiossa asetetun vähimmäisvaatimuksen yhdestä perhepaikasta 10 000 asukasta kohti. Lisäksi GREVIO kehottaa painokkaasti antamaan turvakodeille riittävät voimavarat, myöntämään niille pitkäaikaista rahoitusta ja tarjoamaan väkivallan naisuhreille ja heidän lapsilleen turvakoteja, jotka on tarkoitettu pelkästään naisille. Lisäksi GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia arvioimaan, miten turvakodit ovat käytännössä saavutettavissa vammaisille naisille, eri romaniyhteisöjen naisille ja päihdeongelmaisille naisille.

Auttavat puhelimet (24 artikla)

22. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan valtakunnallisen auttavan Nollalinja- puhelinpalvelun tarjoamisen nykyistä useammalla kielellä, etenkin saamen kielellä, vähentääkseen niitä kieliesteitä, joita osa Suomessa asuvista naisista nykyisin kohtaa hakiessaan apua. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia myös tiedottamaan aktiivisesti Nollalinja-puhelinpalvelusta palveluna, jossa käsitellään kaikkia naisten Suomessa kohtaamia väkivallan muotoja, erityisesti pakkoavioliittoa, naisten sukuelinten silpomista ja erilaista ”kunniaväkivaltaa”.

Seksuaalisen väkivallan uhrien tukipalvelut (25 artikla)

23. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia jatkamaan pyrkimyksiään perustaa seksuaalisen väkivallan uhrien tukikeskuksia kaikkialle maahan ja varmistamaan muiden sellaisten tukipalvelujen saatavuuden, joilla tuetaan naisia ja tyttöjä näiden hakiessa apua päivien, viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien kuluttua väkivallanteosta. GREVIO myös kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia varmistamaan sellaisten matalan kynnyksen palvelujen perustamisen, joissa tarjotaan laaja-alaista käytännön tukea, mukaan lukien oikeudellinen tuki uhrien pääsemiseksi oikeuksiin ja suojelutoimiin sekä pitkäaikainen psykososiaalinen tuki kaikille raiskauksen ja seksuaalisen väkivallan uhreille.

Lapsitodistajien suojelu ja tuki (26 artikla)

24. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia varmistamaan iänmukaisen psykososiaalisen neuvonnan saatavuuden kaikenlaisen Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan väkivallan lapsitodistajille, ja erityisesti lapsille, jotka ovat joutuneet todistamaan perheväkivaltaa ja eron jälkeistä toisen vanhemman toiseen vanhempaan kohdistamaa vainoamista.

Korvaukset (30 artikla)

25. GREVIO pyytää Suomen viranomaisia kokoamaan tietoja sellaisten naisiin kohdistuneiden väkivaltatapausten määrästä, joissa väkivallan tekijät on määrätty maksamaan uhrille korvausta.

Huoltajuus ja tapaamisoikeudet (31 artikla)

26. GREVIO vaatii Suomen viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimiin, lainsäädännön muutokset mukaan lukien, varmistaakseen, että tuomioistuimilla on velvollisuus
– käsitellä kaikki naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät asiat päätettäessä huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta;
– varmistaa sen tunnustaminen, että lapsen etu on vaarantunut hänen joutuessaan todistamaan läheiseen ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa, ja
– rajoittaa huoltajuutta ja tapaamisoikeuksia, jos se on perustelua lapsen turvallisuuden ja edun takaamiseksi.

Pakkoavioliittojen siviilioikeudelliset seuraukset (32 artikla)

27. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia sisällyttämään sovellettaviin säädöksiinsä mahdollisuuden mitätöidä, kumota tai purkaa pakottamalla solmittu avioliitto.

Henkinen väkivalta (33 artikla)

28. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia tutkimaan ja saattamaan syytetoimien kohteeksi henkiset väkivallanteot sekä rankaisemaan niistä tehokkaasti käyttämällä täysimittaisesti Suomen rikoslain soveltuvia säännöksiä. Jotta kaikki teot, jotka vahingoittavat vakavasti henkilön henkistä eheyttä Istanbulin sopimuksen 33 artiklassa tarkoitetulla tavalla, säädettäisiin tehokkaasti rangaistavaksi, GREVIO kehottaa painokkaasti viranomaisia harkitsemaan, että rikoslakiin sisällytettäisiin uusi säännös, joka sopisi nykyisiä säännöksiä paremmin yleissopimuksen kehykseen.

Vainoaminen (34 artikla)

29. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomea tarkistamaan tai uudistamaan nykyiset ohjeensa varmistaakseen, ettei Suomen rikoslain mukaisen vainoamisen täyttyminen edellytä, että teot tehdään vastoin uhrin tahtoa, sekä varmistaakseen, että jatkuva vainoaminen katsotaan vainoamisen törkeäksi tekomuodoksi. Jotta varmistettaisiin vainoamista koskevan sääntelyn tehokas täytäntöönpano, GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia antamaan erikoiskoulutusta vainoamisen sukupuolittuneisuudesta ja vakavuudesta sekä varmistamaan ennalta ehkäisevien operatiivisten toimien soveltamisen rikoksen uusimisen estämiseksi.

Seksuaalinen väkivalta ja raiskaus (36 artikla)

30. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomea uudistamaan viipymättä kaikki Suomen rikoslain 20 luvun seksuaalirikoksia koskevat säännökset sisällyttääkseen lakiin kaikilta osin ajatuksen yleissopimuksen 36 artiklassa edellytetystä vapaasta tahdosta annetusta suostumuksesta ja varmistaakseen asianmukaiset seuraamukset kaikista ilman uhrin suostumusta tehdyistä seksuaalisista teoista, myös silloin, kun tapauksen olosuhteet estävät pätevän suostumuksen.

Pakkoavioliitto (37 artikla)

31. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia harkitsemaan pakkoavioliiton sisällyttämistä rikoslakiin erikseen määriteltynä, jotta näiden rikosten erityisluonne tulisi otetuksi huomioon ja jotta lainvalvontaviranomaiset ja tuomioistuimet voisivat soveltaa tätä rikosta koskevia säännöksiä. Lisäksi GREVIO kehottaa Suomea säätämään yleissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti rangaistavaksi aikuisen tai lapsen tahallisen houkuttelemisen toisen valtion alueelle tarkoituksena pakottaa hänet avioliittoon.

Naisen sukuelinten silpominen (38 artikla)

32. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia säätämään yleissopimuksen 38 artiklan c alakohdan mukaisesti rangaistavaksi tytön tahallisen kehottamisen, pakottamisen tai järjestämisen alistumaan sukuelintensä silpomiseen.

Seksuaalinen häirintä (40 artikla)

33. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että seksuaalisesta häirinnästä millä tahansa elämänalueella voidaan määrätä oikeudellinen seuraamus.

Seuraamukset ja toimet (45 artikla)

34. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia varmistamaan lainsäädäntötoimilla ja oikeuslaitoksen sekä syyttäjälaitoksen jäsenten tehokkaalla koulutuksella, että kaikenlaisesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta määrättävät rangaistukset ja toimet ovat tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat.

Raskauttavat seikat (46 artikla)

35. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia ryhtymään asianmukaisiin toimiin varmistaakseen, että oikeuslaitos katsoo raskauttavaksi seikaksi myös lasten läsnäolon kaikkien muiden Istanbulin sopimuksen 46 artiklassa lueteltujen raskauttavien seikkojen ohella.*
* Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen muodostumassa oleva oikeuskäytäntö, jonka mukaan Istanbulin sopimuksessa ”edellytetään ankarampia rangaistuksia, kun rikos on kohdistettu lapseen tai tehty lapsen läsnä ollessa” (D.M.D. v. Romania, tuomio 3. lokakuuta 2017, s. 9, 27. kohta).

Pakollisten vaihtoehtoisten ratkaisumenettelyjen tai tuomitsemismenettelyjen kielto (48 artikla)

36. GREVIO vaatii Suomen viranomaisia ottamaan käyttöön selvät säännöstöt ja ohjeet, jotka koskevat sovittelua perheväkivaltatapauksissa, varmistaakseen, että
- lainvalvonnan ja syytäjälaitoksen koko henkilöstö on tietoinen siitä, että sovittelu on kielletty, jos väkivalta on ollut toistuvaa;
- kaikkien sovittelutarjousten hyväksyminen on täysin vapaaehtoista;
- sovittelutarjous ei johda rikostutkinnan ja syytetoimien lopettamiseen naisiin kohdistuneissa väkivaltatapauksissa.
Lisäksi GREVIO vaatii Suomen viranomaisia arvioimaan uudelleen poliisille annettuja valtuuksia ehdottaa sovittelua rikosoikeudellisena toimena perheväkivaltatapauksissa, koska nämä valtuudet saattavat vaarantaa rikostutkinnan tehokkuuden.

Raportointi lainvalvontaviranomaisille ja näiden tekemä tutkinta (50 artikla)

37. GREVIO vaatii Suomen viranomaisia antamaan kaikille asianomaisille lainvalvontaviranomaisille tarvittavat voimavarat, tiedot ja valtuudet, jotta ne pystyvät nopeasti ja asianmukaisesti toimimaan kaikenlaisen Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan väkivallan johdosta, erityisesti lisäämällä naispoliisien määrää ja antamalla poliisille tehtävän ohjata naisiin kohdistuneen väkivallan ja perheväkivallan uhrit naisten erityistukipalveluihin varmistaakseen asianmukaisen tuen antamisen.

Syyttäjälaitoksen rooli ja tuomitsemisprosentit (50 artikla)

38. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia tunnistamaan viipymättä kaikki mahdolliset tekijät, jotka vaikuttavat siihen, ettei uhri painostuksen vuoksi uskalla ilmoittaa raiskaus- ja perheväkivaltatapauksista ja muista naisiin kohdistuneista väkivaltatapauksista, sekä puuttumaan näihin tekijöihin lisätäkseen tuomioiden määrää.

Riskinarviointi ja riskienhallinta (51 artikla)

39. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että naisiin kohdistuneissa väkivalta- ja perheväkivaltatapauksissa omaksutaan järjestelmällinen ja sukupuolisensitiivinen riskinarviointi ja turvallisuusjohtaminen vakiomenettelyksi kaikkien asianomaisten viranomaisten, erityisesti rikoslainkäyttöä harjoittavien viranomaisten, toiminnassa, ja että kaikilla alueilla tehdään eri toimijoiden välillä tehokasta yhteistyötä, joka perustuu yksittäisen uhrin ihmisoikeuksiin ja turvallisuuteen, varmistaen samalla, että lasten oikeuksia ja tarpeita ovat edustamassa naisten erityistukipalvelut.

Välittömät lähestymiskiellot ja suojelumääräykset (52 ja 53 artikla)

40. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia tehostamaan pyrkimyksiään lisätä lähestymiskieltojen ja suojelumääräysten käyttöä edistämällä niiden käyttökelpoisuutta ja varmistamalla niiden huolellisen täytäntöönpanon. Tältä osin GREVIO vaatii Suomen viranomaisia arvioimaan lähestymiskiellosta annetun lain täytäntöönpanon tasoa tunnistaakseen ja korjatakseen mahdolliset lain sanamuotoon tai sen käytännön täytäntöönpanoon liittyvät esteet. GREVIO myös kehottaa painokkaasti Suomen lainvalvontaviranomaisia ohjaamaan uhreja aktiivisesti naisten erityistukipalveluihin varmistaakseen heille tuen heidän käyttäessään oikeuttaan suojelutoimiin. Lisäksi GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia lopettamaan käytännön, jossa lähestymiskielloista sallitaan poikkeuksia.

Uhrien tukeminen oikeudenkäynneissä (55 artiklan 2 kohta)

41. Ottaen huomioon sen rasituksen ja trauman, jotka uhrit kokevat oikeudenkäynnissä, erityisesti puolustuksen hyökkäävässä vastakuulustelussa, uhreja tukevat lakimiehet ja uhrien tukihenkilöt ovat tärkeässä roolissa helpottaessaan uhrien pääsyä suojelutoimien piiriin, vähentäessään rasitusta ja varmistaessaan uhreille oikeuksien ja oikeussuojan saatavuuden. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia varmistamaan, että naisten pääsyä uhreja tukevien lakimiesten ja uhrien tukihenkilöiden palveluihin helpotetaan käytännössä naisten erityistukipalveluilla, joissa tarjotaan tukea laaja-alaisesti perheväkivalta- ja raiskaustapauksissa ja autetaan siten uhreja välttymään uudelta traumatisoitumiselta, kun heitä ei tarvitse ohjata toistuvasti tukipalveluihin.

Oikeusapu (57 artikla)

42. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia seuraamaan ulkomaalaislakiin vuonna 2016 tehtyjen, maksutonta oikeusapua koskevien muutosten vaikutuksia, tarkoituksena varmistaa naisille jatkuva oikeussuojan saatavuus hyvälaatuisen oikeudellisen edustuksen avulla, sekä poistamaan oikeusavun saannin hallinnolliset tai prosessuaaliset esteet.

Maahanmuutto (59 artikla)

43. GREVIO kehottaa Maahanmuuttovirastoa tunnustamaan ne erityiset vaikeudet, joita oleskeluluvan peruuttaminen voi aiheuttaa Suomessa oleville ulkomaalaisille naisille, joita heidän perheenkokoajapuolisonsa tai -kumppaninsa kohtelee väkivaltaisesti, varsinkin jos peruuttaminen voi johtaa siihen, että naiset erotetaan lapsistaan

Maahanmuutto (59 artikla)

44. GREVIO vaatii Suomen viranomaisia varmistamaan, ettei pelko Suomesta karkottamisesta lasten kanssa tai ilman lapsia estä maahanmuuttajanaisia jättämästä väkivaltaisia puolisoitaan tai kumppaneitaan. Tämä olisi tehtävä tiedottamalla äskettäin maahan saapuneille maahanmuuttajanaisille heidän oikeuksistaan ja myös mahdollisuudestaan saada itsenäinen oleskelulupa lähdettyään väkivaltaisesta suhteesta. Tähän olisi sisällyttävä myös maahanmuuttovirkamiesten valistamista ja valmiuksien kehittämistä tarkoituksena lisätä heidän ymmärrystään niiden naisten traumatisoitumisesta ja uhriutumisesta, jotka erotetaan lapsistaan siksi, että heidät on karkotettu Suomesta väkivaltaisesta suhteesta lähtemisen seurauksena.

Maahanmuutto (59 artikla)

45. Lisäksi GREVIO vaatii Suomen viranomaisia, erityisesti Maahanmuuttovirastoa, ryhtymään kaikkiin toimiin poistaakseen liian korkeat näyttökynnykset, kuten edellytyksen väkivallantekijän rikostuomiosta, haettaessa uutta oleskelulupaa ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin perusteella.

Vastaanotto ja majoitus (60 artikla)

46. GREVIO pyytää Suomen viranomaisia jatkamaan pyrkimyksiään varmistaa, että kaikille naisille ja tytöille tarjotaan asianmukainen ja turvallinen majoitus, mieluiten sellaisissa vastaanottotiloissa, joissa on naimattomille naisille erilliset tilat, mukaan lukien saniteettitilat.

Sukupuoli turvapaikkaperusteena (60 artikla)

47. Sukupuolisensitiivisten turvapaikkamenettelyjen edistämiseksi GREVIO kehottaa Maahanmuuttovirastoa
- sisällyttämään vakiopuhuttelumenettelyyn erityisiä sukupuolisensitiivisiä kysymyksiä, joiden avulla voidaan järjestelmällisesti arvioida, onko turvapaikkaa hakeva nainen altistunut sukupuoleen perustuvalle vainoamiselle tai vaarassa joutua siten vainotuksi;
- ryhtymään aktiivisiin toimiin varmistaakseen, että turvapaikkaa hakevat naiset puhutellaan erillään sukulaisistaan ja näiden läsnä olematta;
- varmistamaan riittävän hyvälaatuisten tulkkauspalvelujen saatavuuden turvapaikkamenettelyissä; ja
- varmistamaan, että turvapaikkaa hakevien naisten oikeudellinen edustus on riittävän hyvälaatuinen koko turvapaikkaprosessin ajan, ensimmäisestä puhuttelusta alkaen.

Ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen osapuolten komitea 2019 GRETA (CP(2019)6)

Ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmä (GRETA) hyväksyi Suomea koskevan toisen valvontakierroksen suositukset (GRETA(2019)06) maaliskuussa 2019. Nämä suositukset ovat toistaiseksi epävirallisia suomennoksia. Tarvittaessa tarkasta alkuperäinen englanninkielinen suositusasiakirja.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien kansallisen toimintasuunnitelman ottamista käyttöön

GRETA kehottaa Suomen viranomaisia ensisijaisena toimena ottamaan käyttöön kaikkien ihmiskaupan muotojen käsittelemistä varten kansallisen toimintasuunnitelman ja/tai strategian, jossa selvästi määritellään suunniteltu käytännön toiminta sekä sen toteuttamisesta vastaavat toimijat ja siihen myönnetyt määrärahat. Toimintasuunnitelmaan ja/tai strategiaan tulee liittää mekanismi sen toteuttamisen seurantaa ja vaikutusten arviointia varten (26. kohta);

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien ihmiskauppa koskevaa tiedonkeruujärjestelmää

Ihmiskaupan vastaisten toimintaperiaatteiden laadintaa, seuraamista ja arvioimista varten GRETA kehottaa jälleen kerran Suomen viranomaisia kehittämään kattavan ja johdonmukaisen ihmiskauppaa koskevan tiedonkeruujärjestelmän sekä ylläpitämään sitä kokoamalla luotettavaa tilastotietoa kaikilta keskeisiltä toimijoilta, mukaan lukien erikoistuneilta kansalaisjärjestöiltä, ja sallimalla tietojen erittelyn (sukupuolen, iän, hyväksikäytön tyypin, lähtömaan ja/tai kohdemaan mukaan). Tietojen kokoamiseen olisi liitettävä kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että rekisteröityjen henkilöiden henkilötietojen suojaa koskevia oikeuksia noudatetaan, myös pyydettäessä ihmiskaupan uhrien parissa työskenteleviltä kansalaisjärjestöiltä tietoja kansalliseen tietokantaan (43. kohta);

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien lapsikaupan ehkäisemistä

GRETA kehottaa Suomen viranomaisia tehostamaan toimiaan lapsikaupan ehkäisemiseksi kiinnittämällä nykyistä enemmän huomiota ilman huoltajaa ja huoltajistaan erotettuina maahan saapuneisiin lapsiin sekä varmistamalla, että valtio täyttää velvoitteensa tarjota heille suojaava ympäristö muun muassa
- turvaamalla ilman huoltajaa ja huoltajistaan erotettuina maahan saapuneille lapsille pääsyn tehokkaisiin huolenpitojärjestelyihin, mukaan lukien turvalliseen ja asianmukaiseen majoitukseen;
- lisäämällä edelleen tällaisten lasten parissa työskentelevien etulinjan ammattihenkilöiden,
kuten vastaanottokeskusten henkilöstön ja edunvalvojien, tietoisuutta sekä kouluttamalla
heitä edelleen;
- takaamalla, että poliisi tutkii järjestelmällisesti ilman huoltajaa ja huoltajistaan erotettuina
maahan saapuneiden lasten katoamiset, sekä tehostamalla lasten katoamisilmoituksiin
liittyviä seuranta- ja valmiusjärjestelmiä (71. kohta);

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien uhrien tunnistamista

GRETA kehottaa jälleen kerran Suomen viranomaisia ryhtymään toimiin varmistaakseen, että kaikki ihmiskaupan uhrit tunnistetaan uhreiksi ja että he pääsevät osallisiksi yleissopimuksella määrätyistä apu- ja suojelutoimista. Tätä varten on erityisesti
- otettava käyttöön kansallinen ohjausmekanismi, jossa määritellään eri toimijoiden roolit ja
vastuut sekä edistetään monitoimijaista lähestymistapaa uhrien tunnistamiseen osallistamalla toimintaan erilaisia etulinjan toimijoita, kuten kansalaisjärjestöjä, työsuojelutarkastajia, sosiaalityöntekijöitä, terveydenhuollon henkilöstöä, kuntien henkilöstöä ja muita asiaan liittyviä toimijoita;
- annettava tehokkaasti etulinjan henkilöstölle tunnistamisprosessissa käytettäviä yhteisiä
toimintaindikaattoreita, opastusta, koulutusta ja välineistöä. Kyseisten eri toimijoiden olisi
yhdenmukaistettava ja jaettava keskenään nämä indikaattorit, ja ne olisi päivitettävä säännöllisesti kuvastamaan ihmiskaupan luonteen ja tarkoitusten muutoksia, kuten pakkoavioliittoja varten käydyn ihmiskaupan uhrien määrän selvää kasvua;  
- tehostettava ihmiskaupan uhrien ennakoivaa tunnistamista, tiedonkeruuta ja tietojen jakamista asianomaisten toimijoiden kesken, etenkin kun on kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja uhreista suomalaisten ja muiden EU-kansalaisten keskuudessa (111. kohta);

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien uhreille annettavaa apua

GRETA kehottaa jälleen kerran Suomen viranomaisia varmistamaan, että ihmiskaupan uhreille annettava apu sovitetaan heidän erityisiin tarpeisiinsa ja taataan kaikille ihmiskaupan uhreille koko maassa, riippumatta palvelun tarjoajasta ja uhrin asuinpaikasta. Tähän apuun tulisi sisältyä toimet, joilla
- järjestetään edelleen koulutusta ihmiskaupan uhreille annettavasta avusta asianomaiselle
kuntien henkilöstölle, kuten sosiaalityöntekijöille;
- lisätään ihmiskaupan uhreille tarkoitettuja erikoistuneita turvakoteja; valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelun tuottajalle annettua lakia olisi tarvittaessa muutettava siten, että mahdollistetaan ihmiskaupan miesuhreille tarkoitettujen turvakotien perustaminen;
- myönnetään riittävä rahoitus niille kansalaisjärjestöille, joiden tehtäväksi ihmiskaupan uh-
reille annettava erikoistunut apu on siirretty;
- varmistetaan ihmiskaupan uhreille annettavien tulkkauspalvelujen laatu ja luottamuksellisuus (131. kohta);

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien ohjausmekanismin perustamista lapsiuhrien tunnistamiseksi

GRETA kehottaa Suomen viranomaisia perustamaan kansallisen ohjausmekanismin ihmiskaupan lapsiuhrien tunnistamiseksi ja ohjaamiseksi avun piiriin. Mekanismissa olisi otettava huomioon lapsiuhrien erityiset olosuhteet ja tarpeet, oltava mukana lapsiasioiden asiantuntijoita ja varmistettava lapsen edun ensisijainen huomioon ottaminen kaikissa ihmiskaupan lapsiuhreihin ja vaarassa oleviin lapsiin liittyvissä menettelyissä. Tähän tulisi sisältyä toimet, joiden avulla
- otetaan rutiininomaisesti huomioon puhuteltaessa turvapaikkaa hakevia lapsia, että kyse
voi olla ihmiskaupasta;
- tunnistetaan ennakoivasti ilman huoltajaa ja huoltajistaan erotettuina maahan saapuneet
lapset, jotka ovat voineet joutua pakkoavioliittoa varten käydyn ihmiskaupan uhreiksi (143.
kohta);

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien toipumis- ja harkinta-ajan soveltamista

GRETA kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että kaikille poliiseille ja rajavartijoille korostetaan selvillä ohjeilla, että toipumis- ja harkinta-aikaa on sovellettava yleissopimuksessa määritellyllä tavalla eli siten, ettei uhrin yhteistyötä aseteta toipumis- ja harkinta-ajan antamisen ehdoksi ja että sitä tarjotaan uhreille ennen kuin tutkijoille annetaan virallisia lausuntoja (153. kohta);

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien uhrin saamaa korvausta

GRETA kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että kaikki ihmiskaupan uhrit kuuluvat kotipaikka-asemastaan riippumatta rikosvahinkolain soveltamisalaan ja voivat saada maksutonta oikeusapua hakiessaan korvausta (175. kohta);

Välittömiä toimia edellyttävät asiat koskien rankaisemattomuusmääräyksen soveltamista uhreihin

GRETA kehottaa Suomen viranomaisia jatkamaan toimiaan varmistaakseen, että rankaisemattomuusmääräystä voidaan soveltaa kaikkiin rikoksiin, joita ihmiskaupan uhrit on pakotettu tekemään, sekä laatimaan asianmukaista ohjeita poliiseille, syyttäjille ja tuomareille (203. kohta).

Muut päätelmät koskien ammattihenkilöiden koulutusta

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi jatkettava toimiaan antaakseen erikoistunutta ja jatkuvaa koulutusta kaikille ammattihenkilöille, jotka saattavat joutua tekemisiin ihmiskaupan uhrien kanssa, lapsiuhrit mukaan lukien, jotta he pystyisivät tunnistamaan uhrit ja ohjaamaan heidät avun piiriin. Ihmiskaupan uhrien auttamiseen etenkin kuntatasolla osallistuvien ammattihenkilöiden, kuten terveydenhuoltohenkilöstön ja sosiaalityöntekijöiden, olisi saatava lisäkoulutusta voimassa olevasta lainsäädännöstä, joka koskee ihmiskaupan uhrien oikeuksia apuun, kuten erityispalveluihin, oikeusapuun ja korvaukseen (38. kohta);

Muut päätelmät koskien tutkimusta

GRETA pitää myönteisenä kertomuskauden aikana tehtyä tutkimusta ihmiskaupan eri näkökohdista ja pyytää Suomen viranomaisia edelleenkin tekemään ja tukemaan tutkimusta ihmiskauppa-asioista ja ihmiskaupan nousevista suuntauksista, koska tällainen tutkimus antaa tärkeää tietoa nykyisen politiikan vaikutuksista ja luo perustaa tuleville toimille. Tutkimusta voitaisiin teettää lasten seksuaalisen hyväksikäytön suoratoiston mahdollisista yhteyksistä ihmiskauppaan (49. kohta);

Muut päätelmät koskien tietoisuuden lisäämistä

Vaikka GRETA pitää myönteisinä ensimmäisen arvioinnin jälkeisiä toimia suuren yleisön valistamiseksi ihmiskaupasta, se katsoo, että Suomen viranomaisten olisi jatkettava pyrkimyksiään lisätä tietoisuutta ihmiskaupasta ja suunniteltava tulevia toimia tällä alalla aiempia toimia koskevien vaikutusarviointien perusteella, keskittyen tunnistettuihin tarpeisiin. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tiedottamiseen yleisölle seksuaalista hyväksikäyttöä varten käytävästä ihmiskaupasta sekä siitä, että seksuaalipalvelujen ostaminen ihmiskaupan uhreilta on säädetty rangaistavaksi (56. kohta);

Muut päätelmät koskien työvoiman hyväksikäyttöä

Vaikka GRETA pitää myönteisinä toimia, joihin on ryhdytty työvoiman hyväksikäyttöön tarkoitetun ihmiskaupan ehkäisemiseksi, se katsoo, että Suomen viranomaisten olisi jatkettava toimiaan tällä alalla, erityisesti
- lisäämällä edelleen asianomaisten virkamiesten, kuten työsuojelutarkastajien, poliisien, syyttäjien ja tuomarien tietoa työvoiman hyväksikäyttöä varten käytävästä ihmiskaupasta
ja uhrien oikeuksista;
- varmistamalla, että työsuojelutarkastajia koulutetaan jatkuvasti, jotta he pystyvät ennakoivasti tunnistamaan ihmiskauppatapaukset, ja että työsuojelutarkastuksia tehdään asianmukaisilla resursseilla, usein ja kohdennettuina sellaisille aloille, joilla ihmiskaupan riski on tavallista suurempi, keskittyen työntekijöiden oikeuksiin pikemminkin kuin heidän maahanmuuttaja-asemaansa (63. kohta);

Muut päätelmät koskien tietoisuuden lisäämistä lapsiuhreista

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi ryhdyttävä toimiin, joilla
- lisätään yleistä tietoisuutta muun muassa pakkoavioliittoja varten käytävän lapsikaupan riskeistä ja eri ilmenemismuodoista;
- lisätään maanlaajuisesti lasten hyvinvoinnin parissa työskentelevien ammattihenkilöiden tietoisuutta ja koulutetaan heitä ihmiskaupan riskeistä ja tehokkaista toimista sen ehkäisemiseksi;
- lisätään tietoisuutta ihmiskaupasta sisällyttämällä se aiheena koulujen kansallisiin opetussuunnitelmiin, myös verkkoturvallisuuden osalta, ja annetaan opettajille asianmukaista koulutusta aiheesta (72. kohta);

Muut päätelmät koskien terveydenhuollon henkilöstön kouluttamista

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten tulisi selkiyttää velvollisuutta ilmoittaa tapauksista, joissa epäillään ihmiselinten poistamista varten käytävää ihmiskauppaa, sekä ryhtyä toimiin varmistaakseen, että terveydenhuollon henkilöstölle annetaan riittävä koulutus, jotta he pystyvät tunnistamaan ihmiskaupan uhrit ja ohjaamaan heidät avun piiriin (78. kohta);

Muut päätelmät koskien ihmisen elimillä käytävän kaupan torjumista

GRETA kannustaa Suomen viranomaisia allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisen elimillä käytävän kaupan torjumisesta, koska tämä ehkäisisi osaltaan ihmiskauppaa elinten poistamiseksi (79. kohta);

Muut päätelmät koskien ihmiskauppaa edistävän kysynnän estämistä

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi tehostettava pyrkimyksiään estää kysyntää, joka edistää kaikenlaista ihmiskauppaan johtavaa hyväksikäyttöä, muun muassa toteuttamalla erilaisia toimia lainsäädännön, hallinnon, koulutuksen, sosiaalihuollon, kulttuurin tai muilla aloilla yhdessä kansalaisyhteiskunnan, ammattijärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa. Näillä toimilla olisi muun muassa edistettävä yritysten tietoisuutta ihmiskaupasta, vahvistettava yritysten yhteiskuntavastuuta ja estettävä ihmiskauppaa toimitusketjuissa Yhdistyneiden kansakuntien yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden mukaisesti (85. kohta);

Muut päätelmät koskien rajatarkastustoimia

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi edelleen pyrittävä havaitsemaan ja estämään ihmiskauppa rajatarkastustoimien avulla, etenkin kasvaneiden muuttovirtojen yhteydessä. Olisi muun muassa otettava käyttöön tarkistuslista, jonka avulla tunnistetaan mahdolliset viisumia hakevat ihmiskaupan uhrit, ja annettava Suomeen matkustamista suunnitteleville ulkomaan kansalaisille heidän ymmärtämällään kielellä kirjallista tietoa, jolla heitä varoitetaan ihmiskaupan riskeistä ja heille kerrotaan heidän oikeuksistaan sekä siitä, mistä saa neuvoja ja apua. Tässä yhteydessä GRETA viittaa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) vuonna 2014 antamiin suosituksiin kansainvälisillä rajoilla sovellettavista ihmisoikeuksien periaatteista ja suuntaviivoista (89. kohta);

Muut päätelmät koskien uhrien auttamisjärjestelmää

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi
- arvioitava, voiko auttamisjärjestelmän velvollisuus ilmoittaa järjestelmään otetuista uhreista poliisille aiheuttaa sen, etteivät uhrit tahdo tulla ohjatuiksi auttamisjärjestelmään, ja taattava, että käytännössä uhrien tunnistaminen pidetään erillään uhrin yhteistyöstä poliisin kanssa;
- edelleen koulutettava Maahanmuuttoviraston ja vastaanottokeskusten henkilöstöä tunnistamaan ihmiskaupan uhrit;
- ryhdyttävä toimiin varmistaakseen, että päätös evätä henkilön pääsy auttamisjärjestelmään ei vaikuta hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelyyn (112. kohta);

Muut päätelmät koskien viranomaisten toimintaa

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi ryhdyttävä toimiin, joiden avulla
- koulutetaan kaikki ihmiskaupan lapsiuhrien parissa työskentelevät ammattihenkilöt, myös
ilman huoltajaa maahan saapuneiden lasten edustajat, tunnistamaan lasten yksilölliset
tarpeet ja lapsen etu sekä vastamaan niihin asianmukaisesti;
- autetaan aikuistuvia nuoria ihmiskaupan uhreja heidän tarpeidensa mukaisesti (144.
kohta);

Muut päätelmät koskien oleskeluluvan saamista

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi varmistettava ihmiskaupan uhreille mahdollisuus hyötyä täysimittaisesti oikeudesta saada uudistettava oleskelulupa, myös silloin, kun he eivät pysty tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa (166. kohta);

Muut päätelmät koskien uhrien palautusmenettelyjä

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi varmistettava, että ihmiskaupan uhrien palautusmenettelyjen yhteydessä
- kiinnitetään asianmukaista huomiota kyseisen henkilön oikeuksiin, turvallisuuteen ja ihmisarvoon sekä oikeudenkäynnin tilanteeseen henkilön suojelemiseksi kostolta ja ihmiskaupan uusimiselta niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun virasto (UNHCR) antoi vuonna 2006 pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen soveltamisesta ihmiskaupan uhreihin ja heidän mahdollisesta oikeudestaan turvapaikkaan ratkaistaessa sellaisten henkilöiden turvapaikkahakemuksia, jotka ovat vaarassa joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi tai muutoin vainotuiksi, jos heidät palautetaan lähtö- tai asuinvaltioonsa;
- palautukset suunnitellaan siten, että jätetään riittävästi aikaa järjestää yhdessä vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten kanssa uhreille annettavien tukipalvelujen jatkaminen;
- ihmiskaupan lapsiuhria ei palauteta ennen kuin on arvioitu perusteellisesti lapsen etu ja
tehty järjestelyt niitä tukitoimia varten, joita tarvitaan lapsen saavuttua vastaanottajamaahan (187. kohta);

Muut päätelmät koskien pakkoavioliiton määrittelyä

GRETA pyytää Suomen viranomaisia selvittämään, määritelläänkö tämä rikos (pakkoavioliitto) asianmukaisesti rikoslain säännöksissä (192. kohta);

Muut päätelmät koskien uhrien palvelujen käyttämistä

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi säädettävä rangaistavaksi myös muutoin kuin seksuaalisesti hyväksikäytettyjen ihmiskaupan uhrien palvelujen käyttäminen tietoisena siitä, että henkilö on ihmiskaupan uhri (195. kohta);

Muut päätelmät koskien oikeushenkilön rangaistusvastuuta

GRETA pitää myönteisenä sitä, että ihmiskauppatapauksissa sovelletaan rikoslain säännöksiä oikeushenkilön rangaistusvastuusta, ja pyytää Suomen viranomaisia jatkamaan niiden soveltamista (199. kohta);

Muut päätelmät koskien viranomaisten valmiuksia

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi lisättävä poliisien, syyttäjien ja tuomarien valmiuksia ja erikoistumista varmistaakseen, että kaikkiin hyväksikäytön muotoihin perustuvat ihmiskaupparikokset tutkitaan ennakoivasti, niistä nostetaan syyte viipymättä ja ne johtavat oikeasuhteisiin ja varoittaviin seuraamuksiin (215. kohta);

Muut päätelmät koskien uhrien ja todistajien suojelua

GRETA katsoo, että Suomen viranomaisten olisi käytettävä täysimittaisesti niitä toimia, jotka ovat käytettävissä ihmiskaupan uhrien ja todistajien suojelemiseksi, kuten todistajansuojeluohjelmaa, ja ryhdyttävä lisätoimiin varmistaakseen, että uhreja ja todistajia suojellaan asianmukaisesti mahdolliselta kostolta tai uhkailulta oikeudenkäyntien aikana (222. kohta);

Muut päätelmät koskien yhteistyötä kadonneiden lasten etsinnässä

GRETA pyytää Suomen viranomaisia tehostamaan yhteistyötä kadonneiden lasten etsinnässä (231. kohta);

Muut päätelmät koskien kansainvälistä yhteistyötä

GRETA pitää myönteisenä sitä, että Suomi on panostanut kansainväliseen yhteistyöhön rahoittamalla ihmiskaupan uhrien lähtömaissa toteutettavia hankkeita, ja katsoo, että Suomen viranomaisten olisi edelleen kehitettävä kansainvälistä yhteistyötä syytteiden nostamiseksi rikoksentekijöitä vastaan ja ihmiskaupan uhrien auttamiseksi (232. kohta);

Muut päätelmät koskien kansalaisjärjestöjen rahoitusta

GRETA pitää myönteisenä jatkuvaa valtion rahoitusta kahdelle ihmiskaupan torjuntaan erikoistuneelle kansalaisjärjestölle ja pyytää Suomen viranomaisia myöntämään tätä rahoitusta useammillekin kansalaisjärjestöille (238. kohta);

Muut päätelmät koskien kansalaisyhteiskunnan roolia

Ottaen huomioon sen tärkeän roolin, joka kansalaisyhteiskunnalla on ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa ja ihmiskaupan uhrien tukemisessa, GRETA katsoo, että kansalaisyhteiskuntaa olisi kuultava asianmukaisesti ihmiskaupan torjunnan toimintaperiaatteista, kuten ihmiskaupan vastaisen toiminnan kansallisen koordinaattorin tehtävästä tulevaisuudessa sekä kansallisten ja kunnallisten ihmiskaupan vastaisten toimintasuunnitelmien laadinnasta. GRETA katsoo, että kuntien viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä tässä yhteydessä olisi tehostettava (239. kohta).

Lapsen oikeuksien komitea 2023 (CRC/C/FIN/CO/5-6) CRC-OPAC

Lapsen oikeuksien komitea käsitteli Suomen yhdistetyt viidennen ja kuudennen määräaikaisraportin (CRC/C/FIN/5–6) 2710. ja 2711. kokouksissaan, jotka pidettiin 15. ja 16. toukokuuta 2023, ja hyväksyi sen yhteydessä myös lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanon osalta nämä loppupäätelmät 2728. kokouksessaan, joka pidettiin 26. toukokuuta 2023.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpano

42. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) ehkäisee ja kieltää kansallisella lainsäädännöllään aseiden, myös pienaseiden, kevytaseiden ja asejärjestelmien osien, kaupan ja viennin sellaisiin maihin, joissa lapsia tiedetään tosiasialli-sesti tai mahdollisesti värvättävän tai käytettävän vihollisuuksiin;
b) perustaa mekanismin, jonka avulla pystytään varhaisessa vaiheessa tunnistamaan lapset, joita on saatettu värvätä tai käyttää vihollisuuksiin, ja varmistaa, että heitä tuetaan toipumaan fyysisesti ja psyykkisesti sekä sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan.

Ministerikomitean suositukset kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomessa 2020 (CM/ResCMN(2020)1)

Ministerikomitea kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen (jäljempänä ”puiteyleissopimus”) 24–26 artiklan nojalla toimien, ottaa huomioon päätöslauselman CM/Res(2019)49 puiteyleissopimuksen 24-26 artiklan mukaiset päivitetyt valvontajärjestelyt; ottaa huomioon sovellettavan äänestyssäännön; ottaa huomioon Suomen 3. lokakuuta 1997 tallettaman ratifioimiskirjan, palauttaa mieliin, että Suomen hallitus antoi viidettä puiteyleissopimuksen mukaista valvontakierrosta koskevan valtion raporttinsa 1. helmikuuta 2019, ja on tarkastellut neuvoa-antavan komitean 27. kesäkuuta 2019 antamaa viidettä raporttia Suomesta sekä 17. lokakuuta 2019 saatuja Suomen viranomaisten kirjallisia kommentteja; hyväksyy seuraavat Suomea koskevat päätelmät: Viranomaisia kehotetaan ottamaan huomioon neuvoa-antavan komitean viidennen raportin I ja II osassa olevat päätelmät ja suositukset. Viranomaisten olisi ryhdyttävä erityisesti seuraaviin toimiin tehostaakseen edelleen puiteyleissopimuksen täytäntöönpanoa:
Alkuperäinen suositusasiakirja

Suositukset välittömiksi toimiksi: viranomaisten resurssit

1. lisätään ja vahvistetaan viharikoksia käsittelevien lainkäyttöviranomaisten resursseja ja tarjotaan tarvittavaa koulutusta, jotta viharikoksia voidaan ehkäistä ja torjua tehokkaasti ja jotta kantelujen käsittelyaikoja voidaan lyhentää. Suvaitsevaisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävien toimien rahoituksen osalta siirrytään hankepohjaisesta rakenteellisempaan ja kestävämpään lähestymistapaan;

Suositukset välittömiksi toimiksi: saamelaisten vaaliluettelo

2. kehitetään yhdessä saamelaisten kanssa yleisesti tunnustettu järjestelmä vaaliluetteloon merkitsemistä varten, jotta saavutetaan riittävä tasapaino toisaalta yhteisön itsehallintorakenteiden säilyttämisen edun ja toisaalta vapaan itseidentifioinnin periaatteen välillä. Prosessin tulisi olla osallistava, ja pyrkiä saavuttamaan yhteisymmärrys vaaliluetteloon merkitsemisen perusteista, näiden perusteiden tulkintaa koskevasta muutoksenhakumekanismista ja hakemuksia koskevan päätöksenteon pidemmästä aikataulusta;

Suositukset välittömiksi toimiksi: Saamelaiskäräjien oikeudet

3. vahvistaa merkittävästi Saamelaiskäräjien oikeuksia osallistua lainsäädäntöön ja käytäntöön muun muassa antamalla Saamelaiskäräjille tarvittavat resurssit ja tarjoamalla asianomaisille virkamiehille kansallisella ja paikallisella tasolla koulutusta ”neuvotteluvelvoitteen” asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Vaikka Saamelaiskäräjiä koskeva lain muutos olisi ensisijainen toimenpide, viranomaisten olisi kiireellisesti varmistettava tehokas osallistuminen siinäkin tapauksessa, että lakia ei muuteta;

Suositukset välittömiksi toimiksi: Suomen kaksikielisyys

4. varmistetaan yhteiskunnallinen yhteisymmärrys Suomen kaksikielisyydestä (suomen kieli ja ruotsin kieli) lisäämällä korkeimman poliittisen tason tukemaa tietoista ja selkeää sitoutumista siihen. Tämän rajoittamatta perustuslailla säädettyä velvoitetta, Suomen viranomaisten olisi ryhdyttävä avoimeen vuoropuheluun ruotsinkielisen väestön kanssa näiden ensisijaisista tavoitteista sen varmistamiseksi, että ruotsinkielisiä julkisia palveluja koskevat sitoumukset ovat realistisia, tehokkaita, että niillä on riittävät resurssit ja että niitä seurataan säännöllisesti.

Muut suositukset koskien karjalankielisten oikeuksia

5. pitää yllä joustavaa ja avointa lähestymistapaa puiteyleissopimuksen soveltamisalaan ja virallistaa vuoropuhelu karjalankielisten edustajien kanssa, jotta voidaan vahvistaa heidän suojeluaan kansallisessa lainsäädännössä;

Muut suositukset koskien yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten järjestelmää

6. selkeytetään hajanaista yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten järjestelmää tiiviissä yhteistyössä kansallisten vähemmistöjen edustajien kanssa. Viranomaisten olisi erityisesti ulotettava yhdenvertaisuusvaltuutetun ja kansallisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltuuksia työelämään, myönnettävä viimeksi mainitulle oikeus myöntää korvauksia ja annettava yhdenvertaisuusvaltuutetulle riittävät resurssit toimivaltuutensa hoitamiseksi;

Muut suositukset koskien saamelaisten kulttuurista ja institutionaalista autonomiaa

7. varmistetaan tiiviissä yhteistyössä saamelaisten kanssa, että saamelaisten perinteisten maa-alueiden käyttöä koskevat päätökset eivät vaikuta kielteisesti heidän mahdollisuuksiinsa ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan tällä alueella. Jotta voidaan turvata saamelaisten kulttuurinen ja institutionaalinen autonomia, viranomaisten olisi edelleen pyrittävä yksimielisyyteen asiaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta, ILOn yleissopimuksen nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista ratifioimisesta sekä Pohjoismaisesta saamelaissopimksesta;

Muut suositukset koskien ruotsinkielisen väestön oikeuksia

8. varmistetaan, että ruotsinkielisillä on käytännössä mahdollisuus saada terveydenhuoltoja sosiaalipalveluja äidinkielellään. Erityisesti olisi pyrittävä torjumaan moniperusteista syrjintää, joka kohdistuu näitä palveluja käyttäviin ruotsinkielisiin lapsiin, vanhuksiin ja vammaisiin. Viranomaisten tulee seurata tarkoin ruotsinkielisen väestön kielellisten oikeuksien toteutumista ja tarvittaessa ryhtyä toimiin niiden toimeenpanemiseksi käräjäoikeuksissa.

Muut suositukset koskien saamenkielisiä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja

9. selkeytetään tiiviissä yhteistyössä saamelaisten kanssa lakisääteisiä oikeuksia, jotka koskevat saamenkielisiä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja saamelaisten kotiseutualueella, ja määritellään saavutettavissa olevat ja mitattavissa olevat tavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä olisi oltava riittävät budjettivarat. Lisäksi viranomaisten olisi arvioitava saamenkielisten palvelujen tarve, ja tarvittaessa harkittava tiettyjen saamenkielisten palvelujen tarjoamisen tukemista saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella;

Muut suositukset koskien saamen kielen opetusta

10. vahvistetaan tukea saamen kielen opetukselle kiinnittäen erityistä huomiota kielipesiin, etäopetukseen ja opettajankoulutukseen. Lisäksi viranomaisten olisi lisättävä ponnistelujaan romanikielen ja karjalan kielten elvyttämiseksi edistämällä aktiivisesti näiden kielten opetusta ensimmäisenä kielenä kouluissa;

Muut suositukset koskien etnisten suhteiden neuvottelukuntaa

11. vahvistetaan etnisten suhteiden neuvottelukuntaa (ETNO) tiiviissä yhteistyössä kaikkien vähemmistöjen edustajien kanssa. Viranomaisten olisi erityisesti lisättävä vähemmistöedustajien osuutta, varmistettava jäsenyyksien valintaprosessin avoimuus, lisättävä budjetti- ja henkilöstöresursseja sekä harkittava ETNOn oikeudellisen aseman virallistamista.

Ministerikomitean suositukset alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta 2018 (CM/RecChL(2018)5)

Ministerikomitea, alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan 16 artiklan mukaisesti, pitäen mielessä Suomen 9. marraskuuta 1994 tallettaman ratifioimiskirjan, pantuaan merkille peruskirjan asiantuntijakomitean raportin peruskirjan soveltamisesta Suomessa, pantuaan merkille Suomen viranomaisten toimittaman vastineen asiantuntijakomitean raportin sisällöstä, pitäen mielessä, että tämä arvio perustuu Suomen viidennessä määräaikaisraportissaan antamiin tietoihin, Suomen viranomaisten antamiin lisätietoihin, Suomeen laillisesti perustettujen yhteisöjen ja yhdistysten antamiin tietoihin sekä lisäksi asiantuntijakomitean maavierailunsa aikana saamiin tietoihin
Alkuperäinen suositusasiakirja

Saamenkielinen opetus

suosittelee, että Suomen viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiantuntijakomitean havainnot ja suositukset sekä kiireellisesti
1. edelleen vahvistavat saamenkielistä opetusta myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, erityisesti myöntämällä pysyvän rahoituksen kielipesille ja aikuiskoulutukselle;

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuus

suosittelee, että Suomen viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiantuntijakomitean havainnot ja suositukset sekä kiireellisesti
2. ryhtyvät lisätoimiin varmistaakseen ruotsin- ja saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuuden;

Romanikielen opetus

suosittelee, että Suomen viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiantuntijakomitean havainnot ja suositukset sekä kiireellisesti
3. lisäävät ja parantavat romanikielisten opettajien koulutusta, laajentavat romanikielisen oppimateriaalin tuotantoa ja lisäävät romanikielen opetustarjontaa;

Tietoisuuden lisääminen

suosittelee, että Suomen viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiantuntijakomitean havainnot ja suositukset sekä kiireellisesti
4. ryhtyvät toimiin lisätäkseen tietoisuutta Suomen alueellisista kielistä ja vähemmistökielistä sekä suvaitsevuutta niitä kohtaan.

Euroopan uudistettu sosiaalinen peruskirja suositukset 12. määräaikaisraportista (2017)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea hyväksyi Suomen 12. määräaikaisraportin pohjalta annetut loppupäätelmät tammikuussa 2017. Vanhassa raportointi menettelyssä peruskirjan määräykset jakautuivat neljän ryhmään ja näissä päätelmissä arvioitiin ryhmää 2: Terveys, sosiaaliturva ja sosiaalinen suojelu/3 artikla - 11 artikla - 12 artikla - 13 artikla - 14 artikla - 23 artikla - 30 artikla.
Alkuperäinen suositusasiakirja

1 kohta: Terveys ja turvallisuus ja työympäristö

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 3 artiklan 1 kohdan mukainen.

4 kohta: Työterveyspalvelut

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 3 artiklan 4 kohdan mukainen.

3 kohta: Tautien ja onnettomuuksien ehkäiseminen

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 11 artiklan 3 kohdan mukainen.

1 kohta: Sosiaaliturvajärjestelmän olemassaolo

Komitea päättelee, että tilanne Suomessa ei ole peruskirjan 12 artiklan 4 kohdan mukainen sillä perusteella, että
• sairauspäivärahan vähimmäistaso on riittämätön
• työttömyyspäivärahan vähimmäistaso on riittämätön
• äitiysrahan vähimmäistaso on riittämätön.

2 kohta: Sosiaaliturvajärjestelmän pitäminen tyydyttävällä, vähintään Euroopan sosiaaliturvakoodin ratifioimisen edellyttämällä tasolla.

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 12 artiklan 2 kohdan mukainen.

4 kohta: Sosiaaliturva sopimuspuolten alueiden välillä liikkuneilla henkilöillä

Komitea päättelee, että tilanne Suomessa ei ole peruskirjan 12 artiklan 4 kohdan mukainen sillä perusteella, että
• muiden sopimusvaltioiden kansalaisille ei taata yhdenvertaista kohtelua sosiaaliturvaoikeuksien osalta;
• kaikkien muiden sopimusvaltioiden kansalaisille ei taata yhdenvertaista kohtelua perheavustusten saannissa;
• oikeutta kertyneiden oikeuksien säilyttämiseen ei taata kaikkien muiden sopimusvaltioiden kansalaisille.

1 kohta: Riittävä avustus jokaiselle tarvitsevalle

Komitea päättelee, että tilanne Suomessa ei ole peruskirjan 13 artiklan 1 kohdan mukainen sillä perusteella, että
• perustoimeentulotuesta ja mahdollisista lisäetuuksista koostuvan toimeentulotuen määrä ei ole riittävä;
• toimeentulotuen myöntäminen muiden sopimusvaltioiden kansalaisille edellyttää neljän vuoden asumisaikaa.

3 kohta: Tarpeen ehkäiseminen, poistaminen tai lieventäminen

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 13 artiklan 3 kohdan mukainen.

2 kohta: Yleisön osallistuminen sosiaalipalvelujen perustamiseen ja ylläpitämiseen

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 14 artiklan 2 kohdan mukainen.

Euroopan uudistettu sosiaalinen peruskirja suositukset 14. määräaikaisraportista (2019)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea hyväksyi Suomen 14. määräaikaisraportin pohjalta annetut loppupäätelmät maaliskuussa 2019. Vanhassa raportointi menettelyssä peruskirjan määräykset jakautuivat neljän ryhmään ja näissä päätelmissä arvioitiin ryhmää 4: Lapset, perheet, siirtolaiset/7 artikla - 8 artikla - 16 artikla - 17 artikla - 19 artikla - 27 artikla - 31 artikla.
Alkuperäinen suositusasiakirja

1 kohta - Kielto ottaa työhön alle 15-vuotiaita

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 7 artiklan 1 kohdan mukainen.

3 kohta - Kielto ottaa työhön oppivelvollisuuden alaisia lapsia

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 7 artiklan 3 kohdan mukainen.

5 kohta - Kohtuullinen palkka

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 7 artiklan 5 kohdan mukainen.

7 kohta - Palkallinen vuosiloma

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 7 artiklan 7 kohdan mukainen.

10 kohta - Erityinen suojelu fyysisiä ja moraalisia vaaroja vastaan

Komitea panee merkille Suomen antaman raportin sisältämät tiedot.

Suojelu seksuaaliselta hyväksikäytöltä, tietotekniikan väärinkäytöltä ja muunlaiselta hyväksikäytöltä

Komitea siirtää päätelmänsä tekemistä, kunnes se on saanut pyytämänsä tiedot.

8 artikla - Naistyöntekijöiden oikeus suojeluun raskauden ja synnytyksen yhteydessä

2 kohta - Äitiysloman aikana tapahtuvan irtisanomisen laittomuus

Komitea päättelee, ettei tilanne Suomessa ole peruskirjan 8 artiklan 2 kohdan mukainen, koska lainsäädäntö ei mahdollista raskauden tai äitiysloman aikana laittomasti irtisanottujen naisten ottamista takaisin palvelukseen yksityisellä sektorilla.

16 artikla - Perheen oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 16 artiklan mukainen.

17 artikla - Lasten ja nuorten oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun

1 kohta - Tuki, kasvatus ja koulutus

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 17 artiklan 1 kohdan mukainen.

2 kohta - Maksuton perusopetus – säännöllinen koulunkäynti

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukainen.

19 artikla - Siirtotyöntekijöiden ja heidän perheidensä oikeus suojeluun ja tukeen

2 kohta - Lähtö, matka ja vastaanotto

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 19 artiklan 2 kohdan mukainen.

3 kohta - Yhteistyö lähtö- ja vastaanottovaltioiden sosiaalipalvelujen välillä

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 19 artiklan 3 kohdan mukainen.

4 kohta - Yhdenvertaisuus työsuhteen, järjestäytymisvapauden ja asunto-olojen osalta

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 19 artiklan 4 kohdan mukainen.

5 kohta - Yhdenvertaisuus verojen ja maksujen osalta

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 19 artiklan 5 kohdan mukainen.

6 kohta - Perheen yhdistäminen

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 19 artiklan 6 kohdan mukainen.

9 kohta - Ansioiden ja säästöjen siirtäminen

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 19 artiklan 9 kohdan mukainen.

11 kohta - Vastaanottajavaltion kielen opettaminen

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 19 artiklan 11 kohdan mukainen.

27 artikla - Perheellisten työntekijöiden oikeus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun

3 kohta - Perheenhuoltovelvollisuuksien perusteella tapahtuvan työsuhteen päättämisen laittomuus

Komitea päättelee, ettei tilanne Suomessa ole peruskirjan 27 artiklan 3 kohdan mukainen, koska lainsäädäntö ei mahdollista perhevelvoitteidensa perusteella laittomasti irtisanottujen työntekijöiden ottamista takaisin palvelukseen.

2 kohta - Asunnottomuuden vähentäminen

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 31 artiklan 2 kohdan mukainen.

3 kohta - Kohtuulliset asumisen kustannukset

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 31 artiklan 3 kohdan mukainen.

Euroopan uudistettu sosiaalinen peruskirja suositukset 11. määräaikaisraportista (2016)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea hyväksyi Suomen 11. määräaikaisraportin pohjalta annetut loppupäätelmät lokakuussa 2016. Vanhassa raportointi menettelyssä peruskirjan määräykset jakautuivat neljän ryhmään ja näissä päätelmissä arvioitiin ryhmää 1: Työllisyys, koulutus ja yhtäläiset mahdollisuudet/1 artikla - 9 artikla - 10 artikla - 15 artikla - 18 artikla - 20 artikla - 24 artikla - 25 artikla.
Alkuperäinen suositusasiakirja

2 kohta: Vapaasti valittava ammatti (yhdenvertaisuus, pakkotyön kielto, muut näkökohdat)

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 1 artiklan 2 kohdan mukainen.

4 kohta: Ammatinvalinnanohjaus, ammatillinen koulutus ja kuntoutus

Komitea siirtää päätelmänsä tekemistä, kunnes se on saanut pyytämänsä tiedot.

9 artikla: Oikeus ammatinvalinnanohjaukseen

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 9 artiklan mukainen.

1 kohta: Tekninen ja ammatillinen koulutus; pääsy korkeampaan ammatilliseen ja yliopistokoulutukseen

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 10 artiklan 1 kohdan mukainen.

3 kohta: Ammatillinen koulutus ja aikuisten työntekijöiden uudelleenkoulutus

Komitea siirtää päätelmänsä tekemistä, kunnes se on saanut pyytämänsä tiedot.

4 kohta: Pitkäaikaistyöttömät

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 10 artiklan 4 kohdan mukainen.

5 kohta: Käytettävissä olevien palvelujen täysi käyttö

Komitea päättelee, että tilanne Suomessa ei ole peruskirjan 10 artiklan 5 kohdan mukainen sillä perusteella, että ETA:n ulkopuolisten maiden kansalaisten on täytynyt oleskella kaksi vuotta saadakseen opintotukea.

15 artikla: Vammaisten henkilöiden oikeus itsenäisyyteen, yhteiskuntaan sopeutumiseen ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumiseen

1 kohta: Ammatillinen koulutus vammaisille henkilöille

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 15 artiklan 1 kohdan mukainen.

2 kohta: Vammaisten henkilöiden työhön pääsy

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 15 artiklan 2 kohdan mukainen.

3 kohta: Vammaisten henkilöiden yhteiskuntaan sopeutuminen ja yhteiskunnalliseen elämään osallistuminen

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 15 artiklan 3 kohdan mukainen.

1 kohta: Voimassa olevien säännösten soveltaminen vapaamielisessä hengessä

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 18 artiklan 1 kohdan mukainen.

2 kohta: Käytössä olevien muodollisuuksien yksinkertaistaminen ja maksujen ja verojen vähentäminen

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 18 artiklan 2 kohdan mukainen.

3 kohta: Säännösten lieventäminen

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 18 artiklan 3 kohdan mukainen.

20 artikla: Oikeus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun työhön ja ammattiin liittyvissä kysymyksissä ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää

Kunnes komitea on saanut pyytämänsä tiedot, se päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 20 artiklan mukainen.

24 artikla: Oikeus suojeluun työsuhteen päättämisen yhteydessä

Komitea päättelee, että tilanne Suomessa ei ole peruskirjan 13 artiklan 1 kohdan mukainen sillä perusteella, että
• virkamiehiä lukuun ottamatta lainsäädäntö ei tarjoa mahdollisuutta ottamisesta takaisin palvelukseen lainvastaisen irtisanomisen yhteydessä;
• lainvastaisesta irtisanomisesta maksettavan korvauksen yläraja ei välttämättä tietyissä olosuhteissa riitä kattamaan aiheutunutta vahinkoa.

25 artikla: Työntekijöiden oikeus saataviensa turvaamiseen työnantajan maksukyvyttömyystilanteissa

Komitea päättelee tilanteen Suomessa olevan peruskirjan 25 artiklan mukainen.

28 artikla: Työntekijöiden edustajien oikeus suojeluun yrityksessä ja heille annettavat toimintamahdollisuudet

Komitea päättelee, että tilanne Suomessa ei ole peruskirjan 13 artiklan 1 kohdan mukainen sillä perusteella, että lainsäädännössä ei säädetä perusteettomasti irtisanottujen työntekijöiden edustajien ottamisesta takaisin palvelukseen.

Euroopan uudistettu sosiaalinen peruskirja suositukset 17. määräaikaisraportista (2022)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea hyväksyi Suomen 17. määräaikaisraportin pohjalta annetut loppupäätelmät maaliskuussa 2022. Vanhassa raportointi menettelyssä peruskirjan määräykset jakautuivat neljän ryhmään ja näissä päätelmissä arvioitiin ryhmää 3: Työoikeudet: 2 artikla - 4 artikla - 5 artikla - 6 artikla - 21 artikla - 22 artikla - 26 artikla - 28 artikla - 29 artikla.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Kohta 1: Kohtuullinen työaika

Komitea toteaa, että Suomen tilanne ei ole peruskirjan 2 artiklan 1 kohdan mukainen, koska tietyt työntekijät voidaan määrätä työskentelemään jopa 19 tuntia.
Ks. Carmen Salcedo Beltránin eriävä mielipide vuoden 1961 Euroopan sosiaalisen peruskirjan 2 artiklan 1 kohdasta ja uudistetusta Euroopan sosiaalisesta peruskirjasta.

Kohta 2: Yleiset palkalliset juhlapäivät

Komitea toteaa, että Suomen tilanne on peruskirjan 2 artiklan 2 kohdan mukainen.

Kohta 4: Vaaratekijöiden poistaminen vaarallisissa tai terveydelle haitallisissa ammateissa

Komitea toteaa, että Suomen tilanne on peruskirjan 2 artiklan 4 kohdan mukainen.

Kohta 6: Työsopimuksen keskeisistä kohdista tiedottaminen

Komitea toteaa, että Suomen tilanne on peruskirjan 2 artiklan 6 kohdan mukainen.

Kohta 3: Miesten ja naisten oikeus samaan palkkaan samanarvoisesta työstä

Komitea toteaa, että Suomen tilanne ei ole perusoikeuskirjan 4 artiklan 3 kohdan mukainen, koska laissa ei säädetä työhön paluusta tapauksissa, joissa työntekijä irtisanotaan vastatoimena samapalkkaisuusvaatimuksen esittämisestä.

Artikla 21: Oikeus tiedonsaantiin ja yhteisiin neuvotteluihin

Pyydettyjä tietoja odottaessaan komitea toteaa, että Suomen tilanne on perusoikeuskirjan 21 artiklan mukainen.

Artikla 22: Oikeus osallistua työoloja ja työympäristöä koskevaan päätöksentekoon sekä niiden parantamiseen

Komitea toteaa, että Suomen tilanne on peruskirjan 22 artiklan mukainen.

Kohta 1: Seksuaalinen häirintä

Komitea katsoo, että Suomen tilanne ei ole peruskirjan 26 artiklan 1 kohdan mukainen sillä perusteella, että:
• työnantajien vastuuta koskevissa nykyisissä puitteissa ei säädetä riittävistä ja tehokkaista oikeussuojakeinoista tapauksissa, joissa seksuaalista häirintää esiintyy kolmansien osapuolten ollessa osallisina;
• laki ei takaa oikeutta työsuhteen palauttamiseen perusteettomasti irtisanotuille työntekijöille tai työntekijöille, joita on painostettu eroamaan seksuaaliseen häirintään liittyvistä syistä.

Kohta 2: Moraalinen häirintä

Komitea katsoo, että Suomen tilanne ei ole peruskirjan 26 artiklan 2 kohdan mukainen sillä perusteella, että
• työnantajien vastuuta koskevissa nykyisissä puitteissa ei säädetä riittävistä ja tehokkaista oikeussuojakeinoista silloin, kun kyseessä on moraalinen (psykologinen) häirintä kolmansien osapuolten ollessa osallisina;
• laki ei takaa oikeutta työsuhteen palauttamiseen perusteettomasti irtisanotuille työntekijöille tai työntekijöille, joita on painostettu eroamaan moraaliseen (psykologiseen) häirintään liittyvistä syistä.

Artikla 28: Työntekijöiden edustajien oikeus suojeluun yrityksessä ja heille annettavat toimintamahdollisuudet

Komitea toteaa, että Suomen tilanne ei ole perusoikeuskirjan 28 artiklan mukainen, koska kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä perusteettomasti irtisanottujen työntekijöiden edustajien työsuhteen palauttamisesta.