Ymmärrystä Afganistanille
Kello käy Afganistanissa – mitä heikommaksi turvallisuustilanne muodostuu, sitä suurempi on köyhien määrä, kun apua ei saada perille. Suomi sitoutui viime syksynä jatkamaan Afganistanin tukemista vuoteen 2020 asti.
Uutiset Afganistanista ovat pääasiassa huonoja. Taleban hallinnoi yli 30 prosenttia maa-alueesta. Konfliktin luonne on muuttunut intensiivisemmäksi. Monikansallinen ISAF-operaatio lopetti vuoden 2014 lopussa. Sen jälkeen Afganistanin turvallisuusvastuu on ollut maan omilla turvallisuusjoukoilla. Vain vajaat 60 prosenttia maan pinta-alasta on hallituksen joukkojen hallinnassa. Maassa on yhä kuitenkin noin 13 000 ulkomaista sotilasta koulutus- ja neuvonantotehtävissä. Suomesta sotilaita on 29.
Afganistanilla on pitkä ja sotaisa historia. Se sijaitsee strategisesti merkittävällä alueella Lähi-idän, Keski- ja Etelä-Aasian yhtymäkohdassa. Nykyistä, lähes katkeamatonta konfliktia on jatkunut vuodesta 1978. Koska Afganistan on varsinainen etninen mosaiikki, ovat vuosikymmeniä kestävät taistelut rikkoneet traditionaalisia yhteisörakenteita niin, että entuudestaan fragmentoitunut yhteiskunta on jakaantunut vielä enemmän.
Vuosi 2016 oli erityisen verinen Afganistanissa. Ja rauhallista ei tule tästäkään vuodesta. Valtaosa Afganistanin konfliktin uhreista on edelleen aseellisia taistelijoita. Suuntaa-antavien arvioiden mukaan vuonna 2016 kuoli yhteensä noin 20 000 taistelijaa ja siviiliä. Vaikkakin Afganistanin kansalliset turvallisuusjoukot tarvitsevat vielä paljon koulutusta, ovat ne onnistuneet työssään ennakoitua paremmin.
Afganistan oli köyhä maa vuonna 2001 ja on sitä yhä. Taustalla vaikuttava köyhyysongelma ja alikehitys ruokkivat konfliktia ja päinvastoin. Afganistan on mitä suuremmassa määrin kehitysongelma.
Rauhanneuvotteluihin pääseminen on edellytys haurauden noidankehästä ulospääsylle. Vuoden 2016 aikana merkittävin edistysaskel kansallisen rauhanprosessin edistämisessä oli hallituksen ja Hezb-e-Islami -puolueen solmima rauhasopimus.
Hauraita valtioita ei ”paranneta” nopeasti
Afganistan on maailman laajin terroristikeskittymä. Maassa ja sen lähialuilla toimii aktiivisesti yli 20 kansainvälistä terroristiryhmittymää. Taleban syöstiin vallasta vuonna 2001. Historian saatossa on nähty, että kansallisen agendan omaavat kapinallisliikkeet voidaan saada hetkellisesti lamaantumaan, mutta pitkällä tähtäimellä on vain yksi lääke eli kansallisen sovinnon tie. Poliittinen ratkaisu on ainoa vaihtoehto Afganistanille.
EU:n piirissä hahmotellaan parhaillaan uutta Afganistan-strategiaa. Vuonna 2001 kansainvälinen yhteisö tiesi vähän Afganistanin silloisesta sosio-ekonomisesta tilanteesta. Tiedonsaanti oli vaikeaa Taleban-liikkeen hallinnoidessa Afganistania. 16 vuotta on kannattanut, koska kaikesta huolimatta Afganistan on pysynyt ”kuosissa”. On hyvä miettiä, kuinka monta esimerkkiä löytyy maailman historiasta, jossa monta kymmentä vuotta sodan jaloissa ollut hauras valtio muuttuu vakaaksi 16 vuodessa.
Ulkoasiainministeri Timo Soini kiteytti hyvin Suomen sitoutumisen hauraaseen Afganistaniin vieraillessaan siellä syksyllä 2016: ”Yhdessä on tultu ja yhdessä lähdetään. Lähdön aika ei ole vielä”.
Suomi tekee oikeita asioita Afganistanissa
Afganistanin vakauttaminen on yksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kehityspolitiikan keskeisiä prioriteetteja. Suomi tukee Afganistania: kehitysyhteistyöllä, humanitaarisella avulla ja siivili- ja sotilaallisella kriisinhallinnalla.
Kello käy – mitä heikommaksi turvallisuustilanne muodostuu Afganistanissa, sitä suurempi on köyhien määrä, kun apua ei saada perille. Kasvava köyhyys tarjoaa kasvualustaa jo vahvistuneille ääriliikkeille kuten Daesh.
Suomi sitoutui jatkamaan Afganistanin tukemista Brysselissä lokakuussa 2016 vuoteen 2020 asti. Suomen tukilupaus neljälle vuodelle on noin 110 miljoonaa euroa. Brysselin huippukokousta edelsi kesän 2016 NATO:n huippukokous, jossa Suomi sitoutui Afganistanin turvallisuussektorin kehittämiseen samaisille vuosille.
Johanna Jokinen-Gavidia
Kirjoittaja vastaa Afganistanista, Pakistanista ja alueellisista kysymyksistä ulkoministeriön eteläisen Aasian yksikössä.