YK-tavoitteissa edistystä ja takaiskuja – sitoumus yhteiseen päämäärään vahva

Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Annika Lindblom arvioi tuoretta Agenda 2030 –seurantaraporttia, joka kertoo edistyksestä esimerkiksi äitien terveydessä. Huolta aiheuttaa eriarvoisuuden kasvu.

Kun YK:n kestävän kehityksen tavoitteet laadittiin vuonna 2015, monet epäilivät, ettei sopimusta luonnehtiva vapaaehtoisuus johda tarpeeksi vahvoihin sitoumuksiin valtioiden kansallisessa päätöksenteossa. Epäilyillä ei kuitenkaan ole ollut katetta, arvioi Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Annika Lindblom, joka tällä viikolla osallistuu tavoitteiden vuosittaiseen seurantafoorumiin New Yorkissa.

”Toimeenpanossa on kolmen vuoden aikana päästy rivakasti vauhtiin: kaikkiaan jo yli sata maata on raportoinut omista kestävän kehityksen toimenpiteistään. Suomi raportoi ensimmäisten joukossa vuonna 2016, tänä vuonna raportoivia maita on 47.”

Toukokuussa ilmestynyt globaali seurantaraportti The Sustainable Development Goals 2018 listaa edistystä monilla Agenda 2030 -toimintaohjelman keskeisillä alueilla. Uudet kestävän kehityksen tavoitteet ovat vielä alkutaipaleellaan, mutta seurannassa saadaan tukea niitä edeltäneistä YK:n vuosituhattavoitteista. Esimerkiksi vuoden 2000 jälkeen pienten lasten kuolleisuus on globaalisti pudonnut 47 prosenttia ja äitiyskuolleisuus 37 prosenttia. Etelä-Aasiassa tytön riski joutua lapsiavioliittoon on vähentynyt yli 40 prosenttia. Vähiten kehittyneissä maissa niiden ihmisten osuus, joilla on käytössään sähköä, on yli kaksinkertaistunut.

”Myös työllisyys ja tuottavuus ovat globaalisti parantuneet, ja yli sadassa maassa on käynnistetty kansallisia kestävän kulutuksen ja tuotannon politiikkatoimia”, Lindblom kertoo.

Ratkaisuja katsottava kokonaisuutena

Monet kehitystä jarruttavat ilmiöt ovat kuitenkin viime vuosina myös kärjistyneet ja vaativat kansainväliseltä yhteisöltä erityshuomiota. Esimerkiksi aliravitsemus oli pitkään laskussa, mutta konfliktien laajentumisen seurauksena aliravittujen ihmisten määrä nousi 777 miljoonasta 815 miljoonaan vuosina 2015–2016.

Huolta aiheuttaa myös ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat luonnonkatastrofit. Esimerkiksi rajut kuivuusjaksot heikentävät ruokaturvaa ja veden saatavuutta, mikä lisää painetta yhteiskunnalliseen epävakauteen. Luonnonkatastrofit nielevät myös rahaa: esimerkiksi vuoden 2017 hurrikaanikausi Pohjois-Atlantilla aiheutti historiallisen suuret taloudelliset vahingot.

Myös eriarvoisuuden kasvu vaikeuttaa kehitystavoitteiden saavuttamista. Arviolta vain 45 prosenttia maailman väestöstä on minkäänlaisen sosiaaliturvan piirissä, ja työttömistä tukea saa vain viidennes. Nuorten työttömyysriski on kolme kertaa suurempi kuin aikuisväestön. Koulutuksen laatu on monissa maissa niin huono, että suuri osa lapsista ja nuorista jää vaille riittäviä lukemisen ja laskemisen valmiuksia.

”Näillä alueilla kansainvälisen yhteisön on kiristettävä toimiaan ja niiden kiireellisyys on myös tunnistettu”, sanoo Lindblom.

Tänä vuonna Agenda 2030 -seurantafoorumissa ovat erityistarkastelussa mm. veteen, energiaan, ympäristöön ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät tavoitteet. Suomi korostaa omissa puheenvuoroissaan erityisesti sitä, miten tavoitteiden keskinäiset kytkennät tulisi tunnistaa kun punnitaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

”Jos näin ei tehdä, saatamme pahimmassa tapauksessa siirtää ongelmia esimerkiksi maamme rajojen ulkopuolelle tai aiheuttaa tilanteen, jossa edistyminen yksittäisessä tavoitteessa jarruttaa edistystä toisaalla.”

 

The Sustainable Development Goals Report 2018(Linkki toiselle web-sivustolle.)

 

Katso Annika Lindblomin haastattelu Agenda 2030 –seurantakokouksesta ja tuoreesta raportista, pituus 5’20.