YK-rauhanturva uudistuu – Suomi vahvasti mukana

YK-rauhanturva  kehittyy vauhdilla. Hyökkäystehtävien valtuuttaminen Kongossa siviilien turvallisuuden takaamiseksi ja kapinallisia vastaan, tiedustelulennokkien käyttö Malissa, siviilien suojeluleirit Etelä-Sudanissa ja YK:n rauhanturvaajien kidnappaus Golanin kukkuloilla ovat esimerkkejä uusista suuntauksista ja haasteista, jotka YK-rauhanturvaa muokkaavat. 

Suomalaisia rauhanturvaajia Libanonissa. Kuva: Puolustusvoimat

YK-rauhanturva on entistä vaikuttavampaa: operaatioita on käynnissä 15 ja niissä palvelee yli 100 000 henkeä.

Operaatioilla on yhä useammin perinteisten tehtävien – tulitauon ylläpidon ja rauhansopimuksen toimeenpanon tuen – lisäksi siviilien suojelutehtäviä.

Suurin osa uusista operaatioista perustetaan Afrikkaan, jossa YK-rauhanturva nyt kehittyy.

"Rauhanturvassa tarvitaan lisää yhteistyötä"

Pääsihteeri Ban Ki-moon nimitti 30. lokakuuta korkean tason paneelin tarkastelemaan YK:n rauhanoperaatioita eli rauhanturvaoperaatioita ja poliittisia operaatioita. Paneeli antaa raporttinsa huhtikuussa 2015.

Se toimii pohjana pääsihteerin tarkastelulle, joka tulee linjaamaan toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin.

Edellinen vastaava tarkastelu on vuodelta 2000. Suomi pyrkii vaikuttamaan pääsihteerin tarkasteluun ja tukemaan tarvittavia uudistuksia.

”Rauhanturvassa tarvitaan selkeitä ja vahvoin voimankäyttöoikeuksin varustettuja mandaatteja, siviilien suojelutehtävän korostusta sekä tiiviimpää yhteistyötä rauhanturvan ja poliittisten operaatioiden, erityisesti rauhanvälityksen välille. Lisäksi tarvitaan lisää naisia joka tasolle”, ulkoministeri Erkki Tuomioja toteaa.

Rauhaturva kiinnostaa yhä enemmän

Pääsihteerin kesäkuinen ilmoitus tulevasta rauhanturvatarkastelusta osui otolliseen aikaan ajatellen Suomen ja Uruguayn rauhanturvaillallista syyskuussa.

Suomi ja Uruguay ennakoivat rauhanturvaan kohdistuvan kiinnostuksen kasvun jo viime vuonna ja järjestivät ensimmäisen ministeri-illallisen YK:n korkean tason viikolla.

Tänä vuonna Tuomiojan ja Uruguayn ulkoministeri Luis Almagron isännöimällä illallisella keskusteltiin rauhanoperaatioiden tarkastelusta. YK:n rauhanoperaatioista vastaavien osastojen johtajat, rauhanturvan apulaispääsihteeri Hervé Ladsous, poliittisten operaatioiden alipääsihteeri Jeffrey Feltman ja kenttätuen apulaispääsihteeri Ameerah Haq kertoivat sihteeristön näkemyksiä rauhanturvan haasteista ja osallistujat kertoivat omista odotuksistaan tarkastelulle.

Ghanan ja Suomen ulkoministerit vaihtavat ajatuksia YK-rauhanturvasta. Kuva: Emmi Oikari

Suomi ja Uruguay toivoivat keskustelusta avointa ja suoraa – ja sitä myös saatiin. Mielipiteet vaihtelivat, kun pohdittiin muun muassa voimakkaampia voimankäyttöoikeuksia, tiedustelulennokkien käyttöä tai siviilien suojelutehtävää.

Kokous ei pyrkinytkään yhteiseen lopputulokseen; yhteistä oli halu osallistua YK-rauhanturvan kehittämiseen.

Suomi halusi myös välttää keskustelun vain länsimaisten kumppaneiden kanssa ja tässä onnistuttiin hyvin: osallistujia oli Euroopan ja Pohjois-Amerikan lisäksi Afrikasta, Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

Suomella paljon joukkoja verrattuna muihin Euroopan maihin

Suomi on eurooppalaisessa vertailussa korkealla, kun katsotaan YK-operaatioihin joukkoja luovuttavia maita. Suomi on 362 sotilaalla EU-maista viidennellä sijalla ja suurin Pohjoismaista.

YK-operaatioihin kohdistuu nyt aivan uutta mielenkiintoa. Tästä selvä merkki oli syyskuussa Yhdysvaltojen järjestämä rauhanturvakokous, jossa puhetta johti varapresidentti Joe Biden.

Ulkoministeri Tuomioja korosti puheenvuorossaan Suomen sitoutumista YK-rauhanturvan kehittämiseen ja siihen osallistumiseen.

YK-operaatioihin joukkoja luovuttavat maat tulevat tällä hetkellä lähinnä Aasiasta ja Afrikasta. YK-sihteeristössä odotetaan toiveikkaasti, että ISAF-operaation päättyessä joukkojaan Afganistanista vetävät Nato- ja EU-maat lisäisivät osallistumistaan YK-operaatioihin joukoin. Joukkoja tarvitaan etenkin Afrikan vaativiin operaatioihin.

YK-operaatiot eivät kärsi vakavasta joukkopulasta, koska YK maksaa korvauksen kutakin sotilasta kohden. Joukkokorvauksen taso oli vuosia kiistelty aihe ja siten rauhanturvan kehittämisen este, mutta elokuussa Suomen puheenjohtajuuskaudella YK:n yleiskokouksen budjetti- ja hallintokomiteassa saatiin historiallinen sopu asteittaisesta joukkokorotuksesta.

Moderneja jalkaväkijoukkojakin tarvitaan, mutta erityisesti YK-operaatiossa on pula erikoiskyvyistä: esimerkiksi helikoptereista, lääkintäyksiköistä ja tiedustelukyvystä.

Suomi vastaa tähän tarpeeseen muun muassa viiden sotilaan voimin Malissa. Määrällisesti vaatimaton joukko tuottaa yhdessä Hollannin ja muiden Pohjoismaiden kanssa YK:lle merkittävää lisäkykyä kehittämällä tiedustelua, joka hyödyntää sekä joukkojen omaa turvallisuutta että siviilien suojelua.

YK:lle oman tiedustelukyvyn kehittäminen on historiallinen tapahtuma.

Emmi Oikari

YK
kriisinhallinta