Vastauksia huolenaiheisiin EU:n ja Yhdysvaltojen välisistä kauppaneuvotteluista

EU:n ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) ovat viime aikoina herättäneet paljon keskustelua lehdistön mielipidekirjoituksissa ja sosiaalisessa mediassa. Kritiikkiä on esitetty siitä, että osaa neuvotteluihin liittyvistä asiakirjoista pidetään salassa niin kansalaisilta kuin Euroopan parlamentin jäseniltä.

Lisäksi sopimuksen nähdään hyödyttävän pelkästään suuria yrityksiä ja sääntelyn yhtenevyyden lisäämisen pelätään heikentävän nykyisiä säännöksiä EU:ssa. Alla oleva teksti pyrkii vastaamaan näihin ajankohtaisiin kysymyksiin.

Ovatko neuvottelut salaiset?

Euroopan komissio ja EU:n jäsenmaat pyrkivät TTIP-neuvotteluissa mahdollisimman avoimeen tiedon jakamiseen. Jäsenmaat päättivät 9.10.2014 julkistaa vapaakauppasopimuksen neuvottelumandaatin, mitä Suomi oli jo pitkään tukenut. Tämän päätöksen tuloksena jäsenmaiden komissiolle antamat neuvotteluohjeet ovat nyt kaikkien luettavissa neuvoston nettisivuilla.

Komissio noudattaa neuvoston hyväksymiä neuvotteluohjeita sekä konsultoi säännöllisesti jäsenmaita ja informoi Euroopan parlamenttia neuvotteluprosessin aikana. Suomessa eduskunnalle annetaan säännöllisesti tietoa neuvotteluista Suomen neuvottelutavoitteiden määrittämiseksi. Lisäksi komissio ja jäsenmaat pitävät yllä kontakteja ammatti- ja kuluttajajärjestöihin, teollisuuteen ja muihin kansalaisyhteiskunnan edustajiin koko prosessin ajan. Komissio on jakanut nettisivuillaan EU:n neuvotteluja varten laatimia kantapapereita, tietoa neuvottelukierroksista sekä vastauksia kansalaisia askarruttaviin kysymyksiin.

Suomi pitää avointa tiedon jakamista neuvottelujen kaikissa vaiheissa erittäin tärkeänä, ja on myös toiminut näin omalta osaltaan. Kansalaisten ja sidosryhmien informoimiseksi ulkoasiainministeriö järjestää säännöllisesti kuulemistilaisuuksia sekä jakaa ajantasaista tietoa neuvotteluista nettisivuillaan. Ulkoasiainministeriön virkamiehet ovat myös käytettävissä ja auttavat tarvittaessa kaikkia, jotka haluavat lisätietoja neuvotteluista.

Kauppaneuvottelut, kuten käytännössä kaikki kansainväliset neuvottelut, vaativat kuitenkin tiettyä luottamuksellisuutta ja luottamusta. Myös TTIP-neuvottelut ja niiden onnistuminen edellyttävät luottamuksellisuutta. Kaikkia omia neuvottelukortteja ei voida tuoda julkisuudessa esille neuvottelujen aikana. Tämän ohella on syytä pitää mielessä, että lopullisen sopimusluonnoksen hyväksyy eduskunta siltä osin kun sopimus ei ole unionin toimivaltaa.

Ketkä todella hyötyvät TTIP:stä?

TTIP:stä hyötyvät sekä kuluttajat että yritykset, sillä tullien lasku alentaa tavaroiden hintoja ja lisää kauppaa. Sopimuksen yhtenä tavoitteena on edistää erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten asemaa kansainvälisillä markkinoilla. Pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä Yhdysvaltain markkinoille pyritään helpottamaan poistamalla tulleja sekä alentamalla kaupanesteistä aiheutuvia kustannuksia.

Tullimaksujen poistamisen ja sääntelyn yhtenevyyden sekä avoimuuden lisäämisen odotetaan tuovan merkittäviä kustannussäästöjä erityisesti pk-yrityksille, joiden resurssit selvitä näistä kustannuksista ovat huomattavasti pienemmät kuin suurilla yrityksillä. Ulkoasiainministeriön ETLA:lta tilaama tutkimus sopimuksen vaikutuksista suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle valmistui keväällä 2013. Tutkimusta varten antamissaan vastauksissa pienemmät yritykset arvioivat hyötyvänsä sopimuksesta suurempia yrityksiä enemmän.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat hyvin tärkeitä kasvun lähteitä molemmille sopimuksen osapuolille: kaksi kolmasosaa EU:n yksityisen sektorin työpaikoista on pk-yrityksissä ja vastaavasti Yhdysvalloissa puolet työpaikoista. Jotta neuvotteluissa päästäisiin parhaaseen mahdolliseen tulokseen pk-yritysten kannalta, komissio on avannut pk-yrityksille suunnatun kyselyn yritysten kohtaamista kaupanesteistä Yhdysvaltojen markkinoilla. Toivon mukaan myös suomalaiset yritykset vastaavat tähän kyselyyn, joka päättyy 15.12.2014.

Estääkö investoijien suojaamiseksi käyttöönotettava riitojenratkaisumenettely valtiota antamasta lakeja tai johtaako se lakien kumoamiseen?

Euroopan komissio, jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti pitävät investoijien ja valtion välistä riitojenratkaisumenettelyä tärkeänä välineenä, jolla EU:n investoijia suojellaan ulkomailla. Sopimukseen sisällytettäisiin neuvotteluohjeiden mukaisesti erillinen valtion ja investoijien välinen riitojenratkaisumenettely, sillä kansallinen oikeusjärjestelmä ei aina takaa ulkomaalaisille investoijille asianmukaista suojaa.

Esimerkiksi valtio saattaa takavarikoida investoijan omaisuuden (esim. kansallistamalla) tai hyväksyä lakeja, joiden myötä investoinnista tulee arvoton. Jälkimmäinen toteutuu, kun esimerkiksi ulkomaisen investoijan omistamassa tehtaassa valmistettava tuote kielletään, kun taas samaa tuotetta valmistavan kotimaisen yrityksen annetaan jatkaa tuotteen valmistusta.

Jos näissä tapauksissa investoijalta evätään oikeus vedota paikalliseen tuomioistuimeen tai paikallinen tuomioistuin ei pysty käsittelemään kannetta tehokkaasti, investoijalla ei ole mahdollisuutta jättää korvaushakemusta minnekään. Investointisopimukseen kirjattu investoijien ja valtion välinen riitojenratkaisumääräys antaa investoijille tällaisissa tilanteissa suojaa, takaamalla heille paikan, jonne jättää korvaushakemus.

Nämä investoijien suojaamiseksi käyttöönotettavat toimenpiteet eivät kuitenkaan estä valtioita antamasta lakeja. Ne eivät myöskään johda lakien kumoamiseen. Korkeintaan investointisuoja voi johtaa valtion maksamiin korvauksiin.  Ennen toimivallan siirtymistä EU:lle, sen jäsenvaltiot ovat tehneet jo noin 1400 kahdenvälistä investointisuojasopimusta.

Kahdeksalla jäsenvaltiolla on investointisopimukset Yhdysvaltojen kanssa. Nämä sopimukset eivät ole estäneet valtioita mukautumasta koko EU:n säännöstöön neuvotellessaan EU:hun liittymisestä. Komissio tunnustaa, että parannuksia järjestelmään voidaan kuitenkin tehdä ja on myös aktiivisesti ollut mukana kehittämässä YK:n uusia investointisuojan läpinäkyvyyttä koskevia säännöksiä.

Pitääkö olla huolissaan kuluttajien, ympäristön ja terveyden suojelusta EU:ssa?

EU:n komissio ja jäsenmaat pitävät kiinni siitä, ettei neuvotteluissa vaaranneta elintarviketurvallisuutta, kuluttajansuojaa, ympäristötavoitteita tai kansalaisten terveyttä kaupallisen hyödyn saamiseksi. Sääntelyn yhtenevyyden lisääminen ei merkitse EU:n nykyisten säännösten heikentämistä.

Komissio on useasti julkisesti vahvistanut, etteivät Euroopan markkinat avaudu esimerkiksi hormonikäsitellylle lihalle, jossa EU haluaa ylläpitää omia määräyksiään. Samoin neuvotteluissa ei tulla muuttamaan EU:n peruslainsäädäntöä muuntogeenisten organismien osalta.

Neuvotteluissa pyritään etsimään tarpeettomia eroavaisuuksia osapuolten säännöksissä. Tavoitteena on selvittää, voidaanko joitakin asioita tehdä paremmin ja yhdenmukaisemmin, ja siten karsia turhia kustannuksia. Kumpikin osapuoli säilyttää oikeuden säännellä ympäristö-, turvallisuus- ja terveyskysymyksiä haluamallaan tasolla.

Edistääkö kaupan vapauttaminen hyvinvointia?

EU:n arvioidaan hyötyvän merkittävästi kauppasopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Centre for Economic Policy Research:n (CERP) tekemässä tutkimuksessa arvioidaan, että kunnianhimoinen TTIP-sopimus voisi lisätä EU:n talouskasvua noin 120 miljardilla eurolla vuositasolla, ja vastaavasti USA:n talouden kasvua se voisi lisätä noin 95 miljardilla eurolla.

TTIP-sopimuksella arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia myös sopimuksen ulkopuolisiin maihin, joiden bruttokansantuotteen arvioidaan nousevan noin 100 miljardilla eurolla lisääntyneen kysynnän vuoksi.

Tutkimuksen mukaan sopimuksella olisi myös positiivisia vaikutuksia EU:n ja USA:n työmarkkinoihin. Työn tuottavuuden kasvun ennustetaan johtavan noin 0,5 %:n palkkojen nousuun. Lisäksi kysynnän oletetaan kohenevan työmarkkinoilla yritysten alentuneiden kustannusten ja lisääntyneen viennin johdosta.  

Tuonnin esteiden alentaminen tulee laskemaan hintoja ja laajentamaan valikoimaa hyödykemarkkinoilla. Yhdessä palkkojen nousun ja hintojen laskun arvioidaan lisäävän keskivertokotitalouden käytettävissä olevia varoja noin 500 eurolla vuodessa. Tämä vastaa myös ETLA:n arviota sopimuksen vaikutuksista Suomessa. Arvion mukaan sopimus tulee parantamaan hyvinvointia pitkällä aikavälillä tulotason noustessa ja valinnanmahdollisuuksien lisääntyessä. Nämä tutkimuksissa ennustetut vaikutukset on sidottu sopimuksen kunnianhimon tasoon, jota voidaan arvioida tarkemmin, kun sopimus on saatu valmiiksi.