Valtiosihteeri Risto Volanen: Suomi ja vuosikymmenemme turvallisuuspoliittiset haasteet

Vuoden 2004 turvallisuuspoliittista selontekoa valmistelevan virkamiestyöryhmän puheenjohtaja, valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Risto Volanen kertoi ulkoministeriön edustustonpäällikkökokouksessa keskiviikkona 27. elokuuta, että työryhmän työ on lähtenyt ripeästi liikkeelle. Ensi sijalla on nyt Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ympäristön kehityksen ja sen aiheuttamien ongelmien kuvaus. Ryhmän arvio on, että ehdotuksia toimintalinjasta päästään tekemään ensi keväänä EU:n hallitusten välisen konferenssin ja Naton huippukokouksen jälkeen.

Puheessaan edustustonpäälliköille valtiosihteeri Volanen esitti omia luonnosmaisia ajatuksiaan maailmanmenosta siltä osin kuin se vaikuttaa Suomen ulkoiseen turvallisuuteen. Hän korosti sitä, että esitetyt ajatukset ovat vain hänen omalla vastuullaan. Hän halusi näin viritellä keskustelua laajemman asiantuntijapiirin kesken toivoen erityisesti suurlähettiläiden antavan siihen oman panoksensa.

Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön mahdollista kehityskuvaa Volanen hahmotti seuraavasti:

1. Tavalla tai toisella Eurooppaan muodostunee erityisesti Ranskan pitkään ajama sotilaallinen yhteistyö, jolla on voimavarat itsenäiseen alueen ulkopuoliseen toimintaan, mukaanlukien interventio kriisialueelle.

2. Tämä merkitsisi edelleen Nato-liittolaisten keskinäisiä jännitteitä. Murrosvaiheen jälkeen Nato jatkanee Yhdysvaltojen dominoimana järjestönä, joka säilyttää viidennen artiklansa, mutta jonka päätehtävä on olla kotipesä liittolaisten ja kumppaneiden suorittamissa alueen ulkopuolisissa kriisinhallintaoperaatioissa.

3. Kehitysmaiden kehityskriiseistä - niihin mahdollisesti liittyvine terrorismi-, joukkotuhoase- ja valtion romahtamisongelmineen - tulee kaikille pitkäaikainen turvallisuusongelma.

4. Tästä syystä Euroopan, Yhdysvaltojen ja Naton turvallisuuspoliittinen mielenkiinto ja voimavarat suuntautuvat yhä enemmän etelään ja itään. Myös Venäjällä lienee paineita samaan suuntaan, mutta sitä jarruttanevat muun muassa Suomelle läheisen luoteisosan merellis-maantieteelliset syyt.

5. Tämä kokonaiskehitys johtanee tasapainon muutoksiin pohjoisessa Euroopassa. Yhdysvaltojen sotilasteknologinen kehitys ja liikkuvuus kompensoi tätä, mutta lisää samalla sen poliittista liikkumavaraa. Nykynäkymillä vain Yhdysvalloilla on riittävästi voimavaroja vaikuttaa pohjoisen Euroopan vakauteen sen ulkopuolelta.

Tämän perusteella voi ennakoida Suomen asemasta:

1. Suomen turvallisuuspolitiikan onnistuminen kytkeytyy Eurooppamme turvallisuuspolitiikan kehitykseen, sotilaallisesti ylivoimaiseen Yhdysvaltoihin, rajanaapuriin Venäjään sekä näiden suhteisiin. Näiden kolmen toimijan suhteet taas liittyvät globaalin geopolitiikan lisäksi etelän kehityskriiseihin, joiden vuoksi paineet yhteistyöhön kasvanevat, vaikka ne johtanevat ajan mittaan myös kilpailutilanteisiin, jännitteisiin, jopa ristiriitoihin.

2. Kehitysmaiden kriisikehitys tulee vaikuttamaan Suomen turvallisuuteen ja turvallisuuspolitiikkaan mahdollisesti vähitellen myös suoraan, mutta ennen kaikkea meille tärkeiden kolmen pohjoisen vallan kytkentöjen kautta sekä maamme vastuuna demokraattisena maana kansainvälisissä yhteisöissämme kuten YK:ssa, EU:ssa ja Naton rauhankumppanina.

Volasen mukaan uusrealistinen analyysi uudesta turvallisuusympäristöstämme sanoo, että Suomella säilyy ja monimutkaistuu perinteinen alueellinen huolensa ja sillä lisääntyy omalta osaltaan huoli kolmannen maailman turvallisesta kehityksestä. Se sanoo myös, että EU:n hallitustenvälisessä konferenssissa on pidettävä huoli liikkumatilasta, ja ettei tulevien ratkaisujen suhteen ole olemassa itsestäänselvyyksiä. Ne on syytä tehdä maksimaalisen informaation - muun muassa sekä EU:n että Naton selkeytyvän kehityskuvan - ja huolellisen analyysin pohjalta.

Volanen muistutti erään merkittävän realistin, Tamminiemi-kirjan kirjoittajan sanoista: Kokemukset opettavat, ettei pienen maan ulkopolitiikassa ole varaa sekoittaa tunteita - sympatioita tai antipatioita - ratkaisuihin.