Uusi kotimaa: Irak

Syyrilaisten uusi kotimaa: Irak

Puolet Irakiin päätyneistä syyrialaispakolaisista ei haaveile kotiinpaluusta.

Mosulista kesäkuun alkupuolella liikkeelle lähteneet levottomuudet ovat suunnanneet kansainvälisen huomion Irakiin. Maassa olevien Syyrian pakolaisten tilanne ei ole kuitenkaan noussut esille.

Irakissa on arviolta 230 000 Syyrian pakolaista, joista 60 prosenttia on pakolaisleirien ulkopuolella. Heidän määränsä arvioidaan nousevan 300 000:een ensi vuoden loppuun mennessä.

Puolet heistä on jo päättänyt olla palaamatta Syyriaan. Toinen puoli toivoo voivansa palata, jos tilanne rauhoittuu, mutta he eivät odota sen tapahtuvan lähivuosina.

Ilmakuva Domizin pakolaisleiristä, Irak. Kuva: UNHCR
Ilmakuva Domizin pakolaisleiristä. Kuva: UNHCR

Irakin kurdiväestön poliittinen, sosiaalinen ja uskonnollinen avoimuus ja vieraanvaraisuus ovat olleet pakolaistilanteen pelastus. Myös viranomaiset ovat olleet sallivia ja myöntäneet asumislupia, mikä on luonut positiivista ilmapiiriä. Syyrialaiset ovat saaneet tehdä töitä ja käyttää julkisia palveluita kuten irakilaiset.

Kurdistanin alueen viranomaiset toivovat enemmän huomiota pakolaiskriisille.  Pakolaisoperaatioiden hoidosta katseet olisi käännettävä pidemmän aikavälin kehitystyöhön, kestävien elinkeinojen luomiseen ja syyrialaisten integroimiseen yhteiskuntaan.

Ulkoministeriö on myöntänyt 8,45 miljoonaa euroa humanitaarista apua Syyrian kriisiin alueellisesti tänä vuonna. Suomi tukee Maailman ruokaohjelman WFP:n avustustyötä Irakissa 500 000 eurolla. Tuki kohdistuu maan sisällä siirtymään joutuneisiin.

"Aiomme jäädä Irakiin"

Vaikka Syyrian kriisi loppuisi tänään, kukaan ei usko nopean paluun kotiin olevan mahdollinen.

Kawergoskin leiri lähellä Erbiliä pystytettiin vuorokaudessa kyläkomiteoiden avulla. Paikalliset valmistivat ruoan 5 000 pakolaiselle tulopäivänä. Monilla irakilaisilla on omakohtaisia pakolaiskokemuksia vuosien takaa, ja he ovat ylpeitä voidessaan auttaa vastavuoroisesti syyrialaisia.

Nyt leiri on ääriään myöten täynnä, ja UNHCR miettii vaihtoehtoja paikallisviranomaisten kanssa.

Suurin syyrialaispakolaisten leiri Dohukissa alkaa muistuttaa pientä kaupunkia kadunvarsikauppoineen. Leirillä on noin 18 500 perhettä, lähes 50 000 ihmistä. Enemmän pakolaisia on kuitenkin leirin ulkopuolella kylissä.

Tunnelma leireissä on päiväsaikaan rauhallinen. Yli 40 asteen kuumuudessa pysyy mieluummin sisätiloissa. Telttoihin on kehitetty erilaisia ilmastointi- ja tuuletusratkaisuja. Ilmastointilaite vaatii kuitenkin vettä, mitä ei ole riittävästi.

Pysyvät suojat odottavat uusia asukkaita Kawergoskin leirin laajennusosassa. Kuva: Paula Uski
Pysyvät suojat on tarkoitettu kuuden hengen perheille. Niihin tulee erillinen pesutila, WC, keittotila sekä varsinainen suoja nukkumiseen ja oleskeluun. Kuva: Paula Uski
Pakolaisnaisten kenkiä, Kawergoskin leiri, Irak. Kuva: Paula Uski
Naisryhmä on kokoontunut konttiin perustettuun ompelukerhoon. Kuva: Paula Uski

Siirtyminen teltoista pysyvämpiin suojiin on ollut hidasta. Säästöillään osa perheistä on pystynyt parantamaan suojaansa, mutta muut tarvitsevat paikallishallinnon ja järjestöjen apua. Eläminen teltoissa talvimyrskyjen aikaan on ollut pelottava kokemus.

Yhden perheen kotitalo oli tuhoutunut, eivätkä he voineet jäädä Syyriaan. Sähkömiehenä toiminut mies on saanut satunnaisia töitä Irakissa vain kymmenenä päivänä.

Leireillä on turvallista, mutta vettä ei ole tarpeeksi ja ihmiset pelkäävät että teltat syttyvät tuleen. Säästöt on jo käytetty, ja nyt on pakko elää ruoka-avun varassa, elokuussa 2013 leirille tullut perhe kertoo.

Toinen perhe pakeni kotitalon pommitusta Damaskoksesta. Mukanaan heillä oli vain päällään olleet vaatteet. Heidän vanhempansa jäivät Syyriaan eivätkä nyt pääse sieltä pois. Perhe oli ensin paossa Syyrian sisällä kolme kuukautta ja haluaa aloittaa uuden turvallisemman elämän Irakissa. 

Domizin pakolaisleirin vanha osa, Irak. Kuva: Paula Uski
Domizin pakolaisleirin uusi osa, Irak. Kuva: Paula Uski
Domizin leirillä on eroa vanhemman pidemmälle kehittyneen alueen ja uuden alueen välillä. Kuva: Paula Uski

Leirit tarjoavat toimintaa lapsille ja naisille

Lasten teatteri- ja leikkikoulussa on vauhdikas meno. Kaksi iloista tyttöä kertoo nauttivansa muiden lasten seurasta ja kivoista opettajista. Heidän perheensä olivat ehtineet paeta Damaskoksen läheltä ennen tulituksia, joten lapset olivat säästyneet pahimmilta traumoilta.

Irakissa heiltä voi kohdata uusi ongelma: lapsiavioliitto. Sitä riskiä he eivät olisi kohdanneet Syyriassa.

Naisten toiminnalle ja kursseille on suuri tarve, mutta osallistuminen ei ole itsestään selvää. Äidit ovat kotona pienten lastensa kanssa eivätkä voi tavata muita pakolaisleirin naisia. Monet miehet suhtautuvat aluksi epäluuloisesti toimintaan.

Väkivaltaisesta kohtelusta kärsineille naisille on olemassa neuvontapalvelu.

Unicef on tyytyväinen siitä että lasten ehkäistävissä olevilta kuolemilta on vältytty. Se kertoo, että tilanne on vielä hallinnassa. Tärkeintä on, että lapsilla on järkevää tekemistä –  muutoin seuraukset voivat olla negatiivisia ja voidaan puhua menetetystä sukupolvesta.

Pakolaiset saavat paremmin töitä kaupungeissa, mutta palvelut ovat hajallaan, eikä niistä saa helposti tietoa. Avustusjärjestöjen on vaikea saada kokonaiskuvaa tilanteesta ja pakolaisten tarpeista. Hajallaan olevien pakolaisten auttaminen on vaikeampaa kuin leireillä.

Työnsaanti, terveydenhuolto ja erityisesti yläkouluikäisten koulunkäynti kangertelee. Syyrialaiset koululaiset otetaan vastaan paikallisessa koulujärjestelmässä, mutta koulun opetuskieli, erot opetussuunnitelmassa tai koulutarvikkeisiin ja -matkoihin tarvittavan rahan puute voivat estää koulunkäynnin.

Irakin Kurdistanissa toimii noin 60 kansainvälistä ja kansallista järjestöä. Niin leireillä kuin leirien ulkopuolellakin järjestöt täydentävät toistensa palveluita hyvässä yhteistyössä. Kaikkien panos on tarpeen.

YK-järjestöjen päähaasteena on ylläpitää nykyinen toiminta- ja palvelutaso ja samalla kehittää pidemmän aikavälin toimintoja, kuten elinkeinojen tukemista.

Pakolaisperheet pitävät arvossa samoja asioita niin leireillä kuin kaupungeissa: parempi asunto, terveydenhuolto, palkkatyön saaminen ja lasten koulutus.

Kuulostaa tutulta, eikö vain?

Paula Uski

Kirjoittaja on ulkoministeriön humanitaarisen avun neuvonantaja, joka oli UNHCR:n seurantamatkalla Irakissa kesäkuussa 2014.