UM kuuli kansalaisjärjestöjä

Miltei 30 kansalaisjärjestöä vastasi kutsuun, kun ulkoministeriö pyysi kansalaisjärjestöjä kuulemistilaisuuteen Säätytalolla torstaina 16. toukokuuta.

Tilaisuus liittyi ulkoministeriön kansalaisjärjestöstrategian valmistelutyöhön. Sen tarkoituksena on tehostaa ministeriön yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa ja lisätä hallinnon avoimuutta ja kansalaisyhteiskunnan osallisuutta asioiden valmistelussa. Samanlaisia strategioita valmistelevat parhaillaan pilottiministeriöinä ulkoministeriön ohella myös opetus-, oikeus- ja työministeriöt, ja hanke on osa valtion keskushallinnon uudistusta.

Keskushallintouudistus on tilaisuuden avanneen osastopäällikkö Pekka Wuoriston mukaan ollut mielenkiintoinen harjoitus kaikille ministeriöille, jotka ovat hakeneet suuntaansa viimeisten 10 vuoden muutoksissa.

”Ulkoasiainhallinnossa prosessista on jo opittu paljon. Olemme voineet todeta, että työmme sinänsä herättää luottamusta, mutta toisaalta sitä ei erityisen hyvin tunneta. Kaikkia mahdollisuuksia ja resursseja ei siis vielä ole otettu käyttöön. Kansalaisyhteiskuntastrategian laatiminen sopii mainiosti yhteen ulkoministeriössä samanaikaisesti käynnistetyn koko ministeriön strategiatyön kanssa. Ministeriö pitää tärkeänä kansalaisten luottamusta ulkopolitiikkaan ja ulkoasiainhallintoon ja haluaa varmistaa kansalaisten oikeuden saada tietoa. Kansalaisyhteiskunta on tärkeä osa ulkoministeriön toimintakenttää. Ulkoministeriössä tähdätään siihen, että eri tahojen kuuleminen ja osallisuus on kaikessa valmistelutyössä luonnollinen osa päätöksenteon valmistelua. Se perustuu avoimuuteen ja julkisuuteen, kunnioittaen tietysti ulkosuhteiden erityispiirteitä ja kansalaistoiminnan omaleimaisuutta. Kansalaisyhteiskuntastrategiasta tehdään työkalu, jolla johdonmukaisesti kehitetään osallistuvaa ja avointa hallintoa", sanoi Wuoristo.

Kansalaisyhteiskuntastrategiaa valmistelevan työryhmän puheenjohtaja Hannu Kyröläinen kertoi, että tähän mennessä on kartoitettu nykytilannetta ja havaittu, että ulkoministeriön yhteydet kansalaisjärjestökenttään ovat varsin laajat ja yhteydenpitomuotoja on monia perinteisistä suurlähettiläiden tapaamispäivistä
vakiintuneisiin lausuntomenettelyihin ja neuvottelukuntiin. Yhteistyöstä on hyötyä sekä hallinnolle että kansalaisjärjestöille, kun asiantuntemus saadaan laajempaan käyttöön. Tavoitteena on, että jokainen virkamies kokee yhteydenpidon kansalaisyhteiskuntaan osaksi tehtäväänsä.








Kansalaisjärjestöiltä ruusuja ja risuja

Keskustelussa puheenvuoroja käytti parikymmentä pienempien ja suurempien järjestöjen edustajaa kielivähemmistöjä edustavasta ja kaapattujen lasten vanhempia edustavasta yhdistyksestä ammattiyhdistysliikkeeseen, Kirkon ulkomaanapuun ja Punaiseen Ristiin. Myös mm.Pohjola-Norden ja Naisjärjestöjen keskusliitto toivat esiin ajatuksiaan ja aloitteitaan. Ulkoministeriö sai tähänastisesta yhteistyöstä sekä ruusuja että risuja.

Finnish Bureau for Lesser Used Languages kiitteli vähemmistöpolitiikan korostamista Suomen ulkopolitiikassa ja alan sopimuksista tiedottamista, mutta toivoi, että järjestöjä kuultaisiin myös kansainvälisten sopimusten toteutumisen arviointikierroksilla.
Oikeutta lapsille ry vaati, että myös Suomen tällaisista arvioinneista saamasta palautteesta tiedotettaisiin tehokkaammin.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus totesi, että EU:n tasolla on kansalaisjärjestöjen piirissä esitetty vaatimuksia kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun sisällyttämisestä EU:n perussopimuksiin. KEPA korosti myös järjestöjen ottamista mukaan mahdollisimman varhaisessa valmisteluvaiheessa. Myönteinen esimerkki oli Monterreyn kehitysrahoituskokouksen valmistelu. Sen sijaan globalisaatioselvityksen sisällölle olisi tehnyt hyvää avata se aikaisemmin kansalaiskeskustelulle.

Kirkon ulkomaanapu on tehnyt kehitysyhteistyöosaston kanssa yhteistyötä jo 1970-luvulta hyvin kokemuksin. Heidän edustajansa esitti ulkoministeriön ja kansalaisjärjestöjen yhteisiä epävirallisia ”brainstorming”-tilaisuuksia ajankohtaisten maiden tilanteesta. Myös Pakolaisneuvonta ry. kannatti tällaisia maatiimejä.

Koska kutsut erilaisiin kuulemistilaisuuksiin eivät aina tavoita kaikkia, Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi (STETE) esitti rekisteriä, johon kansalaisjärjestöt voisivat ilmoittautua ja määritellä samalla omat kiinnostuksen ja asiantuntemuksen kohteensa. Suomen Punaisen Ristin edustaja ja monet muut tukivat ideaa. SPR totesi, että tarvetta kansalaisyhteiskunnan edustajien kuulemiseen on myös yli ministeriöiden toimialarajojen.

Lastensuojelun keskusliitto kiinnitti huomiota lausuntopyyntöjen kireisiin aikatauluihin ja esitti lastensuojelualan järjestöjen kutsumista mukaan ihmisoikeusasiain neuvottelukuntaan tai erityisen lasten oikeuksien jaoston perustamista sen yhteyteen.

Kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta toivoi kansalaisjärjestöjen parempaa kuulemista myös valmistauduttaessa WTO:n ministerikokouksiin ja Suomen puheenjohtajuuskausiin kansainvälisissä järjestöissä.














Pohjola-Norden esitti demokratiaa rakentavien kansalaisjärjestöjen rajat ylittävää verkostoitumista lähialueyhteistyössä ja niiden tukemista naisjärjestöt mukaan lukien. Kansalaisjärjestöillä olisi varmasti myös uusia ideoita Pohjoisen ulottuvuuden hankkeiksi.

Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus totesi, että kun raskassoutuisia neuvottelukuntia on karsittu, voitaisiin luoda kevyempiä väliaikaisia kuulemisjärjestelmiä esimerkiksi WTO-asioista.
Ammattiyhdistysliikkessä ollaan kiinnostuneita myös molemminpuolisesta tietotaidon tarjoamisesta käyttöön mm. työmarkkina-asioiden seuraamisessa.

Naisjärjestöjen keskusliitto piti Pekingin naisten maailmankonferenssin Suomen valtuuskuntaa avoimuudessaan esimerkillisenä ja toivoi käytännölle jatkoa. Kokousraportit pitäisi kyllä saada suomeksi nopeammin, ettei innostus ehdi laantua.
Myös STETE piti avoimuutta ja yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa Suomen valttina, jota kannattaa viedä vasta kansalaisyhteiskuntaansa rakentaviin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

Amnestyn Suomen osaston edustaja totesi myös Suomen edustavan tässä esimerkiksi joihinkin Etelä-Euroopan maihin verrattuna eri maailmaa. Amnesty ei toivonut niinkään uusia kuulemisjärjestelmiä ja lisää kokouksia, kun järjestöjen voimavarat ovat rajalliset, tärkeintä on avoimuus ja suorat yhteydet asioita hoitaviin tahoihin.

Puheenjohtaja Hannu Kyröläinen totesikin lopuksi, että ilmeisesti jo nyt monimuotoiseen yhteydenpitoon kaivataan enemmän laatua kuin määrää sekä systemaattisuutta, johon strategian laatimisessa nimenomaan tähdätään. Hän lupasi myös, että kun ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntastrategian luonnos alkukesästä valmistuu, kansalaisjärjestöiltä pyydetään siitä lausunnot.

Osa laajempaa strategiavalmistelua

Kuule kansalaista -hankkeen tavoitteena on luoda ministeriöihin kansalaisjärjestöstrategiat, joiden avulla osallisuutta kehitetään. Hankkeessa ovat pilottiministeriöinä ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, opetusministeriö ja työministeriö. Kansalaisjärjestöstrategian laatiminen ministeriölle sopii erinomaisesti yhteen samanaikaisesti käynnistyneen ulkoasiainministeriön strategiatyön kanssa. Kun ministeriö pitää arvoissaan tärkeänä kansalaisten luottamusta ulkopolitiikkaan sekä heidän oikeuttaan saada tietoa, tarjoaa kansalaisjärjestöstrategia keinot lisätä osallisuutta johdonmukaisesti käytännössä.