Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin puheenvuoro: "Yritysten yhteiskuntavastuu ja viranomaisten rooli", Eettinen Forum, Helsinki 14.6.2001
Keskuskauppakamari, Eettinen Forum,
WTC (World Trade Center),
Helsinki 14.6.2001
Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin puheenvuoro ” Yritysten yhteiskuntavastuu ja viranomaisten rooli”
Hyvät kuulijat,
Olen iloinen, että minulle on suotu tilaisuus puhua täällä Eettisellä Forumilla, joka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Tällainen keskustelumahdollisuus vastuullisesta ja eettisesti kestävästä toiminnasta on mielestäni mitä tervetullein. Se, että järjestäjinä on laaja-alainen ja edustava joukko yrityselämästä, etu- ja kansalaisjärjestöistä ja valtiovallan puolelta, antaa forumille uskottavuutta alusta pitäen. Aihe sivuaa Suomen ulkopolitiikan eri lohkoja; ulkopolitiikkaa, kauppapolitiikkaa ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Sillä on myös vahvat kiinnekohdat globalisaatioon.
Yritysten eettinen toiminta ja yhteiskuntavastuuteema on noussut viimeisten parin vuoden aikana voimakkaasti esille myös Suomessa. Tämä kehitys juontaa juurensa kansainvälisen kanssakäymisen helpottumisesta ja nopeutumisesta sekä rajojen madaltumisesta kaikilla yhteiskunnallisen kanssakäymisen osa-alueilla. Tämä kehityksen - globalisaation - tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu, ettei se ole yksinomaan, ei edes ensisijaisesti valtioiden eteenpäinviemä prosessi. Yksittäiset yritykset ovat tässä yhtenä kärkijoukkona. Uusi teknologia ja sen myötä syntyneet globaalit pääomamarkkinat ovat edistäneet todellisen monikansallisen yritystoiminnan kehittymistä antamalla mahdollisuuden tuotannon eri osien sijoittamiseen tehokkuus- ja tarkoituksenmukaisuusvaatimusten mukaisesti.
Yritystoiminnan etiikkaa koskeva keskustelu on osoitus yritysten yhteiskunnallisen roolin kasvusta, ja myös siitä ymmärryksestä, että eettiset kysymykset vaikuttavat yhä enemmän yrityksen julkiseen kuvaan. Kuluttajien lisääntynyt kiinnostus, ja kansalaiskeskustelun aktivoituminen ovat puolestaan nostaneet kysyntää yritysten eettiselle profiilille.
Kysymys on myös siitä, että nopeassa kehityksessä viranomaisten luomat puitteet taloudelliselle toiminnalle eivät aina pysy ajan tasalla. Kansallisen lainsäädännön valmistelu kestää oman aikansa ja mitä tulee kansainvälisiin sopimuksiin, niiden valmistelu vie vuosia. Kiihtyvässä globalisaatiossa kansainvälistyneet yritykset vievät epäilemättä suuremmassa määrin kuin ennen talouden ja koko yhteiskunnan kehitystä eteenpäin. Niillä on tarve toimia oman business-logiikkansa mukaan eikä yritysten aina ole mahdollista jäädä odottamaan, että julkinen valta saa säätelymekanisminsa kuntoon.
On sanottu, että tässä kehityksessä yritykset vievät valtaa kansallisvaltioilta ja niiden poliittisilta päätöksentekojärjestelmiltä. Tämä on mielestäni yksinkertaistettua, mutta epäilemättä viranomaisilla on tarvetta pohtia tarkasti, kuinka yritysten omaehtoiset toimet ja kansalaisyhteiskunnan myötävaikutus voidaan parhaiten käyttää hyödyksi kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa kehitettäessä. Tässä suhteessa on muistettava, että valtioiden valmiudet tältä osin ovat kovin eri tasolla. Kehitysmaiden viranomaisten saaminen mukaan kansainväliseen keskusteluun eri foorumeilla yritysten yhteiskuntavastuusta ja viranomaisten roolista olisi mielestäni toivottavaa.
Viranomaiset ovat tähän mennessä seuranneet mielenkiinnolla, kun yritykset ovat luoneet omia eettisen toiminnan strategioitaan. Näinhän kuuluukin olla siitä lähtökohdasta, että yritysten toiminta on tältä osin nimenomaan vapaaehtoista. Viranomaisten toimivalta pysähtyy periaatteessa kotimaisen lainsäädäntönormiston säätämiseen, toimeenpanoon ja valvontaan.
Mutta seuraaminen ei ole merkinnyt pelkästään passiivisuutta. Usealla eri tasolla viranomaiset ovat olleet vaikuttamassa sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Ehkä kauaskantoisin on OECD:n puitteissa tehty työ monikansallisten yritysten toimintaohjeiden laatimiseksi. Nämä jo vuonna 1976 ensimmäistä kertaa hyväksytyt ohjeet saivat uutta ajankohtaisuutta viime vuonna, kun OECD:n ministerineuvosto hyväksyi niiden kokonaisuudistuksen. Verrattuna v:n 1976 versioon uusissa käyttäytymissäännöissä heijastuu taloudessa, sosiaalisissa velvoitteissa ja ympäristökysymyksissä tapahtunut kehitys. Se kattaa myös kansainvälisesti hyväksytyt työelämän normit.
OECD:n toimintaohjeet ovat sekä sisältönsä laajuuden että niihin liittyneiden maiden lukumäärän (33) perusteella muodostuneet eräänlaiseksi perustekstiksi hahmoteltaessa yritysten eettisen toiminnan puitteita. Ne heijastelevat teollisuusmaiden korkeita standardeja mm. ympäristönsuojelun alalla. Uudistuksen jälkeen niiden soveltamisalue on nyt globaali, ts. ne koskevat yritysten toimintaa kaikkialla maailmassa. Valtiot ovat sitoutuneet edistämään ja rohkaisemaan toimintaohjeitten huomioon ottamista oman maansa yritysten keskuudessa. Tätä varten on luotu myös erityinen mekanismi, kansallisten yhteyselinten verkosto. Suomessa tällaisena toimii kansainvälisten sijoitusten ja monikansallisten yritysten neuvottelukunta, Monika.
Myös EU:n alueella käydään keskustelua yritysten vastuusta. CSR EUROPE - The European Business Network for Corporate Social Responsibility on yritysjohtoinen verkosto, jonka perustivat vuonna 1996 kymmenen suuren eurooppalaista yritystä EU:n komission puheenjohtaja Jacques Delors´n aloitteesta. Verkoston tarkoituksena on toimia yritysten yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen (corporate social responsibility, CSR) edistämiseksi. Jäsenverkostojensa kautta CSR Europe yhdistää yli 1 000 yritystä.
Suomesta Stakes liittyi CSR Europen kansalliseksi partneriksi vuonna 1999. Vuonna 2000 Stakes ja seitsemän yritystä perustivat Finnish Business & Societyn. Nyttemmin tähän verkostoon kuuluu yritysten lisäksi myös julkisen sektorin toimijoita sekä järjestöjä.
EU:n toiminnasta viranomaispuolelta voin vielä todeta, että EU lähtee omassa kauppapolitiikassaan mm. työolojen positiivisesta tukemisesta. Se kannustaa työelämän normien sisällyttämistä kauppakumppanimaiden lainsäädäntöön ja niiden sisällyttämistä GSP-järjestelmään (Generalised System Preference) liitetyllä lisäetuusmahdollisuudella.
Kansainvälisen kaupan laaja-alaisen säädöspohjan kannalta keskeinen järjestö on WTO jonka puitteissa toimii ja kehittyy monenkeskinen kauppajärjestelmä. Globalisaatiokehitys on aiheuttanut sen, että kauppakysymyksiä ei enää voida käsitellä erillisinä asioina vaan niihin liittyy useita näkökohtia muilta aloilta, mm. työolot, terveys ja ympäristö – siis aiheita ja teemoja, jotka mitä suurimmissa määrin liitetään yritysten toimintaan ja viranomaisten sääntelyrooliin. Vaikka WTO ei vastaakaan – eikä sen odotetakaan vastaavan yritystoiminnan eettisyyden ohjeistamisesta – on sen piirissä tehdyllä työllä vähintään positiivisia heijastusvaikutuksia yritysten yhteiskuntavastuusta käytävään keskusteluun kaikilla tasoilla.
Kun OECD:n toimintaohjeet perustuvat vapaaehtoisuuteen, niin valtioiden tehtävä on nimenomaan niitten promootiotyössä. Askelta pitemmälle viranomaisen rooli saattaa mennä sen uusimman kehityksen valossa, joka on tapahtunut mm. meillä eduskunnan käsitellessä hallituksen esitystä uudeksi vientitakuulaiksi. Talousvaliokunta ilmoitti ”pitävänsä tärkeänä, että valtion vientitakuutoimintaa harjoitetaan eettisesti vastuullisella tavalla”. Tämän vuoksi talousvaliokunta liitti lakiesitykseen ponnen, jonka mukaan ”Finnveran tulee kiinnittää vientitakuita saavien yritysten huomiota OECD:n hyväksymien monikansallisten yritysten toimintaohjeiden noudattamiseen”.
Vaikka kysymyksessä ei ole lakiin itseensä sisällytetty määräys, ja vaikka teksti sinänsä on yleisluonteinen, voidaan kuitenkin nähdä, että on olemassa halua kohottaa OECD-toimintaohjeiden merkitystä luomalla jonkinlainen linkki niiden noudattamisen ja vientitakuiden myöntämisen välille. Tällä ollaan ottamassa askelta puhtaasti vapaaehtoisen ohjeistuksen tasolta ehdollistetun ohjeistuksen suuntaan. Tämä ei ole kuitenkaan aivan ongelmatonta ottaen huomioon mm. sen, että OECD:n toimintaohjeet on laadittu suhteellisen yleiseen muotoon. Kansainvälisillä yrityksillä on pääsääntöisesti tärkeä myönteistä kehitystä edistävä vaikutus kehitysmaiden työelämään ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Yrityksille on entistä tärkeämpää niiden oman maineen varjelu, minkä vuoksi korkeiden eettisten arvojen noudattaminen on muodostunut niille yhä tärkeämmäksi. Se näkyy myös OECD:n toimintaohjeiden valmistelutyössä.
Ensisijaisesti viranomaisten rooli toteutuukin nähdäkseni siinä neuvovassa ja tukevassa työssä, jota voidaan osoittaa yrityksille. Tieto eri kansainvälisissä järjestöissä tapahtuneesta kehityksestä on tärkeää taustamateriaalia. Yhteiskuntavastuun sisältö pohjautuu pitkälti YK:n, ILO:n ja muitten järjestöjen piirissä solmittuihin sopimuksiin ja julistuksiin – sekä niiden tekemiin raportteihin ja selvityksiin.
Meillä Suomessa tietojenvaihto viranomaisten ja yritysten välillä on tässä suhteessa hyvin kehittynyt. Niinikään tiedonkulku viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä on ymmärtääkseni varsin avointa. Myös viranomaiset ovat keskustelussa saavana osapuolena. Tieto yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvistä kysymyksistä voi olla aiheena lainsäädäntöaloitteisiin tai aloitteellisuuteen kansainvälisillä foorumeilla ja sopimuskentällä. Osassa sellaisesta problematiikasta, joka tänään on omaehtoisten järjestelyjen piirissä, voi olla aihetta tulevaisuudessa saattaa kansallisen tai kansainvälisen säätelyn piiriin. Myös yritysten itsensä kannalta tämä saattaa olla edullista, varsinkin best practices-tasolle pyrkivien yritysten, joiden kilpailijat eivät aina välttämättä noudata samaa tasoa.
Joka tapauksessa viranomaisten on syytä seurata keskustelua läheltä, sillä aiheet sivuavat usein kansainvälistä kauppa-, kilpailu-, ympäristö-, työoikeuksien ja ihmisoikeuspolitiikkaa. Keskustelua on aihetta seurata myös maailmalla, ml. kaukaisimmatkin maat, joissa suomalaiset yritykset toimivat. Ulkoasiainministeriön lähetystöverkosto voi olla avuksi paitsi tiedon välittäjänä myös neuvoa- antavassa roolissa mahdollisissa pulmakysymyksissä.
Itse suhtaudun luottavaisesti kansainvälisten yritysten mahdollisuuksiin vaikuttaa myönteisellä tavalla moraalisten ja sosiaalisten normien kehittymiseen maailmanlaajuisesti. Globaaleilla yrityksillä on oman maineensa varjelemisen vuoksi suuri tarve noudattaa korkeatasoisia moraalisia normeja ja ei vain kotimarkkinoillaan vaan myös kaikessa kansainvälisessä toiminnassaan ja myös kehitysmaissa, joissa normien taso on teollistuneita maita selvästi vaatimattomampi. Länsimaiset kuluttajat eivät seuraa pelkästään yritysten toimintaperiaatteita kotimaissaan vaan yritysten globaalit toimintatavat vaikuttavat kuluttajien käsityksiin yrityksestä ja niiden tuotemerkeistä ja vaikuttavat tällä tavalla myös kuluttajan ostopäätöksiin ja yritysten menestykseen. Varsinkin kehitysmaissa globaalit yritykset voivat omalla kansallista lainsäädäntöä paremmalla normistollaan vaikuttaa hyvän esimerkin kautta koko maan yritystoiminnan toimintaperiaatteisiin ja varsinkin parempaan työelämän-, sosiaalisen suojelun- ja ympäristönormien toteuttamiseen. Uskon, että yritystoiminnan korkean etiikan kautta saadaan kaikkialla maailmassa konkreettisesti olennaisesti parempia tuloksia aikaan tavallisten kansalaisten hyväksi kuin poliitikkojen deklaraatioilla, joissa ei kyetä asettamaan prioriteetteja vaan ollaan kaiken paremman kehityksen puolesta.
Arvoisat kuulijat,
tämän päivän forum on oivallinen tilaisuus informoida ja informoitua yritystoiminnan eettisen vastuun kysymyksistä. Käsittääkseni tällaisena tietojenvaihtotilaisuutena forum voi olla hyödyllisimmillään. Se antaa kaikille mahdollisuuden oppia toisten kokemuksista ja näkemyksistä. Toivotan forumille menestystä!