Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lehtomäki: Kovaa peliä Cancúnissa
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen kolumni julkaistiin 13. syyskuuta Kalevassa(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan).
Karibianmeren valkoiset hiekat tarjoavat hikiset puitteet maailman kauppajärjestön ministerikokoukselle. Väkivaltaiset mielenosoitukset keräsivät huomion kokouksen alkupäivinä, mutta kokousedustajat eivät niitä edes nähneet.
Maailman kauppajärjestö WTO:n tavoite on yksinkertainen: vapauttaa maailmankauppaa ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Toiminnan kulmakivi on jäsenmaiden keskinäinen samanarvoisuus. Toisia jäseniä on kohdeltava tasapuolisesti tullien ja muiden kaupan ehtojen osalta.
Perusperiaatteesta on joitakin poikkeuksia. Kattavimmat poikkeukset koskevat kehitysmaita, jotka voivat esimerkiksi periä korkeampia tulleja.
---
Käynnissä oleva kauppaneuvottelukierros on nimetty kehityskierrokseksi. Kehitysmaiden asema on Cancúnin kokouksessa vahvasti läsnä. Kansainvälisiin kauppavirtoihin verrattuna kehitysapu on napeilla pelaamista. Siksi kauppakysymykset ovat kehitysmaille elintärkeitä.
Kauppajärjestöstä luodaan usein kuvaa rikkaat vastaan köyhät -asetelmasta. Tämä on vahva yksinkertaistus. Sellaisia yhtenäisiä ryhmiä ei ole olemassa. On myös muistettava, että kehitysmaat ovat toisilleen tärkeitä kauppakumppaneita. Ei ole vailla merkitystä, miten niiden välinen kaupankäynti kehittyy.
WTO sai Cancúnissa torstaina kaksi uutta jäsenmaata. Kambodzha ja Nepal liittyivät järjestöön. Molemmat maat korostivat liittymistilaisuudessa uhrauksiaan WTO-jäsenyyden eteen. Jäsenyys on kuitenkin arvioitu maissa välttämättömäksi.
Maailmanlaajuisessa kauppajärjestelmässä mukana oleminen on Kambodzhan ja Nepalin mielestä parempi vaihtoehto kuin ulkopuolelle jääminen. Vapaakaupan mahdollisuuksiin kehityssykäysten antajana uskotaan. Jos WTO olisi köyhien riistojärjestö, tällaisia kantoja maailman köyhimmistä maista tuskin esitettäisiin.
Silti erilaisten intressiryhmien välinen vastakkaisasettelu kärjistyy Cancúnissakin. Huomion keskipisteenä ovat erityisesti maatalouskysymykset. Niiden osalta Euroopan unioni joutuu helposti kantamaan sellaista syntipukin viittaa, joka ei unionin harteille kuulu.
EU on ylivoimaisesti suurin kehitysmaiden maataloustuotteiden ostaja. Me olemme tuntuvasti laskeneet niin tulleja kuin vientitukiakin. Totta kai vastaantuloja tarvitaan edelleen. Oikeus perheviljelmäpohjaiseen lähiruokaan pitäisi kuitenkin olla niin Keniassa kuin kotimaassakin.
---
Cancúnin kokous on neuvottelujen välitarkastelu. Pienempi pakko lopullisiin ratkaisuihin antaa enemmän tilaa pelaamiseen. Pelinappulat aseteltiin laudalle perjantaina. Ratkaisu pitäisi olla käsissä sunnuntaina. Silloin poliittisten vastuunkantajien odotetaan antavan suuntaviivat ja aikataulun jatkoneuvotteluille.
Euroopan unionin pelinrakentajana kauppaneuvotteluissa on Euroopan komissio. Yksittäisen jäsenmaan, Suomenkin, joutumista taustajoukkoihin voisi surkutella. Kauppakomissaari on kuitenkin meidän miehemme kentällä. Ilman unionia vääntönurkkauksissa tuskin olisi mitään suomalaisedustusta.
Vaikka kauppakokouksen loppuhuipennuksesta tulisi ankara ottelu, mitään nollasummapeliä kaupan vapauttamisen ja sääntöjen luomisen ei tarvitse olla. Maailmanpankin äskettäisen arvion mukaan kaikki voivat voittaa. Sen eteen tehdään meksikolaisessa lomaparatiisissa lähipäivinä hiki hatussa töitä.