Timo Soini ja Jutta Urpilainen Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa: Rauhanvälitykseen tarvitaan lisää naisia

Timo Soini
Jutta Urpilainen

Hauraissa valtioissa asuville nuorille on tärkeää tarjota toivon näköaloja.

Suomi on pitkään ollut aloitteellinen kansainvälisen rauhanvälitystoiminnan kehittämisessä. Olemme olleet perustamassa rauhanvälityksen ystäväryhmiä. YK:ssa olemme edistäneet tuloksellisesti rauhan­välityksen poliittista hyväksyntää ja toimintaedellytysten parantamista. On rohkaisevaa, että YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on nostanut rauhaa edistävän diplomatian vahvistamisen työnsä painopisteeksi.

Suomalaiset rauhanvälitysalan ei-valtiolliset toimijat ovat tunnettuja laadukkaasta työstään kentällä. Ne ovat mahdollistaneet konfliktin osapuolten välisiä rauhanprosesseja. Järjestöt ovat olleet aktiivisia myös laajemmassa vuoropuhelussa, joka tukee kestävää rauhaa hauraissa valtioissa. On pyritty esimerkiksi ­sitouttamaan uskonnollisten ja muiden ryhmien johtajia rauhan­omaisiin keinoihin.

Taustalla on oivallus siitä, että allekirjoitettu sopimus ei yksin turvaa rauhaa. Kestävä rauha edellyttää ­ihmisten luottamusta yhteiskuntaan ja tahtoa sitoutua väkivallattomiin keinoihin. Tähän luottamukseen liittyy myös naisten näkemyksien kuuleminen rauhanneuvotteluissa, kun valmistellaan rauhan ajan yhteiskunnan keskeisiä rakenteita tai jaetaan yhteiskunnan varallisuutta.

Tutkimusten mukaan naisten osallistuminen parantaa mahdollisuuksia saavuttaa rauhansopimus. Naisten osallistuminen myös tukee sopimuksen ja sitä kautta rauhan kestävyyttä. Rauhanvälityksessä ja rauhanprosesseissa on kuitenkin mukana liian vähän naisia. Naisten osallistumista virallisiin rauhanneuvotteluihin ja korkeisiin päätöksen­tekofoorumeihin on vahvistettava.

Olemme ylpeitä useista suomalaisista naisista, jotka johtavat Etyjin tai EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioita haastavissa maissa ja osana työtään pyrkivät tukemaan maiden aseellisten konfliktien selvittämistä.

Naisten osaamista rauhanvälityksessä tulee edistää konkreettisesti muun muassa koulutuksen kautta. Suomi on rahoittanut teemaan liittyvää kansainvälistä koulutusta YK:n ja Norjan kanssa sekä osallistunut pohjoismaisen naisrauhan­välittäjäverkoston työhön.

Hauraissa valtioissa myös nuorten tulee tahtoa rauhaa. Tarvitaan toivon näköala nuorille, jotka syrjäy­tyessään saattavat joutua rikollisten ryhmien tai ääriliikkeiden värväyksen kohteiksi. Kestävää rauhaa ei voida rakentaa ilman nuorten osallistumista.

YK:n nuoria, rauhaa ja turvallisuutta koskeva päätöslauselma tunnustaa nuorten myönteisen merkityksen konfliktien hillitsemisessä ja rauhanprosesseissa. Kansallisten hallitusten ja muiden toimijoiden on osallistettava nuoria rauhanomaisten yhteisöjen luomiseen. On löydettävä tapoja vahvistaa nuorten ääntä aseellisten konfliktien lopettamisessa ja rauhan rakentamisessa.

Konflikteissa ja niiden jälkeisissä tilanteissa on huomioitava nuorten suojelun erityistarpeet.

Tulevaisuudessa Afrikan väestöstä suurin osa on nuoria. Afrikassa nuorten työllistyminen on tärkeää myös konfliktien ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Koulutuksen ja työpaikkojen avulla Afrikan kehitys voi olla myönteistä ja tarjota mahdollisuuksia myös Suomelle.

Tässä epäonnistuminen horjuttaa yhteiskuntien vakautta, mikä lisää turvattomuutta: radikalisoituminen lisääntyy ja ääriliikkeet sekä muuttoliike voimistuvat. Vahvistamalla nuorten asemaa edistämme yhteiskuntien ja niiden instituutioiden toiminta­kykyä. Tämä on edellytys kestävälle kehitykselle.

On merkkejä siitä, että nuorten tulevaisuus on otettu vakavasti. Teollisuusmaiden OECD-järjestön piirissä nuorisotyöttömyys on tunnustettu osaksi hauraan valtion tunnus­merkistöä. Hauraiden valtioiden g7+-ryhmä on asettanut konkreettisia tavoitteita nuorten työllisyyden edistämiseksi.

Työ tarvitsee kuitenkin tukea. Marraskuussa Norsunluurannikolla järjestettävä EU:n ja Afrikan huippukokous voi antaa siihen uusia keinoja. On tärkeää, että Suomi on ­ollut ajamassa kokouksen pää­teemaksi nuorisoa ja nuorisotyöllisyyden edistämistä.

Konflikteja ennaltaehkäisevään diplomatiaan on kiinnitettävä enemmän huomiota globaalisti. Tehokkain tapa työskennellä rauhan eteen on ennakoiva toiminta. Näin säästetään ihmishenkiä ja vähennetään suurempia rahoitustarpeita kriisinhallintaan, humanitaariseen apuun ja jälleenrakennukseen.

Timo Soini ja Jutta Urpilainen

Soini on Suomen ulkoministeri ja Urpilainen ulkoministerin erityis­edustaja rauhanvälityksessä.