Tarvitseeko robottiaseiden käyttöä säännellä?

Aseriisuntaa ja asevalvontaa toteutetaan muun muassa kansainvälisten sopimusten avulla. Maailma kuitenkin muuttuu ja teknologia kehittyy. Tämä kehitys pitäisi voida huomioida sopimuksissa ja siten ylläpitää sopimukset mahdollisimman ajantasaisina ja sellaisina, että ne tuovat aitoa lisäarvoa.

Keskustelu niin sanotuista robottiaseista eli autonomisista asejärjestelmistä (lethal autonomous weapon systems, LAWS) on alkanut eräitä tavanomaisia aseita koskevan CCW-yleissopimuksen puitteissa.

Sopimus on astunut voimaan vuonna 1983, ja siinä on viisi erillistä pöytäkirjaa, joita on neuvoteltu vuosien saatossa. Nyt on pohdinnassa, olisiko tarpeita uudelle pöytäkirjalle, jolla säädeltäisiin jollain tavalla autonomisia asejärjestelmiä tai niiden käyttöä. Järjestelmiä ei vielä taistelukentällä ole, joten kyse olisi tässä vaiheessa ennakoivasta sääntelystä.

Autonomisilla aseilla ja asejärjestelmillä tarkoitetaan aseita, joilla on myös kyky omatoimiseen maalittamiseen ja tulenavaukseen niille annetun tehtävän osana. Tällaisen aseen mahdollinen käyttö herättää kysymyksiä, ovatko ne kansainvälisen lain ja humanitaarisen oikeuden mukaisia. Lisäksi keskustelua käydään niiden eettisyydestä ja moraalisuudesta.

Pohdinnoissa huomioidaan myös teknologiaan liittyviä näkökulmia ja sotilaallis-operatiivisia seikkoja. Autonomisia piirteitä sisältäviä sovelluksia on huomattavasti myös siviilipuolella, missä vastaavankaltaista keskustelua on myös käyty.

Ulkoministeri Tuomiojan johdolla järjestettiin kansalaisjärjestöille, viranomaisille ja muille kiinnostuneille 8.10. keskustelutilaisuus näistä uuden sukupolven aseista. Ministeri Tuomioja totesi avajaissanoissaan, että autonomisiin asejärjestelmiin liittyvät kysymykset ovat nousseet nopeasti aseriisunnan asialistalle.

"Säätelemättömän saaminen myöhemmin säännellyksi on aina vaikeaa ja siitä syystä on oikein, että asiasta keskustellaan nyt".

Tuomioja korosti myös kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien merkitystä aseriisuntakeskustelussa.

Alustukset tilaisuudessa pitivät Sadankomitean varapuheenjohtaja Timo Mielonen, Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan pääsihteeri Pekka Appelqvist sekä Jyväskylän yliopiston professori Pertti Saariluoma.

Mielonen kyseenalaisti, että kone pystyisi aukottomasti erottelemaan sotilaan ja siviilin, ja hän nosti esille myös vastuukysymykset mahdollisissa sotarikostilanteissa.

Appelqvist painotti teknologisen kehityksen ja tutkimuksen nopeutta – autonomisten piirteiden lisääntyminen on tätä päivää ja meidän tulee sopeutua siihen. Teknologiaa ei voi kieltää, mutta sen käyttöä voi rajoittaa.

Saariluoma korosti, että aina joku on vastuussa, vaikka ihmisen toimintaa korvattaisiinkin koneilla. Erilaisten kieltojen sijaan olisi ehkä parempi ennemminkin keskustella käytön rajoituksista.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös taistelulennokkeja, joita lennetään ja operoidaan kauko-ohjatusti. Nämä aseet eivät ole autonomisia, koska päätöksen aseiden käyttämisestä ja maalittamisesta tekee aina ihminen.

Keskustelu autonomisista aseista jatkui CCW-sopimuksen osapuolikokouksessa Genevessä marraskuussa, jolloin päätettiin järjestää epävirallinen asiantuntijakokous robottiaseista jälleen keväällä 2015. Keskustelua on tarkoitus jatkaa myös Suomessa keväällä kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja viranomaisten kesken.

Jukka Pajarinen