Taisto Huimasalo: Suomen kestävä kehitys on riippuvainen maailmanlaajuisesta hyvinvoinnista

Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomissa (24.8.), Kainuun Sanomissa (26.8.), Karjalaisessa (21.8.), Keskipohjanmaassa (21.8.), Pohjolan Sanomissa (21.8.) ja Savon Sanomissa (21.8.).


Suomi on viime aikojen kansainvälisissä vertailussa saanut huippuarvioita sekä talouden kilpailukyvyn että kestävän kehityksen toteuttamisessa. Suomi lähtee YK:n kestävän kehityksen huippukokoukseen kuitenkin sillä periaatteella, että maamme kestävä kehitys on viime kädessä riippuvainen maailmanlaajuisesta hyvinvoinnista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että omien kansallisten tavoitteiden ohessa ajamme tärkeitä kansainvälisiä tavoitteita. Suomi tavoittelee Johannesburgissa vahvaa sitoutumista köyhyyden poistamista, tuotanto- ja kulutustapojen muutosta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeviin konkreettisiin tavoitteisiin.

Kestävän kehityksen huippukokous (World Summit on Sustainable Development, WSSD) järjestetään 26. elokuuta - 4. syyskuuta Johannesburgissa. Kyseessä on YK:n kaikkien aikojen suurin kokous, jonne odotetaan yli 60 000 osanottajaa. Huippukokous on Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetyn YK:n ympäristö ja kehitys -konferenssin seurantakokous, jossa on tarkoitus vauhdittaa ja konkretisoida Rion sitoumusten ja YK:n vuosituhannen julistuksen kehitystavoitteiden toimeenpanoa.

Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen tavoitteena on saada aikaan poliittinen julistus, toimintasuunnitelma ja kumppanuussopimuksia, jotka täydentävät ja tukevat hallitusten välisiä sitoumuksia ja tavoitteita. Toimintasuunnitelma kattaa niin sosiaalisia, taloudellisia kuin ympäristöön liittyviä kestävän kehityksen alueita, kuten köyhyyden poistaminen, kestämättömien tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen, luonnonvarojen kestävä käyttö, globalisaatio, rahoitus, terveys ja kestävän kehityksen hallinnon vahvistaminen.

Luonnonvarojen kestävään käyttöön tähtäävistä toimista tärkeimpiä ovat toimintaohjelmat, joiden avulla luonnonvarojen hupeneminen saadaan pysäytettyä vuoteen 2015 mennessä, luonnon monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 ennessä, kalakantojen väheneminen vuoteen 2015 mennessä ja vaaralliset kemikaalit poistetuksi vuoteen 2020 mennessä.

Suomi osallistuu joihinkin solmittaviin kumppanuussopimuksiin ja valmistelee uusia sovittavaksi Johannesburgin huippukokouksen jälkeen. Johannesburgissa Suomen ja Keski-Amerikan maiden kesken on tarkoitus solmia sopimus uusiutuvia energiamuotoja koskevan yhteistyön käynnistämisestä. Myös varsinaisissa neuvotteluissa Suomen ja EU:n tavoitteena on saada aikaan sitoumus, jonka mukaan vähintään 15 prosenttia maailman energiankäytöstä perustuu uusiutuvaan energiaan.

Johannesburgin huippukokouksessa on tarkoitus neuvotella 10-vuotinen tuotanto- ja kulutustapojen muutokseen tähtäävä ohjelma, jonka ydinsanoja ovat ekotehokkuus ja irtikytkentä. Suomi on ollut ohjelman keskeinen aloitteentekijä.

Tuotanto- ja kulutustapojen muutosta koskevan tavoitteen taustalla on tietoisuus siitä, että luonnonvarat ja samalla luonnon monimuotoisuus ovat hupenemassa huolestuttavan nopeasti. Oikeudenmukainen kehitys edellyttää, että myös kehitysmaiden taloudet kasvavat, koska ilman kasvua ne eivät selviä yhteiskuntina eivätkä voi hallita sosiaalisia ongelmiaan, kuten laajamittaista köyhyyttä.

Toisaalta tiedämme, että jos Suomen tuotanto- ja kulututaso olisi maailmanlajuinen, sen ylläpitämiseen tarvittaisiin kolme maapalloa. Maailmanlaajuisen kasvun ja luonnonvarojen tasapainon yhtälö ei siis toimi.

Ekotehokkuus tarkoittaa tuotantotapaa, jossa tuotteeseen tarvittava luonnovarojen määrä ja ympäristökuormitus on minimoitu. Luonnovarojen mittarina tuotteiden osalta ei ole ainoastaan siitä aiheutuva jäte, vaan luonnovarojen käyttö sen koko elinkaaren aikana. Esimerkiksi kotitietokone ei paina monta kiloa, mutta se tarvitsee elinkaarensa aikana kahdeksasta neljääntoista tonnia materiaalia. Eikä ekotehokkuuden tarvitse liittyä ainoastaan tuotteisiin: elämäntyyli voi olla ekotehokas, samoin kuin kodinhoito tai vaikkapa kunnan hankintatoiminta.

Irtikytkentä on ensisijaisesti kansantaloudellinen termi: talouskasvu voi jatkua, vaikkakin sen tarvitsema luonnonvarojen määrä vähenee. Sellaisessa tapauksessa kasvu on kytketty irti luonnonvarojen kasvusta.

Köyhyyden poistamisen osalta tärkein tavoite on konkreettisen toimintaohjelman aikaansaaminen YK:n kehitystavoitteelle, jonka mukaan absoluuttisessa köyhyydessä olevien osuus puolittuu vuoteen 2015 mennessä. Johannesburgin huippukokoukselta odotetaan konkreettisia sitoumuksia, jotka parantavat makean veden, viemäröinnin, energian ja ruuan saantia ja toisaalta vähentävät esimerkiksi slummiasutuksia.

Makean veden ja viemäröinnin osalta tavoitteena on saada aikaan sitoumus, jonka mukaan puolet maailman köyhistä pääsisi näiden terveydenhuollon kannalta keskeisten palveluiden pariin vuoteen 2015 mennessä. Energiapalvelujen osalta tavoite on samansuuntainen. Lisäksi tavoitteena on sitoutua kunnollisen asunnon varmistamiseen 200 miljoonalle slummiasukkaalle vuoteen 2020 mennessä.

Kestävän kehityksen suurlähettiläs Taisto Huimasalo toimi Suomen valmisteluista vastaavan virkamiestyöryhmän puheenjohtajana ja on jäsenenä Suomen valtuuskunnassa Johannesburgissa.
























kestävä kehitys